Voivotuksia

Tehtiin tänään Annin kanssa kokeenomainen tokotreeni (ilman liikkurointia) Alatemmeksen kentällä. Tehtiin kaikki muut voittajaluokan liikkeet paitsi tunnari, sillä hajamielinen ohjaaja unohti tunnaripussin kotiin, eikä jaksettu lähteä sitä hakemaan. Meillä olis paikka 17.10. tokokokeeseen, nyt on käynnissä tiukka harkinta, osallistutaanko vaiko eikö. Tässäpä hiukan spekulointia tämänpäiväisen treenin perusteella:

Paikallaolo -> Paikallaolon puolesta ollaan kevyesti valmiita voittajaan. Anni on toimittanut monta kertaa kokeessa voittajaluokan paikallaolossa häiriökoiran virkaa, eikä ole koskaan noussut. Tänäänkin makasi paikoillaan kuin tatti neljä minuuttia ohjaaja piilossa, vaikka maa oli kylmä ja märkä.

Seuraaminen -> Annin ikuisuusongelma on painaminen, poikittaminen ja edistäminen. Mitä enemmän koira käy kierroksilla, sitä enemmän ongelma korostuu. Harmi että seuraaminen on kokeessa ensimmäisenä. Jos se olisi viimeinen liike, meillä saattaisi olla jotain toivoa saada liikkeestä enemmän kuin kasi. Peruuttamisessa, sivuaskelissa ja paikallakäännöksissä koiralla ei ole ongelmia, mutta ohjaajan koordinaatio on näissä välillä pahasti hukassa ja koiran tassuja tulee tallottua tuon tuostakin, varsinkin sivuaskelissa vasemmalle. Anni parka.

Liikkeestä istuminen -> Seuraamisen painamisesta, edistämisestä ja poikittamisesta johtuen jää usein vinoon istumaan. Asentovirheitä on tullut istumisessa enää todella harvoin *koputtaa puuta*.

Luoksetulo -> Seisomaan pysäytyksessä valuu vähintään oman mittansa. Stoppia ollaan yritetty treenata nopeaksi vaikka miten, mutta ei olla vielä toistaiseksi löydetty toimivaa konstia. Maahanmeno on sitten huomattavasti nopeampi. Eteentulossa tulee liian kiinni.

Ruutu -> Ruutua ollaan treenattu lähinnä kotipihalla lyhyeltä matkalta. Tänään onnistui kentällä täyspitkältä matkalta yllättävän hyvin, liekö oli vahinko? Ruudusta luoksetulo seuraamaan tökkii vielä pahasti. Annille on rakennettu maahanmeno ja paikallaolo niin varmaksi, että sen on hankala lähteä maasta liikenteeseen ollessaan etäällä ohjaajasta. Vaatii useamman käskyn ennen kuin uskaltaa nousta. Tätä pitää vielä harjoitella ja paljon. Ja ruutua ylipäätään, vaikka se tänään onnistuikin.

Hyppynouto -> Ei ongelmia.

Metallinouto -> Suorittaa liikkeen teknisesti oikein, mutta vauhtia uupuu ts. liikkuu metalli suussa korostetun varovaisesti, ettei kapula vain liikahtaisi suussa. Laukalla kuitenkin yleensä tulee ja menee.

Tunnari (ei siis tehty tänään) -> Tämä on vielä vaiheessa. Hajuttomien seasta kyllä tuo oman 99 prosenttisesti, mutta liikkurin koskettua neutraaleihin kynnys käyttää väärää suussa on matala. Meidän pitäisi saada paljon, PALJON lisää erihajuisia tunnaritreenejä...

Kaukot -> Asentovirheitä tulee enää harvoin. Valuu eteenpäin jonkin verran, pahiten seiso-maahan -siirtymässä.

