Lumikuvatuksia

Kuvia harmaalta ja tihkusateiselta aamulenkiltä. Kiva kun sai pitkästä aikaa päästää koirat ulos ilman takkeja, eikä kellään tullut kylmä. :) Jatkuva toppaaminen on syönyt Iinalta karvat mahan alta ja kainaloista, ja myös valjaat ovat jättäneet jälkensä ruskeaan. Kun siihen vielä lisätään Zeron kanssa painiessa saadut taisteluarvet, on look melko katu-uskottava tällä hetkellä. Toivottavasti saadaan vielä takaisin se upea turkki, joka Iinalla oli vielä syksyllä ennen pakkasia.



Narupallon viimeiset hetket.



Jiihaa!





Anni pysyttelee viisaana taka-alalla kahden hullun rähinöistä.

Anni eeveeällään! :D

Koeaamu alkoi aivan karmealla ololla, en tiedä mikä vatsaflunssa yrittää päälle. :/ Makasin peiton alla viimeiseen asti, ja meinasin jättää koko kokeen väliin. Vielä hallilla hetkeä ennen suoritusta mietin, pystynkö menemään kehään ollenkaan, kun jatkuvasti täytyi olla ulkona yökkimässä. Jostain sain kuitenkin koottua sen verran voimia, että päätin ainakin kokeilla.

Paikallaolossa ei ollut muuta huomauttamista, paitsi vaati kakoiskäskyn loppuperusasentoon. Tuomari ei tätä huomannut, ja saimme paikallaolosta kympin. Tämä vähän kaihertaa mieltä...

Seuraaminen oli suht siistiä. Vasemmalle käännöksissä kääntyi hieman yli ja peruuttamisessa tuli jotain pientä sählinkiä. Juoksussa meinasi ohjaaja kuukahtaa, mutta Anni hoiti homman niin kuin pitääkin. Arvosanaksi seuruusta 9. Piste lähti peruuttamissähläyksestä sekä liian tiiviistä seuraamispaikasta.

Istumisessa ei huomauttamista, siitä kymppi.

Luoksetulossa annoin stoppikäskyn hivenen myöhässä, ja Anni valui käskyn jälkeen jonkin verran. Maahanmeno oli supernopea. Loppuasennot ok. Arvosanaksi 8,5.

Ruutuun Anni ampui hirveällä vauhdilla, ja olin varma, että yli menee. Annoin stoppikäskyn ehkä vähän turhankin hyvissäajoin, sillä Anni löi jarrut pohjaan yllättävän nopeasti ja jäi aivan ruudun etulaitaan seisomaan. Mun syvyysnäöllä en ollut edes varma, onko se ruudussa, mutta käskytin silti maahan. Siinä vaiheessa oli ensimmäisenä ajatuksena päästä nopeasti kehästä työntään pää lumihankeen, sen verran karsea olo oli. Koiraa kohti kävellessäni ilokseni huomasin sen olevan ruudussa, vain etutassujen kynnet olivat ruutunauhan ulkopuolella. Ruudusta seuraamaan tuli hienosti. Kymppi pamahti siitäkin. Liikkeet tehtiin kahdessa osassa, joten päästiin hetkeksi huilaamaan ennen noutoja ja kaukoja.

Hyppynoudossa ja metallinoudossa ei kummassakaan huomauttamista, niistä kympit.

Tunnarissa Anni kävi huolellisesti kapulat läpi ja löysi oman. Ote olisi voinut olla rauhallisempi, ainakin kerran rouskautti kapulaa kunnolla. Tuomari katsoi Annin korjanneen vain kerran otettaan, ja 10 pistettä saatiin siitäkin. Omasta mielestä ei ihan kympin arvoinen suoritus, mutta en valita. ;D

Kaukokäskyt olivat siistit yhtä asentovirhettä lukuunottamatta. S-I siirtymässä Annilla tuli joku ihme ajatuskatkos, ja meni maahan. Asentovirheestä meni -2 pistettä eli arvosanaksi saatiin 8.

