Tottista

Tuli Anni ilmoitettua kokeeseen elokuun lopulle, joten pitänee alkaa taas pikkuhiljaa ryhdistäytyä reenien suhteen. Tänään sain kuin sainkin itseni potkittua kentälle porukkareeneihin. Kenties löysempi reenitahti on tehnyt ihan hyvää, koska koiran motivaatio oli huipussaan, ja ohjaajakin innostui siinä tottiksen tiimellyksessä niin, että Turkan piti alkaa jo toppuuttelemaan. Meinas taas vähän reeni venähtää, kun oli vaan niin kivvaa. :D

Iinakin kävi kentällä. Rusakon tottisteemana on beehoon jälkeen ollut se kuuluisa tunnetila ja mahdollisimman vähän mitään teknistä.

Ainiin - päätettiin kertaheitolla päivittää koirankuljetuskalusto hieman uudempaan, ja nyt pihalla komeilee Opel Astra -05 ja Land Rover Discovery -03. Jälkimmäinen isännän ja farkkuooppeli allekirjoittaneen. Jos noilla taas muutama vuosi päästäis eteenpäin.

Paluu normaaliin päiväjärjestykseen

Turkka ja Iina kotiutuivat sunnuntaina maalimiesleiriltä (T sai siirron toiselle vuosikurssille!) ja normaali päiväjärjestys palasi Haurukylään. Viime viikko ollaan mustien kanssa nautiskeltu Haukiputaalla pitkistä lenkeistä ja uittoreissuista. Treenailtu ei olla juuri lainkaan, mitä nyt kerran käytiin Annin kanssa ottamassa koulun kentällä pikku tottikset ja harjoittelemassa kaatosateessa janoja. Jospa sitä pikkuhiljaa alkaisi taas ryhdistäytyä treenien suhteen, tosin kelit eivät edelleenkään ole kovin suotuisat minkäänlaisen koiraurheiluun, tälläkin hetkellä mittari näyttää +30 ja ilmankosteus on tropiikin luokkaa...

Ylivieska KV

Anni ja Iina kehässä Ylivieska KV:ssa. Iinalle junnuluokasta EH1 (ainoa koira luokassaan). Ekaa kertaa oli hankaluuksia seisottaa Iina oikein, eikä oikein liikkunutkaan mitenkään. Tuskinpa koikkeliini silti olisi ERIä saanut, vaikka olisi kuin kauniisti esiintynyt. Erittäin hyvään voimme Iinan kanssa olla erittäin tyytyväisiä! :)

Kuva Mari Moisala.



Käyttöluokassa oli Annin lisäksi toinenkin koira. Annille ERI1 ja PN-kehässä kolmanneksi. Annilta kaunis esiintyminen ja liikkuikin hyvin.

Ylivieskasta Turkka ja Iina jatkoivat matkaa Loviisaan SPKL:n maalimiesleirille. Luvassa siis viikon verran huopatossutehtailua kahden mustan kanssa.

Hellettä ja paarmoja

Oikeanrotuisessa porukassa treeniä pitkän kaavan mukaan Tyrnävä-Temmes -akselilla. Eilen oli pitkästä aikaa viileä päivä, jota kerettiin juhlistaa mm. veto-/mönkkärireenin muodossa, mutta tänään taas aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja helleraja paukkui.

Anni oli vähän nahkean oloinen heti esineruudusta lähtien. Hoiti kyllä hommat niin kuin pitikin; esineruudusta kolme esinettä, mitä nyt uimalakin luovutuksessa tuli pientä säätöä. Jäljellä jana oli ehkä huonoin ever, mutta itse jäljen ajoi suht tarkasti, hyvällä rytmillä ja matalalla nenällä, siitäkin huolimatta, että koko matka mentiin monttu auki. Yksi keppi jäi ilmaisematta - annettakoon se anteeksi, sillä keli oli jälkireeniä ajatellen karsein mahdollinen eikä maastokaan (rutikuivaa jäkälää) ollut helpoimmasta päästä. Siihen kun vielä lisätään tsiljoona paarmaa pörräämään ympärille, niin avot!

Tottikset (meidän tapauksessa tokot) käytiin tekemässä Temmeksen koulun kentällä. Ekalla kierroksella tehtiin Annin kanssa idaria. Appari naksutteli. Istuminen meinasi alkuun syystä tai toisesta tökkiä. M + S hyvät. Seuraavalla kierroksella otettiin idari kokonaisena liikkeenä. Muuten jees, paitsi maasta ja istumisesta seuraamaan lähdöissä oli pikku viive. Niitä on syytä harjoitella erikseen. Seurauttelinkin vähän, ja kokeilin vieläkö on evl-luoksetulo muistissa. Olihan se. :) Loppuun vielä merkkiä.

