Jääviä juoksusta

Kai se on sitten alettava opettelemaan jättöliikkeitä juoksustakin, jos meinaa voivoittelemaan vielä tänä syksynä lähteä. En muista koskaan edes kokeilleeni Annin kanssa juoksujättöjä, joten ihan uusi asia kysessä.

Tänään sitten tartuin härkää sarvista. Otin naksun avuksi palkkaukseen. Tehtiin sekä seisomista että maahanmenoa ensin siten, että ohjaaja juoksi peruuttaen ja "imuttaen" koiraa edessään mukana, ja siitä sekä maahanmenoja että seisomisia välittömällä palkalla. Seisomisessa vähän epävarmuutta mutta maahanmenot oli ihan supereita! Ahneuksissani kokeilin seuraamisestakin. En tiedä onko koira tehnyt koskaan niin nopeita jääviä. :D Myös seisomiset onnistuivat seuraamisesta hienosti. Näiden kanssa siis tuskin tarvii alkaa hakkaamaan päätä seinään.

Kaivettiin myös 2 kg kapula naftaliinista. Eka nouto oli aika "vaappuva". Seuraaviin hetsasin vähän lisää vauhtia, ja kokoajan parani. Luovutukset aika hyvät. Summa summarum; koira kehityskelpoinen, ohjaajasta en ole niinkään varma. Se kahden kilon möhkäle ei vaan lennä vaikka kuinka yrittää rempoa. Lopuksi juoksuttelin muutamia kertoja merkille. Toktoktokoakin on syytä alkaa jo pikkuhiljaa ottaa mukaan repertuaariin jos vielä tämän vuoden puolella aikoo korkata EVL:n.

Iina jatkaa tunnetilareeniä tottiksessa. Puruissa en ole ollut mukana vähään aikaan, mutta hyviä reenejä kuulemma silläkin rintamalla. Jälkipuuhat ovat taas olleet vähän retuperällä, mutta lohduttauduttakoon sillä, että treenien laatu korvaa määrän. ;)

Iltaäksöniksi mönkkärilenkki, tytöille vetoa 2 + 2 km, irtojuoksua tuli kuutisen kilsaa.

Iina thö riidankylväjältä soisi juoksun loppuvan. Rusakko provosoi jatkuvalla syötöllä Annia ja Zeroa kärhämöimään. Annilla on lehmän hermot, eikä se lähde Iinan hullutuksiin mukaan ollenkaan. Zerokin väistää Iinaa sisällä, mutta ulkona tunteet ovat kuumenneet pariin otteeseen eikä ihme - ruskea osaa olla oikea pain in the ass. Ainakin vielä toistaiseksi kähinät loppuvat pelkällä perkeleellä, eikä erotuomariksi ole tarvinnut mennä *koputtaa puuta*.

JK2 + FI MVA !!! :D

Käytiin Annin kanssa Iisalmessa IKSYn järjestämässä jälkikokeessa saldona JK2 ykköstuloksella (maasto 190, tottis 86) ja luokkavoitto. Kaupanpäällisenä tuli FI MVA -titteli. :D

Koeaamu alkoi mahtavasti. Tajuttiin Temmeksen kohdalla lähteneemme liikkeelle tuntia liian myöhään. Pienellä riskillä ajettiin kaasu pohjassa ja oltiin kuin oltiikin ajoissa koepaikalla.

Pari viikkoa sitten Kemissä ohjaajan jännitys pysyi aisoissa, mutta tänään olin aivan totaalisessa krampissa ja paniikissa ennen koetta, enkä edes tiedä miksi?! Tilannetta pahensi se, että omaa jälkistarttia piti odottaa parisen tuntia.

Kun vihdoin ja viimein tuli meidän vuoro, koirakin oli autossa odottamisesta aika kierroksilla, joka ei ole mitenkään erityisen toivottavaa jäljelle lähtiessä. Jana meni sähellykseksi. Aikansa janalla pyörittyään koira poimi jäljen - tai ainakin minusta näytti siltä. Tuomari kuitenkin huusi takaisin janalle. Uudelleen lähetys, ja Anni poimi uuden - tälläkertaa oikean - jäljen ihan läheltä takamerkkiä.

Alussa Annilla oli taas vähän turhan kiire, ja tohotti yli ensimmäisestä kepistä. Onneksi mentiin just eikä melkein jäljen päällä, joten huomasin kepin itse. Keskeytin koiran työt, pakitin jonkin verran taaksepäin, ja laitoin koiran uudelleen jäljelle. Törmäsi keppiin, nosti sen ja sai palkan. Tässä vaiheessa lamppu syttyi koiran pään päällä. Loppujäljen ajoi keskittyneesti, matalalla nenällä, hyvällä rytmillä ja nosti+luovutti loput viisi keppiä matkan varrelta niin kuin pitääkin. Kuudennen kepin noustessa aikaa oli kulunut 15 minuuttia. Maasto oli mielestäni passeli avo-jäljelle. Pääasiassa pehmeää sammalpohjaa, väliin tuli vähän soisempia plänttejä ja vesiojan ylityksiä ja muutaman vähän tiheämpi/korkeampikasvustoisen pusikon läpi mentiin. Sanotaanko vaikka, että maasto oli mukavan haastavaa. :) Hiki oli hatussa kun autolle päästiin, vaikka ei mikään lämmin keli ollut.

