Tokotuksia

Annin kanssa ekat kunnon tokoreenilöt pariin viikkoon, ja olipas meillä hauskaa. Anni oli ihan superhyvällä tuulella.

Tehtiin ohjattua. Juoksuttelin ensin merkille eri suunnista ja vaihtelevilta välimatkoilta. Meni niin nappiin, että päätin ekaa kertaa kokeilla, mitä koiruus sanoo, jos kapulat ovat paikoillaan. Niinhän siinä kävi kuten ajattelinkin; Anni ryntäsi suoraan kapulalle "merkki" -käskyllä. Pari kertaa piti ottaa takaisin, kunnes hokasi, että voi sinne merkille juosta vaikka kapulat ovat paikoillaan. Muutamia toistoja niin, että lähetin merkille > palkka > vapautus. Ahneus iski, ja tein loppuun ohjatun kokonaisena liikkeenä. Haki sekä oikean että vasemman moitteettomasti. Keskimmäistä kapulaa meillä ei vielä ollut harjoituksessa mukana, eikä kapulat olleet ihan niin takana suhteessa merkkiin kuin kokeessa. Mutta silti huippusuoritus siihen nähden, miten vähän tätä ollaan reenattu. :)

Ohjelmassa oli myös liikkeestä seisomista sekä luoksetulon stoppeja. Liikkeestä seisomista pitää vahvistaa vielä paljon; lähtee herkästi hiipimään perään kun ohjaaja loittonee tarpeeksi kauas. Tätä täytyy tehdä apuohjaajan kanssa.

Loppuun otettiin tunnari. Oman etsii ja löytää hienosti, mutta se kapulan käsittely... Rousk, rousk... Aaaaargh! >(

Yöreenailua

Maanantaiyöreenit Martinniemessä. Mulla jäi kaikki puhti töihin (13 tunnin työpäivä), joten jätin Annin suosiolla kotiin, ja keskityin kattelemaan reenejä puolinukuksissa sohvalta.

Tottikset meni muuten ihan nappiin, paitsi luoksetuloissa tuli pientä häröilyä. Vauhdin lisääntyessä on eteentuloissa alkanut näkyä monenlaisia kummallisuuksia, kuten törmäämistä ja vinoon jäämistä. No, tämä ei ole kuin harjoituksen puutetta. Jatketaan siis eteentulojen vahvistamista lyhyeltä matkalta, eikä vauhdinkaan rakentaminen vielä valmis ole, eikä valmiiksi tulekaan, kuten ei koiraurheilussa mikään ikinä. :D Aina löytyy parannettavaa.

Toisella kierroksella Iina pääsi maalimiehen kanssa riekkumaan. Sitten kun komeampi osapuoli alkaa kirjoittamaan treenipäiväkirjaa (eli ei ikinä :D) saamme lukea Turkan ja Iinan purureeneistäkin. Mun on turha alkaa mitään syväanalyyseja sepostamaan, kun en lajista juurikaan mitään älyä, muuta kuin että hauskaa näyttää olevan koiralla sekä ohjaajalla, ja toisinaan maalimiehelläkin. Yleisöstä nyt puhumattakaan. Hauska laji siis. ;D

Kevään ekat kimppamaastot

Käytiin ensimmäistä kertaa tälle keväälle dobberiporukalla maastoilemassa. Ruutu saatiin tehtyä, mutta jälkimetsät (tai pikemminkin metsätiet) antavat vielä odottaa itseään. Onnistuttiin jo Foordi toissailtana upottamaan mutaan niin hyvästi, että tarvittiin mönkkäri vetämään se irti. :/ Iinalle on tehty nyt yhteensä kolme jälkeä pellolla, ja siellä jatketaankin harjoituksia ainakin toistaiseksi. Myös Annin kanssa on tarkoitus aloittaa pellolta, tarkoituksena saada vähän tarkennettua työskentelyä.

Annikin alkaa olla jo pelikunnossa, ja pääsi verestämään muistiaan esineruutuun talvitauon jälkeen. Tehtiin kaksi pitkää ja kapeaa suikaletta, toinen helpompaan ja toinen vaikeampaan maastoon. Anni ei lähtenyt masunsa kanssa suopursurytikköön ollenkaan, vaan haki helpommasta ruudusta yhden esineen. Hyvin oli esine-etsintä muistissa mustuaisella; teki ihan oppikirjasuorituksen. :)

Valmistaudutaan autolla.



Ja sitten töihin.





Iinalle molempiin ruutuihin yksi esine näöltä. Hyvä reeni rusakollakin.

Isäntä on taas unohtanut tavaroitaan metsään.





Porkkanapipo!



Ole hyvä, ja pidä jatkossa pipostas parempi huoli.



Sukkakin vielä...



Niin on taas isäntä tehty tyytyväiseksi, ja aika tyytyväiseltä näyttää koirakin.



