Menneitä ja tulevaa

Vuodenvaihteen lähestyessä on aika katsoa vielä kerran taaksepäin, mitä saimme (ja emme saaneet) aikaiseksi vuonna 2010.

Annin ja allekirjoittaneen tavoitteena oli toko VOI1-tulos, jäljeltä JK2, muutama valjakkohiihtostartti ja näyttelykäynti käyttöluokassa. Kuinkas ollakaan VOI-ykkönen napsahti vuoden ensimmäisestä tokokokeesta helmikuussa 302 pisteellä, höysteenä KP ja luokkavoitto. Hiljaa mielessäni ajattelin, että mehän ehditään korkata tälle vuodelle vielä EVL:kin, mutta kuinkas ollakkaan kevättalvi hurahti hiihtotreenien ja -kisojen merkeissä, ja tokoilut jäivät väkisinkin taka-alalle. Huhtikuu menikin sitten streriaatiosta toipuessa, jonka jälkeen olikin jo painettava täyttä höyryä metsässä jälkipuuhissa ja kentällä rakennettiin pk-tottista kuosiin syksyn kokeita varten.

Kauden ensimmäinen jälkikoe oli iltakoe Kemissä, jossa hankala maasto koitui kohtaloksemme. Tottis sen sijaan pelitti ensimmäistä kertaa sitten bh-kokeen, ja tuo Kemin tottis jäikin kaudelta mieleen yhtenä tähtihetkenä. Vaikka suoritus ei ollut virheetön, ja A-esteellä sattui pieni tapaturmakin, koira ei jännittänyt tippaakaan ja teki töitä loppuun saakka hyvässä vireessä. Hyvillä mielin lähdimme parin viikon kuluttua Iisalmeen, jossa sitten maastokin meni putkeen (190 p), tottelikin 86 pisteen arvoisesti, ja niin oli JK2 plakkarissa ykköstuloksella. Samalla pääsimme juhlimaan Annin valioitumista. :) Jäljen voittajaluokkakin ehdittiin korkata syyskuussa Rovaniemellä, mutta porotokka teki teki selvää niistä suunnitelmista.

Näyttelykäyntejä kertyi kolme, joista jokaisessa Anni sai laatuarvosanan erinomainen, voitti luokkansa (nyt en tosin muista, oliko meillä käyttöluokassa edes kilpailijoita :D) ja sijoittui paras narttu kehässä ollen 2 x PN2 ja kerran PN3. Kaksi vara-CACIBiakin saimme. Viesti jokaisen näyttelyn arvostelulappusessa oli se, että koira esitetään turhan kuivassa kunnossa. Ja ihan totta, näyttäähän se kehän laidalla hankisääskeltä "näyttelymassassa" :Q olevien koirien rinnalla. Tästä huolimatta pidän koirani jatkossakin sporttisena. Ugh. ;)

Takaisin raiteille - meillä ei siis Annin kanssa ollut ollenkaan hullumpi vuosi, varsinkaan kun vuoden 2009 lopussa koko Annin jälkikoeura oli vaakalaudalla silloin ylitsepääsemättömiltä tuntuneiden tottisongelmien vuoksi. Streriaatio, treenin "mustavalkoistaminen" ja ehkä ikäkin osaltaan ovat tehneet tehtävänsä, ja nyt voimme hyvillä mielin asettaa jälkitavoitteita myös ensi vuodelle. :)

Iinan tavoitteena oli suorittaa BH-koe ja tokon alokasluokka. Koepaikka beehooseen varattiin kesäkuulle Kiiminkiin, ja sen piti olla aivan läpihuutojuttu. Muutoin koesuoritus meni nappiin, mutta Iina nousi paikallaolosta, jonka vuoksi tuomari antoi hylsyn. Kokeesta jäi todella p*ska maku suuhun, sillä tuomarin linja ei pitänyt arvostelussa lainkaan, tuli vähän sellainen pärstäkertoimen perusteella arvostelun fiilinki. Muut paikallaolosta nousseet koirakot tuomari päästi läpi, sellaisetkin, joilla tuli muissakin liikkeissä huomattavia virheitä. Pettymyksestä sisuuntuneena BH uusittiin heinäkuussa Suonenjoella, jossa koe meni läpi hyväksytysti, vaikkakin suoritus oli vaisu hillittömän helteen vuoksi.

