Vuodenvaihteen lähestyessä on aika katsoa vielä kerran taaksepäin, mitä saimme (ja emme saaneet) aikaiseksi vuonna 2010.
Annin ja allekirjoittaneen tavoitteena oli toko VOI1-tulos, jäljeltä JK2, muutama valjakkohiihtostartti ja näyttelykäynti käyttöluokassa. Kuinkas ollakaan VOI-ykkönen napsahti vuoden ensimmäisestä tokokokeesta helmikuussa 302 pisteellä, höysteenä KP ja luokkavoitto. Hiljaa mielessäni ajattelin, että mehän ehditään korkata tälle vuodelle vielä EVL:kin, mutta kuinkas ollakkaan kevättalvi hurahti hiihtotreenien ja -kisojen merkeissä, ja tokoilut jäivät väkisinkin taka-alalle. Huhtikuu menikin sitten streriaatiosta toipuessa, jonka jälkeen olikin jo painettava täyttä höyryä metsässä jälkipuuhissa ja kentällä rakennettiin pk-tottista kuosiin syksyn kokeita varten.
Kauden ensimmäinen jälkikoe oli iltakoe Kemissä, jossa hankala maasto koitui kohtaloksemme. Tottis sen sijaan pelitti ensimmäistä kertaa sitten bh-kokeen, ja tuo Kemin tottis jäikin kaudelta mieleen yhtenä tähtihetkenä. Vaikka suoritus ei ollut virheetön, ja A-esteellä sattui pieni tapaturmakin, koira ei jännittänyt tippaakaan ja teki töitä loppuun saakka hyvässä vireessä. Hyvillä mielin lähdimme parin viikon kuluttua Iisalmeen, jossa sitten maastokin meni putkeen (190 p), tottelikin 86 pisteen arvoisesti, ja niin oli JK2 plakkarissa ykköstuloksella. Samalla pääsimme juhlimaan Annin valioitumista. :) Jäljen voittajaluokkakin ehdittiin korkata syyskuussa Rovaniemellä, mutta porotokka teki teki selvää niistä suunnitelmista.
Näyttelykäyntejä kertyi kolme, joista jokaisessa Anni sai laatuarvosanan erinomainen, voitti luokkansa (nyt en tosin muista, oliko meillä käyttöluokassa edes kilpailijoita :D) ja sijoittui paras narttu kehässä ollen 2 x PN2 ja kerran PN3. Kaksi vara-CACIBiakin saimme. Viesti jokaisen näyttelyn arvostelulappusessa oli se, että koira esitetään turhan kuivassa kunnossa. Ja ihan totta, näyttäähän se kehän laidalla hankisääskeltä "näyttelymassassa" :Q olevien koirien rinnalla. Tästä huolimatta pidän koirani jatkossakin sporttisena. Ugh. ;)
Takaisin raiteille - meillä ei siis Annin kanssa ollut ollenkaan hullumpi vuosi, varsinkaan kun vuoden 2009 lopussa koko Annin jälkikoeura oli vaakalaudalla silloin ylitsepääsemättömiltä tuntuneiden tottisongelmien vuoksi. Streriaatio, treenin "mustavalkoistaminen" ja ehkä ikäkin osaltaan ovat tehneet tehtävänsä, ja nyt voimme hyvillä mielin asettaa jälkitavoitteita myös ensi vuodelle. :)
Iinan tavoitteena oli suorittaa BH-koe ja tokon alokasluokka. Koepaikka beehooseen varattiin kesäkuulle Kiiminkiin, ja sen piti olla aivan läpihuutojuttu. Muutoin koesuoritus meni nappiin, mutta Iina nousi paikallaolosta, jonka vuoksi tuomari antoi hylsyn. Kokeesta jäi todella p*ska maku suuhun, sillä tuomarin linja ei pitänyt arvostelussa lainkaan, tuli vähän sellainen pärstäkertoimen perusteella arvostelun fiilinki. Muut paikallaolosta nousseet koirakot tuomari päästi läpi, sellaisetkin, joilla tuli muissakin liikkeissä huomattavia virheitä. Pettymyksestä sisuuntuneena BH uusittiin heinäkuussa Suonenjoella, jossa koe meni läpi hyväksytysti, vaikkakin suoritus oli vaisu hillittömän helteen vuoksi.
Tokon alokasluokka jäi Iinalla suorittamatta isännän intressien suuntauduttua kokonaan suojelukentille. Puruja ja peltojälkeä treenattiinkin koko kesä ahkerasti. Siinä samalla myös Turkka aloitti opiskelemaan maalimieheksi, ja suoritti mm-leirillä ensimmäisen vuosikurssin hyväksytysti. Jonkin verran Turkka ennätti hiihdellä myös Iinan kanssa. Kausi 2011 näyttää, nähdäänkö Turkka jatkossa kilpaladuilla mustan vai ruskean kanssa. Näyttelyissä Iinaa tuskin enää nähdään - eivät nuo tuomarit oikein tuota sisäistä kauneutta osaa arvostaa. ;)
Zeron tavoitteena oli elellä virikkeellistä, liikunnantäyteistä ja selkävaivatonta elämää, ja tämä tavoite täyttyikin. Spondyloosi ei ole hidastanut pojjaan menoa millään muotoa, ja Zerppa onkin nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan. Myös tytöt ovat pysyneet koko vuoden terveinä ja suuremmilta havereiltakin on vältytty. :) Hengissä, terveinä sekä henkisesti että fyysisesti hyvinvoivina pysyminen onkin tärkein tavoite ensi vuodelle.
Ja sitten niitä tulostavoitteita... Annin kanssa olisi tarkoitukena käydä korkkaamassa EVL, ja jos sieltä jonkukaan tuloksen saisi... Jos vielä syksyyn mennessä olisi se JK3 taskussa, mielellään ykköstuloksella, niin siinäpä sitä oiskin riittävästi puuhaa ensi vuodelle. Tietenkin muutama valjakkohiihtostartti olisi tällekin vuodelle tarkoitus rykäistä ihan huvin ja urheilun vuoksi, ilman sen suurempia aika- tai tulostavoitteita. Sievää koiraa on kiva käydä kerran-pari kesässä jossain näyttelyssäkin näyttämässä, ehkä Oulu ja Tornio KV:t...? Minnekään kauemmaksi tuskin lähdetään, ellei innostuta Ruotsin taikka Norjan puolelle. Jos (iso JOS) aikaa ja energiaa riittää, lähdemme kokeilemaan siipiä uuden lajin, agilityn, parissa. ;)
Iinan ja Turkan tavoitteista en uskalla sanoa muuta, kuin että ahkeraa pipoilua ja jäljestystä. Jos Iinan lonkkakuvat lausutaan Saksassa paremmiksi, kenties ZTP...? Nähtäväksi jää.
28. joulukuuta 2010
22. joulukuuta 2010
20. joulukuuta 2010
Ai niin...
...meillähän oli blogikin! On päässyt ihan unohtumaan tässä joulunalushässäkässä. :X
Mistähän sitä alottais? Jos vaikka toissa perjantain treeneistä, joista ei kyllä ole enää kauheasti muistikuvia, paitsi että Anni oli tappaa itsensä mellakka-aitaan. Treenin päätteeksi vapaaksi päästyään päätti intouksissaan hypätä 120 cm mellakka-aidan yli, teki arviointivirheen ja viimeisenä oljenkortena yritti läpi parinkymmenen sentin raosta. o.O Niinhän siinä sitten kävi, että Anni jäi aitaan kiinni päästään ja lensi aidan kanssa kuperkeikalla niskoilleen. Olin varma, että se intoilu loppui sitten kertalaakista siihen. Sieltä se kuitenkin pyristeli itse irti, ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Hetken nolotti, mutta kohta taas alkoi sama kohellus. Niin tyypillistä Annia; musta ei ole ollut jonossa ensimmäisenä, kun itsesuojeluvaistoja on jaettu. Leikkauksen myötä tohotus on vain yltynyt. Noh, mieluummin liikaa energiaa kuin liian vähän.
Iinalla puolestaan oli varjelustäyteinen viikonloppu; purut molempina päivinä.
Potkuroitu ollaan tyttöjen kanssa sen mitä pakkasilta pystytty, ja tottista tehty kotinurkilla. Annin kanssa tahkotaan edelleen pääasiassa evl-ruutua ja ohjattua, iltahuveina olkkarissa tunnarin pitoa ja kaukoja. Iinalla työn alla liikkeestä seisominen ja hyppy tokon alokasluokkaa silmälläpitäen, jos kevättalven aikana saisivat käytyä tokottelemassa alokasluokan alta pois.
Mistähän sitä alottais? Jos vaikka toissa perjantain treeneistä, joista ei kyllä ole enää kauheasti muistikuvia, paitsi että Anni oli tappaa itsensä mellakka-aitaan. Treenin päätteeksi vapaaksi päästyään päätti intouksissaan hypätä 120 cm mellakka-aidan yli, teki arviointivirheen ja viimeisenä oljenkortena yritti läpi parinkymmenen sentin raosta. o.O Niinhän siinä sitten kävi, että Anni jäi aitaan kiinni päästään ja lensi aidan kanssa kuperkeikalla niskoilleen. Olin varma, että se intoilu loppui sitten kertalaakista siihen. Sieltä se kuitenkin pyristeli itse irti, ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Hetken nolotti, mutta kohta taas alkoi sama kohellus. Niin tyypillistä Annia; musta ei ole ollut jonossa ensimmäisenä, kun itsesuojeluvaistoja on jaettu. Leikkauksen myötä tohotus on vain yltynyt. Noh, mieluummin liikaa energiaa kuin liian vähän.
