Valjakkohiihdon SM-kisat Lieksassa

Viikonloppu vierähti SPKL:n valjakkohiihdon SM-kisoissa Lieksassa. Meillä ollaan sairastettu koko edeltävä viikko, ja vielä torstaina koko reissuun lähtö oli vaakalaudalla. Perjantaina molempien olo oli kuitenkin jo kohentunut sen verran, että päätimme lähteä ainakin seuraamaan kisoja.

Tukikohtanamme oli viihtyisä ja rauhallinen pikkumökki Nurmeksessa, noin 60 kilometrin päässä kisakeskuksesta. Tytöt nauttivat mökkeilystä täysin siemauksin. :)





Anni-surusilmä.



Perjantain rataan tutustumisen jälkeen Turkka päätti hiihtää lauantaina, meni syteen tai saveen. Lauantain yksilömatkalle Turkka oli ilmoittautunut Annin kanssa. A-miehet hiihtivät 10 kilometriä. Anni teki hyvän ja ehjän suorituksen, ohituksetkin olivat sujuneet ilman suurempia ongelmia ja jonkin verran oli ylämäkiinkin auttanut. Kehitystä on siis tapahtunut, sillä vielä viime talvena Anni meni nousut naru löysällä. Myös hiihtäjältä puolikuntoisena loistava suoritus, ensimmäiset 5 kilometria oli vähän tökkinyt, mutta toiselle kierrokselle lähtiessä olivat röörit auenneet ja hiihto alkanut kulkea paremmin.

Turkalle ja Annille kellotettiin kelpo aika 20.06,8, joka riitti seitsemänteen sijaan. Harri ja Sona hienosti SM-pronssille - ONNEA! :)

Lauantain tulokset TÄÄLLÄ.

Anni ja Turkka maalisuoralla.



Maalisuora tultiin rintarinnan Harrin ja Sonan kanssa. Kuva kisojen omasta, Heikki Räsäsen, Kirsi Kärkkäisen ja Pietu Erosen galleriasta.



Sunnuntaina oli vuorossa viestit. Turkan ja Iinan kanssa samassa joukkueessa hiihtivät Harri & Cami ja Marko & Sona. Oltiin jo aikaisemmin päätetty, että Turkka ja Iina hiihtävät viestin ensimmäisen osuuden. Iina suoritui vaativasta yhteislähdöstä kuin vanha konkari.

Hurjaa, sanon minä.







Iina oli juossut kuin juna tasaisen varmasti koko oman osuutensa, ohituksetkin olivat sujuneet täysin suvereenisti. Viimeisen kilometrin olivat sahaneet seisojan kanssa, kumpi menee ohi, ja kun selvyyttä ei ollut tullut, tulivat maalisuoralle rinta rinnan. Olihan jännitysnäytelmä! Tämänpäiväisen perustella Iinalle täydet kymmenen pistettä ja papukaijamerkki latukäytöksestä, eikä voimassa ja vauhdissakaan ollut valittamista.

Camin vaihtoalueelle saapuminen oli sekin eräänlainen jännitysnäytelmä. :D

Vaihtoalue lähestyy...





Turkka: "Tse tse, tulepas tänne Turkka-sedän luo!"
Cami: "Kuka urpo täällä seisoo keskellä latua?!"



Syöksy kohti koiraa ja kiinni on...



...vai onko sittenkään. :D



Cami: "Ai siis häh, oisko mun pitäny pysähtyä? Oisitte heti sanonu!"



"Mikä siellä oikein kestääää?!" raivoaa Sona.



Sona maaliin.



Kommelluksesta huolimatta myös Camilla ja Sonalla meni hiihdot nappiin. Porukalle kellotettiin seuraavat ajat:

Turkka & Iina 9.34,0
Harri & Cami 9.43,4
Marko & Sona 9.31,9

Yhteisaika oli 28.49,4, joka riitti SM-pronssiin. :D



Sunnuntain tulokset TÄÄLLÄ.

Kaikki räpsimäni kuvat viikonlopulta TÄÄLLÄ.

Hiihtelyä ja lepakkoreeniä

Pakkanen edelleen siedettävissä lukemissa (-18) ja tytöt pääsivät Turkan kanssa hiihtämään. En kerennyt tallilta reeneihin mukaan, mutta Turkka oli ottanut otsakameralla videota, josta päätellen ainakin Iinalla ollut kivaa. :D Harmi ettei Annin reenistä saatu kuvaa kameran jäädyttyä, olis hauska nähdä mustuainenkin tositoimissa hiihtäjän näkökulmasta.

