Pääsiäistreenejä

Aktivoitumista treenirintamalla havaittavissa. Aamupäivä vierähti kentällä tottis- ja purutreeneissä. Molemmat tytöt tekivät yhden kierroksen verran tottista ja Iina kävi maalimiestä piinaamassa kahteen eri otteeseen. Iinalla hyvät reenit, Anni sen sijaan ei ollut ihan terävimmillään ja tottiksesta jäi vähän väsynyt fiilis. :/ Johtui varmaan osaksi kelistä; +18 tuntuu näin äkkiseltään talven jälkeen todella läkähdyttävältä lämpötilalta.

Iina muun muassa seuraili...



...ja teki luoksetuloja.



Annin tottista.











Rusakon pureskeluja.









Illalla Iina pääsi nauttimaan pellolta iltasapuskansa. Iina ajoi kevään ensimmäisen jälkensä eilen, joka meni superhyvin. Siitä innostuneena ohjaaja hieman ahnehti, ja vaikeutti jälkeä vähän liikaa > virheitä > liikaa painetta > valeilmaisuja ym. koomailua. Uskoisin silti, että tästä treenistä jäi sekä koiralle että ohjaajalle jotain muhimaan korvienväliin jatkoa ajatellen.



Samalla reissulla tehtiin Annille esineruutu. Kolme esinettä nousi täysikokoisesta ruudusta puolessatoista minuutissa; luovutuksineen kaikkineen aivan oppikirjasuoritus. :)

Zero 7 vee

Tänään juhlittiin Zeron 7-vuotissynttäreitä maastotreenien merkeissä. Itse juhlakalu ei joutunut töihin, synttärivieraat reenasivat Zeronkin edestä. Ensin esineruutu, johon Annille valmiiksi 3 esinettä. Ruudussa ei tänään mitään moittimista, kolme esinettä nousi kolmella lähetyksellä. Iinakin pääsi pitkästä aikaa ruutuun, haki kaksi esinettä näöltä.

Annin jälki oli helpohkossa maastossa ja vaativuustasoltaan alo-jäljen luokkaa. Jana ok ja keppejäkin alkoi nousta tasaiseen tahtiin. Paria herpaantumista lukuunottamatta jäljesteli rauhallisesti ja keskittyneesti. Viidennellä kepillä ohjaaja oli mennyt jo laskuissa sekaisin. Taskun kaivelun ja 1+5 laskutoimituksen jälkeen ohjaaja oli vakuuttunut, että kuutonenhan se oli; purkkipalkka, superkehut ja valjaat koiralta pois. Anni oli kuitenkin sitä mieltä, ettei jälki loppunut siihen. Koira jatkoi nenä maassa jäljestämistä vapautuksen jälkeen. Sinne se hävisi metsän siimekseen, ja tuli kohta takaisin kuudennen kepin kanssa. :D Niin sitten selvisi, että liivin taskuun oli unohtunut yksi ylimääräinen keppi edellisistä reeneistä. Taidankin laittaa Annin seuraavan kerran jäljelle yksin, mihinkäs sitä ohjaajaa tarvitaan. ;D

Ensin työ sitten huvit; treenien jälkeen käytiin patikoimassa viiden koiran kokoonpanolla kunnon umpimetsälenkki.

Lisää keväillan kuvatuksia

Iinan hämäriä puskapuruja.



Tumpun kanssa autoon.



Zero se jaksaa aina vain hymyillä.



Vauhdikasta pääsiäistä! :)

Kevään eka jälki

Kevään ensimmäinen metsäjälki ajettu Annin kanssa. Jäljen vanhenemista odotellessa käytiin sorankaatopaikalla tekemässä vähän tottista, ja sitten jäljelle. Janalla otti ensin takajäljen, mutta korjasi oma-alotteisesti. Ensimmäinen kolmannes mentiin aika kiireellä. Selkävammainen ohjaaja raahusti perässä hampaat irvessä ja yritti jarrutella minkä kerkesi. Toiselta kepiltä alkoi jäljestää maltillisemmin ja tarkemmin - märkään varvikkoon painuneista Turkan saappaanjäljistä näin, että mentiin just eikä melkein raiteilla. Loputkin kepit nousi. Kaikenkaikkiaan hyvä jälki näin talvitauon jälkeen. Tästä se metsittyminen taas alkaa! :)

Maastokauden korkkaus

Elämä laittoi jälleen kerran omalla karulla tavallaan suunnitelmia uusiksi, ja muistutti meitä siitä, että koiraharrastus kaikkinensa on ehkä viimeinen asia maailmassa, jonka vuoksi kannattaa stressata. Silti, kun tänään korkkasimme Annin kanssa maastokauden esineruutuilemalla, tajusin miten tärkeä henkireikä itselle nuo koirat ja niiden kanssa puuhastelu onkaan. Keväiseen metsään unohtuivat kaikki maailman surut ja murheet - ainakin hetkeksi.