Iinalla puolestaan oli varjelustäyteinen viikonloppu; purut molempina päivinä.
Potkuroitu ollaan tyttöjen kanssa sen mitä pakkasilta pystytty, ja tottista tehty kotinurkilla. Annin kanssa tahkotaan edelleen pääasiassa evl-ruutua ja ohjattua, iltahuveina olkkarissa tunnarin pitoa ja kaukoja. Iinalla työn alla liikkeestä seisominen ja hyppy tokon alokasluokkaa silmälläpitäen, jos kevättalven aikana saisivat käytyä tokottelemassa alokasluokan alta pois.
6. joulukuuta 2010
Tuplaturbopotkuri
Hyvistä potkurikeleistä innostuneena valjastettiin viikonloppuna molemmat tytöt potkurin eteen. Hieman meinaa lähdössä tunteet kuumua, mutta kun liikkeelle päästään, juoksevat tytöt todella siivosti valjakkona! Ja vauhti... Siitä tuskin tarvitsee erikseen mainita. :D La ja su 3 km lenkki, tänään juoksivat reilut 6 km.
Myös pururintamalla aktivoiduttu. Iina pääsi eilen ja tänään piinaamaan maalimiestä. Hyviä reenejä kuulemma, itse en ollut katsomassa.
Myös pururintamalla aktivoiduttu. Iina pääsi eilen ja tänään piinaamaan maalimiestä. Hyviä reenejä kuulemma, itse en ollut katsomassa.
3. joulukuuta 2010
Henkiin herääminen
Pitkästä aikaa hallilla koko revohkalla. Iinan kanssa ryhmäpaikallaololo, joka tehtiin evl:n vaatimuksilla > ei ongelmia. Paikallaolon jälkeen Iina autoon ja Zero halliin. Zero toimi demokoirana "temppuradalla" ja riemunkiljahduksista päätellen oli aika siistiä. :D Iinalle tänään hlöryhmää sekä hyppy- että A-noutoja.
Annikin pääsi halliin kun allekirjoittanut vapautui reeninvedosta. Aloitettiin ruudulla. Ensin pari toistoa suoraan ruutuun, jonka jälkeen muutama toisto ruutuun merkin kautta. Viimeiseksi koko liike liikkuroituna. Ruutu oli hyvä, samoin idari ja luoksetulot onnistuivat tänään hienosti. Ohjattu sen sijaan tökki. :/ Edelleen merkki tuppaa unohtumaan, ja oli muutenkin vähän kuutamolla. Helpotettiin harjoitusta niin että saatiin pari onnistumista. Siinäpä suurimmat.
Olipa muuten ihana reenata oikeasti LÄMPIMÄSSÄ hallissa! :D Liekö hallin lämppäri ollut aikaisemmin tänä syksynä rikki, koska lämpötila ei ole juuri noussut plussan puolelle useamman tunnin töhöttämisen jälkeenkään? Tänään sen sijaan piti alkaa reenin tiimellyksessä jo luopumaan päällimmäisistä toppauksista.
Annikin pääsi halliin kun allekirjoittanut vapautui reeninvedosta. Aloitettiin ruudulla. Ensin pari toistoa suoraan ruutuun, jonka jälkeen muutama toisto ruutuun merkin kautta. Viimeiseksi koko liike liikkuroituna. Ruutu oli hyvä, samoin idari ja luoksetulot onnistuivat tänään hienosti. Ohjattu sen sijaan tökki. :/ Edelleen merkki tuppaa unohtumaan, ja oli muutenkin vähän kuutamolla. Helpotettiin harjoitusta niin että saatiin pari onnistumista. Siinäpä suurimmat.
Olipa muuten ihana reenata oikeasti LÄMPIMÄSSÄ hallissa! :D Liekö hallin lämppäri ollut aikaisemmin tänä syksynä rikki, koska lämpötila ei ole juuri noussut plussan puolelle useamman tunnin töhöttämisen jälkeenkään? Tänään sen sijaan piti alkaa reenin tiimellyksessä jo luopumaan päällimmäisistä toppauksista.
1. joulukuuta 2010
Se olis...
...joulukuu. Jos vaikka sen kunniaksi päivittäisi blogia, kun ei oikein muutakaan asiaa ole.
Viime viikon perjantain hallitokot jäi Syötteen reissun vuoksi välistä, eikä juuri olla reenattu kotosallakaan. Osittain menee kyllä pakkasenkin piikkiin; viikon-pari on pidellyt aikas napakkaa keliä, parhaimmillaan -25. Annia ja Zeroa ei meinaa saada parinkymmenen pakkasilla ulos ollenkaan. Kyyristelevät, nostelevat kinttujaan ja näyttävät mahdollisimman surkeilta. Iina on meidän laumasta ehdottomasti säänkestävin.
Tänään pakkanen vähän hellitti, ja päästiin korkkaamaan Annin kanssa potkurikausi. Oli liukas baana ja mahtava vauhti! Toivotaan, että kunta ei ihan heti hiekoita näitä meidän potkurireittejä, että allekirjoittanutkin pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta. Koiran perään suksilla en edelleenkään uskalla.
Viime viikon perjantain hallitokot jäi Syötteen reissun vuoksi välistä, eikä juuri olla reenattu kotosallakaan. Osittain menee kyllä pakkasenkin piikkiin; viikon-pari on pidellyt aikas napakkaa keliä, parhaimmillaan -25. Annia ja Zeroa ei meinaa saada parinkymmenen pakkasilla ulos ollenkaan. Kyyristelevät, nostelevat kinttujaan ja näyttävät mahdollisimman surkeilta. Iina on meidän laumasta ehdottomasti säänkestävin.
Tänään pakkanen vähän hellitti, ja päästiin korkkaamaan Annin kanssa potkurikausi. Oli liukas baana ja mahtava vauhti! Toivotaan, että kunta ei ihan heti hiekoita näitä meidän potkurireittejä, että allekirjoittanutkin pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta. Koiran perään suksilla en edelleenkään uskalla.
19. marraskuuta 2010
Perjantain perinteiset
Syöksyin reeneihin suoraan töistä ja pää oli täynnä kaikkia muita paitsi koira-ajatuksia. Saatiin Annin kanssa silti yllättäen hyvät reenit aikaiseksi.
Aloitettiin ruudulla. Lähettelin ensin ruutuun suoraan ohjaajan luota, ja vasta sitten merkin kautta. Ruutureeni oli tänään hyvä, samoin kuin luoksetulo pysäytyksineen ja maahanmenoineen. Sitten idaria. Istuminen oli tänään hukassa. Näissä jäävien ongelmissa ohjaaja saa katsoa peiliin; käskyt ei edelleenkään eroa riittävästi toisistaan. Kun koira käy tarpeeksi kierroksilla, alkaa tarjoilla istumista ja seisomista randomilla, koska hommaa ei ole tehty tarpeeksi selkeäksi.
Huilitauon jälkeen otettiin pitkästä aikaa tunnaria erilaisin variaatioin. Alussa vauhtia oli aivan liikaa ja räjäytteli kapulariviä minne sattuu. Oma sieltä kaaoksen keskeltä kuitenkin aina löytyi, tosin muitakin kapuloita piti vähän hammastella. Toisto toistolta parani, ja viimeinen oli jo aivan oppikirjasuoritus. Tunnari täytyy ehdottomasti ottaa taas mukaan jokaviikkoiseen reeniohjelmaan!
Vihoviimeisenä ohjattu. Perusongelma; ei malttaisi millään jäädä merkille, vaan juoksisi mieluiten suoraan kapulalle. Nyt myös keskimmäinen kapula kiinnosti siinä määrin, että otettiin se aluksi pois kokonaan. Ja jotta tekeminen ei loppuisi; uutena ongelmana jäi merkille aika voimakkaasti vinoon oikeaan (ohjaajasta päin katsottuna), jonka vuoksi vasemmalle irtoaminen on hankalampaa. Useiden toistojen jälkeen saatiin pari onnistumista, ja siitä koira autoon.
Jotenkin tuntuu, että nyt ollaan otettu vähän joka asiassa takapakkia, tosin reenattukaan ei olla juuri lainkaan. Joulukuussa on vielä turha lähteä evl:aan sooloilemaan, vaikka niin uhosinkin.
Isäntäkin oli koirineen hallilla. Iinalle liikkeestä maahanmenoa ja istumisia sekoitellen - aika hyvin oli kuulolla ja jätöt nopeita Iinaksi. Ohjelmassa oli myös hyppyä ja luoksetuloa sekä ryhmäpaikallaolo. Hyvältä näytti, sen mitä sivusilmällä seurailin. :)
Reenien jälkeen on mukava palautua uusi pyjama päällä. ;)
Aloitettiin ruudulla. Lähettelin ensin ruutuun suoraan ohjaajan luota, ja vasta sitten merkin kautta. Ruutureeni oli tänään hyvä, samoin kuin luoksetulo pysäytyksineen ja maahanmenoineen. Sitten idaria. Istuminen oli tänään hukassa. Näissä jäävien ongelmissa ohjaaja saa katsoa peiliin; käskyt ei edelleenkään eroa riittävästi toisistaan. Kun koira käy tarpeeksi kierroksilla, alkaa tarjoilla istumista ja seisomista randomilla, koska hommaa ei ole tehty tarpeeksi selkeäksi.