Iinan hiihtovideo TÄÄLLÄ

Illalla vielä lepakkovuorolle Activelle. Otin mustankin kuokkimaan reeneihin. Annikki kävi tottiskierroksella tekemässä vähän seuraamista, jääviä ja luoksetuloja. Vähän jäi säheltämisen maku suuhun. Koira kyllä pelitti, mutta ohjaaja menee sijaistoiminnoille vieraassa hallissa vieraassa porukassa. Toisella kierroksella henkilöryhmää ja ilmoittautumisia (ookoot), ohjaajakin oli ehkä aavistuksen rennompi. Pitäis käydä enemmän vierailevana tähtenä eri paikoissa ja eri porukoissa reenaamassa. Ei enää niinkään koiran, vaan ohjaajan jännittämisen vuoksi..

Iina skippasi tottiskierroksen ja kävi kaksi kierrosta maalimiestä piinamassa.

Eräänä kauniina talviaamuna

Pakkasta -18 ja arska paisteli täydeltä terältä. Olipa ihana pitkästä aikaa reippailla useampi tunti koirien kanssa ulkona.

Anni kukkulan kuningattarena.



Soramontuilta matka jatkui kodalle.





Zero ja raivostuttavaa lumensyöntiä. >(



Ja muuten vaan häröilyä.



Ravistelutyylinäytteitä. :D





Tyttöjen juttuja.









Iina kerrankin naama peruslukemilla.



Koko kopla yhes koos.

Hallilla pitkästä aikaa

Annin kanssa OKK-hallilla tottista. Iinalla edelleen juoksu päällä, joten rusakolla ei ollut tänään asiaa hallille. Meillä on ollut aika hiljainen viikko kaikkien koira-aktiviteettien suhteen pakkasten takia, ja melkein viikon mittainen sohvanlämmittely kyllä näkyi koirassa. Virtaa oli enemmän kuin omiksi tarpeiksi. :D Tehtiin pääasiassa seuraamista ja jättöliikkeitä. Oli tarkoitus tehdä paljon muutakin, mutta kerrankin älysin lopettaa reenin oikeaan aikaan. Allekirjoittaneessa on vähän sellaista vikaa, että kun hallille pääsee, tulee tehtyä vähän liikaa.

Palveluskoiralehtikin tupsahti postilaatikkoon, ja ympyröin muutaman jälkikokeen, johon kokeillaan päästä Annin kanssa. Tuntuu aika hullulta miettiä kesän jälkikokeita, kun ulkona paukkuu -30...

Pakkasta

Alkuviikko on vierähtänyt sisällä kärvistellessä. Eilen illalla pakkanen paukkui -35 asteessa. Hrrr. Tänään töistä tullessa pakkasmittari näytti "vain" -23. Uhmattiin pakkasukkoa, toppauduttiin ja lähdettiin lenkille. Kai nuo elukatkin karaistuu tässä talven mittaan, koska yksikään ei ollut kelistä moksiskaan, tosin vauhtiakin oli parin päivän sohvanlämmityksen jälkeen kiitettävästi... Melkein tunteroinen tarettiin reippailla, kunnes Anni alkoi pienenä vinkkinä nostelemaan koipiaan. Kamerakin roikkui olalla, joskin näppien välitön jäätyminen rajoitti ruutumäärää aika tehokkaasti.

Zero ja Iina myöhäisen iltapäivän viimeisissä auringonsäteissä.

RM-pronssia ja VUL-hopeaa

Viikonloppu vierähti Hämeenlinnan suunnalla valjakkohiihdon merkeissä. Reissuun startattiin jo perjantaiaamuna, tarkoituksena olla perillä hyvissä ajoin, jotta Turkka ennättäisi käydä lauantain hiihtomestoilla tsekkaamassa radan. Suunnitelmat muuttuivat yllättäen Jyväskylän kohdilla, kun lantikasta pamahti ilmajousitus rikki. Soiteltiin läpi kaikki etelän lantikkahuollot, ja lopulta Ylöjärveltä löytyi pulju, joka lupautui ottamaan meidät vastaan. Auton perä maata viistäen siis Ylöjärvelle. Parin tunnin operaation jälkeen päästiin jatkamaan matkaa, ja mökillä Tuuloksessa oltiin niin myöhään, ettei hiihtämään sille iltaa keretty.

