Tytöt ja partanainen sänkipellolla

Sänkkäriralli on siistii!



Mut vielä siistimpää on kiusata systeriä. ;D





Paljon iloa hanskamytystä.



Symppis ja Anni gone wild.



Iinan treenirintamalle kuuluu peltojäljestelyä ja ipoilua. Annin treenirintamalle puolestaan tokoilua. Suurennuslasin alla hieman ruosteessa olevat kaukot, ohjattu sekä evl-ruutu. Myös tunnaria ollaan muisteltu mieleen.

Maastoa kaatosateessa

Maastoreeniä Annin kanssa kaatosateessa Haukiputaalla. Paikka meinasi olla vähän hakusessa, kun joka levikkeellä oli marjastajan tai sienestäjän auto. Löydettiin kuitenkin lopulta puhdasta maastoa, ja vieläpä ihan hauskaa sellaista. Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutu hakkuulle. Esineitä vietiin yhteensä 6 kpl. Noin puolessatoista minuutissa Anni oli hakenut 3 esinettä. Meni niin hienosti, etten nähnyt mitään syytä haetuttaa neljättä tai viidettä.

Oli jo melko pimeää, kun lähetin Annin jäljelle. Janalla pientä mutkaa ja takajälki. Jäljellä teki töitä todella keskittyneenä ja hyvällä draivilla. Tästä huolimatta piikissä tuli hukka ja yksi keppi jäi sen takia välistä. Samoin viimeisestä kepistä mentiin ohi/yli. Eihän se tietenkään ois haitannut vaikka kaikki kuusikin olis noussut, mutta tästä huolimatta olen todella tyytyväinen Annin työskentelyyn. Ei kertaakaan kysellyt apuja, vaan oma-alotteisesti ja määrätietoisesti ratkaisi itse ongelmansa.

Iinalla ja Zerppa kävi tottistelemassa toisaalla vääränrotuisten kanssa.

Tottista, tokoa ja puruja

Puru/tottisreenit Alatemmeksellä. Iina aloitti tottiksella. Tosi lyhyt reeni, lähinnä seuraamisen täyskäännöksiä, liikkeestä istuminen ja nouto. Noudossa ei vieläkään harjoitella irroituksia tai loppuasentoja, vaan edelleen sitä vauhtia. Koiralla täytyy olla oikeasti kiire takasin ohjaajan luokse, ja sitten kun se oikeanlainen kiire on saavutettu, aletaan vasta vaatia luovutuksia.

Yritettiin saada Annin kanssa vielä jälkikoepaikkaa tälle syksylle, mutta ei onnistunut, joten nyt vaihdetaan sitten tokovaihde silmään ja painetaan kaasua, jos joulukuussa päästäis jo korkkaan evl. Tänään ekalla kierroksella idaria. Jääviä ollaan höylätty koko kesä, joten idarissa ei ole suurempia ongelmia. Ainoastaan seisomisessa on tepasteluvaara kun kävelen koiran taakse. Seisomista täytyy siis vielä vahvistaa.

Tokalla kierroksella käytin tilaisuutta hyväksi ja otin Annin kentälle samaan aikaan russeli-Remun kanssa, sillä valkoiset pikkukoirat ovat Annille punainen vaate. Hallikaudella, kun pikkuräksyjen seassa reenataan jatkuvasti, ei Anni jaksa niistä juurikaan kiinnostua. Nyt tilanne on toinen, kun ollaan koko kesä reenattu pk-porukoissa, ja oltu kentällä pääsääntöisesti yksin. Ei tarvittu kuin pari huomautusta, ja Anni sulki pikkukoiran pois korviensa välistä. Käytiin samaan syssyyn pyöriskelemässä hlöryhmässäkin. Missä on mun vieraista ihmisistä paineistuva koira? Ei nimittäin ole näkynyt pitkään aikaan...

Sitten siirryttiinkin ruudun pariin. Ensin muutamia kertoja merkille kokoajan pidemmältä välimatkalta. Sen Anni osaa, kunhan vaan malttaisi odottaa käskyn. Muutamien merkkitoistojen jälkeen juoksuttelin merkiltä ruutuun siten, että käytiin yhdessä viemässä ruutuun palkka. Ihan sikahyvä reeni! :)

Iina kävi kentällä tekemässä pari kierrosta tolppareeniä. Kohtuuhyvä - ohjaajakonfliktikin alkaa hiljalleen väistyä.

Voittajajäljen korkkaus

Käytiin Annin kanssa Rovaniemellä korkkaamassa jäljen voittajaluokka. Mukavavuudenhaluisina ajeltiin Roihin jo illalla, ja majoituttiin enemmän ja vähemmän hyvämaineiseen motelliin. Kaikesta huolimatta ihan kiva ja edullinen mesta majoittua koiran kanssa. Pieni miinus kesykaneista, joita mökkikylässä parveili kymmenittäin.