Huilitauon jälkeen otettiin pitkästä aikaa tunnaria erilaisin variaatioin. Alussa vauhtia oli aivan liikaa ja räjäytteli kapulariviä minne sattuu. Oma sieltä kaaoksen keskeltä kuitenkin aina löytyi, tosin muitakin kapuloita piti vähän hammastella. Toisto toistolta parani, ja viimeinen oli jo aivan oppikirjasuoritus. Tunnari täytyy ehdottomasti ottaa taas mukaan jokaviikkoiseen reeniohjelmaan!
Vihoviimeisenä ohjattu. Perusongelma; ei malttaisi millään jäädä merkille, vaan juoksisi mieluiten suoraan kapulalle. Nyt myös keskimmäinen kapula kiinnosti siinä määrin, että otettiin se aluksi pois kokonaan. Ja jotta tekeminen ei loppuisi; uutena ongelmana jäi merkille aika voimakkaasti vinoon oikeaan (ohjaajasta päin katsottuna), jonka vuoksi vasemmalle irtoaminen on hankalampaa. Useiden toistojen jälkeen saatiin pari onnistumista, ja siitä koira autoon.
Jotenkin tuntuu, että nyt ollaan otettu vähän joka asiassa takapakkia, tosin reenattukaan ei olla juuri lainkaan. Joulukuussa on vielä turha lähteä evl:aan sooloilemaan, vaikka niin uhosinkin.
Isäntäkin oli koirineen hallilla. Iinalle liikkeestä maahanmenoa ja istumisia sekoitellen - aika hyvin oli kuulolla ja jätöt nopeita Iinaksi. Ohjelmassa oli myös hyppyä ja luoksetuloa sekä ryhmäpaikallaolo. Hyvältä näytti, sen mitä sivusilmällä seurailin. :)
Reenien jälkeen on mukava palautua uusi pyjama päällä. ;)
14. marraskuuta 2010
Isänpäivä
Teillä oli vissiin Annin kanssa jotkut kuvaussessiot meneillään, mut saisinko mää ihan nopeesti tulla lähettään isinpäiväterkut?
Ei mulla muutako että terkkuja vaan isille, toivottavasti Saksanmaalla oli yhtä hyvät kakut ku meillä. :P
Voisiksää laittaa sinne vielä tämmösen kakunsulattelukuvan?
Sulattelua töpseliperspektiivistä.
Annikin haluaa lähettää isinpäiväterkut Kajaaniin.
Tässä karisee viimeinenkin katu-uskottavuus.
Tappajakoila.
Ei mulla muutako että terkkuja vaan isille, toivottavasti Saksanmaalla oli yhtä hyvät kakut ku meillä. :P
Voisiksää laittaa sinne vielä tämmösen kakunsulattelukuvan?
Sulattelua töpseliperspektiivistä.
Annikin haluaa lähettää isinpäiväterkut Kajaaniin.
Tässä karisee viimeinenkin katu-uskottavuus.
Tappajakoila.
13. marraskuuta 2010
Lauantain rallatuksia
Pari tuntia vierähti koiruuksien kanssa lumisella lenkillä. Kuvausta ajatellen keli ei ollut paras mahdollinen, mutta pääasia että on valoa, siitä kun ei pääse juuri viikolla nauttimaan.
Tyttöjen vuorenvallotusta.
Kuka väittää, ettei mustilla ole ilmeitä? :D
Tyttöjen vuorenvallotusta.
Kuka väittää, ettei mustilla ole ilmeitä? :D
12. marraskuuta 2010
Reeniä koko viikon edestä
Hallilla koko jengillä. Viikko on vierähtänyt ihan vaan lenkkeillessä ja sohvaa lämmittäessä, jos ei eilisiä Annin ruutureenejä kotipihassa lasketa.
Käytiin riehumassa hiekkakuopilla ennen treenejä, ja koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä. Ei ehkä ollut maailman fiksuin veto, sillä Anni tuntui treeneissä vähän vaisulta. Tehtiin lyhyt sessio; alkuun paikallaolo ryhmässä, molemmilla puolilla vieraat vääränrotuiset > rauhassa pötkötteli. Sitten ruutua lyhyin välimatkoin, palkka ruudussa. Muutama ihan hyvä toisto. Ohjatussa merkki meinasi unohtua kokoajan, ois vaan niin kiva juosta suoraan kapulalle. Tehtiin monta toistoa pelkkää merkkiä, ja vasta kun alkoi onnistua, lähetin muutaman kerran hakemaan kapulan. En vaatinut luovutuksia tänään, vaan palkka lennosta. Kaikenkaikkiaan nihkeää Anniksi. :/
Toisella kierroksella luoksetuloissa tarjosi stoppien sijaan maahanmenoja(!) > tehtiin stoppeja eri variaatioin ja unohdettiin tältä kerralta maahanmenot kokonaan (ne näyttäis olevan aikas nopeita :D). Otettiin vielä istuen paikallaolo ryhmässä. 2 min istumisen jälkeen valahti maahan, vaikka olin käynyt tiheään palkkaamassa. Mikäköhän tuohon auttais..? Ideoita otetaan vastaan.
Iina reenasi hyppyä ja aloitti liikkeestä seisomisen opettelun. Hyppytekniikka on parantunut viimeaikoina huimasti, muutenkin Iinan koordinaatio ja ehkä jopa järkikin on viimeaikoina vähän kehittynyt. :D Seuraamisessa ilmeni uusi mielenkiintoinen ongelma; juoksussa alkaa väistää Turkkaa voimakkaasti. Analysoitiin ohjaajan liikkumista, ja tultiin siihen lopputulokseen, että koira väistää ohjaajan villiä vasenta kättä, joka heiluu kuin mielipuolella. Ohjaajan korjattua omaa liikkumistaan alkoi juoksuseuraamisetkin onnistua.
Zerokin pääsi halliin mielenvirkistystottelemaan.
Lopuksi piti taas vähän hullutella agilityä. Turkka innostui ohjaamaan Annia, ja menivät "radalla" kuin tuulispäät. Hitto että siinä olis hyvä ja nopea parivaljakko, jos alkaisivat oikeasti treenaamaan! Koira kuumuu touhusta ihan hiiteen, kun on niin siistiä. :D
Käytiin riehumassa hiekkakuopilla ennen treenejä, ja koirat juoksivat sydämensä kyllyydestä. Ei ehkä ollut maailman fiksuin veto, sillä Anni tuntui treeneissä vähän vaisulta. Tehtiin lyhyt sessio; alkuun paikallaolo ryhmässä, molemmilla puolilla vieraat vääränrotuiset > rauhassa pötkötteli. Sitten ruutua lyhyin välimatkoin, palkka ruudussa. Muutama ihan hyvä toisto. Ohjatussa merkki meinasi unohtua kokoajan, ois vaan niin kiva juosta suoraan kapulalle. Tehtiin monta toistoa pelkkää merkkiä, ja vasta kun alkoi onnistua, lähetin muutaman kerran hakemaan kapulan. En vaatinut luovutuksia tänään, vaan palkka lennosta. Kaikenkaikkiaan nihkeää Anniksi. :/
Toisella kierroksella luoksetuloissa tarjosi stoppien sijaan maahanmenoja(!) > tehtiin stoppeja eri variaatioin ja unohdettiin tältä kerralta maahanmenot kokonaan (ne näyttäis olevan aikas nopeita :D). Otettiin vielä istuen paikallaolo ryhmässä. 2 min istumisen jälkeen valahti maahan, vaikka olin käynyt tiheään palkkaamassa. Mikäköhän tuohon auttais..? Ideoita otetaan vastaan.
Iina reenasi hyppyä ja aloitti liikkeestä seisomisen opettelun. Hyppytekniikka on parantunut viimeaikoina huimasti, muutenkin Iinan koordinaatio ja ehkä jopa järkikin on viimeaikoina vähän kehittynyt. :D Seuraamisessa ilmeni uusi mielenkiintoinen ongelma; juoksussa alkaa väistää Turkkaa voimakkaasti. Analysoitiin ohjaajan liikkumista, ja tultiin siihen lopputulokseen, että koira väistää ohjaajan villiä vasenta kättä, joka heiluu kuin mielipuolella. Ohjaajan korjattua omaa liikkumistaan alkoi juoksuseuraamisetkin onnistua.
Zerokin pääsi halliin mielenvirkistystottelemaan.
Lopuksi piti taas vähän hullutella agilityä. Turkka innostui ohjaamaan Annia, ja menivät "radalla" kuin tuulispäät. Hitto että siinä olis hyvä ja nopea parivaljakko, jos alkaisivat oikeasti treenaamaan! Koira kuumuu touhusta ihan hiiteen, kun on niin siistiä. :D
5. marraskuuta 2010
Loikkaus pilven reunalta
Tänään tultiin ryminällä alas vaaleanpunaisen pilvenhattaran reunalta; ei me taideta Annin kanssa vielä joulukuussa olla kisavalmiita evl:aan. Ruutu meni tänään penkin alle. Harjoitus meni kutakuinkin näin: kentällä kaksi ruutua, tarkoituksena lähetellä koiraa merkille ja siitä vuoronperään sekä oikean- että vasemmanpuoleiseen ruutuun. Koira oli pihalla kuin lumiukko, eikä hahmottanut ruutuja ollenkaan. Helpotettiin harjoitusta siten, että apuohjaajat veivät ruutuihin vuoronperään näöltä palkan, ja saatiin näin muutama onnistuminen.
