Maastokauden päätös

Oltiin jo ajatusten tasolla laitettu Annin kanssa maastokausi pakettiin tältä syksyltä, mutta tänään keli oli niin suosiollinen ja hyvää reeniseuraa tarjolla, että käytiin heittämässä ne kuuluisat kauden vihoviimeiset jälki- ja esineruutureenit. Vähän semmosella takkiauki-meiningillä mentiin ilman minkäänlaisia suorituspaineita, ja aiai kun meillä oli mukavaa. :)

Ruutu oli kahtena kapeana mutta pitkänä kaistaleena, molemmista haetutin yhden esineen. Molemmat esineet nousi ensimmäisellä pistolla. Ehkä semisti semmosta rallattelun makua ruututyöskentelyssä, mutta nenä oli silti auki.

Jälki oli n. 800 metriä, parinkymmenen metrin janalla ja kuudella kepillä. Useita kulmia ja kaksi piikkiä. Maasto vaihteli helpon jäkäläkankaan ja risukon välillä. Janalta poimi ensin takajäljen. Oikean suunnan löydyttyä lähti jäljestämään hyvällä rytmillä ja matalalla nenällä. Toisessa piikissä ja yhdessä kulmassa tuli pieni hukka, mutta ratkaisi molemmat ongelmat oma-alotteisesti ilman apuja. Kaikki kepit nousi. Tämän reenin jälkeen voi hyvillä mielin jäädä talvitauolle. :)

Iina oli mukana ainoastaan seuraneitinä rallattelemassa ja aiheuttamassa yleistä pahennusta. Esineruutuakin olisi tietty hyvä pitää reservissä, mutta ei tuo isäntä oikein jaksa noista mettähommista innostua. Ja eipä siinä mitään, jokainen tehköön koiransa kanssa sitä mikä itseä kiinnostaa ja motivoi, team-Iinalle thö juttu on nuo suojelupuuhat. Ja kunhan lunta saadaan, kaivellaan taas hiihtovermeet esiin.

Hiihtokautta silmälläpitäen tytöt ovat tehneet kokoajan vähän pidempää ja rankempaa lenkkiä, tietenkään kevyempiä päiviä unohtamatta. Vetoa tehdään mönkkärillä vielä lyhyehköjä 2-5 km reissuja, pääasiassa juoksevat vapaana vaihtelevissa maastoissa vaihtelevilla vauhdeilla. Välillä jumpataan suolla ja umpimetsässä, ja välillä mennään reippaampaa hiekkateitä. Eilen gepsiin piirtyi 19 km lenkki. Kovasti on vielä urheiltava, että ollaan hiihtokuosissa, mutta hiljaa hyvä tulee. :)

Koekuumetta nostattamassa

Turkka kävi tänään liikkuroimassa tokokokeen, ja minä lähdin mukaan kehän laidalle nostattamaan itselleni aivan hirveän koekuumeen. Tahtoo saada koiran eeveeälkuntoon äkkiähetinyt! ;D Samalla testailin kameraa hankalassa hallivalaistuksessa. Kuvia voi- ja evl-luokista löytyy täältä.

Iina kävi tokokokeen jälkeen ottaan hallissa pikku tottikset.

Tok-tok...

Perjantai on hallikauden ajan meidän virallinen tokopäivä, eikä tämä perjantai tehnyt poikkeusta. Annille ekalla kierroksella ohjattua. Lähetin alkuun muutamia toistoja merkille ja palkkasin siitä, koska kiusaus varastaa suoraan kapulalle on vielä suuri. Merkkitoistojen jälkeen lähetys kerran oikealle ja kerran vasemmalle. Suunnat alkaa olla jo aika hyvin hanskassa. Ei vilkaissutkaan keskimmäistä kapulaa, vaikka taisi olla ekaa kertaa samassa linjassa oikean ja vasemman kanssa. Sitten suurennuslasin alle idari. Istuminen on Annille ollut aina jäävistä hankalin, ja tänäänkin tarjosi ensin seisomista. Tehtiinkin sitten lukuisia istu-toistoja. Onnistuneen sarjan jälkeen autoon huilaamaan.

