Anni poseeraa

Tuoreesta NO & KANS muotovaliosta tuore poseeraus. Hieman etujalat vinksottaa ja horisonttikin on tyylikkäästi vinossa, mutta on se silti vaan niin sievä. :)

Ulkoreenikausi korkattu

Korkattiin tänään sekalaisella seurakunnalla ulkoreenikausi Alatemmeksellä. Kenttä oli aurattu ja muutamia liukkaita kohtia lukuunottamatta hyvässä kunnossa. Iina teki kaksi kierrosta puruja, Anni kävi tottelemassa. Annille seuraamista, henkilöryhmää ja muutama ilmoittautuminen. Koira teki hommia hyvässä vireessä ja muutenkin pelitti ihan kiitettävästi.

Iina odottaa omaa vuoroaan.



Ja Iina pöllii tumpun.



Ensin työ, sitten huvi, tuumaavat Sona ja Anni.

OKK:lla tottelemassa

Jälleen viikko vierähtänyt hiljaiseloa. Turkka työreissussa ja minä toista viikkoa koirien kanssa Haukiputaalla. Ollaan tehty joka ilta pitkiä lenkkejä milloin hiekkakuopille, milloin meren jäälle. Parina iltana saatiin Leena koirineen kaveriksi, ja varsin sopuisa on tuo meidän viiden koiran porukka. Iina ja Zero rymyävät keskenään, Anni tykkää puuhastella Sympen kanssa ja Tara sukkuloi kahden porukan välillä. Välillä Iina ja Sympe intoutuvat kantamaan samaa keppiä.

Tänään saatiin isäntäkin kotiin ja lähtettiin koko köörillä OKK:lle. Iinalle seuraamista (superhyvä), jääviä (nopeita ja suoria) sekä estenoutoja (näihin pitäis saada lisää draivia ja hyppytekniikka on edelleen aika surkea). Annille jäävät (loistavat, jopa juoksusta seisominen), juoksuseuraamista (Harrilta hyviä vinkkejä, kiitos niistä) ja kaikki noudot. Koira nouti niinkuin pitääkin, ohjaaja kämmäili. Koira autoon ja ohjaaja heittokouluun, ja alkoihan se parikiloinenkin lentää ihan kohtuudella. Hyvät reenit! :)

Annista NO & KANS MVA!

Hieno miniloma/näyttelyreissu Kilpisjärvelle ja Norjan Harstadiin takana. Reissuun lähdettiin perjantaina Annin kanssa, Iinalta ja Zerolta ei ole otettu rabies vasta-ainetestejä, joten kaverukset jäivät viikonlopuksi "mummolaan" pitämään seuraa Pete-koiralle.

Barf-ruokinta reissussa vaatii aina vähän mielikuvitusta. Tällä kertaa sumplimme Annin syömiset niin, ettemme roudaa kotoa lihapakasteita mukaan, vaan ostamme perillä kaupasta koiralle jauhelihat sekä kasvismössö- ja puurotarpeet ja samalla mökkieväät itsellemme. Kuinkas ollakaan perille Kilpisjärvelle päästyämme kylän ainoa kauppa ja huoltoasema olivat menneet kiinni, joten eväät jäi ostamatta siltä illalta sekä itseltä että koiralta. Onneksi kylältä löytyi retkeilykeskus, josta kaksijalkaiset saivat listaevästä ja Annillekin löytyi keittiöltä pieni ämpärillinen päivän noutopöydästä ylijäänyttä poronlihasuikaletta. Hätätilassa tyhjää parempaa mättöä, eikä Annikaan tykännyt poroillallisestaan ollenkaan huonoa. :D

Lauantaiaamu valkeni tyynenä ja aurinkoisena, pakkasta -1. Täydellinen päivä lähteä patikoimaan Saanalle. Reitti Saanan huipulle on kokonaisuudessan 4 kilometriä pitkä. Ensimmäinen kilometri oli suht helppoa nousua, vaivaiskoivujen keskellä kiemurteleva reitti oli aika hyväksi tamppautunut. Muutaman kerran askel harhautui polulta ja jalka upposi hankeen nivusiin saakka. Puustorajan yläpuolelle päästyämme reitti vaikeutui kertalaakista. Jyrkimmälle osuudelle on Saanan valloittajille rakennettu portaat, joista ei näin talvisaikaan ollut juurikaan iloa.