Esineruutu oli kivassa kangasmetsässä. Minun silmään ruutu näytti syvyyssuunnassa aika lyhyeltä... En tiedä ollaanko sitten tehty reeneissä vähän ylipitkiä ruutuja? Lähetys oli metsäautotieltä. Ruudun lähetyslinjalla kulki oja, jossa oli paikoin aika jyrkät penkereet. Annille ojan yli ruutuun lähetys ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia; iso kenguruloikka ja Annille uskollisella tyylillä niin nopeeta takarajalle kuin kintuista lähtee. Tuomarikin naureskeli, että taitaa olla koiralla vauhtia enemmän kuin järkeä... xD Pyöriskeli pitkään ruudun vasemmassa takalaidassa, mutta ei saanut hajua esineestä. Vaikka vaihtelin lähetyspaikkaa, toisella ja kolmannellakin pistolla panoi ruudun vasempaan takalaitaan. Juuri kun ohjaajalla alkoi tuskanhiki valua lippalakin alta, koira juoksi metsästä mytty suussa. :D Huh. Uusi lähetys ruudun oikeasta etulaidasta, ja tällä kertaa lähti etenemään suoraan kohti oikeaa takanurkkaa, sai hajun esineestä ja kiikutti sen mammalle. Aikaa jäi ehkä 50 sekuntia... Tuomari rokotti aivan oikeutetusti -4 työskentelypistettä siitä, ettei koira ala töihin heti, vaan avaa nenänsä vasta takarajalle sprintattuaan. Tuomari olisi myös toivonut koiran työstävän paremmin ruudun etuosaa.

Maastopisteet siis 190 - kelpaa meille! :D

Tottikseen jännitys oli jo vähän helpottanut. Oltiin Annin kanssa ekassa parissa, joten tottista ei tarvinut juuri odotella. Jo autosta otettaessa koira tuntui vähän väsähtäneeltä, mutta ihan ok nousi kun vähän virittelin. Jouduttiin TAAS ensin paikallaoloon, jonka suoritti erinomaisesti.

Seuraaminen olisi voinut olla energisempääkin, mutta toisaalta hieman matalammassa vietissä Annin perisynti hel**tillinen painaminen jäi pois. Paikkansa ja kontaktinsa piti koko kaavion, ja käännökset olivat hienot. Henkilöryhmään mentäessä meinasi alkaa vähän luimistelemaan, mutta tahtia tiivistämällä koira ei ennättänyt alkaa sen suurempia kauhuskenaarioita kehittelemään päässään, vaan tuli hlöryhmänkin hienosti menettämättä paikkaansa tai kontaktiaan. Vaikka itsestä tuntui, ettei koira juurikaan painanut, tuomarin mielestä seuraaminen oli liian tiivistä varsinkin hitaassa osuudessa, ja tiputti arvosanan erittäin hyvään. :/

Liikkeestä istuminen näyttää olevan kokeessa meidän murheenkryyni. En tajua miksi se reeneissä onnistuu aina, ja kokeessa epäonnistuu lähes aina. Annoin tarkoituksella aika reilun vartaloavun, ja koira istui, mutta nousi melko heti seisomaan. Se meni siis puutteelliseksi. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli mielestäni kokonaisuudessaan loistava. Tuomarin mielestä ohjaaja käveli liikkeen valmistelevassa seuraamisessa liian hitaasti, jonka tulkitsi kaksoiskäskyksi, ja tiputti arvosanan erinomaiseen. Omasta mielestä kävelin ihan normaalisti, mutta videolta jälkeenpäin suorituksen nähtyäni olen tuomarin kanssa samaa mieltä. Tyhmä minä. Liikkeestä maahanmeno on aina ollut "varma liike", eikä Anni todellakaan tarvi siihen mitään apuja, mutta minkäs teet, kun nuo ohjaajan tiedostamattomat maneerit ja pakkoliikkeet ilmenevät kokeessa potenssiin kymmenenä.

Liikkeestä seisominen onnistui sitten ohjaajankin osalta. Siitä arvosanaksi erinomainen. Tasamaanoudossa lähti JÄLLEEN pisteitä vain ja ainoastaan ohjaajan mokailun vuoksi. >( Kapulanheitto oli mallia kehitysvammaisten kesäkisat, ja heitto jäi aivan liian lyhyeksi. Koira suoritti noudon hienosti. Liian vajaa heitto tiputti arvosanan erittäin hyvään.

