Varma kevään merkki

Anni ja Iina nautiskelevat vapaapäivästä ja kevätauringosta terassilla.

EVL-debyytti

Liki puolitoistavuotta sitten saadun VOI1-tuloksen jälkeen allekirjoittaneen motivaatio treenata tokoa on ollut aika olematon, kunnes jossain mielenhäiriössä pari kuukautta sitten otin ja ilmoitin Annin OKK:n maaliskuun tokokokeeseen. Olen nimittäin sen sortin koiraharrastaja, että tarvitsen koepäivämäärän polttelemaan kalenteriin, että saan mitään järkevää ja suunnitelmallista reeniä aikaiseksi. Potkua tokon treenaamiseen kyllä tulikin koeilmon myötä, mutta omien ja hallin aikataulujen yhteensovittaminen on ollut tänä talvena helpommin sanottu kuin tehty. Hallille päästiin kerta viikkoon jos sitäkään, lukuunottamatta koetta edeltävää viikkoa, jolloin piti paniikissa käydä lepakkovuoroilla tahkoamassa niitä kuuluisia viimetipanreenejä.

Koeaamuna kurkkua kuristi. Ruutu ja ohjattu oli edelleen ihan levällään. Piti lähteä kuitenkin kokeilemaan, ja näin se meni:

Istuen paikallaolo 10.
Paikalla makaaminen 10.
Seuraaminen 9,5. Hivenen liian tiivistä.
Z-kävely 10.
Luoksetulo 8. Valui molemmissa pysähdyksissä, vauhti ja loppuasennot ok.
Ruutu 0. Merkille ok, ruutuunkin lähti hippulat vinkuen, mutta juoksi oikealta puolelta ohi. Käytin kaikki sallitut ohjauskäskyt, mutta en saanut sitä enää ohjattua ruutuun.
Ohjattu nouto 8. Merkille ok, ohjauskäskyllä juoksi samaan nurkkaan, jossa hetki sitten oli ruutu. Sain kuitenkin yhdellä lisäkäskyllä sen kapuloille, ja sattui vielä tuomaan oikean. :D
Metallihyppy 10.
Tunnari 9. Sähläystä kapuloilla.
Kauko-ohjaus 6. Eteni puoli koiranmittaa ja viimeiseen maahanmenoon tarvi kaksoskäskyn.

Pisteitä kertyi 245,5, ll-tulos ja sijoitus 6/10.

Koe meni reilusti yli odotusten, olin etukäteen ihan varma, ettei saada tulosta lainkaan. Vaikka aiemmassa päivityksessä aiottiin heittää tokokassi pimeimpään nurkkaan ja unohtaa se sinne, taidetaan kuitenkin jatkaa reenejä, nimittäin seuraava koeilmo lähti jo menemään. ;)

Vaivaistalosta päivää

Iina rikkoi sunnuntain kisoissa kovalla ladulla anturansa, ja tassuhaavoja ollaan hoidettu koko viikko aamua iltaa ja tossua sidottu jalkaan mennen tullen. Myös Anni sai viikonloppuna hoitopaikassa kaulaansa komean haavan. :( Onni onnettomuudessa, että haava sijaitsee sellaisessa paikassa, ettei Anni yllä sitä itse hoitamaan.

Kaulassa sijaitsevasta tuuletusreiästä huolimatta ollaan treenattu Annin kanssa tokoa koko viikko. Hallille on vääntäydytty joko ennen vakivuoroja tai niiden jälkeen, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kotona ollaan oltu puoliltaöin. x( Kunhan lauantain koe on ohi, työnnetään tokokassi pimeimpään nurkkaan ja unohdetaan se sinne määrittelemättömäksi ajaksi.

Villi veikkaukseni on, että tulosta ei tule, nollataan ainakin ruutu ja ohjattu. Niitä on kyllä tahkottu nyt enenmmän kuin omiksi tarpeiksi, ja onnistuneitakin treenejä tullut, siitä huolimatta kumpainenkin liike on vielä sen verran huteralla pohjalla, että kun suoritukseen lisätään koetilanteen synnyttämä paine, ei pakka suurella todennäköisyydellä pysy kasassa... Enpä ala spekuloimaan tämän enempää, huomennahan se nähdään, meneekö homma ihan pelkäksi yleisön hauskuuttamiseksi.

Loppuun kuvakevennys. Konkkaronkka meren jäällä ulkoilemassa tiistaina.

Lapinlahdella ja Joensuussa

Turkka ja Iina osallistuivat lauantaina Lapinlahdella järjestettyyn VUL:n epäviralliseen sprinttikisaan, joka oli Suomessa ensimmäinen laatuaan.