Kokonaisvaikutus kymppi! :)

Lopputuloksena 302 pistettä, VOI1-tulos, sijoitus 1/5 ja kunniapalkinto!! :D

Itselle jäi kokeesta mielettömän hyvä fiilis kurjasta olosta huolimatta. Koira teki kaiken niin kuin sille on opetettu, enempää siltä ei voi vaatiakaan. Anni oli juuri oikeanlaisessa mielentilassa; energinen alusta loppuun, mutta missään vaiheessa ei mennyt överiksi. Pari kertaa liikkeiden välissä silmävalkuaiset vilahtivat siihen malliin, että kohta alkaa kengurushow, joten laitoin sen käskyn alle maahan arvostelua kuunnellessani. Se näytti olevan aivan toimiva systeemi. Maasta suoraan koira sivulle, ja hyppyloikkapomppuenergia kanavoitui seuraavan liikkeeseen. Lisäksi mitään pahempaa jännitystä en koirasta huomannut, vaikka samainen tuomari (Allan Aula) on PK-tottiksessa pelottanut Annia valtavasti. Oiskohan johtunut siitä, että ohjaaja ei kipeänä muistanut juurikaan jännittää. Kaikenkaikkiaan olen tämänpäiväiseen enemmän kuin tyytyväinen! :D

Seuraavaksi sitten hyökätäänkin innolla EVL:n kimppuun. Annin treenaamisessa EVL-valmiiksi on melkoinen urakka, mutta onneksi koiraa ei vielä ikä paina - meillä toivottavasti on vielä paljon yhteistä tehokasta peliaikaa jäljellä.

Väsynyt tokokoira palkintoineen.

Kenraali

Käytiin Annin kanssa tekemässä hallilla pienet viimeistelytreenit. A oli ensin mukana meidän ryhmän paikkamakuussa > ei ongelmia. Paikkamakuun jälkeen joutui odottelemaan autossa reilun tunnin, joka teki aivan hyvää; oli vire kohdillaan kun viimein pääsi tekemään. Ei jälkeäkään mistään uiveloinnista, joita pari pvää sitten vaahtosin.

2 x luoksetulo seisomaan pysäytyksillä > paremmat stopit kuin eilen. Sit vähän kaukoja > outoa tepastelua. Vimpaksi ruutua > eka ruutuunlähetys meni plörinäksi (sivusta sisään), kaksi seuraavaa täydelliset! Niihin oli hyvä lopettaa ja lähteä kotiin jänskäämään, josko kolmas kerta voittajaluokassa toden sanoo... ;)

Semihyvä hallitreeni

Anni kävi hallilla tokottelemassa. Tehtiin alkuun seuraamista. A-kentällä treenaava ryhmä oli levittäytynyt koko halliin, joten saimme hyvää häiriötä muista koirista. Annin seuraamispaikkaa on aina kausittain korjattu taaksepäin, suorempaan ja irti ohjaajasta. Se on aina hetken oikean paikan muistanut, kunnes se on taas lipsahtanut aivan huomaamatta eteen, poikittain ja nojaamaan jalkaan. Nyt paikka on ollut jo pitkään ihan jees *kop kop*. Pilkunviilaajahan siitä löytää varmasti paljonkin sanottavaa, mutta kelpaa mulle.

Luoksetuloja otettiin sekä läpijuoksuina että stopeilla+maahanmenoilla. Maahanmenot olivat huippuja, stopit annimaisia eli vähintään sen puoli koiranmittaa valuu, ennenkuin alkaa toteuttamaan käskyä. Tässä on siis edelleen työstämistä. Tämänpäiväisillä luoksetuloilla olis irronnut kokeessa ehkä 8. Turkkaa yritin käyttää häiriönä luoksetuloreitillä, mutta eihän se Anni tutuista häiriinny. Sen sijaan vieras seisoskelemassa liian lähellä luoksetuloreittiä saattaa jänskättää niin kovasti, että jättää koko luoksetulon suorittamatta.

Liikkeestä istuminen oli hyvä kuten aina. Se on onnistunut treeneissä viimeiset... Öööh, puoli vuotta lähes sataprosenttisesti. Outoa, että kahdessa edelliskokeessa se on tehnyt asentovirheen. Mikäköhän siinäkin on?? Voihan se tietenkin olla, että ohjaaja kiekaisee paniikissa aivan uudenlaisen käskyn, ja koira ei tiedä mitä haetaan. Pitää yrittää lauantaina olla skarppina tuon oman äänenkäytön kanssa.