Aamulla Tassuvaaraan ilmoittautumaan, koirien tarkatukseen ja maastonumeroiden arvontaan.



Jäljet ja esineruutu olivat Perunkajärven (vai vaarako se on??) upeissa kangasmaastoissa. Saatiin voi4 -jälki, joten jouduttiin hetki odottelemaan ennen omaa vuoroa. Istuskeltiin autossa kaikessa rauhassa, kunnes yhtäkkiä noin viidenkymmenen poron tokka jolkotteli metsästä tielle vain muutaman kymmenen metrin päästä meidän janalta. Great! Koira oli semmosessa virvelissä ulos päästyään, että tiesin jo siinä vaiheessa, että tää oli tässä.

Saatiin jotenkin koottua itsemme janalle, josta 38 pistettä. Tuomari rokotti kaksi pistettä mutkittelusta. Heti alusta alkaen jäljestys oli melkoista haparointia. Koira ei keskittynyt yhtään. Kaahotti, poukkoili, haukkasi välillä tuoreet poronpaskat ja taas vähän kaahotti ja poukkoili. Välissä pyörittiin vähän joka ilmansuuntaan niin että ohjaajan kompassi oli jo ihan totaalisen sekaisin. Kaksi keppiä koira noukki kuin ihmeen kaupalla, ensimmäisen ja oletettavasti viitosen. Porojen hajut vetivät tänä päivänä pidemmän korren.

Suurinpiirtein näin me mentiin. Musta on jäljentekijä ja punainen ollaan me. :D



Pari Turkan ottamaa kuvatusta janalta.



"Jälki!"



Ei jääty esineruutuun eikä tottikseen. Hieman kotimatkalla harmitti jäljen epäonnistuminen, mutta toisaalta JK2 oli meille jo niin suuri työvoitto, että olkaamme onnellisia siitä! :) Keväällä sitten uusi yritys.

Vaaleaa naisseuraa

Zero sai lenkille aikas viehkeää blondia naisseuraa. ;) Lenkin tiimellyksessä tuli testattua uutta koirankuvainta (Canonin 70-200 mm f/2.8L IS USM II).





Tyyppihän lentää. :O

Kenraalitottis

Lähdettiin taas Annin kanssa pipotreeneihin kuokkimaan ja tekemään kenraalitottikset ennen koetta. Seurautin autosta suoraan henkilöryhmään, siitä kaavio ja uudelleen hlöryhmään. Ei minkäänlaista jännittymistä tai pälyilyä, vaikka ryhmässä oli Annille vieraat ihmiset. Sitten jäävät. Kutakin asentoa pari toistoa. Muuten ok, mutta valmistelevissa juoksuosuuksissa meinaa vähän pakka levitä. Itse jäävät suht nopeat, suorat, eikä asentovirheitä. Loppuun eteenmeno pallolle. Vire oli hyvä, paikoin meni hivenen överiksi. :D

Iinan maalimies ei ollut paikalla, joten rusakolle pelkkää tottista; seuraamista ja jääviä. Kerkesi tulla jo niin pimeä, ettei kukaan kentän laidalla olleista nähnyt mitä kentällä tapahtuu, mutta mikäli itse ohjaajaa on uskominen, hyvä reeni oli. ;D

Pieni mettäkoira Anni

Tytöille tottista Alatemmeksellä. Iina aloitti seuraamisella > pari käsiapua täyskäännöksissä, ja johan alkoi kääntyä rivakasti. Parit maahanmenot saalisleikin tiimellyksessä, ja kisakorkeudessa/-jyrkkyydessä olevan A-esteen ylitystä eestaas.

Annille ensin liikkeestä istumisia. Kerran sekoitti ja jäi seisomaan, muuten hyviä istumisia. Seuraamispaikkakin oli kohtalainen, ja näinollen istumiset suoria. Siiten juoksujäävät. Maahanmeno hyvä, seisominen voisi olla nopeampikin, mutta kelpaa nyt tähän hätään. Luoksetulot oli tänään ihan loistavia; tulee miljoonaa, eteentulo suora ja tiivis, mutta ei kuitenkaan törmää. Vielä lopuksi eteenmeno pallolle, ja siitä paikallaoloon. Hyvinhän tuo pysyi vaikka ohjaaja oli piilossa piiiiitkästä aikaa.