Hyppynoudossa olikin sitten taas koiran vuoro kämmäillä. Menohyppy oli energinen ja ilmava, mutta teki kapulalle myyrähypyn etutassuillaan, joka lennätti kapulaa metrin eteenpäin. Paluuhyppy, luovutus ja loppuperusasento ok. Arvosana hyvä. A-estenoudossa ei ongelmaa, siitä erinomainen.

Eteenlähetyksessä silmävalkuaiset muljahtelivat siihen malliin, että tiesin jo etukäteen ettei ainakaan irtoamisen/vauhdin kanssa ole ongelmaa. Ja aivan oikein koiraani luin; eteenmeno oli nopea, määrätietoinen ja tälläkertaa jopa viivasuora. Ensimmäisellä maahan-käskyllä löi jarrut pohjaan ja maahan meni vasta toisella käskyllä. Kaksoiskäsky ja pieni valmistelevassa seuraamisessa edistäminen tiputti arvosanan tyydyttävään. Loppusaldo 86 pointsia. Hieman saattoi olla hymy korvissa, kun tajusin, että koularihan sieltä tupsahti ja vieläpä ykköstuloksella. :)

Fiilis on ihan sanoinkuvailemattoman mahtava, kun ollaan saatu tuo tottis pelittään. Niin monta kertaa olen meinannut lyödä hanskat tiskiin, mutta jostain on aina saanut uudelleen kaivettua "läpi harmaan kiven" -asenteen, ja tässä sitä nyt ollaan. :) Suurkiitos kaikille, jotka meitä on tämän kivisen tien varrella tsempanneet ja auttaneet. Erityiskiitos ja hatunnosto Iisalmessakin mukana olleelle kety-Leenalle - meitsi ei ole mitään helppoa seuraa koepäivinä. :D

Tämän vuoden tavoitteet on nyt saavutettu. Jos saadaan vielä tälle syksylle koepaikka kolmoseen, käydään katsomassa riittääkö rahkeet, mutta mitään paineita ei JK3:sen suhteen ole. Ensi vuonna startataan koekausi jo keväällä, ja sitten aletaan tahkoamaan tosissaan. Jos vaikka tottiksetkin saatais alkamaan ysillä... ;D Tavoitteita täytyy olla, ja ne täytyy sanoa ääneen, ei sitä muuten saa ikinä mitään aikaiseksi.

Kenraalit

Mustan kenraaliharjoitukset on paketissa. Tottikset Alatempalla, pelkät estenoudot ja eteenmeno. Tänään en juurikaan nostatellut, eikä näin ollen mopokaan pahemmin keulinut. Malttoi kuunnella käskyt ja muutenkin oli tekeminen teknisesti siistimpää.

Iinakin tottisteli. Rusakon reeneistä ei raportoitavaa, koska en seuraillut heidän tekemisiä paikallaoloa lukuunottamatta, joka oli jopa suht rauhallinen. Vissiin ihan hyvin meni muutkin harjoitukset, kun kentältä lähti niin tyytyväisen oloinen isäntä. :)

Annin kanssa jatkettiin maastoon. Saatiin vielä ennen koetta esineruutuun vieraat esineet ja vieraan polkema jälki. Ruutu n. 30 x 40 m helpohkossa maastossa. Ihan hyvin työskenteli ja kaksi esinettä toi sallitun ajan puitteissa. Ruudun etuosaa olisi kyllä voinut paremminkin työstää... Annin perisynti on ruudussa takarajalle jumittaminen.

Sitten jälki. Jana ok, mitä nyt pientä mutkittelua. Maasto muuttui melko heti kuivasta kankaasta korkeaksi suopursukoksi. Mentiin kyllä jäljen päällä hienosti, mutta kaksi ensimmäistä keppiä taas jäi... :/ Menee rytikössä niin korkealla nenällä ja tohinalla, että siinä jää väkisinkin kepit ilmaisematta. Maaston muututtua jälleen matalampikasvustoiseksi ja kuivemmaksi joku vaihtoi koiran liinan päähän. Jäljesti maltilla ja matalalla nenällä, ja noukki loput neljä keppiä esimerkillisesti.

Eipähän tartte taas miettiä, että mitä reenais. Toivomme pitkää ja vähälumista syksyä, jotta pääsemme kiertämään Annin kanssa kaikki Tyrnävä-Temmes rytiköt.

Mopo keulii, mutta keulikoot ;D

Tottista puikkiksille Alatemmeksellä.

