Tässäpä vähän todistusaineistoa.
Saavutaan paalulle.
Ja rauhoitutaan siinä hetki.
Ja sitten mennään.
Hitaasti mutta varmasti.
Mikäs täältä löytyikään!
Iinan lempparia tonnikalaa. :P
30. kesäkuuta 2010
Iina pellolla
Pitkästä aikaa rusakko pääsi pellolle. Tätä koiraa ei kiire jäljellä vaivaa. :D Tekee hyvin tarkkaa ja keskittynyttä työtä.
Tässäpä vähän todistusaineistoa.
Saavutaan paalulle.
Ja rauhoitutaan siinä hetki.
Ja sitten mennään.
Hitaasti mutta varmasti.
Mikäs täältä löytyikään!
Iinan lempparia tonnikalaa. :P
Tässäpä vähän todistusaineistoa.
Saavutaan paalulle.
Ja rauhoitutaan siinä hetki.
Ja sitten mennään.
Hitaasti mutta varmasti.
Mikäs täältä löytyikään!
Iinan lempparia tonnikalaa. :P
29. kesäkuuta 2010
Tottista ja puruja
Alatemmeksellä rotkulaseurassa. Annille pilkunviilausreeniä. Korjailtiin seuraamispaikkaa ja noudon luovutuksia. Ohjaaja edelleen vähän lomavaihde päällä, mutta ihan hyvä reeni. Iinalle paikallaoloa ja liikkeestä maahanmenoa.
Toisella kierroksella purut. Annille jälleen saalisrättihippasua itsetunnon kohotukseksi. Iinalle järjestyksessään toiset reenit hihaan. Ystäviä kentän laidalla oli noin tsiljoona. Ihanaa tämä Suomen suvi.
Toisella kierroksella purut. Annille jälleen saalisrättihippasua itsetunnon kohotukseksi. Iinalle järjestyksessään toiset reenit hihaan. Ystäviä kentän laidalla oli noin tsiljoona. Ihanaa tämä Suomen suvi.
28. kesäkuuta 2010
Haukkiksella
Ajeltiin pitkästä aikaa kaupunkiin tottistreeneihin. Pitäis harrastaa enemmänkin vieraita kenttiä. Otettiin tytöt kentälle yhtäaikaa. Iina aloitti paikallaololla > ei ongelmaa siitäkään huolimatta, että sääskiä oli ihan tautisen paljon rusakon kimpussa. :/ Täytynee uusia Bayvanticit tällä viikolla.
Annin kanssa tehtiin kaikki pk-tottisliikkeet kakkosluokan vaatimuksilla. Tuli tehtyä vähän sellainen humputtelureeni, liekö ohjaajan ensimmäisellä virallisella lomapäivällä osuutta asiaan... B) Annilla oli ihan sikana virtaa, ja meinasi pakka välillä vähän levitä, mutta tänään vaan nauratti. Ei kai sitä aina tarvikaan verenmaku suussa reenata?
Iinakin oli saanut tänään turbon moottoriinsa. Rusakko teki BH-liikkeet ilman suurempia virheitä hyvässä vireessä.
Häiriötä oli taas reippaasti niinkuin Haukkiksen luonteeseen kuuluu. Pk-kentälle eksyy joka ikinen kerta fifin kusettajia, joille ei vaan mene kupoliin, että kentälle ei päästetä koiria leikkimään/kuseksimaan kun siellä toiset treenaa. >( Onneksi fifit oli tällä kertaa fleksissä eikä irrallaan, eikä mitään välikohtauksia sattunut. Muistetaanpahan taas hetki, että paras aika treenata Haukkiksella on ilta yhdentoista ja aamu kuuden välillä.
Annin kanssa tehtiin kaikki pk-tottisliikkeet kakkosluokan vaatimuksilla. Tuli tehtyä vähän sellainen humputtelureeni, liekö ohjaajan ensimmäisellä virallisella lomapäivällä osuutta asiaan... B) Annilla oli ihan sikana virtaa, ja meinasi pakka välillä vähän levitä, mutta tänään vaan nauratti. Ei kai sitä aina tarvikaan verenmaku suussa reenata?
Iinakin oli saanut tänään turbon moottoriinsa. Rusakko teki BH-liikkeet ilman suurempia virheitä hyvässä vireessä.