Ruutua otettiin siten, että ruutu oli kolmessa eri paikassa. Tyhjää ruutua tehtiin kuten aina. Hieman ilmeni haparointia (=hidasti vauhtia pari metriä ennen ruutua), mutta joka kerta sen kumminkin ruutuun sain sallitulla määrällä käskyjä.

Kaukojakin tehtiin vähän, ne oli hyvät, ei liikkunut eteen tai taakse. Ei ole mennyt hukkaan jokailtainen olkkariviilaus. Tunnariakin piti tehdä, mutta unohdin tunnarit kotiin, joten unohdettiin se. Loppuun tehtiin vielä vähän seuraamista siten, että vieras kävelee liioitellun lähellä. Korvat luimussa ja silmät pyöri kuin hedelmäpeli, mutta piti paikan ja kontaktin - hyvä Anni! <3

Täytynee huomenna käydä vielä tekemässä hallilla pieni kenraali...

Tokokoe lähestyy ja pinna kiristyy

Piti järjenjättiläisenä lähteä tänään -22 pakkaseen ulos treenaamaan Annin kanssa. Kylmissään ei koira ihan parhaalla mahdollisella tavalla pelittänyt, ohjaajalta meni hermot, eikä treenistä tullut kuin paska mieli molemmille. :( Tulipahan TAAS tehtyä just ennen koetta maailman paskin reeni. Tämänpäiväisen perusteella tekisi mieli jättää koko kekkerit välistä.

Jos nyt vielä synkistellään lisää, niin Anni on viime päivinä ollut alakuloisen ja nuutuneen oloinen, niin kuin aina juoksun jälkeen. Se vetäytyy omiin oloihinsa, eikä edes eilen lenkkiseuraksi saatu Sympe-riiseni saanut Annia piristymään, vaikka yleensä niillä leikit luistaa. Vielä toistaiseksi Anni on innostunut treeneistä, mutta pian tulee taas sekin aika, että koira on kentälläkin kuin nukkuneen rukous, eikä sitä saa aktivoitua hyvällä eikä pahalla. Vetotouhuihin ei nuo hormoonihyrräilyt ainakaan aikaisemmin vaikuttaneet, luojan kiitos. Toivottavasti ei vaikuta jatkossakaan. Harmittaa suunnattomasti että Annin strerilaatio siirtyi jo toistamiseen. No jospa tänä keväänä saisimme sen VIHDOIN tehtyä.

Se "normaali Anni", joka kuoriutuu aina pieneksi ohikiitäväksi hetkeksi juoksun ja valeraskauden mentyä ohi, on aivan ihana; leikkisä, energinen, kokoajan läsnä ja jostain se ammentaa itsevarmuuttakin lisää. Jaksan aina vain hämmästellä sitä, miten koira voi muuttua TÄYSIN toisenlaiseksi juoksun jälkeen? Se ei leiki toisten koirien kanssa, ei innostu saalisleikeistä ohjaajan kanssa, kotona ollessa vain nukkuu, laahustaa lenkillä häntä alhaalla ja pää riipuksissa, kärttyilee muille lauman koirille, jännittää mitä ihmeellisempiä asioita... HUOH. Toivon niin kovin, että sterilaation myötä nämä jäisivät pois, ja saisin pitää sen oikean ihanan Annin 12 kuukautta vuodessa.

Takaisin tämänpäiväiseen. Iinankin pääsi tekemään vähän pakkastottista. Tekivät tänään ainoastaan seuraamista, joka oli oikein nättiä! :)

Temmes - Turku - Temmes

Lähdetiin perjantaiaamuna ajelemaan kohti etelää. Suunnitelmana oli ajella pe illaksi Turkuun suojelutreeneihin, yöpyä Turussa, ajella lauantaiaamuna Kangasalalle SPKL:n valjakkohiihdon SM-kisojen yksilömatkoja katsomaan ja sunnuntaina startata Annin kanssa viestikilpailussa.