Ensin hiihdettiin aika-ajot, matkana 1 km. Ladulle lähdettiin yksitellen minuutin välein. Turkka ja Iina sivakoivat aika-ajoissa b-koirien kolmanneksi parhaan ajan. Aika-ajojen perusteella b-koirat jaettin välieriin kahteen ryhmään, joista toisessa juoksi aika-ajojen voittaja, kolmas (eli Turkka ja Iina), viides jne. Toisessa ryhmässä puolestaan toiseksi tullut, neljäs, kuudes jne. Välierät ja finaalit toteutettin ns. formula-lähdöllä eli parijonosta, matkana 1,4 km. Turkka ja Iina pääsivät siis starttaamaan välieriin keulilta, vierestä lähti aika-ajon parhaan ajan juossut mali, joka voitti myös välierän. Turkka ja Iina ylittivät maalilinjan toisena.

Välierien perusteella koirat jaettiin A- ja B-finaaliin. T&I selvittivät tiensä nopeampaan porukkaan eli A-finaaliin. Viimeiselle kierrokselle meidän tiimi starttasi kolmannesta parista ja maalilinjan ylittivät kolmantena. Todella hauska ja vauhdikas laji, ollaan taatusti mukana ensi vuonnakin, mikäli vastaavaa järjestetään!

Välierän lähdössä Iina ja voittamali kiihdyttävät matkaan.



Välierän maaliintulo.



B-koirien A-finaalin koirakot lähtötohinoissa.



Ja sitten mentiin. Hiihtäjän piti pitää koira vasemmalla puolella koko lähtösuora.



Täyteen vauhtiin...



Maalisuoralla.



Sunnuntaina hiihdettiin isot josepa:n juhlakisat Joensuun Pärnävaaralla, Turkka ja Iina luonnollisesti miehet naru A-sarjassa ja matkana 10 km. Hiihtokeli oli mitä parhain ja latu lauantain vesisateen ja yön pakkasen jälkeen todella nopea. Turkka ja Iina kiesivät lenkin aikaan 20:26, sijoitus 3/7. Ei hullummin siis. :) Joensuun kisat olikin sitten kauden viimeiset. Kohta saakin alkaa kaivelemaan canicross-varusteita ja maastopyörää talviteloilta.

Räkä poskella ja kaikkensa antaneena maaliin.



Olipas mukava viikonloppu, tuumaa Iina. :)

Ruutua ja ohjattua

Annin kanssa kentällä tokoilemassa. Ohjelmassa oli ruutua, ohjattua ja vähän seuraamista, joista ohessa videonpätkää. Merkille meno on hidas, merkkiä pitäisi vahvistaa paljon erillisenä juttuna. Positiivista kuitenkin on se, että nyt se sentään menee sinne merkille, eikä yritä varastaa suoraan ruutuun taikka kapuloille, vaikka mieli tekisi. Muutoin ruutu ja ohjattu alkaa olla sillä mallilla, että joku piste saattaisi kokeessakin irrota, ehkä. :D Seuraamiseen en ole viime aikoina jaksanut kiinnittää paljonkaan huomiota, ja se kyllä näkyy. Painaa, pomppii, edistää, poikittaa...



Illalla Anni pääsi pitkästä aikaa Turkan kanssa hiihtämään. Treenasivat yhteislähtöjä ja kiersivät 2 x kilsan lenkin. Koira oli niin mielissään ettei mitään rajaa. :)

Toktok

Käytiin Annin kanssa puskatokoilemassa sorankaatoalueella. Aakeella laakeella tuuli aika kovasti, joka toi oman haasteensa ruudun treenaamiseen. Pakenevista ruutukartioista huolimatta tehtiin pari ihan mallikelpoista suoritusta. Ohjelmassa oli myös ohjattua, joka niin ikään onnistui hienosti - tottakai, kun kukaan ei ole näkemässä. ;D Olen ollut vähän entten tentten maaliskuun tokokokeen suhteen, tänään taas tuntuu siltä, että kyllä me lähdetään kokeilemaan.

Etevä tokokoira.





Zero huomauttaa hienovaraisesti, että heittäisitkö jo sen pallon.