Tokon alokasluokka jäi Iinalla suorittamatta isännän intressien suuntauduttua kokonaan suojelukentille. Puruja ja peltojälkeä treenattiinkin koko kesä ahkerasti. Siinä samalla myös Turkka aloitti opiskelemaan maalimieheksi, ja suoritti mm-leirillä ensimmäisen vuosikurssin hyväksytysti. Jonkin verran Turkka ennätti hiihdellä myös Iinan kanssa. Kausi 2011 näyttää, nähdäänkö Turkka jatkossa kilpaladuilla mustan vai ruskean kanssa. Näyttelyissä Iinaa tuskin enää nähdään - eivät nuo tuomarit oikein tuota sisäistä kauneutta osaa arvostaa. ;)

Zeron tavoitteena oli elellä virikkeellistä, liikunnantäyteistä ja selkävaivatonta elämää, ja tämä tavoite täyttyikin. Spondyloosi ei ole hidastanut pojjaan menoa millään muotoa, ja Zerppa onkin nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan. Myös tytöt ovat pysyneet koko vuoden terveinä ja suuremmilta havereiltakin on vältytty. :) Hengissä, terveinä sekä henkisesti että fyysisesti hyvinvoivina pysyminen onkin tärkein tavoite ensi vuodelle.

Ja sitten niitä tulostavoitteita... Annin kanssa olisi tarkoitukena käydä korkkaamassa EVL, ja jos sieltä jonkukaan tuloksen saisi... Jos vielä syksyyn mennessä olisi se JK3 taskussa, mielellään ykköstuloksella, niin siinäpä sitä oiskin riittävästi puuhaa ensi vuodelle. Tietenkin muutama valjakkohiihtostartti olisi tällekin vuodelle tarkoitus rykäistä ihan huvin ja urheilun vuoksi, ilman sen suurempia aika- tai tulostavoitteita. Sievää koiraa on kiva käydä kerran-pari kesässä jossain näyttelyssäkin näyttämässä, ehkä Oulu ja Tornio KV:t...? Minnekään kauemmaksi tuskin lähdetään, ellei innostuta Ruotsin taikka Norjan puolelle. Jos (iso JOS) aikaa ja energiaa riittää, lähdemme kokeilemaan siipiä uuden lajin, agilityn, parissa. ;)

Iinan ja Turkan tavoitteista en uskalla sanoa muuta, kuin että ahkeraa pipoilua ja jäljestystä. Jos Iinan lonkkakuvat lausutaan Saksassa paremmiksi, kenties ZTP...? Nähtäväksi jää.

Jouluntoivotukset...

Ai niin...

...meillähän oli blogikin! On päässyt ihan unohtumaan tässä joulunalushässäkässä. :X

Mistähän sitä alottais? Jos vaikka toissa perjantain treeneistä, joista ei kyllä ole enää kauheasti muistikuvia, paitsi että Anni oli tappaa itsensä mellakka-aitaan. Treenin päätteeksi vapaaksi päästyään päätti intouksissaan hypätä 120 cm mellakka-aidan yli, teki arviointivirheen ja viimeisenä oljenkortena yritti läpi parinkymmenen sentin raosta. o.O Niinhän siinä sitten kävi, että Anni jäi aitaan kiinni päästään ja lensi aidan kanssa kuperkeikalla niskoilleen. Olin varma, että se intoilu loppui sitten kertalaakista siihen. Sieltä se kuitenkin pyristeli itse irti, ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Hetken nolotti, mutta kohta taas alkoi sama kohellus. Niin tyypillistä Annia; musta ei ole ollut jonossa ensimmäisenä, kun itsesuojeluvaistoja on jaettu. Leikkauksen myötä tohotus on vain yltynyt. Noh, mieluummin liikaa energiaa kuin liian vähän.

