JK3

Saatiin kuin saatiikin Annin kanssa koepaikka. Lähdettiin aamuvarhain kaksistaan ajelemaan Iisalmeen IKSYn järjestämään ja Veikko Lappalaisen tuomaroimaan kokeeseen.

Maastonumeroiden arvonnassa saatiin 1-jälki, joka sopi meille paremmin kuin hyvin; mikään ei ole kamalampaa kuin odottelu! Päästiin siis heti tositoimiin. Janalla oli pientä haparointia, ja otti ensin takajäljen. Oikean suunnan löydyttyä lähti jäljestämään hyvin, selvitti hienosti kulmat ja piikit ja noukki kolme ekaa keppiä ongelmitta. Maasto oli siihen saakka suht helppoa koiralle, ohjaajalta vain meinasi kunto loppua alkuunsa pehmeässä ja märässä sammalikossa tarpoessa, eikä pilvettömältä taivaalta porottanut aurinko ja +20 lämpötila helpottanut asiaa.

Kolmoskepin jälkeen tultiin todella hankalakulkuiselle hakkuuaukiolle. Koira vielä jotenkuten pääsi loikkimaan eteenpäin, mutta ohjaaja oli joka toisella askeleella turvallaan. Välillä mentiin niin tiheässä kuusikossa, että narunjatkeen käsivarret ovat nyt sen näköiset, kuin olisin raivotautista kissaa pidellyt. Hyvin Anni selvitti tiensä hakkuulta takaisin metsään, mutta neloskeppi sinne jonnekin heinikkoon kivien kätköön jäi. :/

Viitoskeppi nousi taas sammalikosta. Vähän matkaa viitoselta edettyämme koira hukkasi jäljen, ja meinasin jo lyödä hanskat tiskiin - neljällä kepillä kun ei paljon juhlita. Anni ei kuitenkaan antanut periksi, se pyöri ja pyöri, tarkisti ja tarkisti. Päästin liinasta irti etten enää enempää sotkisi maastoa, seisoskelin mättäällä ja jännitin, että löytyykö punaista lankaa enää. Kuinkas ollakaan koira sai sotkun selvitettyä, matka jatkui ja viimeinenkin keppi löytyi! Oltiin molemmat ihan nääntyneitä jäljen jälkeen - jäljentekijä ei tosiaan ollut askeliaan säästellyt! Hukallekin löytyi myöhemmin selitys jälkikaavion nähdessäni - jäljentekijä oli siinä kohtaa huomannut olevansa eksyksissä ja pyöriskellyt vähän extramutkia... Hienosti Anni kuitenkin ongalman ratkaisi.

Esineruutu oli helpossa kangasmaastossa. Ensimmäinen esine nousi jostain vasemmalta takaa heti ekalla lähetyksellä. Toinen teetätti enemmän töitä; useampia tyhjiä lähetyksiä, kunnes viimein toinen esine löytyi oikealta sivurajalta. Koiran kieli hipoi siinä vaiheessa varvikkoa ja kello raksutti siihen malliin, että kiirus olisi kolmas esine löytää. Ja kiirettä Anni pitikin, juoksi suoraan ruudun keskivaiheilla olevalle esineelle ja nosti sen, mutta noin kolme sekuntia liian myöhään. Eli yhdestä esineestä jäi pointsit saamatta. Maastosta saatiin siis haalittua kasaan 164 pistettä.

Ja ei kun tottista jännittämään. Oltiin Annin kanssa toisessa parissa ja päästiin kerrankin tekemään tottis ensin! Kuumuus ja rankka maasto-osuus söivät tekemisestä terävimmän kärjen, mutta teki silti paikoittain ihan siistiä tottista. Seuraaminen oli tuomarin makuun liian tiivistä ja pudotti arvosanan erittäin hyvään. Liikkeestä istuminen - TAAS! - puutteelliseksi asentovirheen vuoksi. Olen viettänyt monta hetkeä pohtien, miksi istuminen onnistuu reeneissä aina ja kokeessa ei koskaan. Vastauksen tähän kysymykseen sain kokeen jälkeen yleisöstä: teen itse koiran epävarmaksi turhalla varmistelulla ja käskykin tulee aivan eri volyymilla kuin reeneissä. Saa siinä sitten ihmetellä, että miksi koira jää seisomaan.

Liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon koira teki moitteettomasti, ohjaaja sen sijaan sössi tässäkin; en tehnyt valmistelevan seuraamisen kävelyosuutta lainkaan... Kantsis vissiin lukea säännöt ennen kokeeseen menoa. Tästä arvosanaksi erittäin hyvä. Liikkeestä seisominen ja luoksetulo muuten ok, mutta jättö oli aavistuksen vino > erittäin hyvä. Tasamaanouto erinomainen. Hyppynoudossa ohjaaja nakkasi kahden kilometrin mittaisen ja kaiken lisäksi vielä vinon heiton. Koira hyppäsi mennessä ja kiersi tullessa. Paluuhypyn suorittamatta jättäminen tiputti arvosanan käsittääkseni tyydyttävään(?). Hyppynouto on aina ollut Annin bravuuri, joten tämä harmittaa ihan vietävästi! :((( A-estenouto muuten ok, mutta pienen törmäyksen takia arvosana tippui erittäin hyvään. Törmäyksenkin olisin voinut välttää, jos olisin tajunnut jäädä pikkusen kauemmaksi esteestä.

Eteenmeno oli muutoin bueno, mutta vaati perinteisesti kaksoiskäskyn maahanmenoon, tästä muistaakseni arvosanaksi hyvä. Sitten paikkamakuuseen. Meillä oli parina hieman hitaammansorttinen kaveri, joten paikallaolo venyi aika pitkäksi. Loppuvaiheessa Anni oli näyttänyt jo merkkejä pitkästymisestä, ja ohjaajan rymytessä piilon takana seisomaan oli koirakin noussut seisomaan. Koska tämä tapahtui juuri kun ohaaja sai käskyn palata koiran luo, ja koira ei liikkunut paikoiltaan, saatiin arvosanaksi hyvä.

Tottiksessa saatiin siis kasaan 82 pistettä ja kun siihen ynnätään maastosta saadut 164 pojoa, yhteispisteiksi merkattiin 246, joka riittää kakkostulokseen ja JK3-koulariin. Vaikka parantamisen varaa jäi pisteiden valossa kovasti, olen silti supertyytyväinen. JK3, ihan sama millä tuloksella, oli meidän tämän kauden tavoitteena, ja se saavutettiin heti kevään ekassa kokeessa. Kun koiran ja ohjaajan puutteet ynnätään yhteen, on ylipäätään ihme että ollaan tähän saakka päästy, joten ei voi kun hymyillä. :)

Viikon treenejä

Kotikone sanoi sopimuksensa irti, joten tässäpä kerralla viikon koirakuulumiset:

Tiistaina käytiin Annin kanssa maastoilemassa Haukiputaalla jälkeä ja esineruutua. Ruutu oli mielettömän hyvä: ilottelurevittelyt jäi alusta kokonaan pois, alkoi heti töihin ja työskenteli koko ruudussa - myös etuosassa! Tällaiset ruudut säästettäis mieluusti kokeeseen. Jälki tuottikin sitten enemmän harmaita hiuksia. Jana ok, kangasosuudet ok, mutta suolta suopursuista jäi kaksi keppiä ilmaisematta. Peesarin mukaan oltiin kyllä just eikä melkeen raiteilla, mutta kepit ei vaan pursuista nouse. Tämä ei ole mikään uusi ongelma, vaan suopursu on ollut Annille aina hankalaa. Nyt täytyy miettiä asap jotain suopursuun ja keppi-ilmaisuun liittyvää jäynää. Ihan päällimmäisenä näistä reeneistä jäi kuitenkin opetus: älä peruuta autoa ojaan, ja jos näin tapahtuu, älä yritä käyttää jälkiliinaa hinausköytenä. Onneksi saatiin raavasta miesvoimaa hätiin ja auto lopulta takaisin tielle.

Keskiviikkona kuokittiin purureeneissä Annin kanssa. Tehtiin poikain armottomien silmien alla henkilöryhmää, jäävät, noudot ja eteenmeno. Iinalle ZTP-jutskia.

Torstaina käytiin sekalaisella seurakunnalla ruutuilemassa Temmeksellä. Ruutu oli Annin osalta oikeastaan toisinto edellisestä. Tehtiin myös pienet keppi-ilmaisureenit - mistäs muualtakaan kuin suopursuista. Nakkelin näöltä kymmenkunta hyväksi hajustettua keppiä n. 4 x 4 m suopursupöheikköön. Aluksi koiralle oli selvästi vastenmielistä työntää pää haisevaan puskaan, mutta kun Anni tajusi, että tässähän on iltaruoka pelissä, niin johan alkoi keppiä nousta. En tiedä, oliko tällä harjoituksella minkään valtakunnan merkitystä mihinkään, mutta sainpahan ainakin elävän koirawunderbaumin autoon reenin jälkeen. Kantsii kokeilla. ;)

Kuulin muuten myöhemmin, että torstaina ihan lähellä meidän esineruutua oli käyskennellyt iso uroskarhu. Onneksi ei satuttu huudeille samaan aikaan.