Kivat reenit ja loistavaa seuraa - kiiitos asianosaisille. :)

Sillävälin kun mustuainen uurasti paarmojen syötävänä, Iina kävi cityolosuhteissa pipoilemassa.

Nälkä - mikä ihana tekosyy

Iina kävi tänään syömässä iltaeväänsä pellolta. Jonkin verran paarmat (eikä mitkään pikkupaarmat...) häiritsivät sekä koiran että ohjaajan suoritusta... Niin kauan kun ei kummastakaan palasia irronnut, tarkkaavaista, rauhallista ja rytmikästä menoa. Purkille menee jo oma-alotteisesti maahan.

Annillekin tehtiin pientä tarkkuusreeniä pellolla, ja itseasiassa aika hyvä reeni tuli neiti A:llekin. Jospa pistäis vähän useamminkin mustuaisenkin tekemään nenutöitä iltasafkojensa eteen... Nälkä - mikä ihana tekosyy jäljestää kunnolla. ;D

BTB

Iina kävi pureksimassa rotikkareeneissä. Back to basics -reeni; hiha on nyt hetkeksi vaihdettu takaisin tyynyyn ja se vähäinenkin hallinnantynkä jätetty pois. Kiire ei ole mihinkään, joten rakennetaan kivijalka kunnolla.

Annin kanssa ollaan muisteltu useampana iltana sään viilettyä tokotuksia. Lähinnä ohjattua, merkkiä, ruutua ja idaria. Jääviä ollaan viilattu koko kesä pk-tottiksessakin > idari alkaa olla valmis liike. Merkkikin on jo aika selvää pässinlihaa, sen sijaan merkiltä ruutuun ohjauksessa on vielä tehtävää. Myös ohjatussa on vielä epävarmuutta. Kivaa vaihtelua tuo tokoilu tylsään ja sotilaalliseen pk-tottikseen, jota ollaan veivattu kuukausitolkulla.

Uimaharjoitukset jatkuu

Helteet vaan jatkuu, samoin kuin Iinan uimaharjoitukset.

Ekana otetaan vähän tuntumaa kahlailemalla.





Sitten lähdetään määrätietoisesti kohti isäntää.



Huh huh, olipas rankka rasti.



Ja taas mennään. Tyylillä.



Taustavarmistus.



Zero ja Anni vilvoittelee.



Hullunkiiltoa silmissä. :D

Näyttelypäivä nro 2

Tänään oli Marjo Järventölän vuoro laittaa dobbereita kauneusjärjestykseen Oulu KV:ssa. Iinalta jälleen hyvä esiintyminen, ja ihan ok arvostelukin, mutta tuomari päätti kuitenkin hylätä Iinan hännänpäässä olevan mutkan vuoksi. Tämä oli tiedossa, että jossain vaiheessa tällainenkin tuomari tulee vastaan siitäkin huolimatta, ettei rotumääritelmässä mutkaa ole mainittu virheeksi. SDY jalostustoimikunta on ohjeistanut dobberituomareita arvostelemaan hännästä ainoastaan kiinnityksen. Mutkista voi mainita arvostelussa, mutta ne eivät saisi vaikuttaa arvosanaan. Tänään kuitenkin tuomari katsoi mutkan olevan hylkäävä virhe. Sallittakoon se hänelle.

Anni uusi eilisen sijoituksensa KÄY ERI1 PN2 va-CACIB. Tuomari tykkäsi Annista kovasti, etenkin sen liikkumisesta, mutta olisi toivonut koiralle lisää massaa - oli kuulemma vähän turhan sporttisessa kunnossa näyttelykehään. :D Omaan silmään koira on tässä nykyisessä "lihassa" juuri sopiva, enkä missään nimessä lähtisi näyttelyn takia koiraa lihottamaan.

Arvostelut ilmestyvät tuotapikaa kotisivuille.

Anni viikonlopun palkintoineen (toinen eri-ruusuke hävisi jonnekin). Sopii blogin oranssiin teemaan.



Ja oranssi teema jatkuu. Iina sai näyttelystä lohdutuspalkinnoksi pelastusliivit. Nyt on korkea aika opetella muukin uimatyyli kuin rautanaula (=uppoaa pystysuorassa pohjaan).