Ennen ruutuilua käytiin tekemässä tottikset Temmeksen koulun kentällä. Annille seuruuta, istu- ja seiso-jääviä, hlöryhmää sekä eteenmenoja. Otettiin lopuksi vielä luoksetuloja ihmiskujan läpi. Kivaa kun Anni on taas mukana kuvioissa! :)

Eihän se tietenkään haittais, jos olis vaikka sentin hajurako koiran ja ohjaajan välissä...



Henkilöryhmässä. Aika rentona pysyi ryhmässäkin, eikä juurikaan vilkuillut.



Iinan ohjelmassa oli BH-juttuja; paikallaolo toisen koiran suorittaessa, seuraamista+hlöryhmää, jäävät ja luoksetulo. Ei pahaa sanottavaa tästä reenistä.

Seurailua.





Ja loppuun vähän vähemmän sotilaallista meininkiä. :D





Zerroperrokin pääsi kentälle. Pientä edistämistä ja poikitusta havaittavissa kuvan seuraamisessa, ja palkkakin aivan väärässä paikassa, mutta Zeron kanssa ei ole niin tarkkaa - pääasia että on hauskaa.



Kiitos mukavasta päivästä reeniseuralle! Tästä se kesä ja metsittyminen alkaa. 8)

BH-treeniä ja esineitä

Iina kävi tänään Tyrnävän keskustassa tottelemassa. BH-kaavion kytkettynä seuraaminen, jäävät, luoksetulo ja paikallaolo. Seuraamisessa piti hyvin paikkansa ja kontaktinsa kaikissa tempoissa ja käännöksissä, jäävät oli Iinaksi nopeat ja asennot oikeat ja myös luoksetulossa oli yllättävästi vauhtia. Miinuksena pieni törmäys luoksetulossa. Paikallaolo hyvä. Häiriötä oli kiitettävästi; kentän vierestä meni pyörätie, jossa meni monenlaista kulkijaa ja koiraa. Yleisöäkin oli; joukko kovaäänisiä yläastelaispoikia. Iina on kyllä siinä mielessä kiitollinen reenattava, että se kykenee sulkemaan pois kaiken ympärillätapahtuvan ja keskittyy olennaiseen.

Kentältä Turkka ja Iina lähtivät "kaupunkikierrokselle". Käytöstavat ihmisten ilmoilla liikkumiseen on vissiin tullut ruskeaan jo äidinmaidossa, sillä ei juurikaan olla remmissä Iinaa taluteltu eikä kylillä liikuttu, mutta silti se osaa käyttäytyä.

Kotimatkalla tehtiin Iinalle esineruutu. 3 esinettä vietiin Iinan nähden. Ilman suurempia mukinoita etsi, löysi ja toi muoviletkun pätkän, narupallon ja hanskan. Peltojakin käytiin tsekkailemassa, mutta vielä on aika märkää... Ehkäpä jo ensi viikolla molemmat tytöt pääsevät korkkaamaan jälkikauden. :)

Iinan lepakkoreeniä

Tänään oli ohjelmassa lepakkoreeniä Iinan kanssa Martinniemessä. Tottiksilla aloitettiin. Iina otti alkuun paikallaolon kahden muun koiran reenatessa samaan aikaan kentällä > ei onkelmia. Seurailua (mm. hlöryhmässä), maahanmenoja, istumisia ja luoksetuloja. Ihan kohtuuhyvä treeni paria asentovirhettä lukuunottamatta.

Toisella kierroksella puruja. Kuten kaikki dieselmoottorilla käyvät vekottimet, myös Iina tarttee pienen hehkutuksen ennen käyntiin pärähtämistä. ;D Kerta kerralta hehkutusaika lyhenee, joten oikeaan suuntaan ollaan menossa - hitaasti mutta varmasti.

Huopatossutehtailua

Annin toipuminen jatkuu hyvin. Viisi päivää kulunut leikkauksesta, ja haava näyttää tällä hetkellä tältä:



Anni viihdyttää itseään seurailemalla tiiviisti kylän liikennettä ikkunasta.





Väsyy se ahkerinkin vartija joskus.



Iina yrittää kovasti houkutella Annia leikkimään heti kun pääsevät portin samalle puolelle.



Onneksi Iinassa on sisäänrakennettuna on/off -nappula, joka kytkeytyy off-asentoon ojentamalla sille tyynyn.

Iinalle esineitä vol 2

Reenattiin Iinan kanssa tänäänkin esineitä. Toistettiin eilinen harjoitus. Parempi kuin eilen. Jäljelle pääsyä joudutaan vielä odottamaan; pellot ovat vielä osin lumessa tai lainehtivat vettä. :/

Annilta otettiin tänään haavalappu pois, ja sen alta paljastui todella siisti haava.