Toinen kierros aloitettiin seuraamisella. Turkka liikkuroi pitkähkön EVL-kaavion. Seuraamispaikkaa ollaan saatu taas korjattua hivenen, yritetään pitää tästä kiinni. Onhan se edelleen tokoon turhan tiivistä ja ehkä rauhatontakin, mutta huomattavasti pahempaakin tohottamista on Annilta nähty. Sitten ruutua. Tehtiin harjoitus, jossa välimatka merkille ja merkiltä ruutuun kasvoi kokoajan. Ahnehdin ehkä vähän liikaa > koira meni epävarmaksi > irtoamisissa vauhti hidastui ja ruudussa ilmeni nuuskimista/pyörimistä. Helpotettiin harjoitusta, ja saatiin loppuun pari ok toistoa. Lopuksi evl-luoksetulo kokonaisena liikkeenä. Olin aivan hämmästynyt nopeista pysäytyksistä. Loistavaa! :D Paikallaolot otettiin sekä istuen että maaten. Jälkimmäiseen saatiin vieras mies häiriköimään, vähän luimisteli, mutta pysyi maassa.

Iinakin oli mukana hallilla, nurkkasilmällä näin rusakon reenaavan ainakin hyppyä, luoksetuloja ja ottipa Iina ryhmäpaikallaolonkin pitkästä aikaa. Tyytyväisestä isännästä päätellen hyvä reeni.

Puruja ja akrobatiaa

Käytiin Annin kanssa kuokkimassa isännän ja rusakon purutreeneissä. Annikin pääsi vihoviimeisenä koirana leikkimään vieraan maalimiehen kanssa. Olihan se jännää, mutta passiiviseksi ei kuitenkaan heittäytynyt. Reeniolosuhteet eivät olleet kovin ihanteelliset; pimeä oli ehtinyt jo laskeutua, ja vettä sateli. :/

Zero oli tänään hankkiutunut oma-alotteisesti eroon tassusiteestään ja työstänyt jo paranemassa olevan kyntensä verille. >( Olisi ihan mielenkiintoista tietää, miten se on tässä onnistunut, sillä tötterö oli tiukasti päässä, kun tulin töistä kotiin. Iinaa ja Annia epäillään avunannosta rikokseen, sillä en usko, että puolikkaaksi hirveksikin kutsuttu Zero olisi kyennyt yksin niin akrobaattisiin suorituksiin.

Hallikauden korkkaus

Ainakin tällä hetkellä näyttää kelien puolesta siltä, että Annin peltojälkikuuri päättyi ennen kuin se kerkesi kunnolla alkaakaan; vaikka lumi suli, ovat pellot jo ihan koppurajäässä. Jääkööt nyt sitten pk-puuhat suosiolla talviteloille.

Tänään korkattiin Annin kanssa hallikausi OKK-areenalla. En tiedä kumpi oli enemmän mielissään, koira vai emäntä, kun päästiin kuraiselta kentältä siistiin ja kuivaan halliin näpertelemään. :) Aloitettiin seuraamisella. Temponvaihteluita, paikallakäännöksiä, sivuaskelia+peruutelua sekä käännöksiä hitaasta ja juoksusta. Täyskäännöksiä juoksusta taidettiin harjoitella ekaa kertaa, ja ne osoittautuvat erityisen hankalaksi ohjaajalle. Ekalla kierroksella myös muutama luoksetulo stopeilla ja maahanmenoilla. Stopit olisivat saaneet olla nopeampia, maahanmenoihin olen ihan tyytyväinen. Koira hetkeksi autoon huilimaan.

Toisella kierroksella ruutua. Merkki on jo selvää pässinlihaa, ja hyvin irtosi myös ruutuun, tosin tätä täytyy vielä vahvistaa paljon. Tokalla kierroksella tehtiin myös idaria, istumiset olivat tänään hakusessa, maahan+seiso hyvät. Lopuksi ohjattua. Keskimmäinen kapula on vielä niin suuri houkutin, että siirsin sen suosiolla kauemmaksi kuin v ja o. Ekalla kerralla yritti "merkki" -käskyllä suoraan kapulalle, seuraavat kolme toistoa (v - v - o) hyvät.

Päätettiin reenit paikallaoloon. Ei olla tehty ryhmäpaikallaoloa koko kesänä, eikä oikeastaan reenattukaan kuin dobberiseurassa. Anni otti todella paljon painetta vääränrotuisesta vieruskaverista ja oli pinkeä kuin viulunkieli. En mennyt piiloon lainkaan, vaan pysyin näkösällä ja kävin palkkaamassa tiuhaan. Vapautin vasta kun koira oli selvästi rentoutunut. Otettiin vielä paikallaolo ryhmässä istuen. Olen kuvitellut liikkeen olevan Annille päivän selvä, mutta eipäs se ollutkaan. Istuu hetken, ja valahtaa sitten maahan. :/ Ei kuitenkaan vaivuta vielä epätoivoon; liikettä on reenattu todella vähän.

Iinalla oli vapaapäivä.