Purukierroksen jälkeen otin Annin vielä uudelleen kentälle. Sitä ennen kuivaharjoiteltiin 2 kg kapulan heittoa. Kiitos läsnäolleille valmennuksesta, mutta ei se vaan lennä riittävän kauas pätevistä neuvosta huolimatta. :P Säälittävää. Asentovirhe liikkeestä istumisessa jäi kaihertamaan mieltä sen verran, että tehtiin istumisia tokalla kierroksella apukepin kanssa (tämä ei siis tarkoita koiran räiskimistä, vaan pientä hoksautusta takapuolelle ;) ). Nopeita ja suoria istumsisia. Muistaispa se tän reenin vielä kokeessakin.... Sitten surullisenkuuluisa tasamaanouto. xD Koiralta hyvä suoritus, ohjaajalta kohtalainen. Hyppynoudossa koski esteeseen ekalla yrittämällä mennessä ja tokalla yrittämällä tullessa. Whaaaaaaat? Annilla on ollut aina loistava hyppytekniikka eikä se IKINÄ koske esteeseen!! Heti tuli mieleen, että onko se kipeä/jumissa tai jotain?! A-este oli bra. Otettiin lopuksi vielä hyppyä pallon perässä, niissä ei enää kopsutellut esteeseen. Kokonaisuutena hyvänmielen tottis. :)

Turkka kävi tekemässä Annille jäljen ennen kentällemenoa. Se kerkesikin sitten vanheta reilut 3 tuntia... Jana oli n. 40 m, jälki kokonaisuudessaan n. 700 m, 4 keppiä, useita kulmia + piikki ja kaksi tienylitystä. Janalla jostain lähistöltä pölähti ilmaan maalintuja, jotka Anni tietenkin bongasi, ja pieni metsästyskoira alkoi nostella mustan sisässä päätään... Jotenkuten puolihuolimattomasti jäljesti tokalle kepille saakka pienen pakon saattelemana, kunnes toisessa tienylityksessä riistan hajut saivat yliotteen, eikä koira enää pystynyt keskittymään olennaiseen. Kai tämä(kin) on jonkinsortin koulutusvirhe, että riistanhajut ovat koiralle näin ylitsepääsemätön häiriö. :/

Maastoja

Anni kävi cityjäljestämässä, tai paremminkin harjoittelemassa janoja, kaupungissa Sanginjoen suunnalla. Janojen vanhenemista odotellessa esineruutu, josta pienen rallattelun jälkeen 3 esinettä.

Janoja oli kaikkiaan 5 - pitkiä kuin nälkävuodet. Ekalta janalta lähti jälki, jossa piikki ja 3 keppiä. Lopuissa jälki päättyi ensimmäiseen keppiin. Eka jana oli muuten ok, mutta yksi keppi jäi nostamatta. Toinen jana meni ihan plörinäksi riistan hajun vuoksi. Ei minkäänlaista yritystä poimia jälkeä, vauhkona vain poukkoili joka ilmansuuntaan. Hetken jäähyn jälkeen kolmas jana oli hyvä, mutta keppi olis jäänyt ilmaisematta ilman ohjaajan painostusta, neljäs jana oli toisinto edellisestä. Vasta viides "varajana" meni niin kuin pitikin. Huonompaa maastoreeniä en muista.

Iina saa nyt huilata pari päivää kaikesta reeneihin liittyvästä, sillä isännällä tuppaa taas työt haittamaan harrastusta. Viikonloppukin kuluu maalinnunmetsästyksen avauksessa Pudasjärvellä. Mukaan reissuun pääsee tälläkertaa Zero - tiedossa siis harvinainen dobermanniton viikonloppu.

Blaah-reeni

Annin kanssa tottista Alatemmeksellä. Jotenkin jäi blaah-fiilis. Ei ois pitänyt hehkuttaa ennenaikojaan niitä juoksujääviä - niiden onnistuminen oli vissiin aloittelijan tuuria. Mitään asentovirheitä ei tullut, ja jätöt suht nopeitakin, mutta se valmisteleva seuraaminen... Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh!! Koira edistää kilometrin ja pomppii kainalossa saakka, ja tästä syystä jää vinoon. :/ Otin myös parit luoksetulot > törmäsi ekalla kerralla iloisesti. Toinen parempi. Noudot hyvät, paitsi että ohjaaja ei edelleenkään jaksa nakata kahden kilon kapulaa kuin pari metriä. :P Punttisalille kai tässä on lähdettävä. Eka eteenmeno meni plörinäksi; merkkasi kentältä jonkun roskan ja juoksi kohti sitä. Uusi yritys > eteni suoraan ja maahanmeno loistava, ei edes kääntynyt. Palkka ja autoon. Ois tehnyt mieli ottaa vielä toinen kierros, mutta maltoin mieleni. Hmmm, oiskohan huomenna esineruutupäivä...

Iina kävi kentällä ainoastaan leikkimässä.