Hei tyypit ootelkaa mua!



Loiskis!



Meitsihän pysyy pinnalla!



Kuka roiskii vettä mun naamalle?!



Täähän alkaa sujua.



Zeron tyylinäytettä.



Myös Annista on kuoriutunut oikea uimamestari! Jospa se ruskeakin oppisi... ;)



Näyttelystä lähti mukaan myös kaksi isoa metallihäkkiä Turkan pakuun. Koiruuksien matkustusmukavuus parani heti kertaheitolla. :) Iina vaan ei näytä kuvassa kovin iloiselta, kun piti kesken rantaleikkien hypätä autoon.

Oulu KV

Oulu KV on tapahtuma, jota ei voi jättää välistä - kerrankin tapahtuu jotain omalla kylällä. Molemmat tytöt siis ilmoitettu kehään molemmille päiville. Tänään dobberit piti arvostella Rajko Rotner Sloveniasta, mutta viime hetkellä tuomari muuttuikin norjalaiseksi Gunnar Jenseniksi.

Allekirjoittanut vei Iinan kehään toista kertaa elämässään. Iinan kanssa pärjää vähän tumpelompi handleri. ;) Iina liikkui tänään tosi hyvin, eikä seisomisenkaan kanssa ollut ongelmia. Arvostelu hyvä, laatuarvosana tippui EH:ksi - jälleen - lantion vuoksi. Tuomari olisi toivonut myös vahvemman alaleuan, jota kyllä vähän ihmettelen.

Turkka handlasi Annin. Vanhalla kehäketulla myös kaunis ja hillitty esiintyminen, joka poiki ERIn. PN-kehässä tuomari sijoitti Annin toiseksi. Kotiinviemisiksi saimme vara-CACIBin. ROP-ruusuke meni oikeaan osoitteeseen kauniille DD-Rialle, onnea Iita & Esa! :)

Molempien tyttöjen arvostelut löytyvät kotisivuilta.

Todistusaineistoakin löytyy. Kaikki näyttelykuvat Päivi Rytivaara, kiiiiitos kuvaajalle!

Joudunksmä tosiaan ton kans kehään?



Ounou..



Täytyy esiintyä hyvin ettei toi handleriraukka nolaa itteensä.







Look at me!!!





Onpas kiva setä. :)



Posing.



Palkka nättinä olemisesta.

Alatempalla

Anni teki jälleen sininen pallo -reenin. Tulimme siihen lopputulokseen, että vaikka koira tekee sinisen pallonsa eteen hommia suurensuuressa täpinässä, se ei ala painamaan, edistämään tai poikittamaan, niin kuin yleensä korkeassa vietissä työskennellessään. Mahtavaa! Toisella kierroksella Annille tehtiin yhdenlainen variaatio makkararingistä, jonka jälkeen henkilöryhmää > bueno!

Iina pureksi. Mietintämyssyt on päässä nyt sekä saaliin vahvistamisen sekä rauhan (ja ylipäätään koiran ja ohjaajan välisen yhteistyön) suhteen.

Roopermannireeniä

Isolla dobberiköörillä Kiimingissä treenailemassa. Ensin maastot. Esineruutu oli n. 20 x 40 metriä suikale helpohkossa maastossa. Esineet vasemmassa etunurkassa, ruudun keskivaiheilla ja molemmissa takanurkissa. Annin missio oli etsiä ruudusta kolme tavaraa. Keskiesine löytyikin nopsasti, mutta luovutuksessa tuli pikku kämmi. Anni lähti palauttamaan esinettä yleisölle, ja huomattuaan, ettei mamma olekaan ihmisjoukon seassa, pudotti esineen ja ryhtyi sijaistoimintona nuuskimaan lähetyslinjaa. Vähän sai patistella ennen kuin koiruus tohti käydä poimimassa yleisön jalkoihin pudotetun tavaran ja kiikuttaa sen määränpäähän. Kaksi seuraavaa haki hyvin ja tsekkasi jo kaukaa missä mamma, eikä vain juoksennellut suunapäänä kuten ensimmäisellä esineellä kävi.

