Iina korkkasi lauantaina canicrossuransa SM-kisoissa Imatralla. Alunperin Turkan piti juosta Annin kanssa, mutta koska mustan pumpun kondis on edelleen kysymysmerkki, päätettiin vaihtaa koiraa. Vaikka Iinalle ei juoksuvetoja ennätetty juurikaan tehdä, ja rusakko paranteli vasta pari viikkoa tassujaankin, koiralla on kuitenkin jonkinlainen peruskunto olemassa, ja uskoimme sen selviytyvän viitosesta. Mitään kärkisijoitusta emme tokikaan odottaneet.
Iina oli kisapaikalla heti vetovaljaat ylleen saatuaan kartalla siitä, mitä tuleman pitää. Lähdössä tempoili siihen malliin, että sai isäntä roikkua nahkoissa ihan tosissaan, ettei Iina täpinöissään pakita valjaista irti ja karkaa juoksubaanalle omin päin. Lähtö oli vauhdikas ja sitä vauhtia riitti ensimmäiselle kolmelle kilometrille vähän liiankin kanssa. Kolmen kilomertin kohdalla Turkka ja Iina olivat vielä sekunnin päässä kärjestä, mutta viimeiselle kahdelle kilometrille ei enää riittänyt tarpeeksi paukkuja, että olisivat saaneet pidettyä saman vauhdin yllä. Maalin ylittivät ajassa 17.05,4 ja sijoitus oli lopulta 6/8. Koira ja isäntä antoivat molemmat kaikkensa, joten ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. :)
Lähtö.
Maaliin.
Huh huh.
Mökillä Iina ja Turkka tutustuivat maastopyörään.
Koeajo Camin kanssa.
Niinhän siinä kävi, että Turkalle lähti oma pyörä tilaukseen.
Varhain sunnuntaiaamuna ajelimme tukikohdastamme Kiteeltä Lieksaan jälkikokeeseen. Homman nimi oli siis tottiksen perusteella maastoon. Kaksipäiväisen kokeen toiselle päivälle oli ilmoittautunut kaikkiaan 24 koirakkoa, joista paikalla oli 19. Aamu oli todella kolea; -4 astetta, luihin ja ytimiin saakka tunkeva viima, hengitys höyrysi ja joka paikka oli valkoisen kuuran peitossa. Tottis suoritettiin kahdella kentällä, me päästiin arvonnassa B-kentälle, jossa tuomarina toimi Matti Koistinen. Numerolla 14 suoritimme toisessa parissa, ja suuremmalla numerolla jouduttiin ensimmäisenä paikallaoloon. Annilla oli kylmä jo kentälle mennessä, ja kun hain koiran pois paikallaolosta se tärisi ihan holtittomasti. Riepu. Ihme että ylipäätään suostui pötköttämään jäisellä nurmikolla koko parin suorituksen ajan. Paikallaolosta arvosanaksi erinomainen.
Seuraamisessa Anni ei ollut oma itsensä. Suoritus oli kokonaisuudessaan jotenkin voimaton. Sakaran täyskäännöksessä koira ei pysynyt mukana ja jotenkin onnistui pyöräyttämään itsensä ohjaajan oikealle puolelle. Henkilöryhmästä paineistui selkeästi, piti kuitenkin paikkansa ja kontaktin. Tuomarin kommentit seuraamisesta: liian tiivis, poikittaa juoksu- ja hitaassa osuudessa ja sählää sakaran täyskäännöksessä, arvosana hyvä.
Pakka levisi kunnolla vasta jäävissä - istuminen meni maahanmenoksi (=puutteellinen), maahanmeno ja seisominen muutoin priimat, mutta luoksetuloissa eteen istumisen sijaan tömäytti kanuunankuulana suoraan ohjaajan rintakehään ja taklauksen jälkeen pyörähti suoraan sivulle. Tämä tiputti sekä maahanmenon että seisomisen tyydyttävään. Ohjaajalle tuli sanomista lisäksi koiran polvella tönimisestä, jota en itse tajunnut tekeväni, mutta Turkka vahvisti yleisöstä, että jätöissä olin tosiaan tönäissyt koiraa.
Tasamaanoudossa ei ollut huomauttamista, siitä erinomainen. Hyppynoudossa Anni selkeästi jännitti liukasta nurmea ja tuli pieni kosketus mennessä ja tullessa, arvosana muistaakseni hyvä. A-estenouto erinomainen. Eteenmenossa vaati tuplakäskyn maahan, siitä hyvä. Tällä sähellyksellä kokonaispisteiksi 79. Alin pistemäärä maastoon oli 83, joten meille lyötiin kilpakirja kouraan ja toivoteltiin hyvät kotimatkat. Ei ollut meidän päivä tänään. :( Harmittaa, että kauden viimeinen koe meni näin plörinäksi, mutta minkäs teet.
Muutama kepon nappaama kuva.