Ohjattu muuten hyvä, paitsi ekalla kerralla meinasi varastaa merkiltä suoraan kapulalle. Seuraavat toistot hyviä, ja noudotkin nopeutuu kerta kerralta. Tänään en vaatinut luovutusasentoja, vaan sai vaihtaa kapulan lennosta palkkaan. Idari hyvä, samoin luoksetulot. Pysähdykset ovat selvästi kesän tokotauon aikana muhineet Annin aivonystyröissä. :D Maaten paikallaolo levollinen, vaikka oli vääränrotuinen ja hirmu karvainen otus naapurina. Istuen paikallaolossa valahti kerran maahan. :/
Loppuun humputeltiin vähän agilityn alkeita ja koira oli revetä liitoksistaan. Tässä saattais olla Annille oiva sivulaji... Sitä en vaan tiedä, että miten ohjaaja pysyisi perässä. :D
Ohjattu muuten hyvä, paitsi ekalla kerralla meinasi varastaa merkiltä suoraan kapulalle. Seuraavat toistot hyviä, ja noudotkin nopeutuu kerta kerralta. Tänään en vaatinut luovutusasentoja, vaan sai vaihtaa kapulan lennosta palkkaan. Idari hyvä, samoin luoksetulot. Pysähdykset ovat selvästi kesän tokotauon aikana muhineet Annin aivonystyröissä. :D Maaten paikallaolo levollinen, vaikka oli vääränrotuinen ja hirmu karvainen otus naapurina. Istuen paikallaolossa valahti kerran maahan. :/
Loppuun humputeltiin vähän agilityn alkeita ja koira oli revetä liitoksistaan. Tässä saattais olla Annille oiva sivulaji... Sitä en vaan tiedä, että miten ohjaaja pysyisi perässä. :D
3. marraskuuta 2010
Syysmasennusta
Haurukylässä elellään hiljaiseloa ja toivotaan, että saatais pian lunta ja pakkasta tämän masentavan pimeyden ja vesisateen tilalle. Tottikset on reenattu pääasiassa kotinurkilla, mitä nyt Iina on viime päivityksen jälkeen käynyt muutamissa puruissa, jotka ovat valojen puuttuessa kentältä menneet hämärähommiksi. Halli on parhaillaan hakusessa.
Annin kanssa ollaan tokoteltu lähinnä ohjattua noutoa, ruutua ja tunnaria aika hyvällä onnistumisprosentilla. Tarkempaa raporttia luvassa evl:n etenemisestä ylihuomenna, kun päästään jälleen halliin harjoittelemaan parin viikon tauon jälkeen (viime viikon hallitokot peruttiin syyslomapoissaolojen vuoksi).
Nyt on viikonlopuista otettava kaikki irti, sillä viikolla ei päivänvalosta pääse nauttimaan muutoin kuin toimiston sälekaihtimien raosta. Tässä vähän rallattelua viime viikonlopulta:
Zeron saikku on päättynyt ja joukkue on jälleen täysilukuinen.
Kaik yhdes koos.
Annin kanssa ollaan tokoteltu lähinnä ohjattua noutoa, ruutua ja tunnaria aika hyvällä onnistumisprosentilla. Tarkempaa raporttia luvassa evl:n etenemisestä ylihuomenna, kun päästään jälleen halliin harjoittelemaan parin viikon tauon jälkeen (viime viikon hallitokot peruttiin syyslomapoissaolojen vuoksi).
Nyt on viikonlopuista otettava kaikki irti, sillä viikolla ei päivänvalosta pääse nauttimaan muutoin kuin toimiston sälekaihtimien raosta. Tässä vähän rallattelua viime viikonlopulta:
Zeron saikku on päättynyt ja joukkue on jälleen täysilukuinen.
Kaik yhdes koos.
24. lokakuuta 2010
Maastokauden päätös
Oltiin jo ajatusten tasolla laitettu Annin kanssa maastokausi pakettiin tältä syksyltä, mutta tänään keli oli niin suosiollinen ja hyvää reeniseuraa tarjolla, että käytiin heittämässä ne kuuluisat kauden vihoviimeiset jälki- ja esineruutureenit. Vähän semmosella takkiauki-meiningillä mentiin ilman minkäänlaisia suorituspaineita, ja aiai kun meillä oli mukavaa. :)
Ruutu oli kahtena kapeana mutta pitkänä kaistaleena, molemmista haetutin yhden esineen. Molemmat esineet nousi ensimmäisellä pistolla. Ehkä semisti semmosta rallattelun makua ruututyöskentelyssä, mutta nenä oli silti auki.
Jälki oli n. 800 metriä, parinkymmenen metrin janalla ja kuudella kepillä. Useita kulmia ja kaksi piikkiä. Maasto vaihteli helpon jäkäläkankaan ja risukon välillä. Janalta poimi ensin takajäljen. Oikean suunnan löydyttyä lähti jäljestämään hyvällä rytmillä ja matalalla nenällä. Toisessa piikissä ja yhdessä kulmassa tuli pieni hukka, mutta ratkaisi molemmat ongelmat oma-alotteisesti ilman apuja. Kaikki kepit nousi. Tämän reenin jälkeen voi hyvillä mielin jäädä talvitauolle. :)
Iina oli mukana ainoastaan seuraneitinä rallattelemassa ja aiheuttamassa yleistä pahennusta. Esineruutuakin olisi tietty hyvä pitää reservissä, mutta ei tuo isäntä oikein jaksa noista mettähommista innostua. Ja eipä siinä mitään, jokainen tehköön koiransa kanssa sitä mikä itseä kiinnostaa ja motivoi, team-Iinalle thö juttu on nuo suojelupuuhat. Ja kunhan lunta saadaan, kaivellaan taas hiihtovermeet esiin.
Hiihtokautta silmälläpitäen tytöt ovat tehneet kokoajan vähän pidempää ja rankempaa lenkkiä, tietenkään kevyempiä päiviä unohtamatta. Vetoa tehdään mönkkärillä vielä lyhyehköjä 2-5 km reissuja, pääasiassa juoksevat vapaana vaihtelevissa maastoissa vaihtelevilla vauhdeilla. Välillä jumpataan suolla ja umpimetsässä, ja välillä mennään reippaampaa hiekkateitä. Eilen gepsiin piirtyi 19 km lenkki. Kovasti on vielä urheiltava, että ollaan hiihtokuosissa, mutta hiljaa hyvä tulee. :)
Ruutu oli kahtena kapeana mutta pitkänä kaistaleena, molemmista haetutin yhden esineen. Molemmat esineet nousi ensimmäisellä pistolla. Ehkä semisti semmosta rallattelun makua ruututyöskentelyssä, mutta nenä oli silti auki.
Jälki oli n. 800 metriä, parinkymmenen metrin janalla ja kuudella kepillä. Useita kulmia ja kaksi piikkiä. Maasto vaihteli helpon jäkäläkankaan ja risukon välillä. Janalta poimi ensin takajäljen. Oikean suunnan löydyttyä lähti jäljestämään hyvällä rytmillä ja matalalla nenällä. Toisessa piikissä ja yhdessä kulmassa tuli pieni hukka, mutta ratkaisi molemmat ongelmat oma-alotteisesti ilman apuja. Kaikki kepit nousi. Tämän reenin jälkeen voi hyvillä mielin jäädä talvitauolle. :)
Iina oli mukana ainoastaan seuraneitinä rallattelemassa ja aiheuttamassa yleistä pahennusta. Esineruutuakin olisi tietty hyvä pitää reservissä, mutta ei tuo isäntä oikein jaksa noista mettähommista innostua. Ja eipä siinä mitään, jokainen tehköön koiransa kanssa sitä mikä itseä kiinnostaa ja motivoi, team-Iinalle thö juttu on nuo suojelupuuhat. Ja kunhan lunta saadaan, kaivellaan taas hiihtovermeet esiin.
Hiihtokautta silmälläpitäen tytöt ovat tehneet kokoajan vähän pidempää ja rankempaa lenkkiä, tietenkään kevyempiä päiviä unohtamatta. Vetoa tehdään mönkkärillä vielä lyhyehköjä 2-5 km reissuja, pääasiassa juoksevat vapaana vaihtelevissa maastoissa vaihtelevilla vauhdeilla. Välillä jumpataan suolla ja umpimetsässä, ja välillä mennään reippaampaa hiekkateitä. Eilen gepsiin piirtyi 19 km lenkki. Kovasti on vielä urheiltava, että ollaan hiihtokuosissa, mutta hiljaa hyvä tulee. :)
23. lokakuuta 2010
Koekuumetta nostattamassa
Turkka kävi tänään liikkuroimassa tokokokeen, ja minä lähdin mukaan kehän laidalle nostattamaan itselleni aivan hirveän koekuumeen. Tahtoo saada koiran eeveeälkuntoon äkkiähetinyt! ;D Samalla testailin kameraa hankalassa hallivalaistuksessa. Kuvia voi- ja evl-luokista löytyy täältä.