Turkuun asti päästiinkin, ja Iina teki oikein hyvät treenit jäätävän kylmässä maneesissa. Edistystä oli tapahtunut ja kehuja sai ruskea. :)

Siimahännät rentoutuvat hotelli Artukaisen paviljongissa reenin jälkeen.



Tässä käydään ilmeisesti treenejä läpi... ;D



Mikään muu ei sitten tällä reissulla onnistunutkaan. Lauantaiaamuna Kangasalaa kohti ajaessa saimme tiedon, että kisat on peruttu koko viikonlopun osalta pakkasen (-20 + jäätävä viima) vuoksi. Sääennustuksia oltiin toki seurattu koko edellisviikko, ja kisojen perumista/siirtämistä osattiin vähän pelätäkin. Että se niistä hiihdoista. Ajeltiin sitten siltä istumalta takaisin kotiin. Ihan turha reissu ei ollut kuitenkaan, Iina pääsi pitkästä aikaa pureksimaan, ja se on aina eteenpäin.

Oman jännityksensä paluumatkaan toi auto, joka alkoi jo Tampereen pohjoispuolella pitää todella omituista rahinaa ja kolinaa. Välillä äänet hävisivät kokonaan, ja taas kohta kolisi niin, että oltiin satavarmoja, että auto jättää meidät välille hetkenä minä hyvänsä. Mitään näkyvää syytä kolinalle ei löytynyt, vaikka kuinka kontattiin autoa ympäri ja potkittiin renkaita. Kuin ihmeen kaupalla päästiin kotiin saakka. Huh huh.

Home sweet home.

Arktiset treenit

Piipahdettiin Annin kanssa hallilla. Hallin lämppärin polttoaine oli lopussa, ja hallissa oli yhtä kylmä kuin ulkona, eli rapiat kaksikymmentä miinusta. Oli aika vilpoisat olosuhteet reenailla. Tehtiin aika pikapika treeni; seuraamista (mm. juoksusta ja hitaasta käännöksiä), hyppynoutoa, ruutua ja luoksetuloja. Ei valittamista oikestaan missään, jopa ruutu oli tänään loistava! :) Ipanan kanssa halliin ei ole hetkeen asiaa (juoksu).

Jatkettiin Annin kanssa kotona lämpimässä kaukoilla ja tunnarikapulan pitoreenillä. Nätisti osaa jo tunnaria pitää paikoillaan ollessa, mutta tunnari suussa liikkuessa edelleen välillä intoutuu pureksimaan niin että tikut lentelee. Kaukot alkaa olla mallillaan, ollaan tehty niitä lähes joka ilta olkkaritreeninä. Pitäis vaan muistaa tehdä niitä myös hallilla häiriön alla.

Anni hierojalla

Viime sunnuntain nihkeästä hiihtotreenistä huolestuneena käytimme Annin tänään eläinfysioterapeutti Leena Inbergin käsittelyssä. Turkan mielestä Anni juoksi sunnuntaina tavallista lyhyemmällä askeleella eikä oikaissut itseään kunnolla. Kuvittelimme syyn löytyvän selästä, mutta pahimmat jumit olivatkin rinta- sekä vatsalihaksissa. Myös reisilihakset olivat viulun kielet. Nyt tehdään pari päivää kevyttä irtolenkkiä (paljon kummempaa ei pysty tekemään muutenkaan, kun taas paukkuu -25 pakkanen!) ja nukutaan BOT päällä. Kisoja edeltävänä päivänä lauantaina käydään hiihtelemässä parin kilsan paikkojenaukomislenkki. Toivotaan viikonlopuksi lauhtuvaa, että ylipäätään kisat järjestetään.

Ystävänpäivähiihdot

Ystävänpäivän kunniaksi veimme ystävämme ladulle.





Ajankohdan olisimme voineet valita toisin. Aurinkoinen sää ja laskiainen houkutteli Auran koiraladulle - anteeksi vaan - kasapäin idiootteja. >( Latu näyttää olevan ihmisille enemmän koiran kusetus kuin treenipaikka. Koiria, jotka ovat kaikkea muuta paitsi hallinnassa, tuodaan ladulle fleksissä tai irti, eikä vaivauduta ottamaan koiraa kiinni/lyhyemmälle ohitustilanteissa. Verenpainetta nostatti myös se, että ladulle jäädään seisoskelemaan pikkukoirien kanssa ja vaihtamaan kakkureseptejä ajattelematta mikä vaaratilanne syntyy, kun mutkan takaa syöksyy täydessä vauhdissa seisoja tai dobberi hiihtäjineen.