Siinäpä se. Paljon on siis vielä tehtävää. Toisaalta, vaikka treenattais näitä loppuelämä, koskaan ei voi olla varma mitä Anni kokeessa keksii. Se saattaa olla ihan superhyper-täpäkkänä tai kieltäytyä tulemasta kentälle lainkaan. Tai olla perässä vedettävä laama, joka ei ole koskaan mistään tottiksesta/tokosta kuullutkaan. Tokokokeissa tähän saakka ONNEKSI ei noita kahta jälkimmäistä ole ilmennyt, vaan on pienestä jännäilystä huolimatta säilyttänyt toimintakykynsä ja pysynyt ihan mukavassa vireessä. Toivotaan että moisia ongelmia ei tulekaan.

Piina kävi jälleen tänään ansaitsemassa eväänsä pellolta. Huomattavasti parempi (lue: rauhallisempi ja keskittyneempi) treeni kuin eilen! :-)

Kakara jälkikuurille

Käytiin jälleen Iinan kanssa pellolla. Yritetään ennen lumen tuloa saada tuota jäljestyshommaakin jollekin mallille. Iina jäljesti tänään ensimmäisen kerran sateessa. Myös viereisellä pellolla möyrivä traktori ja maajussit toivat pientä lisähäiriötä. Aikaisemmin ei ole juuri nenä noussut, mutta tänään yritti pari kertaa kuikuilla, että mitäs siellä naapuripellolla oikein tapahtuu. Lisäksi ensimmäistä kertaa sai vähän jarrutella menoa.

Jälkeä ja muuta mukavaa

Iina kävi tänään jäljestelemässä pellolla. Jäljellä oltais voitu käydä ahkeramminkin, ollaan siis edelleen koko hommassa aika alkutekijöissään. Treenien vähyydestä huolimatta hienosti kakara hoitaa homman. :) Tehtiin myös pikku tottikset koko koplalle.

Esineruutua

Käytiin dobberiporukalla esineruutuilemassa Pikkaralassa. Täällä meilläpäin on niin paljon ja niin innokkaita metsästäjiä, että lenkillekään ei uskalla vasta kun pimeän tultua. Oli niitä pyssymiehiä Pikkaralassakin, raahasivat kaksi hirvenraatoa meidän esineruudun ohitse...

Iina teki pienemmän esineruudun. Ensimmäistä kertaa esineet olivat ruudussa valmiina. Alun ihmettelyn jälkeen haki hienosti molemmat. :-) Zerppa pääsi myös hakemaan miniruudusta esineitä. Isoille tehtiin täysikokoinen ruutu. Annille 3 valmista esinettä, molempiin takanurkkiin ja keskelle. Takanurkat nousi näppärästi, mutta keskiesine ei sitten millään. Navakka tuuli hankaloitti treeniä, eikä esinekään ollut mikään helpoin mahdollinen; pieni muovikengän palanen. Ehkä kymmenennen lähetyksen jälkeen esine viimein nousi. Todellinen työvoitto! :D Anni oli jo ajat sitten luopunut toivosta, ihme että ylipäätään irtosi ruutuun uudelleen ja uudelleen, vaikka selvästi ei enää kiinnostanut koko homma pätkääkään.

Tottisvideota

Pitkästä aikaa elävää kuvaa kolmikon tottiksista tältä aamulta.

Anni seurailee.



Iinan miniseuraamisia pallopalkalla.





Zeron räpistelyä.



Toko-luoksetulo by Zero.



"Pieni" virhe ja oma-alotteinen korjaus A-esteellä. :D

Loma laiskistaa...

...eikä oo tullut blogiakaan päiviteltyä, tosin eipä me olla mitään ihmeitä tehtykään. Lähinnä kotinurkilla tottisteltu tyttöjen kanssa. Annille kuuluu edelleen ruutua, tunnaria, kaukokäskyjä ja luoksetulon stoppeja.

Ensi lauantain RoiCross, jossa Turkan ja Annin piti tehdä canicross-debyytti, on peruttu vähäisen osallistujamäärän vuoksi. :-/ Nyt on harkinnassa Riihimäen SM:t. Hulluutta lähteä heti niin koviin porukoihin juoksemaan, mutta toisaalta pitäähän jonkun olla viimeinenkin. ;-)

Iinan kanssa on lähinnä leikitty ja siinä tiimellyksessä tehty muutaman askeleen seuraamisia. Ja esineitä ollaan nosteltu avainnipusta lompakkoon ja hanskoista tulitikkulaatikkoon.