Kyntöä Kallilla

Iinan kisamittariin kertyi tänään taas yksi kymppi lisää Keminmaan Kallilla KSPK:n kisoissa. Lämpömittari oli heti aamusta reilusti plussalla, ja baana todella raskas. Miehet naru A -luokassa oli huimat kolme osallistujaa, Turkka ja Iina starttasivat luokassa toisena. Raskaasta kelistä huolimatta Iina oli juossut hienosti ekan viitosen. Toisella kierroksella olivat saaneet kaverin kiinni, ja Iina oli mielestään jo siinä vaiheessa päivätyönsä tehnyt. Lopun matkan tulivat rinnakkain himmaillen. Aikaa kierroksella kului 26 minuuttia ja rapiat päälle, edellisvuonna kiersivät lenkin kaksi minuuttia nopeampaa. Palkintojenjaossa pokkasivat hopeaa, ja kotiinpäin lähdettiin kaikesta huolimatta suht tyytyväisinä. :) Ensi viikonloppuna olisi näillä näkymin kauden viimeiset hiihdot, lauantaina VUL:n sprintit Lapinlahdella ja sunnuntaina SPKL:n kisat Joensuussa.

Iina löysi ladulta niin mieluisan hellun, ettei sen kyljestä enää malttanut lähteä mihinkään.

Viestikuvia

Sari Eskelisen galleriasta löytyi muutama hieno kuva viime viikonlopun SM-viestistä.

Harri lähettää Turkan ja Iinan kakkososuudelle.



Vauhdilla matkaan.



Turkka lähettää Markon ja Sonan viimeiselle osuudelle.

Anturantappohanki

Pakkasmittari on käynyt päivällä plussan puolella, ja yöllä laskenut taas -20...-25 lukemiin. Lämpötilanvaihtelut ovat tehneet lumesta niin kovaa, että anturat ovat nyt kovalla koetuksella. Anni onkin jo ehtinyt saada molempiin taka-anturoihinsa ilkeät haavaumat. Anturavammojen lisäksi Zero kokeili leikin tiimellyksessä, kuinka hyvin Annin kylkinahka venyy, ja sen seurausena mustan kyljessä on nyt mahtava vekki. Anni on siis kököttänyt viikon takki päällä ja tossut jalassa sisällä tekemättä oikeastaan mitään.

Iina kävi tiistaina hierojalla. Rankasta viikonlopusta ja lauantain huonosta juoksusta huolimatta ei Iina ollut lähellekään yhtä jumissa kuin edellisviikolla, voimme siis hyvin mielin startata lauantaina Kallilla. :)

SPKL SM Haukipudas

Palveluskoirien valjakkohiihdon Suomenmestaruudet ratkottiin Virpiniemessä viikonloppuna. Iina ja Turkka olivat mukana karkeloissa molempina päivinä, lauantaina yksilömatkoilla ja sunnuntaina viestillä.

Lauantaina Iinan juoksu oli tuntunut tukkoiselta heti alusta lähtien. Baana oli loistokunnossa ja suksi oli luistanut, mutta mikäs teet, kun koira juoksee käsijarru päällä. Maaliviivan ylittivät ajassa 22.01,8, sijoitus 10/11. Sarjan yhdestätoista koirasta kahdeksan oli seisojia, joten etukäteen oli jo tiedossa, että viimeisistä sijoista kamppaillaan, joten sijoitus ei jäänyt isommin harmittamaan. Tietysti pieni huoli tuli, että onko koira kunnossa, kun ei tuntunut omalta itseltään.

Sunnuntain viestin Turkka ja Iina hiihtivät Markon ja Sonan sekä Harrin ja seisojapoika-Jopen kanssa (Camin tassuvamman vuoksi jouduimme hankkimaan lainakoiran). Suurin odotuksin ei viestillekään lähdetty, sillä Iina ja Sona olivat miesten A-sarjassa ainoat palveluskoirarotuiset, muut seisojia. Jälleen lähdettiin siis Fiateilla Ferrareita haastamaan... :/ Harri ja Jope tekivät näyttävän yhteislähdön ja kiersivät ensimmäiden osuuden aikaan 10.58,3. Turkka ja Iina lähtivät toiselle osuudelle, heille kellotettiin aika 11.05,3. Marko ja Sona hoitelivat ankkuroinnin aikaan 10.28,5. Yhteisaika oli 32.32,1, ja sijoitus 5/6. Iina juoksi huomattavasti lauantaita paremmin, alamäissä oli saanut oikaistua itsensä ja maalissa meinasi karata toiselle kierrokselle.

Kaikenkaikkiaan mukava koiraurheiluviikonloppu, kelitkin sattuivat kohdilleen. :)

Iina ja Turkka lauantain yksilömatkalla, matkana siis 10 km. Iinalla ei ole koskaan niin kiire, etteikö ehtis vähän poseerata ladun varressa oleville kuvaajille. :D



Okei, okei, mennään!

Hiihtolomailua

Hiihtoloma vilahti sairastaessa ja uutta koirankuljetinta etsiskellessä, mutta kyllä me sentään vähän ennätettiin ulkoillakin.