Annin oli tarkoitus vetää tänään 5 + 5, mutta Anni oli tuntunut hieman nihkeältä, joten tiputettiin matkaa 3 + 3 kilsaan. Anni selvisi lenkistään yhdellä yhteentörmäämisellä kilometrin mittaisessa fleksissä juoksentelevan spanielin kanssa. Onneksi Annilla on ladulla niin kiire, ettei mitään rähinöitä ennättänyt syntyä.

Iina veti 1 + 1. Ensimmäistä kertaa Iinalla ei ollut keulakoiraa. Pienen haparoinnin jälkeen hoksasi, että voihan sitä juosta, vaikka ei ole ketään kiinniotettavana. Toiselle kierrokselle lähti jo kuin vanha tekijä. Iinalle tuli kolme ohitustakin, jotka ipana oli hanskannut aivan mallikelpoisesti.

Iinaa jäähdytellessä tuli eräs pappa kehumaan, että onpas siinä komea seisoja. :D

PeTo tokot

Iina ja Anni kävivät tokoilemassa hallilla sekä torstaina että perjantaina. Torstaina Turkka ei ollut mukana, joten Iinan treeni oli pääasiassa pelkkää patukan kanssa riekkumista. Vähän siinä tiimellyksessä hypeltiin ja tehtiin lyhyitä seuraamispätkiä. Annin torstaitreeni koostui seuraamisesta, kaukoista, luoksetuloista ja tasamaa+hyppynoudosta metallilla. Pieni hallitauko teki Annille terää, virtaa oli vähän liikaakin; kaukoissa ilmeni tepastelua ja seuraamisessa painoi+edisti. Sen sijaan luoksetulot olivat pysähdyksineen ehkä parhaita ikinä, eikä ollut noudoissakaan valittamista. :)

Perjantaina oli Turkkakin paikalla ja Iina pääsi hommiin oikean ohjaajansa kanssa. Aloitettiin ryhmäpaikallaololla, johon osallistui kaiken näköistä- ja kokoista koiraa. Ei ongelmia kummallakaan tytöllä. Anni teki liikkuroituna seuraamisen, istumisen ja hyppynoudon. Loppuun tehtiin vähän ruutua ja luoksetuloja. Ihan loistavat treenit! :D Ollaan tehty viimeaikoina paljon ruutua kotona naksun kanssa, ja ainakin näiden treenien perusteella kotipihareenit alkavat kantaa hedelmää.

Iina teki seuraamista, luoksetuloja ja kiipeili A-estettä. Koira oli aavistuksen nuutuneen oloinen, joten tehtiin lyhyt treeni. Oliskohan näinä päivinä alkavalla juoksulla osuutta asiaan?

Zerokin pääsi perjantaina käymään hallissa mielenvirkistystottelemassa.

Optikolle matkani käy...

Siitä ei ole montaa päivää, kun viimeksi ääneen kehuskelin, että meidän koirat ne ei koskaan tuhoa mitään. Olis ollut viisainta pitää naama ummessa.

Nämä OLI mun rillit. >(



Pääepäillyt rikospaikalla.



Tämän jutun ratkaisemiseen ei kovin perusteellista tutkintaa tarvinnut tehdä. Syyllinen löytyy kuvasta keskeltä. Kyllä, juuri se ruskea, jolla on kaikista kirkkain ja viattomin katse.

Hiihtotreenit Auralla

Anni ja Iina kävivät jälleen kiskomassa isäntää ladulla. Annin oli tarkoitus vetää 3 km, mutta menohaluja oli ollut sen verran, että päättivätkin kiertää vitosen. Oli vetänyt tasaisesti ja kovaa kuin juna maaliin saakka, mutta jäähdytellessä koira vaikutti vähän väsyneeltä. Ei ihme, sillä eilen tuli tehtyä rankka lenkki mönkkärillä. Iina veti kaksi lyhyttä kierrosta eli yhteensä noin 3 kilsaa. Molemmat lähdöt toisen koiran perään.