Lauantain ohjelmassa oli siis rotumestaruushiihdot Hämeenlinnan Parolassa. Viime vuonna Turkka ja Anni jäivät rotumestiksissä neljänneksi, joten nyt tavoitteena oli kiriä pronssille. Matka oli 7,5 kilsaa, keli puolipilvinen ja pakkasta -12. Pehmenneitä ylä- ja alamäkiä lukuunottamatta baana oli hiihtäjän kertoman mukaan ok kunnossa, ja reitti mukavan monipuolinen. Anni teki loistosuorituksen; pehmeisiin ylämäkiin oli vauhti loppunut, mutta muutoin oli juossut ihan superhyvin, eikä ollut maalissa matkasta moksiskaan. Tämä varmisti sen, että Anni starttaa parin viikon päästä Lieksan SM-kisoissa yksilömatkalla. Hiihtäjä oli tyytyväinen myös omaan suoritukseensa, tekniikka on parantunut viime talvesta huomattavasti, ja kuntokin treenimäärään nähden hyvä, joten ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Tulostaululle merkattiin Turkalle ja Annille ajaksi 17:09, joka riitti kuin riittikin dobberien rotumestaruuspronssiin. :D

Tulokset TÄÄLLÄ

Anni ja Turkka kiihdyttää toiselle kierrokselle.



Maalisuoralla.





Kaikki Hämeenlinnan kuvat KLIK.

Sunnuntaina oli Iinan vuoro startata ladulle VUL:n kisoissa Tuuloksella. Miehet naru B matka oli 6 km. Pakkasta oli aamulla -24, mutta klo 11 mennessä laskenut -19, joten kisat päästiin aloittamaan aikataulussa, joskin aika vilpoisissa olosuhteissa. Iina oli puksuttanut kuin juna tasaisen varmasti koko matkan narun löystymättä kertaakaan. Ylämäkiin oli vain tiukentanut tahtia. Muutama koira oli tullut vastaan uudelle kierrokselle lähdettäessä, Iinan pää oli kääntynyt, ei muuta. :) Kuuden kilometrin matkalla aikaa vierähti 14:08, joka riitti hopeasijaan. Hienoa Turkka & Iina! Mikäli Iinan juoksu ennättää loppua ennen Lieksan SM-kisoja, olisi Turkan tarkoitus startata Iinan kanssa sunnuntain viestillä.

Maalissa.



Huh huh, nyt tarttis jotain suunkostuketta.



Kaikki Tuuloksen kuvat KLIK.

Tyttöjen palkintoposeeraus hienon viikonlopun päätteeksi. :)

Ja taas kulkee - ainakin mustalla

Kuten arvelimmekin, Iinan könkkäsyt menivät ohi parilla lepopäivällä. Annetaan Iinan kuitenkin huilata sunnuntain starttiin saakka vetopuuhista ja liikutaan irti.

Anni on käynyt viime päivityksen jälkeen ladulla useampaankin otteeseen. On tehty yhteislähtöjä, ohitusreeniä, pidempää ja kevyempää lenkkiä. Näiden reenien valossa Anni vaikuttais olevan kaikin puolin hyvässä vetokunnossa. Tänään vielä kevyt hiihtolenkki, ja myös Anni saa liikkua loppuviikon irti. Lauantaina kisaladulla se sitten nähdään, mikä koiran ja hiihtäjän kunto on. Jännää! :D

Ei kulje

Iinan hiihtoreenit nimittäin. Kävivät 6 km lenkin. Heti alkumatkasta Turkka oli huomannut, ettei koira veny varsinkaan alamäissä normaalisti ja askellus muutenkin tavallista "tikuttavampaa". Loppupuoliskolla oli alkanut keventämään vasenta takastaan. :/ Lihasperäistä, veikkaisin. Katsotaan, meneekö muutaman päivän levolla ohi. Annille vetoa 6 + 2 km; kuulemma paras reeni pitkään aikaan. :)

Iina is back on track

Iina kävi eilen toistamiseen hierojalla. Edelleen oli lihaksissa jonkin verran kireyttä, mutta huomattavasti vähemmän kuin viimeksi. Saatiin treenilupa, joten Iinakin pääsee tällä viikolla jatkamaan hiihtoharjoituksia.

Anni kävi hiihtelemässä eilen Auralla 5 km. Ylhäisessä yksinäisyydessä olivat saaneet päästellä. Tänään oli vuorostaan Iinan hiihtopäivä. Iinalle 5 + 1 km. Pitkässä fleksissä holtittomana juoksennellut karvaturri oli tullut mutkassa vastapalloon. >( Iina oli puistellut lumet turkistaan ja jatkanut matkaa, sen sijaan isännällä taisi hieman verenpaineet kiehahtaa... Infotaulu koiraladun liikennesäännöistä voisi olla Auralle ihan paikallaan.