Iina kävi tokokokeen jälkeen ottaan hallissa pikku tottikset.
Iina kävi tokokokeen jälkeen ottaan hallissa pikku tottikset.
22. lokakuuta 2010
Tok-tok...
Perjantai on hallikauden ajan meidän virallinen tokopäivä, eikä tämä perjantai tehnyt poikkeusta. Annille ekalla kierroksella ohjattua. Lähetin alkuun muutamia toistoja merkille ja palkkasin siitä, koska kiusaus varastaa suoraan kapulalle on vielä suuri. Merkkitoistojen jälkeen lähetys kerran oikealle ja kerran vasemmalle. Suunnat alkaa olla jo aika hyvin hanskassa. Ei vilkaissutkaan keskimmäistä kapulaa, vaikka taisi olla ekaa kertaa samassa linjassa oikean ja vasemman kanssa. Sitten suurennuslasin alle idari. Istuminen on Annille ollut aina jäävistä hankalin, ja tänäänkin tarjosi ensin seisomista. Tehtiinkin sitten lukuisia istu-toistoja. Onnistuneen sarjan jälkeen autoon huilaamaan.
Toinen kierros aloitettiin seuraamisella. Turkka liikkuroi pitkähkön EVL-kaavion. Seuraamispaikkaa ollaan saatu taas korjattua hivenen, yritetään pitää tästä kiinni. Onhan se edelleen tokoon turhan tiivistä ja ehkä rauhatontakin, mutta huomattavasti pahempaakin tohottamista on Annilta nähty. Sitten ruutua. Tehtiin harjoitus, jossa välimatka merkille ja merkiltä ruutuun kasvoi kokoajan. Ahnehdin ehkä vähän liikaa > koira meni epävarmaksi > irtoamisissa vauhti hidastui ja ruudussa ilmeni nuuskimista/pyörimistä. Helpotettiin harjoitusta, ja saatiin loppuun pari ok toistoa. Lopuksi evl-luoksetulo kokonaisena liikkeenä. Olin aivan hämmästynyt nopeista pysäytyksistä. Loistavaa! :D Paikallaolot otettiin sekä istuen että maaten. Jälkimmäiseen saatiin vieras mies häiriköimään, vähän luimisteli, mutta pysyi maassa.
Iinakin oli mukana hallilla, nurkkasilmällä näin rusakon reenaavan ainakin hyppyä, luoksetuloja ja ottipa Iina ryhmäpaikallaolonkin pitkästä aikaa. Tyytyväisestä isännästä päätellen hyvä reeni.
Toinen kierros aloitettiin seuraamisella. Turkka liikkuroi pitkähkön EVL-kaavion. Seuraamispaikkaa ollaan saatu taas korjattua hivenen, yritetään pitää tästä kiinni. Onhan se edelleen tokoon turhan tiivistä ja ehkä rauhatontakin, mutta huomattavasti pahempaakin tohottamista on Annilta nähty. Sitten ruutua. Tehtiin harjoitus, jossa välimatka merkille ja merkiltä ruutuun kasvoi kokoajan. Ahnehdin ehkä vähän liikaa > koira meni epävarmaksi > irtoamisissa vauhti hidastui ja ruudussa ilmeni nuuskimista/pyörimistä. Helpotettiin harjoitusta, ja saatiin loppuun pari ok toistoa. Lopuksi evl-luoksetulo kokonaisena liikkeenä. Olin aivan hämmästynyt nopeista pysäytyksistä. Loistavaa! :D Paikallaolot otettiin sekä istuen että maaten. Jälkimmäiseen saatiin vieras mies häiriköimään, vähän luimisteli, mutta pysyi maassa.
Iinakin oli mukana hallilla, nurkkasilmällä näin rusakon reenaavan ainakin hyppyä, luoksetuloja ja ottipa Iina ryhmäpaikallaolonkin pitkästä aikaa. Tyytyväisestä isännästä päätellen hyvä reeni.
19. lokakuuta 2010
Puruja ja akrobatiaa
Käytiin Annin kanssa kuokkimassa isännän ja rusakon purutreeneissä. Annikin pääsi vihoviimeisenä koirana leikkimään vieraan maalimiehen kanssa. Olihan se jännää, mutta passiiviseksi ei kuitenkaan heittäytynyt. Reeniolosuhteet eivät olleet kovin ihanteelliset; pimeä oli ehtinyt jo laskeutua, ja vettä sateli. :/
Zero oli tänään hankkiutunut oma-alotteisesti eroon tassusiteestään ja työstänyt jo paranemassa olevan kyntensä verille. >( Olisi ihan mielenkiintoista tietää, miten se on tässä onnistunut, sillä tötterö oli tiukasti päässä, kun tulin töistä kotiin. Iinaa ja Annia epäillään avunannosta rikokseen, sillä en usko, että puolikkaaksi hirveksikin kutsuttu Zero olisi kyennyt yksin niin akrobaattisiin suorituksiin.
Zero oli tänään hankkiutunut oma-alotteisesti eroon tassusiteestään ja työstänyt jo paranemassa olevan kyntensä verille. >( Olisi ihan mielenkiintoista tietää, miten se on tässä onnistunut, sillä tötterö oli tiukasti päässä, kun tulin töistä kotiin. Iinaa ja Annia epäillään avunannosta rikokseen, sillä en usko, että puolikkaaksi hirveksikin kutsuttu Zero olisi kyennyt yksin niin akrobaattisiin suorituksiin.
15. lokakuuta 2010
Hallikauden korkkaus
Ainakin tällä hetkellä näyttää kelien puolesta siltä, että Annin peltojälkikuuri päättyi ennen kuin se kerkesi kunnolla alkaakaan; vaikka lumi suli, ovat pellot jo ihan koppurajäässä. Jääkööt nyt sitten pk-puuhat suosiolla talviteloille.
Tänään korkattiin Annin kanssa hallikausi OKK-areenalla. En tiedä kumpi oli enemmän mielissään, koira vai emäntä, kun päästiin kuraiselta kentältä siistiin ja kuivaan halliin näpertelemään. :) Aloitettiin seuraamisella. Temponvaihteluita, paikallakäännöksiä, sivuaskelia+peruutelua sekä käännöksiä hitaasta ja juoksusta. Täyskäännöksiä juoksusta taidettiin harjoitella ekaa kertaa, ja ne osoittautuvat erityisen hankalaksi ohjaajalle. Ekalla kierroksella myös muutama luoksetulo stopeilla ja maahanmenoilla. Stopit olisivat saaneet olla nopeampia, maahanmenoihin olen ihan tyytyväinen. Koira hetkeksi autoon huilimaan.
Toisella kierroksella ruutua. Merkki on jo selvää pässinlihaa, ja hyvin irtosi myös ruutuun, tosin tätä täytyy vielä vahvistaa paljon. Tokalla kierroksella tehtiin myös idaria, istumiset olivat tänään hakusessa, maahan+seiso hyvät. Lopuksi ohjattua. Keskimmäinen kapula on vielä niin suuri houkutin, että siirsin sen suosiolla kauemmaksi kuin v ja o. Ekalla kerralla yritti "merkki" -käskyllä suoraan kapulalle, seuraavat kolme toistoa (v - v - o) hyvät.
Päätettiin reenit paikallaoloon. Ei olla tehty ryhmäpaikallaoloa koko kesänä, eikä oikeastaan reenattukaan kuin dobberiseurassa. Anni otti todella paljon painetta vääränrotuisesta vieruskaverista ja oli pinkeä kuin viulunkieli. En mennyt piiloon lainkaan, vaan pysyin näkösällä ja kävin palkkaamassa tiuhaan. Vapautin vasta kun koira oli selvästi rentoutunut. Otettiin vielä paikallaolo ryhmässä istuen. Olen kuvitellut liikkeen olevan Annille päivän selvä, mutta eipäs se ollutkaan. Istuu hetken, ja valahtaa sitten maahan. :/ Ei kuitenkaan vaivuta vielä epätoivoon; liikettä on reenattu todella vähän.
Iinalla oli vapaapäivä.
Rusakko löysi pihalta piilottamansa aarteen. :P
Potilas-Saarinenkin pääsi eroon tötteröstään...
...mutta vain hetkeksi. :(
Tänään korkattiin Annin kanssa hallikausi OKK-areenalla. En tiedä kumpi oli enemmän mielissään, koira vai emäntä, kun päästiin kuraiselta kentältä siistiin ja kuivaan halliin näpertelemään. :) Aloitettiin seuraamisella. Temponvaihteluita, paikallakäännöksiä, sivuaskelia+peruutelua sekä käännöksiä hitaasta ja juoksusta. Täyskäännöksiä juoksusta taidettiin harjoitella ekaa kertaa, ja ne osoittautuvat erityisen hankalaksi ohjaajalle. Ekalla kierroksella myös muutama luoksetulo stopeilla ja maahanmenoilla. Stopit olisivat saaneet olla nopeampia, maahanmenoihin olen ihan tyytyväinen. Koira hetkeksi autoon huilimaan.