Annin kanssa aloitettiin seuraamisella. Oli aika karseaa tohotusta, joka toi mukanaan armottoman painamisen ja poikituksen. Rumaa. Muutamia nopeita vasemmalle käännöksiä, ja alkoi pikkasen seuraamispaikka suoristua. Sitten istumisia sekä maahanmenoja + yksi luoksetulo. Ihan supernopeat jäävät, mutta hieman jäi vinoon johtuen huonosta seuraamispaikasta. Luoksetulossa ei moitittavaa. Estenoudot loistavat. Loppuun eteenmeno. Ekan kerran ever meni niin nopsasti maahan, että ei edes kääntynyt kohti ohjaajaa, vaan tippui kenttään naama menosuuntaan. Miten me saatais nyt pidettyä tämmönen tekemisen meininki tässä meidän tottiksessa? Aika ajoin on jopa semmosta pientä lapasesta lähdön tunnelmaa, ja sehän on kiva tunne se! ;D

Iinan kanssa on jatkettu pelkkää tunnetilan rakentamista tottikseen. Sen kanssa on tullut viilattua ehkä vähän liikaakin teknisiä temppuja, ja mielentila, jossa koiran pitäisi kentällä olla, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tottiksen tunnetilareenit ovat jo lyhyen ajan sisällä kantaneet hedelmää, ja tekemisessä alkaa olla jo ihan mukavasti draivia. Ruoka on vaihdettu kokonaan saalisleikkiin, ja treenit pidetty lyhyinä pyrähdyksinä. Alan olla ihan toiveikas sen suhteen, että kenties Iinalle sittenkin saa rakennettua ihan näyttävän tottiksen vaikka se ei edelleenkään mikään salamasanteri ole.

Päätä seinään

Isännän lähdettyä turistiksi mondioringkisoihin me vedettiin Annin kanssa kumpparit jalkaan ja painuttiin sateiseen metsään treenaamaan. Tehtiin esineruutu suopursukkoon, kaksi esinettä nousi niin kuin pitikin. Jälki tälläkertaa vähän helpommassa maastossa. Jana n. 40 m, jäljen pituus viitisensataa metriä, 4 keppiä. Jäljen vanhetessa käytiin reilun tunnin umpimetsälenkki, koko kolmikko mukana.

Kas kummaa tänään ei ollut jäljellä kiire minnekään, kun oli lenkillä saanut puhaltaa pahimmat höyryt ulos. Jäljesti keskittyneenä, hyvällä rytmillä ja matalalla nenällä. Kolme keppiä nousi ongelmitta, mutta tokavika, jonka jätin tarkoituksella vähän hankalampaan pöheikköön, olis taas jäänyt ilmaisematta ilman apuja. Ärrrrrrrrrrrrrrsyttäväää! >( Kyllähän tämän uuden mielenkiintoisen ongelman korjais jos vaan tietäis että miten.

Iinalle tänään aivan loistava tottis kotipihassa isännän kotiuduttua; maahanmenoja, seuraamista ja noutoja. Iinalla alkaa olla juoksu parhaimmillaan, ja on ollut aika kärttyistä narttua viimepäivät, mutta reeneihin ei näytä vaikuttavan millään tavalla.

Mustavalkoista sänkipeltorallia ala Anni parin pvän takaa.











Ihana ilta-aurinko paisteli, mutta kuvaaja ei oikeen tahdo sitä hanskata... :/



Käytiin jokirannassakin tutkailemassa syksyn etenemistä.

Uusia ongelmia

Niinhän se menee, että kun joku asia alkaa pelittää (Annin tapauksessa tottis), niin uusia ongelmia ilmaantuu päänvaivaksi. Eilen ja tänään tein Annille semivaikeaan maastoon parin-kolmensadan metrin jäljen, jossa kymmenkunta keppiä. Sekä eilistä että tämänpäiväistä reeniä leimasi hirveä kiire ja tohotus. Puolesta kepeistä oltais menty iloisesti yli ilman ohjaajan painostusta.

Mistä hitosta tuo koiruus on tuon kiireen keksinyt? Anni on aina jäljestänyt suht maltilla eikä ilmaisujen kanssa ole koskaan suurempia ongelmia ollut. Huoh. Oliskohan ohjaajan kenties pitänyt ottaa vähän enemmän tosissaan nuo maastoreenit tänä kesänä...? Nyt on sitten mukava tuskailla, kun kokeita on tulossa melkein joka viikonlopulle (mikäli vaan saadaan paikkoja, onneksi kakkoseen on helpompi päästä).

Käytiin tänään myös Alatemmeksellä tottistelemassa tyttöjen kanssa. Iina aloitti paikallaololla. Tänään ei noussut, mutta aika levoton oli. Anni teki Iinan pötkötellessä liikkeestä istumisia sekä estenoudot. Noutojen teemana oli "varastaminen ei kannata". Loppuun ihan sikahyvä eteenmeno. :D Iinalle noutoja. Leiriltä saatiin hyvät eväät noudon opetteluun; ei mitään luovutuksia/irroituksia ym. hienosäätöä ennenkuin koiralla on selkärangassa, että kapulalle juostaan miljoonaa ja takaisin kahtamiljoonaa. Perillä saa vaihtaa kapulan lennosta rättiin tai vaihtoehtoisesti kantaa aarteensa autoon.