Luonnetestiviikonloppu

Viikonloppu vierähti tiiviisti ao:n järkkäämässä luonnetestissä Haukiputaalla. Hauska ja erittäin mielenkiintoinen kaksipäiväinen.

Kerettiin siinä sivussa Annin kanssa vähän reenatakin. Perjantaina esineruutu ja jälki. Ei moittimista kummassakaan. Ruudusta nousi kolme esinettä ja jäljeltä kuusi keppiä, jana hyvä eikä itse jäljestyksessäkään ollut mitään kummallista; teki töitä maltillisesti matalalla nenällä ja selvitti kulmat ja piikit hienosti. Hieman loppua kohden alkoi väsyä, joka näkyi liinan löystymisenä ja parina taaksepäin vilkaisuna, töitä ei kuitenkaan jättänyt kesken vaikka alkoi vähän puhalluttaa. Samaan aikaan Iina oli peltoa kyntämässä.

Sunnuntaina Anni totteli. Otettiin ilmoittautuminen sekä kokeenomaisesti ilman palkkauksia seuraaminen ampumisineen, jäävät ja eteenmeno. Teknisesti teki lähes virheettömän suorituksen (mitä nyt eteenmenossa kaarsi vähän oikealle ja meni maahan pienellä viiveellä), mutta olisi saanut olla vähän skarpimpana. Iinalle tottista + piilonkiertoja. Iinallekin ammuttiin muistaakseni ekan kerran ikinä tottiksessa > ei minkäänlaista reagointia.

Pähkinöitä purtavaksi

Annin kanssa maastoilemassa esineruutua ja jälkeä. Ensin ruutuun. Noin 30 m leveä ja 50 m pitkä suikale helppoon kangasmaastoon. Kolme esinettä valmiina, molemmissa takanurkissa ja keskellä sivurajalla. Ensimmäinen löytyi helposti, toinen ja kolmas teetätti enemmän töitä, mutta löytyivät kuitenkin. Luovutukset ok. Ruudun etupuolisko jää huomattavasti vähemmälle työstämiselle, pitäis ottaa vissiin enemmän etuesineitäkin...

Jälki ehti vanheta noin 1,5 tuntia. Teemana oli piikit, kulmat ja kiemurat. Janasta Anni suoriutui kohtuudella ja sukkuloi hankalassa maastossa hyvin ekalle kepille. Kakkonen sen sijaan jäi ilmaisematta - oli sen verran kaatunutta puuta ja risukkoa, että homma meni enempi esteradaksi kuin jäljestämiseksi. Kolmosen ja nelosen ilmaisu jälleen ok, ja maastokin alkoi muuttua vähitellen risukosta helpoksi kangasmetsäksi.

Vaan eipä auttanut helppo maasto tuplapiikissä, siinä olikin sitten vähän enempi pähkinää Annille purtavaksi. "Punaista lankaa" ei vaan löytynyt vaikka kuinka pyöri ja tarkisti. Yrittämisen puutteesta ei koiraa voi syyttää, melkein savu nousi kun korvienvälissä raksutti niin kovasti. Tovin pyörimistä katseltuani keskeytin hommat ja pidettiin pieni tuumaustauko. Sitten siirrytiin pari-kolme metriä puhtaan metsän puolelle, ja uudelleen käsky etsiä jälki. Yllättäen jälki sitten löytyikin aivan kivuttomasti ja kohta nousikin viitoskeppi. Jäljen lähestyessä loppuaan koira alkoi olla poikki ja sen verran läähätyttikin, että kuutosesta mentiin yli. Valjaiden riisumisen jälkeen käytiin etsimässä se viimeinenkin keppi.

Suorituksena ei kovin kaksinen jälki, mutta tietääpähän taas mitä reenata. Piikkejä, siksakkia, harhajälkiä, monenlaista maastoa - paljon PALJON ongelmia ratkottavaksi. Vaikka tämänpäiväisessä oli kovasti toivomisen varaa, olen silti ilahtunut siitä, että isommankaan ongelman edessä koira ei heitä hanskoja tiskiin tai ala kysellä apuja, vaan tekee töitä ongelman ratkaisemiseksi.

Iinan jälkikuuri jatkui tänäänkin. Olivat piipahtaneet myös kentällä.

Iina multapellolla vol 3...