Musta treenaa

Saatiin Annin kanssa koepaikka voivoi-jäljelle, joten tässä on vissiin oltava ahkera seuraavat kaksi viikkoa... :P

Tottikset parhaassa seurassa eli Annin kanssa kahdestaan Temmeksen koulun kentällä. Ensialkuun seuraamispaikan viilaamista kaikissa temmoissa. Juoksussa meinaa pakka niin sanotusti levitä... Sitten maahanmenoja ja seisomisia, ne hyvät! Loppuun eteenmeno, hyvä sekin. Mikäköhän siinä on, että aina kokeessa tarttee kaksoiskäskyn maahanmenoon, mutta treeneissä tippuu ekasta käskystä. Kenties en ole tarpeeksi uskottava koetilanteessa...?

Jälki vanheni n. tunnin. Jana voi-luokkaa, jälki reilut 500 metriä, 4 keppiä, pari kulmaa ja yksi piikki. Maasto helpohko. Jana meni yllättävän hyvin, vaikka itsestä se näytti pitkältä kuin nälkävuosi. Kepit nousi ongelmitta, kulmat ajoi hyvin, mutta piikin oikaisi. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä jälki! :)

Muutama kuva metsäreissulta.

Valioposeerausta

Pitihän sen uuden ruusukkeen kanssa päästä vähän poseeraamaan.





Trinsessa syysväreissä.

Jäljellä

Enää ei ehdi töiden jälkeen käydä sekä kentällä että maastossa ennen pimeää jos on vähänkään isompi porukka, joten mentiin suoraan maastoon Tyrnävän Ylipäähän. Aloitettiin esineruudulla. Anni haki kolme esinettä kuten voittajaluokan koiran kuuluu. ;D Viimeinen esine tosin teetätti hieman enemmän töitä...

Jälki oli ihan superloistava! n. 30 metrin jana, pituudeltaan avo-jäljen luokkaa, 6 keppiä, viisi kulmaa ja yksi piikki. Jana olisi voinut olla parempi, mutta jäljen löydettyään jäljesti ja nosti kepit kuin kone. Piikkiä ei olla ajettu koskaan aikaisemmin, senkin selvitti hienosti. Että ei muutako kokeeseen! :D

Iina oli käynyt sillävälin kentällä tottelemassa ja leikkimässä isännän kanssa.

Toktoktokoa ja vetvetvetoa

Annin kanssa tokoilemassa Temmeksen koulun kentällä. Alkuun muutamia seuruupätkiä. Virtaa oli hieman liikaa ja seuraamispaikka aivan liian edessä. Muisteltiin oikeaa paikkaa, tehtiin paikallakäännöksiä, sivuaskelia ja peruutuksia. Sitten merkkiä. Ei muita ongelmia, paitsi että meinaa varastaa, kun on vaan niin siistiä päästä juoksemaan. Muutaman merkkitoiston jälkeen yritin nakata merkiltä kylmiltään ruutuun, mutta ei koiralla ollut mitään havaintoa mitä siltä pyydän, joten helpotettiin harjoitusta ja vietiin ruutuun yhdessä namialusta. Juoksutin muutamia kertoja merkiltä ruutuun siten, että ruudussa oli palkka, ja lopetettiin siihen. En tiedä hahmottiko koira lopulta koko ruutua, vai juoksiko vain syömään... Täytynee vähän palautella naksuttimen kanssa mieleen ruutua ennen kuin sen yhdistää uudelleen merkkiin. Ohjattuakin piti ottaa, mutta tulin sitten siihen lopputulokseen yksi uusi asia per treeni riittää. Otin hetken huilitauon jälkeen uudelleen kentälle ja tehtiin toisella kierroksella pelkkää seuraamista.

Iinalle seuraamista (muuten hyvä, juoksussa tuppaa seilaamaan), maahanmenoja (hitaita) ja eteenlähetyksiä (loistavia).



Iltaohjelmana jälleen kunnonkohotusta mönkkärilenkin muodossa. Vetoa tytöille pari kilsaa, irtijuoksua viitisen kilometria. Meidän reitit kulkee pääasiassa suolla ja umpimetsässä. Tänään mentiin kotiinpäin pätkä suoraa hiekkatietä, jossa pystyi ajamaan reippaampaa, ja jösses että Iina on nopea! :O Se kiihtyy hitaammin kuin Anni, mutta huippunopeutensa saavutettuaan se menee ohi että pölinä käy. Nopeutensa lisäksi sillä on voimaa kuin pienessä pitäjässä verrattuna kevyeen ja sporttiseen Anniin. Iina ei ole varmaan hullumpi hiihtokaveri Turkalle, jos vaan saadaan sen motivaatio rakennettua samalle tasolle kuin mustalle.