Puruissa rusakon kanssa on käyty leirin jälkeen kerran, ja ihan hyvä treeni oli kuulemma ollut. Jäljelle Piippana pääsi tänään. "Meidän pelloilla" alkaa olla taas heinä siinä korkeudessa, että vielä nippanappa pystyy jäljestämään. Pitänee alkaa kyselemään uusia lupia syksyksi.

Iltalenkki mönkkärillä. Vetoa tytöille 2 + 2 km. Irtijuoksua n. 6 km, josta suurin osa suolla. Oli illalla aika rauhallisia nelijalkaisia.

Jälkikoekausi korkattu

Korkattiin Annin kanssa koekausi hieman myöhässä tänä kesänä. Syynä tähän oli se, että halusin antaa koiran kunnolla toipua/tasoittua leikkauksen jälkeen. Enkä oikeastaan ole ollut järin innostunut koko kokeista viime kesän huonojen tottisten jälkeen. Sen verran pahaa sisua ohjaajasta kuitenkin löytyy, että pitäähän sitä JK2:sta ainakin yrittää, joten ajeltiin tänään iltakokeeseen Kemiin.

Kokoonnuttiin kerhotalolla, ja lähdettiin siitä maastoon uudelle jälkialueelle Kalkkimaa/Ruottala -akselille. Saatiin arvonnassa AVO 1 -jälki, joka sopi meille paremmin kuin hyvin, sillä vihaan odottelua yli kaiken. Suoraan vaan koira autosta ja jäljestelemään. Koira eteni janalla suoraan ja poimi jäljen hyvin. Koiranmitan kävi tarkistamassa takajälkeä, pyörähti oikeaan suuntaan ja lähti varsin varman oloisena jäljestämään. Janalta täydet 40 pistettä.

Ensimmäinen keppi nousi ongelmitta. Sitten alkoi maasto vaikeutua, tuli vuoron perään tiheää risukkoa, suopursupöheikköä ja syvien vesiojien ylityksiä. Vaikeasta maastosta huolimatta Anni pysyi hyvin jäljellä, vaikkakin vauhtia oli alusta alkaen vähän liikaa, ja vähän sellaista takki auki -meininkiä. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut ottaa koiran lyhyemmälle liinalle ja pistää sen kunnolla töihin, mutta minkäs teet, kun koetilanteessa ohjaajan aivot lakkaavat toimimasta.

Ryteiköstä tultiin suon laitaan, josta nousi seuraava keppi, oletan että kolmonen. Melko heti kepin jälkeen tuli hukka. Rämmittiin suolla ruostelietteessä polvia myöten (ohjaaja tietenkin lenkkareissa...). Meinasin jo heittää hanskat tiskiin, kunnes suon toisella laidalla Anni sukkuloi taas jäljelle. Tultiin suurelle hakkuulle, joka oli niin kivikkoinen ja juurikkoinen, että maata näkyi vai pieniä plänttejä sieltä täältä. Lisäksi hakkuulla kasvoi liki kainalonkorkuista horsmaa. Koira koikkelehti ja hyppelehti kivikossa ja ohjaaja yritti suoritua perässä parhaansa mukaan. Hakkuulta nousi vielä yksi keppi, oletan sen olleen viitonen. Tässä vaiheessa koira oli jo niin läkähdyksissä, että keskittyminen alkoi herpaantua, ja hukattiin jälki lopullisesti. Kävin juottamassa koiran autolla, ja yritettiin vielä käydä katselemassa kuutosta, mutta ei löytynyt. Siinä sitten meni mahkut tulokseen.

Päätettiin kuitenkin jatkaa esineruutuun ja tottikseen. Esineruutu oli Kallinkankaan hiihtokeskuksen stadionilla lyhyeksi leikatulla nurmikentällä. Ruudun takarajana oli stadikan maalisuora, jossa meidänkin suorituksen aikana juoksenteli suunnistajia. Todella erikoinen valinta esineruuduksi, kun vieressä olisi ollut metsääkin... Anni oli sitä mieltä, että stadionilla mitään esineitä etsitä, vaan siellä JUOSTAAN kuten ennenkin! xD Ensimmäiset 4 pistoa ampui joka kerta täysiiiiii yli takarajan eikä riemulla ollut rajoja. Naureskeltiin tuomarin kanssa, että jopas on koiralla hauskaa. Hih. Vissiin viidennellä lähetyksellä törmäsi puolivahingossa kenkään, jonka toi ihan moitteettomasti. Siinä vaiheessa aikakin alkoi olla niin kortilla, ettei toista esinettä enää löytynyt. Ruudusta tuli huimat 13 pistettä. Hehee. :D Ja mitä tästä opimme? Esineruutua aletaan harjoitella muuallakin kuin metsässä (hietikolla, nurmikolla, hakkuulla jne.). Myös jäljen epäonnistuminen on puhtaasti harjoituksen puutetta, joten nyt vaan reeniä, reeniä ja reeniä.