Iinalla puolestaan oli varjelustäyteinen viikonloppu; purut molempina päivinä.

Potkuroitu ollaan tyttöjen kanssa sen mitä pakkasilta pystytty, ja tottista tehty kotinurkilla. Annin kanssa tahkotaan edelleen pääasiassa evl-ruutua ja ohjattua, iltahuveina olkkarissa tunnarin pitoa ja kaukoja. Iinalla työn alla liikkeestä seisominen ja hyppy tokon alokasluokkaa silmälläpitäen, jos kevättalven aikana saisivat käytyä tokottelemassa alokasluokan alta pois.

Tuplaturbopotkuri

Hyvistä potkurikeleistä innostuneena valjastettiin viikonloppuna molemmat tytöt potkurin eteen. Hieman meinaa lähdössä tunteet kuumua, mutta kun liikkeelle päästään, juoksevat tytöt todella siivosti valjakkona! Ja vauhti... Siitä tuskin tarvitsee erikseen mainita. :D La ja su 3 km lenkki, tänään juoksivat reilut 6 km.

Myös pururintamalla aktivoiduttu. Iina pääsi eilen ja tänään piinaamaan maalimiestä. Hyviä reenejä kuulemma, itse en ollut katsomassa.

Henkiin herääminen

Pitkästä aikaa hallilla koko revohkalla. Iinan kanssa ryhmäpaikallaololo, joka tehtiin evl:n vaatimuksilla > ei ongelmia. Paikallaolon jälkeen Iina autoon ja Zero halliin. Zero toimi demokoirana "temppuradalla" ja riemunkiljahduksista päätellen oli aika siistiä. :D Iinalle tänään hlöryhmää sekä hyppy- että A-noutoja.

Annikin pääsi halliin kun allekirjoittanut vapautui reeninvedosta. Aloitettiin ruudulla. Ensin pari toistoa suoraan ruutuun, jonka jälkeen muutama toisto ruutuun merkin kautta. Viimeiseksi koko liike liikkuroituna. Ruutu oli hyvä, samoin idari ja luoksetulot onnistuivat tänään hienosti. Ohjattu sen sijaan tökki. :/ Edelleen merkki tuppaa unohtumaan, ja oli muutenkin vähän kuutamolla. Helpotettiin harjoitusta niin että saatiin pari onnistumista. Siinäpä suurimmat.

Olipa muuten ihana reenata oikeasti LÄMPIMÄSSÄ hallissa! :D Liekö hallin lämppäri ollut aikaisemmin tänä syksynä rikki, koska lämpötila ei ole juuri noussut plussan puolelle useamman tunnin töhöttämisen jälkeenkään? Tänään sen sijaan piti alkaa reenin tiimellyksessä jo luopumaan päällimmäisistä toppauksista.

Se olis...

...joulukuu. Jos vaikka sen kunniaksi päivittäisi blogia, kun ei oikein muutakaan asiaa ole.

Viime viikon perjantain hallitokot jäi Syötteen reissun vuoksi välistä, eikä juuri olla reenattu kotosallakaan. Osittain menee kyllä pakkasenkin piikkiin; viikon-pari on pidellyt aikas napakkaa keliä, parhaimmillaan -25. Annia ja Zeroa ei meinaa saada parinkymmenen pakkasilla ulos ollenkaan. Kyyristelevät, nostelevat kinttujaan ja näyttävät mahdollisimman surkeilta. Iina on meidän laumasta ehdottomasti säänkestävin.

Tänään pakkanen vähän hellitti, ja päästiin korkkaamaan Annin kanssa potkurikausi. Oli liukas baana ja mahtava vauhti! Toivotaan, että kunta ei ihan heti hiekoita näitä meidän potkurireittejä, että allekirjoittanutkin pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta. Koiran perään suksilla en edelleenkään uskalla.