Rusakko löysi pihalta piilottamansa aarteen. :P



Potilas-Saarinenkin pääsi eroon tötteröstään...



...mutta vain hetkeksi. :(

Yäk mikä keli

Ensilumi tuli ja suli samantien. Alatemmeksen kenttä oli tänään sen näköistä saviliejua ja rapakkoa, että hienohelmoina jätettiin Annin kanssa tottikset tekemättä. Iinakaan ei tottistellut, mutta kahden kierroksen verran kävi puremassa. Eka reeni tolpassa ja toinen piilolla > ei hullumpi. Annikin kävi lopuksi leikkimässä Turkan kanssa, ei siis ihan turha reissu mustuaisellekaan.

Zeron elämä on seuraavat viikot ämpäri päässä toikkaroimista ja tassuside jalassa könkkäsemistä. Sidettä on pidettävä ja se on vaihdettava päivittäin niin pitkään, kunnes kynnen ytimen päälle on kasvanut ohutkaan kuori. Tavallisesti kaikkiin hoitotoimenpiteisiin hyvin nöyrästi suhtautuva Zero on pistänyt siteenvaihtoa hanttiin sen verran hanakasti, että tarvitaan miesvoimia pitämään eläin paikoillaan, sen verran kipeä tassu on. Herra on hyvin, HYVIN loukkaantunut moisesta vapaudenriistosta, ja muutoinkin alakuloinen, kun jää kaikesta hauskasta paitsi. :( Pisteenä iin päällä ruokamääräkin on tippunut puoleen normaalista, ettei pääse liikakiloja karttumaan vyötärölle - saikulla kun ei luonnollisestikaan urheilla.

Tassupotilas tohtorilla

Zero kävi tänään tassunsa kanssa Akuutissa. Silmämääräisesti turvonnutta ja todella epämääräisen näköistä tassua/kynttä tutkiessaan lekuri väläytteli jo luukasvaimen mahdollisuutta, mutta rtg-kuvassa tassu oli onneksi ihan siisti eli mitään patologille lähetettävää ei löytynyt. Kyseessä on siis mitä ilmeisimmin trauman aiheuttama vamma/tulehdus. Haljennut kynsi poistettiin ja potilas lähetettiin kotiin paranemaan siteiden, kipulääkkeiden ja antibioottien kanssa.

Hieman jäi SLO kummittelemaan takaraivoon, sen poissulkemiseksi koepalan olisi tietenkin voinut ottaa... Toisaalta enempää kuin kynnen poisto+abkuuri Zerolle ei olisi voinut tehdä vaikka diagnoosin olisi saanutkin eli siinä mielessä voimme olla rauhallisin mielin. Seuraillaan paranemista, ja mikäli vaiva uusii tai uusia kynsiä vaurioituu, otan uudelleen puheeksi SLO:n.

Samalla reissulla mahan alle ilmestyneestä patista otettiin ohutneulanäyte, jonka valossa patti olisi vaaraton lipooma (=rasvakudoksen hyvänlaatuinen kasvain), joka ei ainakaan toistaiseksi vaadi minkäänlaisia toimenpiteitä. :)

Sillävälin kun yksi potee tassuansa ja karmeaa krapulaa, toiset kirmaavat ensilumilla. Nyt ei oo nallekarkit menneet tasan.

Zeropoika sairastaa...

...häntä hellikäämme.

Zerpan kynsi on haljennut pituussuunnassa, ja jotain epämääräistä työntyy ulos kynnen alapuolelta. Koko tassu on kuuma ja erittäin kivulias. Lisäksi pari viikkoa sitten Zeron mahasta löytyi pieni patti, sellaista liikkuvaa sorttia oleva. Akuuttiin varattu aika huomiselle.

Ai niin - Anni on ilmoitettu tänään tokokokeeseen EVL-luokkaan joulukuulle. Ohjatussa ja ruudussa on vielä hiomista, muutoin pitäisi olla paketin suurinpiirtein kasassa. Samalla otin asiaksi soittaa Kennelliittoon ja varmistaa jääviysasian, sillä Turkka on lupautunut liikkeenohjaajaksi OKK:n hallikauden tokokokeisiin. Minulle asia on ollut selvä jo ensimmäiseen Turkan liikkuroimaan tokokokeeseen osallistuessani: Suomen Kennellitton jääviyssääntö ei kiellä minua osallistumasta puolisoni liikkuroimaan kokeeseen. Tiedän asian hiertäneen jotakuta, joten ihan vaan varmistuksen varmistukseksi päätin tarkistaa asian juurta jaksain. Sain lopulta Kennelliitosta kiinni koe- ja kilpailusihteeri Kaisa Åkermanin, joka vahvisti minun tulkinneen sääntöä aivan oikein. Tämä vain tiedoksi kaikille p*skanjauhajille. ;)