Tottis jänskätti eniten, johtuen viime kauden epäonnistumisista. Ajattelin, että vedetään nyt kuitenkin läpi, meni syteen tai saveen. Virittelin koiraa edellisen parin suullisen arvostelun ajan. Muutamia sivulletuloja ja paikallakäännöksiä. Ilmoittautumisessa koira oli ihan rento oma itsensä. Isommalla numerolla päästiin/jouduttiin ensin paikallaoloon. Paikallaolon suoritti erinomaisesti.

Viime kesän kokeissa joku on aina katkaissut koirasta virrat, kun on pitänyt lähteä seuraamiskaaviota suorittamaan. Tänään se joku puolestaan väänsi virtakytkimestä vaan isompaa vaihdetta silmään. Hivenen painoi ja poikitti mutta piti saman paikan koko kaavion eikä kontakti herpaantunut kertaakaan. Edes henkilöryhmässä en huomannut koirassa minkäänlaista jännittymistä. Seuraamisesta arvosanaksi erinomainen.

Liikkeestä istumisen valmisteleva seuraaminen kunnossa, mutta jätössä tapahtui jotain mystistä, ja jäi tuplakäskystä huolimatta seisomaan. Siitä siis puutteellinen. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo sekä tuomarin että ohjaajan mielestä erinomainen, samoin liikkeestä seisominen. Myös tasamaanouto meni nappiin, siitäkin erinomainen.

Sen sijaan, että koiran viretaso olisi laskenut suorituksen edetessä, se pikemminkin nousi. Hyppynoudossa koira kävi jo niin kierroksilla, ettei malttanut odottaa käskyä, vaan varasti kapulalle. Prkl. Jos ei varastamista lasketa, muuten hieno hyppynouto; ilmavat hypyt, korrekti luovutus ja nopea sivulletulo. A-esteellä sattui sitten vähän ikävämpi tapaturma. Takaisintullessa koira liukastui ja mätkähti esteeltä kyljelleen maahan. :/ Kapulaa ei onneksi pudottanut, vaan toi sen perille kiertämällä esteen. Paluukiipeämisen suorittamatta jättäminen vei meiltä harmittavasti pojoja. Eteenmeno oli supernopea, mutta kaarsi aika voimakkaasti vasemmalle, ja vaati kaksoiskäskyn maahanmenoon. Siitä arvosanaksi hyvä.

Loppusaldona tottiksesta 85 pistettä ja hyvä mieli. :) Virheistä viis, pääasia on nyt se, että koira ei jännittynyt koetilanteessa lainkaan, vaan oli oma hyväntuulinen ja energinen itsensä. Tuomari tuumasi loppupalautteessa, että ajoittain koira on jopa vähän ylivirittynyt, ja tämähän on vallan positiivinen ongelma verrattuna matkalaukkutottikseen, jota Anni on paineistuessaan esittänyt.

Ehkä ei pitäisi yhden kokeen perusteella ihan hirveitä bileitä pitää, mutta vaikka kuinka yritän itseäni toppuutella, tunnelma on aika korkealla. Ollaan noustu niin syvästä suosta, että ehkä tässä nyt oikeastikin on pienen tuuletuksen paikka. ;)

Muutama kuva (C) Mari Moisala. (Ohhoh, onpa perusasento tässä aika edessä ja vinossa :O )



Onneksi seuraaminen ei näytä ihan niin pahalta, vaikka pientä painamista on tässäkin havaittavissa... Ja kieli somasti ulkona. :P



Tää on vissiin tasamaanoudon luovutus.



Katsotaan jos saisin tänne lähipäivinä meidän suorituksen myös elävänä kuvana.

SDY Pohjois-Suomen ao:n leiri vol 2

Huisinhauska leiriviikonloppu takana Oulujärvellä; loistavia treenejä, mukavaa seuraa ja säätkin suosivat lauantai-illan ukkosmyrskyä lukuunottamatta.

Iina oli Makken puru/tottisryhmässä. Lauantaiaamuna rusakko otti pikku tottikset, muutoin keskittyivät pureksimaan. Muuten tottis ok, mutta paikallaolon on ohjaaja onnistunut sössimään sen verran huolella, että se on ryhdyttävä rakentamaan kokonaan uusiksi. :/

Puruja tehtiin Iinalle sekä tolpassa että kopissa. Rauhoittumisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, treeni treeniltä otteet paranivat ja koira oli kokoajan aktiivisempi. Jokainen treeni videoitiin, täytynee syynätä materiaali läpi vielä useaan kertaan ja pohtia millaisia harjoituksia tehdään jatkossa.







