Iinan lonkka- ja kyynärlausunto saapui tänään Kennelliitosta, jota seurasi helpotuksen huokaus; vasen lonkka C ja oikea B. Kyynärät 0/0. Elämä jatkuu kuten tähänkin saakka, vetotreeneineen päivineen! :) Itseasiassa tänään käytiinkin taas lenkki mönkkärillä. Kymppikilsan reissu, josta tytöille vetoa n. 2 km. Pyritään valitsemaan reitit siten, että matkalle mahtuisi mahdollisimman monipuolista maastoa; nopeaa hiekka/kangastietä, umpimetsää jossa mennään kävelyvauhtia, suota, mäkiä...
Alkulämmittelyiksi käytiin Alatemmeksellä tottistelemassa. Oli tarkoitus tänään käydä tutustumassa BH-kenttään, mutta vettä satoi vaakasuorassa ja tuuli niin että tukka meinasi lähteä, joten jätettiin suosiolla Kiimingin reissu paremmalle päivälle.
Iina teki alkuun paikallaolon. Hyvin pysyi vaikka maa oli märkä, vettä tuli niskaan ja häiriötäkin oli reippaanlaisesti. Iina teki myös seuraamista sekä liikkeestä istumista. Maahanmenoa on nyt veivattu niin paljon, että tarjosi sitä ensin istumisellakin. Muutaman muistuttelun jälkeen alkoi tulla jopa suht nopeita istumisia. Loppuun vauhtiluoksetuloja sekä lyhyeltä matkalta eteentuloja.
Annille koko 2-luokan tottis läpi. Seuraaminen ok, persaus vaan meinas mennä tänään vähän hitaasti kenttään pysähdyksissä. Neiti hienohelmaa ällöttää istahtaa rapakkoon. Samoin maahanmeno jäi märän maan vuoksi vajaaksi - jäi könöttämään kyynärät pari senttiä ilmassa... Lisää vaan reeniä vesisateessa niin kyl se siittä. Seisominen oli hyvä, samoin noudot. Eteenmenon valmistelevassa seuraamisessa edistää ihan luvattoman paljon ja on ihan hilkulla ettei varasta. Nooooh, pääasia että irtoaa suoraan ja reippaasti kentän päähän saakka. Maahanmenoa otettiin erikseen siten, että nakkasin palloa, ja kun koira syöksyi sen perään, käskin maahan ja heti käskyn toteuduttua vapautin pallolle. Ihan täpäköitä maahanmenoja.
Viime syksynä Turkan ohjaaman kakkosluokan totaalisen katastrofitottiksen jälkeen olin sitä mieltä, että never again, mutta joku pieni sisäinen sissi pääsi taas heikkona hetkenä valloilleen ja tarttumaan puhelimeen. Nyt meillä sitten olis pari koepaikkaa varattuna syksylle. Maastot ei juurikaan jännitä, mutta se tottis... Liikkeet se osaa ja tekee ihan näppärästi, nyt vaan pitäis saada rakennettua koiralle sellainen tunnetila koekentälle saapuessa, että se kykenee ne osaamansa liikkeet suorittamaan. :D Että maailmassa ei ole mitään muuta kuin ohjaaja, ja pienestä jännityksestä huolimatta kentällä voi olla jopa hauskaa. Tämmöisiä vaaleanpunaisia pilvilinnoja täällä nyt sitten maalaillaan tämä kesä, ja syksyllä tullaan todennäköisesti ryminällä takaisin maan pinnalle. Pessimisti ei pety. ;D
Ja takaisin pilvilinnoista tähän päivään; Anni kävi kentällä toistamiseenkin, ja Turkka vähän leikitti Annia rätillä. Mustuainen oli aika mielissään. :D