Sanoohan sen jo maalaisjärkikin, ettei liikkurilla ole mitään tekemistä koiran arvostelun tai ylipäätään koirakon kokeesta suoriutumisen kanssa. Tulos riippuu tasan siitä, miten hyvin/huonosti koira on reenattu, eikä suinkaan siitä, kuka toimii liikkeenohjaajana. Koira joko pelittää tai on pelittämättä, vaikka kehässä olisi itse joulupukki käskyttämässä.

Ugh, olen puhunut.

Esineruutua

Syksyisen koleat ja sateiset maastoreenit dobberisti-/riisenistiseurassa Temmeksellä. Anni teki pelkän esineruudun. Ruutu oli koemittainen helpohkossa maastossa, kikkakolmosena keskeltä ruutua meni metsäkoneen tekemä ura, tai pikemminkin tie, joka lopulta oli enemmän "juttu" ohjaajalle kuin koiralle. Anni toi kolmella pistolla kolme esinettä. Kaksi ensimmäistä nousi minuutissa, viimeinen teetätti vähän enemmän töitä. Ei kuitenkaan mennyt yliajalle. Työskenteli motivoituneesti ja kävi koko ruudun huolella läpi. Etevä Anni-toopermanni!

Iina samaan aikaan puruissa, hyvät reenit oli ollut rusakollakin. Zerppakin oli päässyt leikitettäväksi.

Iltaruokansa eteen Anni on tehnyt muutamana iltana kaukoja. Kyllä nekin pikkuhiljaa alkaa putkahdella syvältä selkärangan syövereistä, kun jaksaa vaan kaivella.

Kuvakevennyksenä Anni ja Zero iltalenkillä parin päivän takaa.

Nenät mullassa

Tytöille jälkireeniä multapellolla. Näin Iinan jälkityöskentelyä pitkästä aikaa (ollaan Annin kanssa aina oltu metsässä kun ruskea on käynyt pellolla), ja yllätyin positiivisesti. Kovasti on Iina mennyt eteenpäin. Edistyksen myötä on kuitenkin ilmaantunut uusia ongelmia; esineiden astuttua kuvioihin on Iina keksinyt valeilmaisut. Muutamissa reeneissä on paineen kasvaessa tiettyyn pisteeseen ratkaissut tilanteen menemällä maahan... Täytynee palata taas puoli askelta taaksepäin.

Annillekin pitkästä aikaa jälki pellolle. Pellolla tehtyihin reeneihin nähden yllättävän tarkkaa ja maltillista työskentelyä! :) Taidetaankin ottaa nyt kunnon peltokuuri ennen lumentuloa.

Kamerakin oli mukana, yllätys yllätys.







Ja vähän Anniakin.





Ensin työt, sitten huvit.

Leireilemässä

Piipahdettiin puikkisten kanssa viikonloppuna Turussa DTT-leirillä treenailemassa, nauttimassa upeista syyskeleistä ja loistavasta seurasta. Anni pääsi viikonlopun aikana esineruutuun, metsäjäljelle ja pikku tottiksetkin tehtiin sunnuntaiaamuna unohtamatta nössöreenejä maalisetän kanssa. ;) Iina puri molempina päivinä ja pääsi nauttimaan sunnuntaiaamiaisen pellolta. Monipuolinen viikonloppu siis - kiitos ja kumarrus jälleen järjestäjille!

Turkka ja Iina leiritunnelmissa. Tässä ollaan tulossa puuhommista. ;)



Hauks.



My precious.



Turkka otti osumaa kokopuvussa.





Ai niin - blogi on muuttanut nimeään. Tämä siksi, että blogi on kertonut ja tulee jatkossakin kertomaan pääasiassa Annin ja allekirjoittaneen puuhasteluista. Jahka Turkka innostuu bloggaamaan (eli siis ei ikinä :D) Iina ja Zerokin pääsevät päärooliin. Taisteluparin tekemisistä raportoin kyllä aina kun olen reenejä todistamamassa ja niistä jotain älyän. Treenaamme isännän kanssa aika paljon eri paikoissa, eri porukoissa, eri aikoina ja eri metodein. Toisekseen tuo suojelun ihmeellinen maailma menee sen verran yli hilseen, että mitään syvällisiä ipopiporaportteja on allekirjoittaneelta turha odotella, vaikka kentän laidalla olisinkin notkumassa.