Päivä kaksi.







Turkkakin pääsi heiluttelemaan hihaa viikonlopun aikana.



Partakoira voitti taistelun. :D



Annin kanssa käytiin omatoimisesti lauantaiaamuna jäljellä, tai pikemminkin janoja harjoittelemassa. Keli oli kuuma ja maasto hankala (rutikuivaa jäkälää). Eka jana n. 10 m. Eteni suoraan ja poimi jäljen hyvin. Suht kovasta tuulesta johtuen ajoi välillä metrin-puoltoista sivussa jäljeltä, mutta hyvin sai silti hajun kepistä eikä ilmaisun kanssa ollut ongelmaa. Toinen jana (n.20 m) + jäljenpätkä + ilmaisu vähintään yhtä hyvät ellei jopa paremmat. Tälläkertaa ajettiin jälkikin just eikä melkein jäljen päällä. Kolmannella janalla (n. 30 m) tuli pientä mutkittelua ja ohjaaja räpelsi. Jälki kuitenkin löytyi eikä ottanut takajälkeä tälläkään kertaa, vaan määrätietoisesti lähti heti oikeaan suuntaan. Kolmannella jäljellä oli kaksi kulmaa, joista ensimmäisen ajoi kuin oppikirjassa. Toisessa kulmassa pikku hukka, mutta aktiivisesti itse etsi ja löysi jäljen uudelleen. Hukan jälkeen jäljesti entistä tarkemmin, rauhallisemmin ja matalammalla nenällä. Vimpan jäljen molemmat kepit nousi ongelmitta. Tämä jos joku oli loistava viimeistelyreeni ennen koetta! :)

Kentällä meidän ei pitänyt tehdä viikonlopun aikana mitään, mutta kuinkas kävikään... Annille päädyttiin tekemään itsetunnonkohotusreeniä sekä kentällä että kopissa, ja täytyy sanoa, että koira kyllä ylitti itsensä ja yllätti ohjaajansa todella positiivisesti.

Anni leikkii vieraan maalisetän kanssa. (Annin kuvat (c) Päivi Rytivaara)



Ja tutun.





Sunnuntaina käytiin vielä esineruudussa. Ruutu oli n. 20 m x 40 m kaistale, maasto helppo. Motivaation nostattamiseksi otin Annin katsomaan ennen sen omaa vuoroa kaverin esineruudun, A näki myös kun esineet vietiin. Vauhdilla nousi ruudusta kaksi esinettä. Eipä ollut ruudunkaan kenraaliharjoitus huonoimmasta päästä. Nyt vaan toivotaan, että kokeessa kaikki menis yhtä putkeen.

Illalla tein vielä kotipihalla jäävät ja iltaruoka palkaksi > ei ongelmaa niissäkään.

Muutama purukuva...

...tältä päivältä.









Ei mikään häävi reeni. Koiran ja ohjaajan välillä on nyt konflikti, joka pitäis saada ratkaistua. Iinan mielestä Turkkaa ei tarvita kentällä ollenkaan. Huomenna lähtetään viikonlopuksi Vaalaan SDY Pohjois-Suomen ao:n syysleirille, jossa kissa nostetaan toivon mukaan pöydälle.

Anni teki tottista. Seuraamista, jäävät ja paikallaolo. Teknisesti ok tottis, mitä nyt seuraamisessa ikuisuusongelmaa painamista ja poikittamista. Anni oli vähän vaisu tänään, ois voinut ehkä parin tunnin sänkipeltolenkin tehdä treenin jälkeen eikä ennen treenejä...

Rusakko on reenannut...

...Anninkin edestä. Iltasafkat on syöty pellolta ja pureksimassakin käyty.



Annin kanssa taidan lopettaa reenaamisen kokonaan ;D , sillä mitä vähemmän sen kanssa tehdään, sitä paremmalta koira tuntuu - ainakin tottiksessa. Hallikaudella alkaa taas armoton tokoviilaus, joten otetaan nyt vähän rennommin ton tottiksen kanssa. Metsään sen sijaan pitäis suunnistaa kiireenvilkkaa, kokeet alkaa painaa päälle... Syksyn canicrossitkin häämöttävät ihan nurkan takana. Aika vähän on tänä ennätyshelteisenä kesänä pystynyt vetoreeniä tekemään. Sen sijaan uimassa ollaan pyritty käymään lähes päivittäin - ei mikään huono liikuntamuoto sekään. Tänään tytöille pitkästä aikaa 2 km veto + 6 km irtojuoksutusta mökkärillä.

