Tottista ja esineitä

Turkka on toista viikkoa työreissussa ja minä yksinhuoltajana. Iinan treeneistä pysyn visusti erossa, paitsi esineruutuun olen saanut valtuudet, joten tehtiin yksi sellainen sorankaatoalueen metsään tänään. Kaksi esinettä valmiina. Iina oli jo lähetyslinjalla vähän säpsyn oloinen, eikä irronnut ruutuun millään. Lähdettiin lopulta yhdessä tuumin katsomaan esineitä, ja huomasin ruudussa tuoreet hirvenjäljet ja p*skaläjän. Iina ei tavallisesti hetkahda mistään, mutta riistan haju näyttää olevan rusakolle se kummitus. Minä ilmeisesti olin tarpeeksi uskottava mörönsyötti, koska poimi molemmat esineet ilman sen kummempia apuja, kunhan vain seisoin ruudussa sen kanssa. Että semmonen esinereeni.

Annin kanssa otettiin tottista. Häiriönä todella isoääninen kauhakuormaaja, joka jyrryytti ja kolisutteli lähistöllä edestakaisin. Anni ei ollut metelistä moksiskaan. Tehtiin alkuun sivulletuloja naksulla. Nopeita, suoria ja tiiviitä. Haeskeltiin oikeaa seuraamispaikkaa (naksu apuna tässäkin), ja lopuksi sekoittelin istumista ja seisomista. Hyvin oli kuulolla jäävissäkin. Erittäin postiivista oli se, että vire vain nousi loppua kohden.

Sattui olemaan kamerakin mukana. Olkoon nämä vaikka viralliset Annin 4 vee kuvat. ;D



Muikku!



Nannis mustavalkoisena.



Ja seepianvärisenä.



Hohhoijaa, nyt alkaa jo kyllästyttää.



Silleen vaatimattomasti sanottuna maailman kaunein roopermanni. Ainaki minusta. ;)



Onks ton kakaran pakko tunkea mun synttärikuviinkin?



Mää en kestä!



Annin ilmeisiin on syynsä. Kuvaushetkeä ennen tapahtunutta:



Annikin pääsi lopuksi esineruutuilemaan, kun huomasin autolla, että Iinan panta on tippunut kuvauksen tiimellyksessä jonnekin. Lähettelin Annia metsään paristakin eri kohdasta, missä oltiin rymytty, ja sieltähän se panta sitkeän etsinnän jälkeen löytyi. :D