Häiriötä oli taas reippaasti niinkuin Haukkiksen luonteeseen kuuluu. Pk-kentälle eksyy joka ikinen kerta fifin kusettajia, joille ei vaan mene kupoliin, että kentälle ei päästetä koiria leikkimään/kuseksimaan kun siellä toiset treenaa. >( Onneksi fifit oli tällä kertaa fleksissä eikä irrallaan, eikä mitään välikohtauksia sattunut. Muistetaanpahan taas hetki, että paras aika treenata Haukkiksella on ilta yhdentoista ja aamu kuuden välillä.
27. kesäkuuta 2010
Anni maailman äärellä
Anni pääsi mukaan juhannuksenviettoon Lappiin. Oltais otettu muukin lauma mukaan, mutta tajusin liian myöhään, että Norjaan tarvitaan rabies vasta-ainetestit ja passit, joita Iinalla ja Zerolla ei ole. Annin vasta-ainetesti- ja passikuviot olemme hoitaneet kuntoon jo aikaisemmin, kun olemme mustaa käyttäneet Ruotsin puolella näyttelyssä.
Tenojokilaakso ilta-auringossa saapumisiltana torstaina.
Jaloittelu- ja poseeraustuokio levikkeellä.
Meidän mökki Dalvadaksessa eli "Dallaksessa", kuten paikalliset sanovat.
Anni tsekkaa saunan...
...tuvan...
...ja tärkeimmän, maakellarin.
Varhain perjantaiaamuna lähdimme ajelemaan kohti Nordkappia. Anni poseeraa jossain matkanvarrella.
Jäämeri kaikessa sinisyydessään.
Vielä sata kilometria ennen määränpäätä kasvoi pieniä kukkia.
Mitä lähemmäksi Nordkappia pääsimme, sitä karummaksi muuttuivat maisemat.
Anni - Suomen Porontarkkailijat ry:n kunniajäsen - oli saanut salaisen tehtävän laskea kaikki Pohjois-Norjan porot.
Onneksi matkalle mahtui tunneleita, että porontarkkailijakin sai hetken levähtää.
Annilta meinasi mennä laskut sekaisin, kun tiellä oli toisenkinlaisia kulkijoita.
Matkan varrelle mahtui myös idyllisiä kyliä.
Pohjoisin niistä oli Honningsvåg.
Perillä manner-Euroopan pohjoisimmassa kolkassa.
Maailman äärellä tuulee niin kovaa, ettei korvatkaan pysy oikeinpäin.
Pakollinen poseeraus Globe-patsaalla.
Ei sovellu korkeanpaikankammoisille.
Lumihuippuja paluumatkalta.
Ja taas poseerataan.
Pysähdyttiin paluumatkalla myös yhdellä lukuisista vesiputouksista.
Anni viilettää porohajujen perässä.
Luontopolulla noin 50 kilsaa ennen Karigasniemeä. Heiluva riippusilta ei jänskättänyt yhtään. Tai no emäntää ehkä vähän.
Iltaruoka nautittiin mökillä luonnon helmassa.
Tenojoki by night.
Öinen Tenojoki mustavalkoisena.
Lauantaina ajeltiin mutka oudossa norjalais-venäläisessä pikkukaupungissa Kirkkoniemessä. Sieltä ei juuri kuvia tullut sateisen ja harmaan kelin vuoksi. Muutenkaan Kirkkoniemi ei suuremmin sykähdyttänyt. Sen sijaan Nordkappiin mennään takuulla joskus uudelleenkin. Kuvista ei saa minkäänlaista käsitystä siitä, miten huikeat maisemat ja tunnelma kyseisessä paikassa on.
Zeron juhannus oli sujunut sähköpostiin tupsahtaneesta kuvasta päätellen mukavasti Haukiputaalla:
Iinallakin oli ollut kivaa Temmeksellä juhannusheila-Peten seurassa. Lauman jälleennäkeminen juhannuksen jälkeen oli täynnä suuria tunteita. Iina ja Zero rymysivät ensimmäiset pari tuntia niin että tanner tömisi. Annilla sen sijaan nousi juhannusreissulla suosio hattuun, eikä musta lähtenyt lainkaan mukaan Iinan ja Zeron villityksiin. Tepasteli vain coolina emännän perässä kuin varjo paikasta toiseen ja näytti hapanta naamaa emännän antaessa huomiota muille. Yhden hyvin nukutun yön jälkeen oli Annikin jo toipinut juhannushulinoista ja laskeutunut prinsessan valtaistuimeltaan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.
Tenojokilaakso ilta-auringossa saapumisiltana torstaina.