Hiljaiseloa

Toistaiseksi reipastuminen reenirintamalla ei ole oikein ottanut tuulta siipiensä alle, kuten blogin hiljaiselostakin voi päätellä. Ollaan me sentään jotain tehty viime päivityksen jälkeen; keskiviikkona Iina kävi jälleen illastamassa pellolla ja torstaina oli tottis/purureenit rottisseurassa. Iina teki pelkkää tottista; A-estettä ja liikkeestä istumisia. Annille ilmoittautuminen, pitkä paikallaolo häirittynä ja henkilöryhmä. Molemmilla hyvät reenit. Anni pääsi vielä rätin perässä heilumaan. Hyvin se syttyy leikkimään. Vielä kun ohjaaja osaisi leikkiä koiransa kanssa...

Viikonloppu vierähtikin ei-koiramaisissa merkeissä Tallinnassa ja maanantai reissusta palautuessa. Jos sitä taas huomenna pääsis kiinni normaaliin päiväjärjestykseen.

Jäljellä

Tänään Annin ohjelmassa oli - yllätysyllätys - janoja. Janojen vanhenemista odotellessa tehtiin esineruutu. Tänä kesänä esineruutu on ollut niin hyvä, että motivaatiota ei passaa mennä tappamaan liialla treenaamisella. Jäljellä sen sijaan pitäis käydä enemmänkin. Viime kesänä oltiin tosi ahkerasti metsässä, ja se kyllä loppusyksystä näkyi koiran jälkityöskentelyssä. Nyt puolestaan näkyy treenaamattomuus erityisesti janatyöskentelyssä.

Tänään Anni teki sata kertaa paremmin hommia kuin eilen. Ohjaaja voi siis nukkua yönsä kunnolla eikä tarvi yötä myöten pähkäillä, että missä mättää. Erityisesti viimeinen jana lämmitti kovasti mieltä; puolikkaan liinanmitan takajälkeä ajettuaan melkein näin, kun lamppu syttyi koiran pään päälle, käänsi oma-alotteisesti kurssia ja pyörähti oikeaan suuntaan. Jee! :)

Iina puolestaan kävi illastamassa pellolla. Iinankin kanssa jäljellä on tullut käytyä aivan luvattoman vähän. Milloin työ on haitannut harrastusta, milloin heinä on ollut polvenkorkuista, milloin pellot lietteessä. Toivotaan, että edessä on piiiitkä ja vähäluminen syksy.

Treenimäärään nähden Iina teki ihan loistojäljen!







Taitava rusakko.

Janoja, puruja, tottista, kuvia...

Pitkästä aikaa keli oli suotuisa reenaamiseen (+14 ja satoi), joten lähdin heti aamusta tekemään Annille janatreenin. Kolme janaa, eka noin 10 m, toinen 20 m ja kolmas 30 m. Yksi keppi per jana. Ensimmäinen hyvä, kaksi seuraavaa hirveää perseilyä. Mutkitteli, otti takajäljen ja jätti kepit nostamatta. Enpä muista milloin viimeksi olis maastoreeneissä noussut verenpaine yhtä kohinalla... >(

Metsästä suoraan kentälle suojelureeneihin. Iinalle perus vietinvaihtoreeniä ja Annikkipannikki saalisti rättiä. Annille otin vähän tottistakin; ensin seurauttelin russeli-Remun toimiessa häiriönä. Paska mamma kun pisti töihin, vaikka ois ollut kiva eliminoida pieni valkoinen koira kentältä. ;D Tehtiin myös noudot ja eteenmeno. Noudoissa ei moitittavaa, sen sijaan eteenmenon valmisteleva seuraaminen leviää kuin jokisen eväät... Kentältä pois lähtiessä oli jo vähän parempi mieli. Sen verran jäi kuitenkin hampaankoloon, että huomenna on pakko käydä ottamassa pikku revanssi metsässä.

Ja sitten muutama kuva viikonlopulta rymyryhmästä sekä hoitolaisesta Petestä. Hienosti sujui yhteiselo ilman sen kummempia eristämisiä, vaikka laumaan tuli toinen uros. Zerolla ja Petellä on molemmilla palikat korvien välissä sen verran hyvässä järjestyksessä, että antavat toisilleen tilaa, eikä ainuttakaan rähinää syntynyt viikonlopun aikana. Vaikka Zero aika äijä onkin, ei se ole mikään riidanhaastaja. Pinna palaa ainoastaan röykeiden koirakavereiden kanssa, jotka tulevat kyselemättä suoraan iholle isottelemaan. Sellaiset Zerppa pistää välittömästi järjestykseen.

Zero ja Finnairin siivet.



Pojat poseeraa.



Iina ja pallo.



Aina yhtä hyvällä tuulella. :)



Luultavasti ensimmäinen yhteiskuva Iinasta ja Zerosta, jossa Z ei irvistä. :D



Jalo sivuprofiili.



Annikki mustavalkoisena.



Ja värillisenä.



Pääsi poseeraamaan naapurinpojankin kanssa. ;)



Pete 9 vee vähän lähemmässä tarkastelussa.