Näyttelystä tottisreeneihin. Iinalle (yllätys yllätys) paikallaolotreeniä. Paikallaolopaikan ympärille ripoteltiin ruokaa houkuttimeksi, jotta saadaan aikaan sama tilanne kuin kokeessa, ja tälläkertaa päästään myös puuttumaan siihen. Hetkeksi meni koiralla hieman pasmat sekaisin harjoituksesta, mutta saivat lopulta neuvottelut onnistuneesti päätökseen.
Hoksasin ettei Annille(kaan) ole koskaan ollut ruokahäiriötä paikkamakuussa, joten tehtiin mustalle sama harjoitus. Ei noussut, mutta nuuski kyllä kaula pitkällä ihania hajuja. Pelkkä tiukka "ei" riitti kertomaan, että kun ollaan maassa käskyn alla, siitä ei nousta, kurotella, ryömitä tai ylipäätään liikuta mihinkään. Tehtiin Annin kanssa myös kokeenomaisesti seuraaminen ja jäävät > buenot! Eteenmenoja pallolle. Lopuksi sekoittelin liikkeestä istumista ja seisomista niin, että Turkka oli apuohjaajana ja naksutteli. Tavoitteena oli minimoida kaikki ylimääräiset ohjaajan vartaloavut ja olan yli tarkistelut. Hyvä reeni kaikin puolin! :)
Ennen kentällemenoa Turkka kävi tallomassa Annille pari janaa, jotka käytiin ajamassa kotimatkalla reilun tunnin vanhoina. Ensin maaston puolesta helpompi jana (koivumetsää, jossa kasvoi pitkää heinää). Eteni janalla rauhallisesti ja suoraan, mutta otti takajäljen. Kun päästiin yhteisymmärrykseen suunnasta, jäljesti hyvin ja noukki kepin ongelmitta. Taas oli vähän kummastunutta koiraa, kun jälki loppuikin ekalle kepille. Toinen jana olikin sitten huomattavasti hankalammassa maastossa. Alusta soinen ja suopursuinen (joka muuten kukkii nyt, ja tuoksu on ihan tajuttoman voimakas). Jana oli ihan oppikirjasuoritus. Jälki eteni suopursuryteikössä suoraan, teki kulman oikealle ja melko heti kulman jälkeen tuli keppi. Kulmassa tuli pikku hukka, mutta hyvin ratkaisi itse ongelman. Keppikin löytyi ryteiköstä.
Mukavan päivän kruunasi ilta koirien kanssa rannalla.
Anni kokeilee, josko pallo tulisi haukkumalla rantaan.
Ei tullut. Piti lähteä itse hakemaan.
Kaislikossa suhisee.