Iinan ekat esineet

Iina etsi tänään kevään ekat esineensä. Tehtiin helppo harjoitus, jossa ei voinut epäonnistua > vein näöltä ison helpon esineen parinkymmenen metrin päähän ja Turkka laittoi Iinan hakemaan. Tätä pari toistoa. Viimeiselle vähän vaikeutettiin; vein esineen kauemmaksi, kummun taakse, ja löytyihän se esine piilostakin! Mikään valtava vauhtihan Iinalla ei ole esineruudussa ollut koskaan (missäpä sillä olisi, paitsi hiihdossa :P), mutta ihan hyvin silti etsii ja löytää. Eipähän ainakaan vauhdin takia juokse esineen yli. Meijän pieni taivaanrannanmaalari. :D Tottistakin Iina otti vähän; maahanmenoja ja luoksetuloja.

"Tule!"



Ja palkka.





Leikittäiskö vielä?



Isäntä selätetty. :D



Zero tuurasi Annia, ja teki emännän kanssa vähän tottista. On se Zerppa vaan hauska peli. Sillä ei moottori sammu koskaan. Voi kun vois vähän Zerolta lainata Anniin saalista, taistelutahtoa ja viettikestävyyttä, ja Iinalta itsevarmuutta...



Taistelupari vauhdissa lenkillä reenin jälkeen.





Pois alta risut ja männynkävyt.

Toipilaan kuulumisia

Annin toipuminen leikkauksesta on sujunut odotettua paremmin. Leikkauksen jälkeisen illan ja yön koira nukkui kuin tukki, joka varmasti johtui voimakkaasta kipulääkityksestä. Pari kertaa illan ja yön aikana käytiin nopeasti pihalla tarpeilla, joiden tekemisessä ei näyttänyt olevan ongelmaa. En edes yrittänyt antaa ruokaa, kun oli niin tokkurainen. Ruiskulla kostuteltiin vain vähän suuta.

Vasta aamulla Anni oli saanut kaikki inkkarit keräiltyä kanoottiin, ja alkoi olla kunnolla ajan ja paikan tasalla. Hetken kuljeskeli levottomana ja piippasi. Ruokakaan ei maistunut. Annoin miedompaa kipulääkettä (puolet määrätystä annoksesta riitti), ja koira rauhoittui. Iltapäivällä koira oli jo täysin oma itsensä. Enempää kipulääkettä ei tarvittu.

Nyt mistään muusta kuin haavalapusta ei huomaa, että koira on käynyt koko leikkauksessa. On varsin mielenkiintoista yrittää rajoittaa kaksi viikkoa koiraa, joka on omasta mielestään elämänsä kunnossa...

Annin sterilaatio

Annille tehtiin tänään sterilaatioleikkaus Akuutissa. Kovasti leikkaus jännitti ja mietitytti etukäteen, vaikka kyseessä onkin aivan rutiinitoimenpide. Lääkärin avattua Annin ilmeni, että liikkeellä oltiin niin sanotusti kreivin aikaan; kohdun seinämä oli ollut kolminkertainen normaaliin verrattuna. Pieniä kystiakin oli löytynyt, ja kohtu märkäinen. Tuosta olisi saattanut kehittyä pyrometria, joka olisi johtanut jokatapauksessa steriaatioon. Eli hyvä että toimenpide tehtiin nyt.

Muutoin leikkaus oli sujunut normaalisti. Heräämössä Anni hieman valitteli, mutta kun tuli kunnolla tajuihinsa, hiljeni. Autolle Anni hoiperteli omin jaloin. Kaikenlaiset hyppimiset ja riehumiset ovat kiellettyjen listalla pari viikkoa, joten tehtiin mulle ja Annille siskonpeti olkkarin lattialle, jotta ei tule yöllä houkutuksia sohvalle tai sänkyyn. Annihan ei osaa muualla nukkua kuin mamman kainalossa. :P

Anni nukahti välittömästi, kun se pääsi kotona peiton alle, ja nukkui sikeää unta koko illan. Kuorsaus vain kuului täkkien kätköistä. Nähtäväksi jää, kuinka uneton yöstä tulee, ja kuinka paraneminen lähtee etenemään.

Haavalappu.



Annin paranemispeti, ja lähihoitaja Turkka.



Iina kävi Annin kanssa samaan aikaan lekurilla uusimassa rokotuksensa.

Tottista ulkona

Käytiin ottaan kevään ekat kunnon tottikset ulkokentällä Temmeksellä.

Anni seurailee. Ohjaajalla perinteisesti maailman ääliöin ilme.







Juoksusta perusasentoja.



Sitten noutoa.





Jiiihaaa! :D



Hups.



Anni otti myös eteenmenoja, joita ei olla reenattu hallissa ollenkaan. Hyvin vielä muisti liikkeen, joskin vanha tuttu oikealle kaartamisongelma on vielä näköjään olemassa.

Sitten Iinaa. Ensin vähän seuruuta.



Väliin koiratanssia.



Ja taas seuraillaan.



Vähän lennokkaampi palkkaus.



Ja noutoja.







Sattuu sitä paremmissakin piireissä...



Kunniakierros ja autoon.



Kentältä suuntasimme Vehkamaalle lenkkeilemään.









Anni taisi tietää, että huomenna alkaa saikku, kun tuntui juoksevan vähän varastoonkin. Tai sitten on vain kevättä rinnassa.