Tein Annille täyspitkän, ja vain muutaman metrin leveän kaistaleen. Kolme esinettä, joista yksi heti lähetyslinjalla, toinen keskellä ja kolmas takana. Anni oli ratketa liitoksistaan saadessaan esineruutuliivit ylleen. Kuten oli odotettavissakin, koira syöksyi miljoonaa takarajalle ja poimi ensimmäisenä takimmaisen esineen. Se tuli aika kivuttomasti vissiin vähän puolivahingossa. Toisella lähetyksellä taas täysillä takarajalle ja kävi ihan huvin ja urheilun vuoksi juoksemassa parit rundit jossain ihan muualla kuin ruudussa. Jouduin ottamaan pari kertaa koiran takaisin ja lähettelemään uudelleen. Pahimmat höyryt päästeltyään alkoi tehdä töitä keskittyneemmin ja poimi varvikosta loputkin tavarat. Olipas huisin hauskaa maastoilla pitkästä aikaa! :)

Iina kävi eilen puremassa ja tänään oli tarkoitus viedä rusakko ekan kerran jäljelle, mutta meidän jälkipellot ovat vielä niin märkiä ja upottavia, ettei sinne ole vielä koiran kanssa asiaa. Onneksi pääsiäiseksi on luvassa aurinkoa ja lämmintä - uusi yritys siis ensi viikolla!

Kameraa on tullut viimeaikoina kuljetettua mukana laiskanlaisesti, mutta tänään oli niin kaunis ilta, että oli pakko ottaa muutama kuva. Ilta-auringossa kuvaaminen ei edelleenkään ole vahvimpia lajejani, kuvat aika tukkoisia ja keltaisia. Seliseli.



Zero perusilmeellä.



Paloletkulelu Annin ja Iinan testissä.



Annin ääriviivat.



Iina onnistui aika hyvin maastoutumaan suopursuihin.



Ihania kevään hajuja! :)



Kalleimpani.





Zerolla on asiaa, Iinaa ei kiinnosta.

Keittiörempan keskeltä...

...päivää! Kaikenlaiset koirailut ovat nyt sattuneesta syystä olleet jäissä, Kalajoen jälkikokeeseenkin jäi remonttitohinoissa paikka varaamatta. Toisaalta eipä tässä olis kauheesti kerennyt treenatakaan, kun lumi on vielä maassa ja tätä muuta touhuntynkää aikalailla.

Torstaina sentään ehdittiin viettää ilta kentällä tottistelun ja purujen merkeissä. Anni totteli, lähinnä seuraamispaikkaa korjailtiin ja henkilöryhmässä pyörittiin. Otin myös paikallaolon toisen koiran suorittaessa kentällä. Iina pääsi puremaan kahden kierroksen verran. Iina on niin valeraskaana kuin olla voi, ja ollut niin kotona kuin treeneissäkin viime aikoina vähän nuutunut, mutta torstain treeneissä alkoi jo näkyä jotain elonmerkkejä. :)

Hiihtokauden päätöskisailut

Iina juoksi tänään hiihtokauden viimeisen kisansa Oulussa Auran majalla. Aamulla keli näytti aika epätoivoiselta; vettä oli satanut kaatamalla koko yön, tuulta 10 m/s ja lämpömittarissa lukema +6... Onneksi päivän valjettua tuuli heikkeni ja sade loppui. Toisin kuin Alatemmeksen latu eilen, oli Auran latu olosuhteisiin nähden suht hyvässä kunnossa ja suksen luistokin huomattavasti eilistä parempi.

A-miehet hiihtivät 7 km. Iina oli lähtövuorossa ensimmäisenä. Nollakoiraa ei lähtenyt ladulle, joten Iina joutui/pääsi lähtemään tyhjälle. Joutui siinä mielessä, että edelle lähtevästä kaverista olisi saanut hyvät sytöt, ja pääsi siinä mielessä, että saivat hiihdellä suht hyväkuntoisella ladulla. Loppupään lähtijöille baana oli poljettu melko surkeaan kuntoon.

Iina ja Turkka lähtötohinoissa. Kuva E.Huttunen.



