Zero teki alkuun vähän noutoja.
Pieni nokipoika vaan...
...esteen taakse katoaa...
...yhä ylös yrittää...
...ja työnsä saa hän tehtyä! :D
Nokipoika lähemmässä tarkastelussa.
Annin kanssa ollaan tehty viime aikoina paljon kokonaisia koeliikkeitä, ja ehkä vähän katsottu sormien lävitsekin jotain pikkuvirheitä, joten tänään oli taas aika palata hetkeksi perusteisiin. Aloitettiin perusasennoilla. Marja oli apparina ja naksutteli suorista ja nopeista sivullesiirtymistä. Otettiin suurennuslasin alle myös noudon luovutukset, joissa ongelmana on ollut pieni hypähdys taaksepäin irroituksessa. Tultiin siihen lopputulokseen, että persauksen hiissausta ei tapahdu, jos luovutuksessa koiran ja ohjaajan väliin jää edes muutama sentti, joka ei muutenkaan ole pahitteeksi. Törmäyksenkin riski pienenee, jos luovutuksista rakentaa aavistuksen väljemmät. Uutta työmaata siis pukkaa, ei tartte pelätä ylikuntoa, vaikka muuttais kentälle asumaan. ;D
Otettiin loppuun Annin kanssa vähän seuraamista. Pitkän tylsän kaavion sijaan tehtiin paljon käännöksiä ja temponvaihteluja. Ihan kivasti koira nousi, kun piti pitää huoli siitä, että pysyy sinne tänne kääntyilevän ja vauhtiaan jatkuvasti muuttavan ohjaajan matkassa. Lopuksi pyörähdettiin vielä henkilöryhmässä, ja siitä autoon. En huomannut taaskaan minkäänlaista jännittymistä ryhmässä. Jäi tosi hyvä fiilis reenistä.
Samaan aikaan, kun Anni oli kentällä, Iina oli paikallaolossa. P-olon jälkeen Iinalle seuraamista ja jäävät. Maahanmeno tökki tänään. :/ Piti muistutella muutamaan kertaan ennenkuin teki suht nopean maahanmenon. Muutenkin oli vähän nukuksissa tottiksessa. Kuuma kelikin varmasti osaltaan vaikutti vireeseen.
Purukierroksella Iina ei sitten ollutkaan enää nukuksissa. Tänään ipana puri ekaa kertaa hihaan, ja hyvin purikin.
Heti ekaks haukutaan maalimies pataluhaksi.
Ja sitten purraan lujaa tähän uuteen jutskaan.
Hei täähän olikin aika siistiii!
Hauks.
Munmunmunmun.