Zero thö personal trainer huolehtii että tytöt pysyvät linjoissaan.



Kiirekiirekiire!



Iina ja ilmeet... :D







Tytöt yhdessä.



Kyllä syksy on ihanaa aikaa. :D

Aamutokoa ja janoja

Anni kävi tokoilemassa heti aamutuimaan Alatemmeksellä. Tehtiin alkuun luoksetuloja sekä seuruupätkiä Sympen paikallamakuun häiriöksi. Otettiin myös hyppynouto tokoesteellä sekä kaukoja. Pieni huilitauko autossa, jonka jälkeen ruutua ja tunnaria. Otettiin ekaa kertaa myös ohjatun noudon suuntia namikupeilla. Hyvä mieli jäi reeneistä molemmille.

Kävin ennen kentällemenoa tekemässä Annille pari janaa, 1 keppi per jälki. Kun päästiin metsään, toisella meidän janoista oli sienestäjä. Ärsyttävää. No päästiin sentään toinen ajamaan. Eteni suoraan ja poimi jäljen hyvin oikeaan suuntaan, mutta jostain syystä palasi tarkistamaan takajäljen. Kun päästiin yksimielisyyteen suunnasta, jäljesti ihan ok ja löysi kepin.

Iina teki seuraamista kotipihalla pallopalkalla. Ei hyvä! Alkaa poikittaa, pomppia ja näpsiä housun lahjetta. Pallo vaihtui äkkiä takasin makkaraan > oikein hyviä pätkiä!

Ja sitten vähän ruokintakuulumisia. Ollaan alettu hiljalleen vaihtamaan myös Iina raakaruualle ja ainakin tähän asti vaihdos on sujunut ongelmitta. Siivet ja kaulat on tähän saakka mennyt jauhettuina, on sen verran ahne tapaus, ettei malta pureksia. Periaatteessa oltais voitu jatkaa nappulallakin, Eaglen Holistic on sopinut ihan hyvin, mutta helpompaa ruokkia koko katras samalla tavalla. Ja onhan se mukavampaa kun tietää tasan tarkkaan, mitä koirat kupoleihinsa vetävät.

Haukkis hiljenee

Niin se kesäkausi Haukkiksella taas vierähti. Kiitos tiistain klo 20-21 ryhmälle kuluneesta kaudesta!

Otettiin Annin kanssa ennen meidän ryhmän treenejä nurmikentällä tunnaria, Leena apparina siirtelemässä vieraita. Ilmeni mielenkiintoinen ongelma; ruutu oli kentällä valmiina ja A yritti karata tunnarilta ruutuun pari kertaa. Ei hammastellut vieraita, mutta siirtelee niitä kuonolla ja pureksii omaa.

Ruutumotivaatio on kasvanut viime aikoina ihan kivasti ja vauhtia on irtoamisessa, mutta edelleen pitää käydä se etummainen törppö haistamassa ekalla kerralla. Tuo pitäis saada nyt äkkiä pois. Tehtiin viitisen toistoa, viimeiset kolme oli jo tosi hyviä. Tehtiin pelkkiä stoppeja ruutuun, maahanmenon uskallan ottaa yhdellä kerralla sadasta, alkaa niin helposti ennakoimaan.

Otin Annin meidän ryhmäpaikallaoloon, pari minuuttia piilossa. Paikallamakuun kanssa ei ole mitään ongelmaa.