Jaloittelu- ja poseeraustuokio levikkeellä.
Meidän mökki Dalvadaksessa eli "Dallaksessa", kuten paikalliset sanovat.
Anni tsekkaa saunan...
...tuvan...
...ja tärkeimmän, maakellarin.
Varhain perjantaiaamuna lähdimme ajelemaan kohti Nordkappia. Anni poseeraa jossain matkanvarrella.
Jäämeri kaikessa sinisyydessään.
Vielä sata kilometria ennen määränpäätä kasvoi pieniä kukkia.
Mitä lähemmäksi Nordkappia pääsimme, sitä karummaksi muuttuivat maisemat.
Anni - Suomen Porontarkkailijat ry:n kunniajäsen - oli saanut salaisen tehtävän laskea kaikki Pohjois-Norjan porot.
Onneksi matkalle mahtui tunneleita, että porontarkkailijakin sai hetken levähtää.
Annilta meinasi mennä laskut sekaisin, kun tiellä oli toisenkinlaisia kulkijoita.
Matkan varrelle mahtui myös idyllisiä kyliä.
Pohjoisin niistä oli Honningsvåg.
Perillä manner-Euroopan pohjoisimmassa kolkassa.
Maailman äärellä tuulee niin kovaa, ettei korvatkaan pysy oikeinpäin.
Pakollinen poseeraus Globe-patsaalla.
Ei sovellu korkeanpaikankammoisille.
Lumihuippuja paluumatkalta.
Ja taas poseerataan.
Pysähdyttiin paluumatkalla myös yhdellä lukuisista vesiputouksista.
Anni viilettää porohajujen perässä.
Luontopolulla noin 50 kilsaa ennen Karigasniemeä. Heiluva riippusilta ei jänskättänyt yhtään. Tai no emäntää ehkä vähän.
Iltaruoka nautittiin mökillä luonnon helmassa.
Tenojoki by night.
Öinen Tenojoki mustavalkoisena.
Lauantaina ajeltiin mutka oudossa norjalais-venäläisessä pikkukaupungissa Kirkkoniemessä. Sieltä ei juuri kuvia tullut sateisen ja harmaan kelin vuoksi. Muutenkaan Kirkkoniemi ei suuremmin sykähdyttänyt. Sen sijaan Nordkappiin mennään takuulla joskus uudelleenkin. Kuvista ei saa minkäänlaista käsitystä siitä, miten huikeat maisemat ja tunnelma kyseisessä paikassa on.
Zeron juhannus oli sujunut sähköpostiin tupsahtaneesta kuvasta päätellen mukavasti Haukiputaalla:
Iinallakin oli ollut kivaa Temmeksellä juhannusheila-Peten seurassa. Lauman jälleennäkeminen juhannuksen jälkeen oli täynnä suuria tunteita. Iina ja Zero rymysivät ensimmäiset pari tuntia niin että tanner tömisi. Annilla sen sijaan nousi juhannusreissulla suosio hattuun, eikä musta lähtenyt lainkaan mukaan Iinan ja Zeron villityksiin. Tepasteli vain coolina emännän perässä kuin varjo paikasta toiseen ja näytti hapanta naamaa emännän antaessa huomiota muille. Yhden hyvin nukutun yön jälkeen oli Annikin jo toipinut juhannushulinoista ja laskeutunut prinsessan valtaistuimeltaan takaisin normaaliin päiväjärjestykseen.
20. kesäkuuta 2010
Kohta ollaan ylikunnossa...
...kun ei malteta pysyä kentältä pois, ja se on kyllä suurimmalti osin hyvän treeniporukan syytä. ;)
Zero teki alkuun vähän noutoja.
Pieni nokipoika vaan...
...esteen taakse katoaa...
...yhä ylös yrittää...
...ja työnsä saa hän tehtyä! :D
Nokipoika lähemmässä tarkastelussa.