Portaat olivat pääasiassa lumen peitossa ja ylös oli noustava jyrkkää ja kivikkoista, paikoin upottavaa rinnettä pitkin. Tässä vaiheessa allekirjoittaneella meinasi usko loppua, mutta tarpeeksi monella levähdystauolla päästiin kuin päästiinkin huipulle, jossa hanki kantoi ja maisemat olivat ihan huikaisevan kauniit! Kokonaisuudessaan reissuun vierähti neljä tuntia levähdystaukoineen, huipulla ihastelemisineen ja valokuvauksineen.

Tässä ollaan jo voiton puolella.



Levähdystauko.





We did it!



Pienen polkan paikka.



Anni nauttii.







Vielä viimeiset silmäykset alas Kilpisjärven laaksoon ennen paluuta.







Sunnuntaiaamuna herätyskello soi 4.30. Pikainen mökin siivous, avaimen luovutus tulliin ja suunnaksi Norjan Harstad. Mökin välikatolla rapistellut ja suditellut orava, rotta tai joku muu hiirtä isompi "ystävä" oli pitänyt meitä hereillä koko edellisyön, joten hieman meinasi silmäluomet painaa. Vänkärinä olisin voinut jatkaa unia, mutta maisemat Norjan puolella oli niin huikeat, että ei siinä malttanut silmäänsä ummistaa. Aamuauringossa kimmeltelevä jäämeri ja sitä kehystävät lumiset jyrkänteet... Olen sanaton.





Vasta 50 km ennen Harstadia aurinko meni piiloon ja vettä alkoi ripsiä. Päivän mittaan keli muuttui myrkyisäksi ja taivaalta tuli märkää kuin esterin p***seestä välillä vetenä ja välillä räntänä.

Olen aivan kuutamolla näissä näyttelyjutuissa jo kotomaassa, saati sitten ulkomailla, ja ensimmäinen kämmi sattui jo ilmoittautumisessa. Ilmoitin Annin käyttöluokkaan, vaikka olisin voinut laittaa sen aivan yhtä hyvin valioluokkaankin. Lopulta ei päästy sinne käyttöluokkaankaan, koska meiltä puuttui kirjalliset todistukset Annin käyttötuloksista. Ei mulla ollut hajuakaan, että sellainen olisi pitänyt tilata etukäteen Suomen Kennelliitolta ja esittää kehäsihteerille ennen kehää. Näin sitä aina oppii uutta. :D Niinpä Anni siirrettiin viime tingassa avoimeen luokkaan.

Dobberinarttuja oli näytillä Harstadin KV-näyttelyssä Annin lisäksi kuusi, kaksi junnuissa, kolme nuorten luokassa ja yksi avoimessa luokassa. Annin lisäksi vain yksi nuorten luokan narttu sai ERIn ja SA:n, lopuille tuomari jakoi H:ta ja EH:ta. PN-kehässä Anni vei kaksintaistelun nimiinsä.

ROP-kehässä oli Annin kanssa todella näyttävä ja hyvässä kunnossa esitetty avoimen luokan ruskea uros. Yllätys oli suuri, kun tuomari valitsikin Annin rotunsa parhaaksi. Päivän saldona siis CERT, CACIB ja tätä myöten NO & KANS MVA. Mahtavaa! :D Anni esiintyi todella hienosti - melkein voisi sanoa, että koira hymyili kehässä. Hieno Anni! Arvostelun naputtelen jossain vaiheessa kotisivulle.

Kallilla

Viikonloppu vierähti valjakkohiihtokisoissa Keminmaan Kallilla. Lauantaina Turkka hiihti Annin kanssa ja sunnuntaina oli Iinan vuoro. Upean kelin olivat järjestäjät tilanneet; aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pari vaivaista pakkasastetta. Mehet naru A 10 km -sarjassa oli molempina päivinä kolme osallistujaa ja kilpaveljet sen verran kovia vastuksia, että tiedettiin jo etukäteen jäävämme kolmanneksi. Tavoitteena olikin molemmille tytöille hyvä hiihto ja oman ajan parantaminen, joka ei sitten lopulta toteutunut kummankaan koiran kanssa.