Ensimmäiset 5 kilometriä olivat hiihdelleet ilman ongelmia, sekä hiihtäjällä että koiralla hyvä draivi päällä. Kakkosen kierrokselle käännyttäessä Iina oli polkenut suksen päälle ja Turkka kopittanut niin huolella, että oli pitänyt irrottaa suksi jalasta ennen kuin oli päässyt ylös ojasta ja jatkamaan matkaa.

Hupsis. :D Kuva: T.Loukusa.



Siinä rytäkässä vääntyi hiihtäjän nilkka siihen malliin, ettei loppumatkan hiihtämistä voinut oikein hiihtämiseksi kutsua. Koira veti itsensä aika piippuun jalkavammaista perässä kiskoessaan. Lisäksi kakkosen kierros oli ollut vitosen lenkistä poiketen niin huonossa kunnossa, että koira oli kyntänyt vähän väliä latua naamallaan. :/ Iinalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tämänpäiväisestä, vaikka kokonaisuus ei kovin kehuttava tuon äksidentin vuoksi ollutkaan. Turkalle ja Iinalle kellotettiin aika 16.48 ja sijoitus 4/4. Viime vuonna Turkka päästeli saman lenkin likimain samassa vesikelissä Annin kanssa aikaan 14,16...

Anni oli kisamaskottina matkassa tarkoituksena käydä senkin kanssa ladulla kisojen jälkeen. Turkan nilkka ei kuitenkaan antanut myöten lähteä enää hiihtämään, joten Annin oli tyytyminen kotona mönkkärilenkkiin, josta n. 5 km vetoa ja saman verran irtijuoksua.

Mikäli kelit jatkuvat tällaisina, eikä mitään takatalvea puske päälle, hiihtelyt alkaa tältä talvelta olla hiihdelty. Vetokuntoa ylläpidetään mönkkärillä ja kesähelteiden tultua uidaan minkä ehditään. Ja uhkailihan tuo isäntä, että jos viimein sitä canicrossiakin kokeilisi... ;)

Vesihiihtoa

Kallin kisojen jälkeen ollaan tehty tytöille vetoja pääasiassa mönkkärillä. Tänään käytiin ottamassa kevyet motivaatiohiihdot ennen huomisia Auran kisoja. Molemmille tytöille 1 km lenkki + 1 km tuplavaljakolla. Anni tallentui muville (lisään pätkän kunhan ehdin käsitellä sen), Iinan lenkin alussa kameraan lensi lumipaukku, ja seuraavat videot olikin pelkkää valkoista suttua. Keli oli karsea; vettä satoi kaatamalla ja latu oli puuroa. Koskaan ei kuulemma ole yhtä huonosti suksi luistanut.

Aprillitottista

Pitkästä aikaa vähän videomatskua Annin tottiksista. Kännykkäkameralaatua.



Todella terveellistä nähdä omia tekemisiään videolta. Analysoinnin jälkeen vikalista on aika pitkä...

* Ikuisuusprojekti seuraamisen poikitus, saisi olla myös hippasen taaempana.
* Käännökset eivät ole kovin siistejä, välillä "kääntyy yli" ja seuraamispaikka leviää. Videolle ei tallentunut pahimpia käännöksiä.
* Ohjaaja hiippailee ja kenottaa todella kummallisesti.
* Istumisessa oli tänään ongelmia. Videolle tallentuneessa istumisessa annan tarkoituksella vartaloavun. Koira jää vinoon.
* Maahanmenon juoksuseuraamisessa taas karseaa poikitusta.
* Maahanmeno saisi olla aavistuksen nopeampi, samoin edestä perusasentoon siirtyminen. Ohjaajalla pakkoliikkeitä.
* Seisomiset juoksusta edelleen vaiheessa. Perään hiippailua ollaan saatu pois palkkaamalla koira taakse. Stopit pitäis saada vielä nopeammaksi.
* Esteet tänään vauva-korkeuksilla, kokeilin vaan, vieläkö muistissa. Hieman lyhyeksi jäi A-esteellä heitto... Ohjaajan heittokoulun lisäksi luovutuksia pitää reenata erikseen ja otetta saada varmemmaksi. Pari hyvää harjoitusta mielessä Annin pään menoksi - kiitos internetin ihmeellinen maailma ja reenivideot. ;)
* Eteenmenoa ei olla otettu koko talvena, pientä epävarmuutta havaittavissa, asia korjaantunee kun päästään ulos ja otetaan liike taas reeniohjelmaan.

Iinakin reenasi, lähinnä noutoja ja jääviä sekä paikallaoloa. Pitäis sitäkin videoida joskus.