Toisella kierroksella ruutua. Merkki on jo selvää pässinlihaa, ja hyvin irtosi myös ruutuun, tosin tätä täytyy vielä vahvistaa paljon. Tokalla kierroksella tehtiin myös idaria, istumiset olivat tänään hakusessa, maahan+seiso hyvät. Lopuksi ohjattua. Keskimmäinen kapula on vielä niin suuri houkutin, että siirsin sen suosiolla kauemmaksi kuin v ja o. Ekalla kerralla yritti "merkki" -käskyllä suoraan kapulalle, seuraavat kolme toistoa (v - v - o) hyvät.
Päätettiin reenit paikallaoloon. Ei olla tehty ryhmäpaikallaoloa koko kesänä, eikä oikeastaan reenattukaan kuin dobberiseurassa. Anni otti todella paljon painetta vääränrotuisesta vieruskaverista ja oli pinkeä kuin viulunkieli. En mennyt piiloon lainkaan, vaan pysyin näkösällä ja kävin palkkaamassa tiuhaan. Vapautin vasta kun koira oli selvästi rentoutunut. Otettiin vielä paikallaolo ryhmässä istuen. Olen kuvitellut liikkeen olevan Annille päivän selvä, mutta eipäs se ollutkaan. Istuu hetken, ja valahtaa sitten maahan. :/ Ei kuitenkaan vaivuta vielä epätoivoon; liikettä on reenattu todella vähän.
Iinalla oli vapaapäivä.
Rusakko löysi pihalta piilottamansa aarteen. :P
Potilas-Saarinenkin pääsi eroon tötteröstään...
...mutta vain hetkeksi. :(
14. lokakuuta 2010
Yäk mikä keli
Ensilumi tuli ja suli samantien. Alatemmeksen kenttä oli tänään sen näköistä saviliejua ja rapakkoa, että hienohelmoina jätettiin Annin kanssa tottikset tekemättä. Iinakaan ei tottistellut, mutta kahden kierroksen verran kävi puremassa. Eka reeni tolpassa ja toinen piilolla > ei hullumpi. Annikin kävi lopuksi leikkimässä Turkan kanssa, ei siis ihan turha reissu mustuaisellekaan.
Zeron elämä on seuraavat viikot ämpäri päässä toikkaroimista ja tassuside jalassa könkkäsemistä. Sidettä on pidettävä ja se on vaihdettava päivittäin niin pitkään, kunnes kynnen ytimen päälle on kasvanut ohutkaan kuori. Tavallisesti kaikkiin hoitotoimenpiteisiin hyvin nöyrästi suhtautuva Zero on pistänyt siteenvaihtoa hanttiin sen verran hanakasti, että tarvitaan miesvoimia pitämään eläin paikoillaan, sen verran kipeä tassu on. Herra on hyvin, HYVIN loukkaantunut moisesta vapaudenriistosta, ja muutoinkin alakuloinen, kun jää kaikesta hauskasta paitsi. :( Pisteenä iin päällä ruokamääräkin on tippunut puoleen normaalista, ettei pääse liikakiloja karttumaan vyötärölle - saikulla kun ei luonnollisestikaan urheilla.
Zeron elämä on seuraavat viikot ämpäri päässä toikkaroimista ja tassuside jalassa könkkäsemistä. Sidettä on pidettävä ja se on vaihdettava päivittäin niin pitkään, kunnes kynnen ytimen päälle on kasvanut ohutkaan kuori. Tavallisesti kaikkiin hoitotoimenpiteisiin hyvin nöyrästi suhtautuva Zero on pistänyt siteenvaihtoa hanttiin sen verran hanakasti, että tarvitaan miesvoimia pitämään eläin paikoillaan, sen verran kipeä tassu on. Herra on hyvin, HYVIN loukkaantunut moisesta vapaudenriistosta, ja muutoinkin alakuloinen, kun jää kaikesta hauskasta paitsi. :( Pisteenä iin päällä ruokamääräkin on tippunut puoleen normaalista, ettei pääse liikakiloja karttumaan vyötärölle - saikulla kun ei luonnollisestikaan urheilla.
12. lokakuuta 2010
Tassupotilas tohtorilla
Zero kävi tänään tassunsa kanssa Akuutissa. Silmämääräisesti turvonnutta ja todella epämääräisen näköistä tassua/kynttä tutkiessaan lekuri väläytteli jo luukasvaimen mahdollisuutta, mutta rtg-kuvassa tassu oli onneksi ihan siisti eli mitään patologille lähetettävää ei löytynyt. Kyseessä on siis mitä ilmeisimmin trauman aiheuttama vamma/tulehdus. Haljennut kynsi poistettiin ja potilas lähetettiin kotiin paranemaan siteiden, kipulääkkeiden ja antibioottien kanssa.
Hieman jäi SLO kummittelemaan takaraivoon, sen poissulkemiseksi koepalan olisi tietenkin voinut ottaa... Toisaalta enempää kuin kynnen poisto+abkuuri Zerolle ei olisi voinut tehdä vaikka diagnoosin olisi saanutkin eli siinä mielessä voimme olla rauhallisin mielin. Seuraillaan paranemista, ja mikäli vaiva uusii tai uusia kynsiä vaurioituu, otan uudelleen puheeksi SLO:n.
Samalla reissulla mahan alle ilmestyneestä patista otettiin ohutneulanäyte, jonka valossa patti olisi vaaraton lipooma (=rasvakudoksen hyvänlaatuinen kasvain), joka ei ainakaan toistaiseksi vaadi minkäänlaisia toimenpiteitä. :)
Sillävälin kun yksi potee tassuansa ja karmeaa krapulaa, toiset kirmaavat ensilumilla. Nyt ei oo nallekarkit menneet tasan.
Hieman jäi SLO kummittelemaan takaraivoon, sen poissulkemiseksi koepalan olisi tietenkin voinut ottaa... Toisaalta enempää kuin kynnen poisto+abkuuri Zerolle ei olisi voinut tehdä vaikka diagnoosin olisi saanutkin eli siinä mielessä voimme olla rauhallisin mielin. Seuraillaan paranemista, ja mikäli vaiva uusii tai uusia kynsiä vaurioituu, otan uudelleen puheeksi SLO:n.
Samalla reissulla mahan alle ilmestyneestä patista otettiin ohutneulanäyte, jonka valossa patti olisi vaaraton lipooma (=rasvakudoksen hyvänlaatuinen kasvain), joka ei ainakaan toistaiseksi vaadi minkäänlaisia toimenpiteitä. :)
Sillävälin kun yksi potee tassuansa ja karmeaa krapulaa, toiset kirmaavat ensilumilla. Nyt ei oo nallekarkit menneet tasan.
11. lokakuuta 2010
Zeropoika sairastaa...
...häntä hellikäämme.
Zerpan kynsi on haljennut pituussuunnassa, ja jotain epämääräistä työntyy ulos kynnen alapuolelta. Koko tassu on kuuma ja erittäin kivulias. Lisäksi pari viikkoa sitten Zeron mahasta löytyi pieni patti, sellaista liikkuvaa sorttia oleva. Akuuttiin varattu aika huomiselle.
Ai niin - Anni on ilmoitettu tänään tokokokeeseen EVL-luokkaan joulukuulle. Ohjatussa ja ruudussa on vielä hiomista, muutoin pitäisi olla paketin suurinpiirtein kasassa. Samalla otin asiaksi soittaa Kennelliittoon ja varmistaa jääviysasian, sillä Turkka on lupautunut liikkeenohjaajaksi OKK:n hallikauden tokokokeisiin. Minulle asia on ollut selvä jo ensimmäiseen Turkan liikkuroimaan tokokokeeseen osallistuessani: Suomen Kennellitton jääviyssääntö ei kiellä minua osallistumasta puolisoni liikkuroimaan kokeeseen. Tiedän asian hiertäneen jotakuta, joten ihan vaan varmistuksen varmistukseksi päätin tarkistaa asian juurta jaksain. Sain lopulta Kennelliitosta kiinni koe- ja kilpailusihteeri Kaisa Åkermanin, joka vahvisti minun tulkinneen sääntöä aivan oikein. Tämä vain tiedoksi kaikille p*skanjauhajille. ;)
Sanoohan sen jo maalaisjärkikin, ettei liikkurilla ole mitään tekemistä koiran arvostelun tai ylipäätään koirakon kokeesta suoriutumisen kanssa. Tulos riippuu tasan siitä, miten hyvin/huonosti koira on reenattu, eikä suinkaan siitä, kuka toimii liikkeenohjaajana. Koira joko pelittää tai on pelittämättä, vaikka kehässä olisi itse joulupukki käskyttämässä.
Ugh, olen puhunut.
Zerpan kynsi on haljennut pituussuunnassa, ja jotain epämääräistä työntyy ulos kynnen alapuolelta. Koko tassu on kuuma ja erittäin kivulias. Lisäksi pari viikkoa sitten Zeron mahasta löytyi pieni patti, sellaista liikkuvaa sorttia oleva. Akuuttiin varattu aika huomiselle.