...eikä edelleenkään isommasti moitittavaa. Rauhallisesti, rytmikkäästi ja matalalla nenällä mennä puksuttaa etiäpäin. Pelto alkaa olla aika kuiva, ei haittais jälkireenien (eikä varmaan viljynkään) kannalta vaikka ripsauttas pikku sateen pikimmiten. Iina ja isäntä kävivät tekemässä pikku tottiksetkin Alatemmeksellä. Annin kanssa pidettiin tänään ansaittu huilipäivä ja huomenna sitten taas maastoilemaan pitkän kaavan mukaan. :)

Korjaussarjaa

Iina kävi ottamassa tänään pienen korjaussarjan pellolla eilisen koomailun jälkeen. Hankalaa oli kuulemma virheitä korjata kun ei virheitä tullut; meni mullalla kuin juna raiteilla! :D Itse en ollut tapahtumaa livenä todistamassa, mutta näin videomatskua reeneistä, voisinpa vaikka pätkän tännekin lisätä kunhan saan isännän puhelimen käsiini.

Anni teki illalla tottista. Kaikki kolmosen koeliikkeet (lukuunottamatta paikallaoloa) läpi testimielessä, ja tässäpä vikalistaa:

- Seuraamisessa pientä edistämistä ja hitaassa osuudessa äityi vähän painamaankin.
- Liikkeestä istuminen koiran osalta bueno, ohjaajalla vaan on lihasmuistissa pieni vartalonytkäytys joka helposti luetaan kaksoiskäskyksi. Siitä pitäis nyt äkkiä päästä eroon.
- Liikkeestä maahanmenoa ja seisomista ennakoi ja alkaa aavistuksen jätättää valmistelevassa seuraamisessa. Itse jätöt suoria ja nopeita, samoin luoksetulot loppuasentoineen päivineen.
- Noudoissa ei muuta ongelmaa kuin että 2 kg kapula ei lennä tarpeeksi pitkälle. Nou kän duu.
- Eteenmenon ennakointi näkyy valmistelevan seuraamisen edistämisenä. Itse eteenmeno nopea ja suora eikä maahanmenossakaan moittimista.

Nyt täytyy vähän alkaa rikkomaan tottiskaavaa noiden ennakointien poissaamiseksi, ohjaajan lähteä punttisalille että saisi sen kapulan heitettyä muuallekin kuin omien jalkojen juureen ;) ja yrittää kitkeä nuo vartaloavut veke.

Tämmöstä tänään.

Jäljellä

Äitienpäivähulinoiden päätteeksi käytiin tyttöjen kanssa jäljellä. Annille jälki hankalaan maastoon; alku vanhaa korkeaheinäistä pellonpohjaa, kolmannes mentiin tiheässä kuusimetsässä upottavassa ja kuivien lehtien peittämässä sammalikossa ja loppu märässä suopursikossa. Matkalle mahtui monta vesiojan ylitystä, kiemuraa ja kulmaa. Anni selvitti vaikean jäljen hienosti ja keräili kaikki kuusi keppiä. Janakin oli ihan nappisuoritus.

Iinalle multapellolle kaksi suoraa. Taisi olla Iinan ekat jäljet mullalla, eikä ensimmäisestä jäljestä jäänyt juuri kerrottavaa... Toinen hitusen parempi, mutta vain hitusen.

Torstaina käytiin kentällä. Molemmille tytöille tottista ja Iinalle purut. Annin kanssa oltais ihan valmiita lähtemään testaamaan tasomme kokeeseen, mutta edelleenkään ei ainuttakaan koepaikkaa, ei edes varasijaa, tiedossa. :(

Leireilyä

Vappu vierähti DTT leirillä Turun suunnalla Rymättylässä tottiksen ja suojelureenien merkeissä. Erityisen antoisa leiri etenkin Turkalle; sai tehdä monenlaista reeniä monenlaiselle koiralle. Iina ei päässyt varsinaisesti puremaan viikonlopun aikana, vaan tehtiin pelkkiä koppiharjoituksia, ja tästä syystä ei ole kuvatodiseitakaan leiriltä. Muita koiria meillä ei ollut matkassa.

Allekirjoittanut istuskeli koko viikonlopun retkituolin pohjalla silmät ja korvat auki, ja paljon tarttui taas ajatuksia kuunteluoppilaallekin. Pitkin viikkoa ollaankin Annin kanssa tehty tottisreeniä ja ainakin seuraamisen painaminen/poikittaminen saatu nyt kertalaakista pois, nähtäväksi jää tuottaako tulosta pidemmällä tähtäimellä... Tunnetilassakaan ei ole valittamista - kyllä siitä Nynnyannistakin saa ainakin hetkittäin kelpotottista irti! Voi olla, että kokeessa (jos nyt ikinä mistään koepaikkaa saadaan, aika kiven alla tuntuvat kolmosen paikat olevan) sitten tiputaan kovaa ja korkealta, mutta fiilistellään siihen saakka. ;)

Ai niin... Norjan kennelliitto on nyt vahvistanut Annin NO MVA -tittelin. Inttivaliovahvistusta vielä odotellaan.