Tehtiin vielä pimeässä treeninvedon jälkeen tunnaria, tälläkertaa oli Elli siirtelemässä vieraita. Yritetään saada nyt mahdollisimman monenhajuisia treenejä. Ekalla kerralla yritti tuoda väärän, jota ei ole tehnyt piiiiitkään aikaan, ja minä idiootti vielä kehuin, kun luulin että otti oman. Loput toistot meni ihan ookoo, paitsi edelleen ilmenee tuota kuonolla tökkimistä ja oman rouskuttamista. Sain Elliltä hyviä vinkkejä tunnarin treenaamiseen, kiitoksia niistä! :-)

Piinis totteli kotosalla. Maahanmenoa ja paikallamakuuta ollaan otettu viime päivinä paljon. Nyt on maahanmeno mennyt niin hyvin jakeluun, että tarjoaa sitä kokoajan jokapaikassa. :-D

Paikkamakuuta kakaralle

Iina on paikkamakuukuurilla. Tänään tehtiin ekan kerran paikallaoloa Annin ja Zeron kanssa samaan aikaan, noin puoli minuuttia kerrallaan, tiheällä palkalla. Ei yrittänyt nousta kertaakaan, käytiin jopa piilossa. :-O

Annille oli paikka tämän illan tokoepiksiin, mutta jätettiin väliin yllättävän Limingan työkomennuksen vuoksi. Tehtiin omat epikset illalla kotipihalla; ruutua, tunnaria, luoksetuloja ja seuraamista. Selkeästi valeraskaus heijastaa kaikkeen tekemiseen. Tekee kyllä kaiken mitä pyydetään teknisesti oikein, mutta aivan puoliteholla. Zerokin teki vähän seuraamista.

Mökkeilyä

Mökkeiltiin viikonloppu Camin & Sonan ihmisten mökillä Pudasjärvellä, kaikki kolme koiraa matkassa. Iina ja Zero riehuivat koko viikonlopun keskenään, mistä niillä riittikin virtaa? Anni on niin valeraskaana kuin olla voi, eikä siitä ollut oikein seuraa kenellekään paitsi minulle, jota A seurasi kuin hai laivaa koko viikonlopun. Tuli jopa naisten vuorolla saunomaan.

Isoille tytöille tehtiin molempina päivinä jäljet. Maasto oli todella mielenkiintoista - vaihtelevaa ja kumpuilevaa sekametsää. Lisähaastetta toi porojen, hirvien ja metsäkanalintujen hajut ja jätökset. Anni suoriutui molempina päivinä jäljestä kunnialla ja noukki kaikki 6 keppiä. Sen sijaan janat menivät molempina päivinä plörinäksi (takajälki + muuta haahuilua). Pitänee ottaa tän viikon maastoreeneissä ohjelmaan pelkkiä janoja.

Mukava reissu, jos ei oteta huomioon audin öljypohjan hajoamista mökkitiellä... Toinen öljypohja parin viikon sisään. Nyt on sitten maasturi ostoslistalla.

Tässäpä viikonlopun tunnelmia kuvin.

Anni & Cami vakavana mökin terassilla.



Anni.



Sona terassivahtina.



Pikkutytöt vaihtaa salaisuuksia.



Kepo naamapesussa.



Zero testaa onko vesi vielä uintikelpoista.



Onhan se!



Tais jäädä viimeiseksi uintireissuksi tälle syksylle.



Piina posettaa.



Näissä maisemissa kelpaa mökkeillä.



Kohta sataa.



Äkkiä sisälle!



Mökissä on kiva pidellä sadetta (Sona).



Iina.



Anni.

Sänkipellolla vol 2 + kotipihatokotuksia

Sänkipelto on parhautta!





Pallohippaa Zeron & Iinan tyyliin.







Palloa ei herunut Anniltakaan.







Hah, sainpas!



Illalla tytöt tokoilivat/tottistelivat kotipihalla. Annille tehtiin ekan kerran ruutu kokonaisena liikkeenä. Ihan hieno muuten, mutta vaati ainakin kolme kutsua ruudusta seuraamaan... Noita maasta seuraamaan tuloja täytyy siis vielä vahvistaa ja paljon. Tunnarissakin otettiin askel eteenpäin ja ekan kerran Turkka oli koskenut vieraisiin. Ensin yritti vaan summassa tuoda jotain, mutta muutaman toiston jälkeen tajusi, että maman hajuahan tässä etsitään. Tehtiin vielä muutamia luoksetulon pysäytyksiä loppuun; valuu, valuu, valuuuuuuuuuuuuu. >(

Iina teki sivulletuloja, seuraamispätkiä sekä maahanmenoja. Loppuksi ruohikolla keppi-ilmaisua. Paikallaoloa pitäis vissiin myös pikkuhiljaa alkaa harjoitella...