Kömmähdyksiltä ei tänäänkään vältytty. Annin kanssa vetovyön koukku petti heti lähdössä. Näyttäis koira jonkunlaisessa hallinnassa olevan, kun sai Turkka karjaistua edellisen koiran perään rynnänneen Annin takaisin, vaikka lähdössä tunteet on kuumimmillaan. Iinan kanssa hallinnasta ei voida puhua samana päivänäkään. :D Ruskea vie emäntää lähtöalueella kiihtyessään kuin märkää rättiä. Sillä on aivan käsittämättömät voimat. Ladulla Iinan kanssa on edelleen ongelmia risteyksissä. Koira ja hiihtäjä olivat kahteen eri otteeseen olleet eri mieltä suunnasta, jonka seurauksena hiihtäjä oli ottanut lähituntumaa latuun. :D

Ladun kunnossa ei ollut moittimista, kerrankin!

Huh huh

Anni päätti aiheuttaa tänään muutamia ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Koirat olivat päivän Haukiputaalla, koska meidän oli tarkoitus mennä suoraan töiden jälkeen Virpiniemeen hallille tottistreeneihin koko koplan kanssa. Koirat olivat päivällä saaneet kaupan nahkaluut, ja jostain syystä Anni oli luunsyönnin jälkeen alkanut juomaan valtavasti. Töistä tullessani Anni oli hieman vaisun oloinen. En heti huolestunut, koska se on juoksun aikaan aina vähän nuutunut. Seurailin koiraa nurkkasilmällä syödessäni ja vaihtaessani vaatteita. Anni muuttui kokoajan apaattisemmaksi. Kävin koiran läpi käsikopelolta, ja vatsanseutu tuntui turvonneelta ja pinkeältä. Kun koira alkoi röyhtäillä ja yökkiä, soitin päivystävälle eläinlääkärille, että ollaan tulossa. Selkeät kaasuuntumisen oireet.

Ennen kuin ehdittiin lääkärille, Anni oksensi aivan valtavan määrän vettä ja syömänsä luunriekaleet. Ulos päästessään tyhjensi mahansa sisältöä myös toista kautta, ja uskalsin vähän jo huokaista helpotuksesta. Annin olo parani välittömästi tämän jälkeen ja turvotus hävisi. Mentiin kuitenkin käymään lääkärillä. Todettiin yhdessä tuumin, ettei aleta toimenpiteisiin, vaan seuraillaan tilannetta ja tullaan takaisin, jos tilanne muuttuu jälleen huonompaan suuntaan. Apu on 20 min päässä.

Kotona koira edelleen normaali.

Kallis oli lääkärin kädenpuristus, mutta mieluummin teen ylireagointeja näiden kaasuuntumis-/kiertymäepäilyjen kanssa, kuin viivyttelen lääkärille lähtöä - kyseessä kuitenkin sellainen vitsaus, jolla voi olla kohtalokkaat seuraukset. Kiva oli huomata, että tuo uusi Oulun seudun yhteispäivystys oikeasti toimii!! :)

Iina & Turkka kävivät hallilla tottistelemassa Annin jännitysnäytelmästä huolimatta. Hyvät oli olleet reenit.

Hiihtoa

Tyttöjen kanssa hiihtelemässä. Annille 3 + 1 km ja Iinalle 1 km vetoa. Molemmat pääsivät lähtemään toisen koiran peesiin. Lähitulevaisuudessa pitäis Iinalle kokeilla tyhjälle lähtöjäkin, ettei opi siihen, että aina otetaan toista koiraa kiinni. Pimeä (otsalamppuahan ei tietenkään ollut) toi omat haasteensa harjoituksiin; Annin kanssa Turkka kaatui suksen tökättyä kantoon, ja Iinan kanssa oli hieman erimielisyyksiä mutkissa/risteyksissä. Suuntakäskyjä Iina ei vielä osaa. Muuten oli hyvät treenit, molemmilla menohaluja kiitettävästi! :) Latu oli juuri ajettu, mutta pehmeä - uutta lunta on viimepäivinä tullut runsaasti.

Lisää kuvatuksia

Iinan ja Zeron yhteinen pallo.





Viaton eläin.