Annin kanssa ollaan tehty viime aikoina paljon kokonaisia koeliikkeitä, ja ehkä vähän katsottu sormien lävitsekin jotain pikkuvirheitä, joten tänään oli taas aika palata hetkeksi perusteisiin. Aloitettiin perusasennoilla. Marja oli apparina ja naksutteli suorista ja nopeista sivullesiirtymistä. Otettiin suurennuslasin alle myös noudon luovutukset, joissa ongelmana on ollut pieni hypähdys taaksepäin irroituksessa. Tultiin siihen lopputulokseen, että persauksen hiissausta ei tapahdu, jos luovutuksessa koiran ja ohjaajan väliin jää edes muutama sentti, joka ei muutenkaan ole pahitteeksi. Törmäyksenkin riski pienenee, jos luovutuksista rakentaa aavistuksen väljemmät. Uutta työmaata siis pukkaa, ei tartte pelätä ylikuntoa, vaikka muuttais kentälle asumaan. ;D
Otettiin loppuun Annin kanssa vähän seuraamista. Pitkän tylsän kaavion sijaan tehtiin paljon käännöksiä ja temponvaihteluja. Ihan kivasti koira nousi, kun piti pitää huoli siitä, että pysyy sinne tänne kääntyilevän ja vauhtiaan jatkuvasti muuttavan ohjaajan matkassa. Lopuksi pyörähdettiin vielä henkilöryhmässä, ja siitä autoon. En huomannut taaskaan minkäänlaista jännittymistä ryhmässä. Jäi tosi hyvä fiilis reenistä.
Samaan aikaan, kun Anni oli kentällä, Iina oli paikallaolossa. P-olon jälkeen Iinalle seuraamista ja jäävät. Maahanmeno tökki tänään. :/ Piti muistutella muutamaan kertaan ennenkuin teki suht nopean maahanmenon. Muutenkin oli vähän nukuksissa tottiksessa. Kuuma kelikin varmasti osaltaan vaikutti vireeseen.
Purukierroksella Iina ei sitten ollutkaan enää nukuksissa. Tänään ipana puri ekaa kertaa hihaan, ja hyvin purikin.
Heti ekaks haukutaan maalimies pataluhaksi.
Ja sitten purraan lujaa tähän uuteen jutskaan.
Hei täähän olikin aika siistiii!
Hauks.
Munmunmunmun.
Zero teki alkuun vähän noutoja.
Pieni nokipoika vaan...
...esteen taakse katoaa...
...yhä ylös yrittää...
...ja työnsä saa hän tehtyä! :D
Nokipoika lähemmässä tarkastelussa.
Annin kanssa ollaan tehty viime aikoina paljon kokonaisia koeliikkeitä, ja ehkä vähän katsottu sormien lävitsekin jotain pikkuvirheitä, joten tänään oli taas aika palata hetkeksi perusteisiin. Aloitettiin perusasennoilla. Marja oli apparina ja naksutteli suorista ja nopeista sivullesiirtymistä. Otettiin suurennuslasin alle myös noudon luovutukset, joissa ongelmana on ollut pieni hypähdys taaksepäin irroituksessa. Tultiin siihen lopputulokseen, että persauksen hiissausta ei tapahdu, jos luovutuksessa koiran ja ohjaajan väliin jää edes muutama sentti, joka ei muutenkaan ole pahitteeksi. Törmäyksenkin riski pienenee, jos luovutuksista rakentaa aavistuksen väljemmät. Uutta työmaata siis pukkaa, ei tartte pelätä ylikuntoa, vaikka muuttais kentälle asumaan. ;D
Otettiin loppuun Annin kanssa vähän seuraamista. Pitkän tylsän kaavion sijaan tehtiin paljon käännöksiä ja temponvaihteluja. Ihan kivasti koira nousi, kun piti pitää huoli siitä, että pysyy sinne tänne kääntyilevän ja vauhtiaan jatkuvasti muuttavan ohjaajan matkassa. Lopuksi pyörähdettiin vielä henkilöryhmässä, ja siitä autoon. En huomannut taaskaan minkäänlaista jännittymistä ryhmässä. Jäi tosi hyvä fiilis reenistä.
Samaan aikaan, kun Anni oli kentällä, Iina oli paikallaolossa. P-olon jälkeen Iinalle seuraamista ja jäävät. Maahanmeno tökki tänään. :/ Piti muistutella muutamaan kertaan ennenkuin teki suht nopean maahanmenon. Muutenkin oli vähän nukuksissa tottiksessa. Kuuma kelikin varmasti osaltaan vaikutti vireeseen.
Purukierroksella Iina ei sitten ollutkaan enää nukuksissa. Tänään ipana puri ekaa kertaa hihaan, ja hyvin purikin.
Heti ekaks haukutaan maalimies pataluhaksi.
Ja sitten purraan lujaa tähän uuteen jutskaan.
Hei täähän olikin aika siistiii!
Hauks.
Munmunmunmun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)