Ai niin - Anni on ilmoitettu tänään tokokokeeseen EVL-luokkaan joulukuulle. Ohjatussa ja ruudussa on vielä hiomista, muutoin pitäisi olla paketin suurinpiirtein kasassa. Samalla otin asiaksi soittaa Kennelliittoon ja varmistaa jääviysasian, sillä Turkka on lupautunut liikkeenohjaajaksi OKK:n hallikauden tokokokeisiin. Minulle asia on ollut selvä jo ensimmäiseen Turkan liikkuroimaan tokokokeeseen osallistuessani: Suomen Kennellitton jääviyssääntö ei kiellä minua osallistumasta puolisoni liikkuroimaan kokeeseen. Tiedän asian hiertäneen jotakuta, joten ihan vaan varmistuksen varmistukseksi päätin tarkistaa asian juurta jaksain. Sain lopulta Kennelliitosta kiinni koe- ja kilpailusihteeri Kaisa Åkermanin, joka vahvisti minun tulkinneen sääntöä aivan oikein. Tämä vain tiedoksi kaikille p*skanjauhajille. ;)
Sanoohan sen jo maalaisjärkikin, ettei liikkurilla ole mitään tekemistä koiran arvostelun tai ylipäätään koirakon kokeesta suoriutumisen kanssa. Tulos riippuu tasan siitä, miten hyvin/huonosti koira on reenattu, eikä suinkaan siitä, kuka toimii liikkeenohjaajana. Koira joko pelittää tai on pelittämättä, vaikka kehässä olisi itse joulupukki käskyttämässä.
Ugh, olen puhunut.
7. lokakuuta 2010
Esineruutua
Syksyisen koleat ja sateiset maastoreenit dobberisti-/riisenistiseurassa Temmeksellä. Anni teki pelkän esineruudun. Ruutu oli koemittainen helpohkossa maastossa, kikkakolmosena keskeltä ruutua meni metsäkoneen tekemä ura, tai pikemminkin tie, joka lopulta oli enemmän "juttu" ohjaajalle kuin koiralle. Anni toi kolmella pistolla kolme esinettä. Kaksi ensimmäistä nousi minuutissa, viimeinen teetätti vähän enemmän töitä. Ei kuitenkaan mennyt yliajalle. Työskenteli motivoituneesti ja kävi koko ruudun huolella läpi. Etevä Anni-toopermanni!
Iina samaan aikaan puruissa, hyvät reenit oli ollut rusakollakin. Zerppakin oli päässyt leikitettäväksi.
Iltaruokansa eteen Anni on tehnyt muutamana iltana kaukoja. Kyllä nekin pikkuhiljaa alkaa putkahdella syvältä selkärangan syövereistä, kun jaksaa vaan kaivella.
Kuvakevennyksenä Anni ja Zero iltalenkillä parin päivän takaa.
Iina samaan aikaan puruissa, hyvät reenit oli ollut rusakollakin. Zerppakin oli päässyt leikitettäväksi.
Iltaruokansa eteen Anni on tehnyt muutamana iltana kaukoja. Kyllä nekin pikkuhiljaa alkaa putkahdella syvältä selkärangan syövereistä, kun jaksaa vaan kaivella.
Kuvakevennyksenä Anni ja Zero iltalenkillä parin päivän takaa.
6. lokakuuta 2010
Nenät mullassa
Tytöille jälkireeniä multapellolla. Näin Iinan jälkityöskentelyä pitkästä aikaa (ollaan Annin kanssa aina oltu metsässä kun ruskea on käynyt pellolla), ja yllätyin positiivisesti. Kovasti on Iina mennyt eteenpäin. Edistyksen myötä on kuitenkin ilmaantunut uusia ongelmia; esineiden astuttua kuvioihin on Iina keksinyt valeilmaisut. Muutamissa reeneissä on paineen kasvaessa tiettyyn pisteeseen ratkaissut tilanteen menemällä maahan... Täytynee palata taas puoli askelta taaksepäin.
Annillekin pitkästä aikaa jälki pellolle. Pellolla tehtyihin reeneihin nähden yllättävän tarkkaa ja maltillista työskentelyä! :) Taidetaankin ottaa nyt kunnon peltokuuri ennen lumentuloa.
Kamerakin oli mukana, yllätys yllätys.
Ja vähän Anniakin.
Ensin työt, sitten huvit.
Annillekin pitkästä aikaa jälki pellolle. Pellolla tehtyihin reeneihin nähden yllättävän tarkkaa ja maltillista työskentelyä! :) Taidetaankin ottaa nyt kunnon peltokuuri ennen lumentuloa.
Kamerakin oli mukana, yllätys yllätys.
Ja vähän Anniakin.
Ensin työt, sitten huvit.
4. lokakuuta 2010
Leireilemässä
Piipahdettiin puikkisten kanssa viikonloppuna Turussa DTT-leirillä treenailemassa, nauttimassa upeista syyskeleistä ja loistavasta seurasta. Anni pääsi viikonlopun aikana esineruutuun, metsäjäljelle ja pikku tottiksetkin tehtiin sunnuntaiaamuna unohtamatta nössöreenejä maalisetän kanssa. ;) Iina puri molempina päivinä ja pääsi nauttimaan sunnuntaiaamiaisen pellolta. Monipuolinen viikonloppu siis - kiitos ja kumarrus jälleen järjestäjille!
Turkka ja Iina leiritunnelmissa. Tässä ollaan tulossa puuhommista. ;)
Hauks.
My precious.
Turkka otti osumaa kokopuvussa.
Ai niin - blogi on muuttanut nimeään. Tämä siksi, että blogi on kertonut ja tulee jatkossakin kertomaan pääasiassa Annin ja allekirjoittaneen puuhasteluista. Jahka Turkka innostuu bloggaamaan (eli siis ei ikinä :D) Iina ja Zerokin pääsevät päärooliin. Taisteluparin tekemisistä raportoin kyllä aina kun olen reenejä todistamamassa ja niistä jotain älyän. Treenaamme isännän kanssa aika paljon eri paikoissa, eri porukoissa, eri aikoina ja eri metodein. Toisekseen tuo suojelun ihmeellinen maailma menee sen verran yli hilseen, että mitään syvällisiä ipopiporaportteja on allekirjoittaneelta turha odotella, vaikka kentän laidalla olisinkin notkumassa.
Turkka ja Iina leiritunnelmissa. Tässä ollaan tulossa puuhommista. ;)
Hauks.
My precious.
Turkka otti osumaa kokopuvussa.
Ai niin - blogi on muuttanut nimeään. Tämä siksi, että blogi on kertonut ja tulee jatkossakin kertomaan pääasiassa Annin ja allekirjoittaneen puuhasteluista. Jahka Turkka innostuu bloggaamaan (eli siis ei ikinä :D) Iina ja Zerokin pääsevät päärooliin. Taisteluparin tekemisistä raportoin kyllä aina kun olen reenejä todistamamassa ja niistä jotain älyän. Treenaamme isännän kanssa aika paljon eri paikoissa, eri porukoissa, eri aikoina ja eri metodein. Toisekseen tuo suojelun ihmeellinen maailma menee sen verran yli hilseen, että mitään syvällisiä ipopiporaportteja on allekirjoittaneelta turha odotella, vaikka kentän laidalla olisinkin notkumassa.
26. syyskuuta 2010
Tytöt ja partanainen sänkipellolla
Sänkkäriralli on siistii!
Mut vielä siistimpää on kiusata systeriä. ;D
Paljon iloa hanskamytystä.
Symppis ja Anni gone wild.
Iinan treenirintamalle kuuluu peltojäljestelyä ja ipoilua. Annin treenirintamalle puolestaan tokoilua. Suurennuslasin alla hieman ruosteessa olevat kaukot, ohjattu sekä evl-ruutu. Myös tunnaria ollaan muisteltu mieleen.
Mut vielä siistimpää on kiusata systeriä. ;D
Paljon iloa hanskamytystä.
Symppis ja Anni gone wild.
Iinan treenirintamalle kuuluu peltojäljestelyä ja ipoilua. Annin treenirintamalle puolestaan tokoilua. Suurennuslasin alla hieman ruosteessa olevat kaukot, ohjattu sekä evl-ruutu. Myös tunnaria ollaan muisteltu mieleen.
21. syyskuuta 2010
Maastoa kaatosateessa
Maastoreeniä Annin kanssa kaatosateessa Haukiputaalla. Paikka meinasi olla vähän hakusessa, kun joka levikkeellä oli marjastajan tai sienestäjän auto. Löydettiin kuitenkin lopulta puhdasta maastoa, ja vieläpä ihan hauskaa sellaista. Jälkien vanhetessa tehtiin esineruutu hakkuulle. Esineitä vietiin yhteensä 6 kpl. Noin puolessatoista minuutissa Anni oli hakenut 3 esinettä. Meni niin hienosti, etten nähnyt mitään syytä haetuttaa neljättä tai viidettä.
Oli jo melko pimeää, kun lähetin Annin jäljelle. Janalla pientä mutkaa ja takajälki. Jäljellä teki töitä todella keskittyneenä ja hyvällä draivilla. Tästä huolimatta piikissä tuli hukka ja yksi keppi jäi sen takia välistä. Samoin viimeisestä kepistä mentiin ohi/yli. Eihän se tietenkään ois haitannut vaikka kaikki kuusikin olis noussut, mutta tästä huolimatta olen todella tyytyväinen Annin työskentelyyn. Ei kertaakaan kysellyt apuja, vaan oma-alotteisesti ja määrätietoisesti ratkaisi itse ongelmansa.
Iinalla ja Zerppa kävi tottistelemassa toisaalla vääränrotuisten kanssa.