Molemmat koirat olivat juosseet ensimmäisen puoliskon todella hyvin ja ohitukset sujuneet priimasti, mutta toiselle kierrokselle lähdettäessä oli yksinkertaisesti paukut loppuneet molemmilta ja loppumatkan olivat tulleet puoliteholla. Kunto vai korvienväli petti, paha mennä sanomaan. Keli oli kyllä raskas, ja tottahan sekin vaikuttaa, että yhtäkkiä hiidetäänkin parikymmentä astetta totuttua lämpimämmässä. Lisäksi kyseessä oli Iinan ensimmäinen pitkä matka. Annin osalta mietettiin myös nesteytyksen epäonnistumista. Harmi sinänsä, että Annin kausi loppuu huonoon starttiin, kun muutoin kausi on ollut niin loistava. Iinan on tarkoitus näillä näkymin startata vielä Oulussa huhtikuun puolella.

Ja sitten muutama kuva viikonlopun riennoista.

Anni ja Turkka odottelevat lähtölupaa. Kiitokset Marille Annin lähetyksestä, kerrankin sain lähdöstä kuvia omastakin koirasta.



Ja sitten mentiin!



Pois alta risut ja männynkävyt.



Maalissa.



Iina piti lähettää itse, joten rusakosta tallentui vain maaliintulokuvia.





Kaikki kuvat viikonlopulta TÄÄLLÄ.

Tottista

Vähän laiskan puoleisesti on viime aikoina tullut blogia päiviteltyä. Ja mitäpä sitä päivittelemään, kun ei olla kauheasti mitään tehtykään ulkoilua ja kevätauringosta nautiskelua lukuunottamatta. Perjantaina oli sitten kaikkea muuta kuin ihana auringonpaiste. Lunta on tullut pari päivää kuin esterin peestä ja saatiinkin hallitreeneille mukavat alkulämmittelyt, kun lapioitiin hiki hatussa lunta pois hallin reunuksilta.

Annille seuraamista, jättöliikkeitä, hyppynoutoa ja ryhmäpaikallaolo. Iina harjoitteli tasamaanoutoa. Hyvät reenit molemmilla, paitsi Annin juoksusta seisominen. Hiippailee perään ja pakotteesta alkaa todella voimakkaasti ennakoida jättöä ja valmisteleva seuraaminen menee plörinäksi. Millonkahan sitä aktivoituisi taas reenaamaan ihan oikeasti, eikä vaan kävis kerran viikossa toistelemassa samoja virheitä...

Surkeat hiihdot

Viikon irti lenkkeilyn jälkeen tytöt pääsivät tänään jälleen suksien eteen. Molemmille viitonen. Latu todella kova ja liukas, eikä suksissa ollut juurikaan pitoa. Tämä aiheutti jo ensimmäiset ongelmat. Iina lähti keulakoiraksi. Lähtö meni ihan pelleilyksi ja Iina jäi jo lähdössä vilkuilemaan taakse, että minne se kaveri jäi. Sonan ja Harrin mentyä ohi oli saanut sytöt ja kirineet ohi, mutta jälleen kaverin jäätyä selän taakse oli alkanut himmailemaan. Annikin oli töpeksinyt ihan huolella risteyksissä, vaikka suunnat pitäis kyllä olla jo hanskassa. Lisäksi pimeällä latuosuudella oli mennyt pasmat sekaisin. Oli aika iloinen hiihtäjä reenien jälkeen. :/ Illalla oli vielä Iinan purut, joita allekirjoittanut ei jaksanut lähteä katsomaan. Ei ehkä maailman mukavin tuo 23-00 vuoro.

Sinne meni...

...hiihtoloma, lähinnä ulkoillessa ja löhötessä.

Torstain tohinoita kera Sympe-riisenin ja Tara-portugeesin.







Perjantaina hallitreenit Virpiniemessä, molemmille tytöille tottista. Alkuun ryhmäpaikallaolo molemmille. Iinan varsinaisia reenejä en ehtinyt seurata, Annille seuraamista, juoksujääviä ja luoksetuloja. Muuten ihan superhyvä reeni, mutta seisomiset juoksusta saisivat olla huomattavasti nopeampia. Autoin pari kertaa kädellä, joka kyllä tepsi pysähdyksiin, mutta samalla alkoi varoa valmistelevassa seuraamisessa mun kättä ja seuraamispaikka väljeni ja alkoi vähän jätättää. Tehtiin loppuun pelkkää juoksuseuraamista ja sain kuin sainkin pari hyvää pätkää. Täytyy keksiä joku muu konsti noiden seiso-jättöjen nopeuttamiseen.