Viimeinkin...

...päästiin sänkipellolle juoksemaan! :-D







Illalla Anni lähti mukaan Haukkikselle tokotreenejä vetämään. Otin Annin ryhmäpaikallaoloon ja hetki hengailtiin kentällä samaan aikaan muiden koirien kanssa. Tokotunnin jälkeen oltiin Leenalle&Sympelle häiriökoirana pilkkopimeällä kentällä. Tehtiin BH-kaavio Sympen ollessa paikkamakuussa. Enpä muista milloin olis Anni ollut yhtä skarppina. Jäävätkin olivat kuulemma niin nopeat ettei koskaan. :-O Ja neiti pahimmoilleen valeraskaana, outoa. Ehkä tuo parin tunnin autossa odottelu teki hyvää?

Turkka on sairastanut, joten Iinan tottikset ovat tällä viikolla tapahtuneet olohuoneessa.

Kukkapellossa

Viiden viikon loman alkajaisiksi hankin itselleni kunnon raittiinilmanmyrkytyksen. Aamulla käytiin Leenan kanssa Annia ja Sympeä juoksuttamassa Oulunsalossa hiekkakuopilla. Iltapäivällä lähdttiin omalla jengillä kävelylle ja katselemaan oisko lähipellot jo sängellä. Ei ollut, mutta ihana kukkapelto löydetiin. :-)









Rehuja.

Extempore-treenit

Tänään piti olla kaikilla vapaailta, mutta ei sitä vaan osaa viettää iltaa sohvalla tekemättä mitään, joten lähdettiin piipahtamaan Alatempan kentällä. Koko kolmikko teki tottista. Annin kanssa otettiin pitkästä aikaa eteenmenoja ja estenoutoja pk-esteillä ettei pääse unohtumaan. Hyvässä vireessä teki hommia.

Iina kävi vielä jäljestelemässä ja esineruuruilemassa sorankaatopaikalla. Iinan jäljen vanhenemista odotellessa Anni teki toko-ruutua ja maasta seuraamaanjuoksuja. Kivat reenit kaikin puolin, onneksi ei jääty sohvaa lämmittämään. Ilmoitin Annin tokoepiksiin voittajaluokkaan, siellä on hyvä käydä tekemässä tasonkartoitus ennen virallista voivoin korkkaamista.

Pikkaralassa

Maastotreenit dobberiväen kanssa Pikkaralassa. Annille täyspitkä, noin 20 metriä leveä esineruutu hakkuuaukiolle. Vettä tuli kuin Esterin p***eestä ja keli selvästi vaikeutti työskentelyä. Kaksi esinettä kuitenkin löytyi. Jäljellä ei enää pahemmin satanut, mutta tuuli sen verran lujaa että jälkikin oli melko haasteellinen. Tuli monta hukkaa ja kaksi keppiä jäi metsään. Koira teki kuitenkin yritti parhaansa, joten en voi olla muuta kuin tyytyväinen. Lisää vaan treeniä erilaisissa keliolosuhteissa.

Iinalle tehtiin oma pieni esineruutu josta näöltä 2 esinettä. Vauhti ei tässä(kään) päätä huimaa, hyvin kuitenkin etsii ja tuo, se lienee pääasia. Iina ajoi myös parinkymmenen metrin makkarajäljen, jossa ekan kerran muutama tyhjä askel välillä. Etevä pikku-Piinis! <3

Tokoa ollaan tahkottu Annin kanssa päivittäin, mm. metalli kaivettiin eilen treenikorin pohjalta.