Oli jo melko pimeää, kun lähetin Annin jäljelle. Janalla pientä mutkaa ja takajälki. Jäljellä teki töitä todella keskittyneenä ja hyvällä draivilla. Tästä huolimatta piikissä tuli hukka ja yksi keppi jäi sen takia välistä. Samoin viimeisestä kepistä mentiin ohi/yli. Eihän se tietenkään ois haitannut vaikka kaikki kuusikin olis noussut, mutta tästä huolimatta olen todella tyytyväinen Annin työskentelyyn. Ei kertaakaan kysellyt apuja, vaan oma-alotteisesti ja määrätietoisesti ratkaisi itse ongelmansa.
Iinalla ja Zerppa kävi tottistelemassa toisaalla vääränrotuisten kanssa.
20. syyskuuta 2010
Tottista, tokoa ja puruja
Puru/tottisreenit Alatemmeksellä. Iina aloitti tottiksella. Tosi lyhyt reeni, lähinnä seuraamisen täyskäännöksiä, liikkeestä istuminen ja nouto. Noudossa ei vieläkään harjoitella irroituksia tai loppuasentoja, vaan edelleen sitä vauhtia. Koiralla täytyy olla oikeasti kiire takasin ohjaajan luokse, ja sitten kun se oikeanlainen kiire on saavutettu, aletaan vasta vaatia luovutuksia.
Yritettiin saada Annin kanssa vielä jälkikoepaikkaa tälle syksylle, mutta ei onnistunut, joten nyt vaihdetaan sitten tokovaihde silmään ja painetaan kaasua, jos joulukuussa päästäis jo korkkaan evl. Tänään ekalla kierroksella idaria. Jääviä ollaan höylätty koko kesä, joten idarissa ei ole suurempia ongelmia. Ainoastaan seisomisessa on tepasteluvaara kun kävelen koiran taakse. Seisomista täytyy siis vielä vahvistaa.
Tokalla kierroksella käytin tilaisuutta hyväksi ja otin Annin kentälle samaan aikaan russeli-Remun kanssa, sillä valkoiset pikkukoirat ovat Annille punainen vaate. Hallikaudella, kun pikkuräksyjen seassa reenataan jatkuvasti, ei Anni jaksa niistä juurikaan kiinnostua. Nyt tilanne on toinen, kun ollaan koko kesä reenattu pk-porukoissa, ja oltu kentällä pääsääntöisesti yksin. Ei tarvittu kuin pari huomautusta, ja Anni sulki pikkukoiran pois korviensa välistä. Käytiin samaan syssyyn pyöriskelemässä hlöryhmässäkin. Missä on mun vieraista ihmisistä paineistuva koira? Ei nimittäin ole näkynyt pitkään aikaan...
Sitten siirryttiinkin ruudun pariin. Ensin muutamia kertoja merkille kokoajan pidemmältä välimatkalta. Sen Anni osaa, kunhan vaan malttaisi odottaa käskyn. Muutamien merkkitoistojen jälkeen juoksuttelin merkiltä ruutuun siten, että käytiin yhdessä viemässä ruutuun palkka. Ihan sikahyvä reeni! :)
Iina kävi kentällä tekemässä pari kierrosta tolppareeniä. Kohtuuhyvä - ohjaajakonfliktikin alkaa hiljalleen väistyä.
Yritettiin saada Annin kanssa vielä jälkikoepaikkaa tälle syksylle, mutta ei onnistunut, joten nyt vaihdetaan sitten tokovaihde silmään ja painetaan kaasua, jos joulukuussa päästäis jo korkkaan evl. Tänään ekalla kierroksella idaria. Jääviä ollaan höylätty koko kesä, joten idarissa ei ole suurempia ongelmia. Ainoastaan seisomisessa on tepasteluvaara kun kävelen koiran taakse. Seisomista täytyy siis vielä vahvistaa.
Tokalla kierroksella käytin tilaisuutta hyväksi ja otin Annin kentälle samaan aikaan russeli-Remun kanssa, sillä valkoiset pikkukoirat ovat Annille punainen vaate. Hallikaudella, kun pikkuräksyjen seassa reenataan jatkuvasti, ei Anni jaksa niistä juurikaan kiinnostua. Nyt tilanne on toinen, kun ollaan koko kesä reenattu pk-porukoissa, ja oltu kentällä pääsääntöisesti yksin. Ei tarvittu kuin pari huomautusta, ja Anni sulki pikkukoiran pois korviensa välistä. Käytiin samaan syssyyn pyöriskelemässä hlöryhmässäkin. Missä on mun vieraista ihmisistä paineistuva koira? Ei nimittäin ole näkynyt pitkään aikaan...
Sitten siirryttiinkin ruudun pariin. Ensin muutamia kertoja merkille kokoajan pidemmältä välimatkalta. Sen Anni osaa, kunhan vaan malttaisi odottaa käskyn. Muutamien merkkitoistojen jälkeen juoksuttelin merkiltä ruutuun siten, että käytiin yhdessä viemässä ruutuun palkka. Ihan sikahyvä reeni! :)
Iina kävi kentällä tekemässä pari kierrosta tolppareeniä. Kohtuuhyvä - ohjaajakonfliktikin alkaa hiljalleen väistyä.
19. syyskuuta 2010
Voittajajäljen korkkaus
Käytiin Annin kanssa Rovaniemellä korkkaamassa jäljen voittajaluokka. Mukavavuudenhaluisina ajeltiin Roihin jo illalla, ja majoituttiin enemmän ja vähemmän hyvämaineiseen motelliin. Kaikesta huolimatta ihan kiva ja edullinen mesta majoittua koiran kanssa. Pieni miinus kesykaneista, joita mökkikylässä parveili kymmenittäin.
Aamulla Tassuvaaraan ilmoittautumaan, koirien tarkatukseen ja maastonumeroiden arvontaan.
Jäljet ja esineruutu olivat Perunkajärven (vai vaarako se on??) upeissa kangasmaastoissa. Saatiin voi4 -jälki, joten jouduttiin hetki odottelemaan ennen omaa vuoroa. Istuskeltiin autossa kaikessa rauhassa, kunnes yhtäkkiä noin viidenkymmenen poron tokka jolkotteli metsästä tielle vain muutaman kymmenen metrin päästä meidän janalta. Great! Koira oli semmosessa virvelissä ulos päästyään, että tiesin jo siinä vaiheessa, että tää oli tässä.
Saatiin jotenkin koottua itsemme janalle, josta 38 pistettä. Tuomari rokotti kaksi pistettä mutkittelusta. Heti alusta alkaen jäljestys oli melkoista haparointia. Koira ei keskittynyt yhtään. Kaahotti, poukkoili, haukkasi välillä tuoreet poronpaskat ja taas vähän kaahotti ja poukkoili. Välissä pyörittiin vähän joka ilmansuuntaan niin että ohjaajan kompassi oli jo ihan totaalisen sekaisin. Kaksi keppiä koira noukki kuin ihmeen kaupalla, ensimmäisen ja oletettavasti viitosen. Porojen hajut vetivät tänä päivänä pidemmän korren.
Suurinpiirtein näin me mentiin. Musta on jäljentekijä ja punainen ollaan me. :D
Pari Turkan ottamaa kuvatusta janalta.
"Jälki!"
Ei jääty esineruutuun eikä tottikseen. Hieman kotimatkalla harmitti jäljen epäonnistuminen, mutta toisaalta JK2 oli meille jo niin suuri työvoitto, että olkaamme onnellisia siitä! :) Keväällä sitten uusi yritys.
Aamulla Tassuvaaraan ilmoittautumaan, koirien tarkatukseen ja maastonumeroiden arvontaan.
Jäljet ja esineruutu olivat Perunkajärven (vai vaarako se on??) upeissa kangasmaastoissa. Saatiin voi4 -jälki, joten jouduttiin hetki odottelemaan ennen omaa vuoroa. Istuskeltiin autossa kaikessa rauhassa, kunnes yhtäkkiä noin viidenkymmenen poron tokka jolkotteli metsästä tielle vain muutaman kymmenen metrin päästä meidän janalta. Great! Koira oli semmosessa virvelissä ulos päästyään, että tiesin jo siinä vaiheessa, että tää oli tässä.
Saatiin jotenkin koottua itsemme janalle, josta 38 pistettä. Tuomari rokotti kaksi pistettä mutkittelusta. Heti alusta alkaen jäljestys oli melkoista haparointia. Koira ei keskittynyt yhtään. Kaahotti, poukkoili, haukkasi välillä tuoreet poronpaskat ja taas vähän kaahotti ja poukkoili. Välissä pyörittiin vähän joka ilmansuuntaan niin että ohjaajan kompassi oli jo ihan totaalisen sekaisin. Kaksi keppiä koira noukki kuin ihmeen kaupalla, ensimmäisen ja oletettavasti viitosen. Porojen hajut vetivät tänä päivänä pidemmän korren.
Suurinpiirtein näin me mentiin. Musta on jäljentekijä ja punainen ollaan me. :D
Pari Turkan ottamaa kuvatusta janalta.
"Jälki!"
Ei jääty esineruutuun eikä tottikseen. Hieman kotimatkalla harmitti jäljen epäonnistuminen, mutta toisaalta JK2 oli meille jo niin suuri työvoitto, että olkaamme onnellisia siitä! :) Keväällä sitten uusi yritys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)