Jälki oli jäljentekijän sisäisen mitan mukaan 550 metriä, eikä varmaan tuosta kauas heittänytkään. Parinkymmenen metrin jana, 4 keppiä ja paljon kulmia. Maasto vaihteli kuivasta ja matalasta puolukkametsästä suopursuryteikköön ja pehmeään sammaleeseen. Jäljelle mahtui myös vesiojan ylityksiä ja risukkoa. Janalla mokaili enemmän ohjaaja kuin koira. Sotkeuduttiin liinaan niin hyvästi, että piti keskeyttää koiran työskentely ja alkaa selvittää piuhaa. Samalla huomasin, että olin jättänyt liinan kiinni pantaan. Heti kun saatiin liinasotku selväksi ja liina kiinni valjaisiin, koira alkoi töihin. Ensimmäinen kangasosuus olisi voinut olla tarkempaa ja rauhallisempaa työskentelyä. Poimi kuitenkin ekan kepin ok. Sitämukaa kun maasto muuttui vaativammaksi, parani jälkityöskentely ja lopulta mentiin liina löysällä askel askeleelta matalalla nenällä ja tasaisen varmasti kuin juna. En voinut muuta kuin hymyillä ja harppoa perässä.

Tottikset käytiin tekemässä Tassutörmällä. Olen jo pitkään pähkäillyt, miten voisin hyödyntää Annin ultimate-lempparia Thö Sinistä Palloa tottiksessa. Sininen pallo hakkaa Annin mielestä mennen tullen narupallot, patukat ja muut hilavitkuttimet. Sen perässä jaksaisi juosta vaikka koko päivän. Ajatusleikki sinisestä pallosta tottispalkkana jalostui jalostumistaan, kunnes lopulta tänään tuunasimme palloa siten, että siihen porattiin reiät ja vedettiin naru pallosta läpi. Näin koira ei pääse juoksemaan pallonsa perässä maailman ääriin, vaan pysyy kentällä.

Annille sininen pallo on sen verran vakava asia, että olin melko varma koko kuningasidean kuolevan mahdottomuuteensa; hallinta pettää ja homma karkaa lapasesta. Mutta kuinkas ollakaan sain koiran hallintaan suht pienellä hikoilemisella, ja tehtiin pari oikein kivaa seuraamispätkää. Ei tarttenu juuri viritellä koiraa, kun thö pallo poltteli apuohjaajan kainalossa. Ja voi sitä riemua, kun koira sai lopulta onnistuneen harjoituksen jälkeen hyökätä pallonsa kimppuun. :D Tehtiin myös liikkeestä istu, maahan ja luoksetulo, ja siitä koira autoon.

Seuraa.



Pallooooo!





Oottekste muuten huomanneet, että tähän on ilmestyny tällänen ärsyttävä naru? o.O



Kuvista kiitokset Sailalle! :)

Iina oli sillävälin käynyt tekemässä eilistäkin paremman peltojäljen - kuulemma.

Uutta ilmettä

Kuten näkyy, blogi sai tänään uutta, vähän iloisempaa ilmettä. :)

Hellekuvia

Katselin auringonpalvonnan tiimellyksessä tyttöjen pihapuuhasteluja kameran linssin läpi. Hassut roopermannit. :D













Huh huh, ottipa koville.

Pellolla ja kentällä

Kesä on tullut vihdoin ja viimein. Elohopea lämpömittarissa huitelee kolmessakympissä. Koirat on lenkitettävä aamulla ennen yhdeksää ja reenattava ilta kymmenen jälkeen, päivällä on liian tukalaa tehdä mitään.

Tänä iltana oli tarkoitus käydä pellolla Iinan ja Annin kanssa, mutta kuinkas ollakaan meidän jälkipellolle oli levitetty lannoite. Haju oli ihan sanoinkuvailematon. Onneksi olivat jättäneet yhden pienen peltopläntin lannoittamatta, joten saatiin tehtyä Iinalle reeni. Jälki oli noin 200 askeleen mittainen suora. Yksi herpaantuminen > palaute > jatkoi entistä täsmällisemmin. Taisi olla paras jälkireeni ikinä!

Koska ei päästy Annin kanssa jäljelle, enkä jaksanut metsäänkään lähteä sääskien syötiksi, käytiin tekemässä tottikset Alatemmeksellä. Tehtiin koko tottis avoimen luokan vaatimuksilla. Ihan ookoo reeni, tosin seuraamisessa äityi välillä painamaan aika lahjakkaasti. Jäävissä i + m hyvät, seisominen saisi olla täsmällisempi. Tasamaanoutoon olen aina toivonut lisää vauhtia, mutta kyllä tuollakin vauhdilla on kokeesta erinomaisen saanut, joten ehkä ei kannata ihan synkyyteen vaipua tuon tasamaanoudon kanssa kuitenkaan. Varsinkaan kun ollaan saatu luovutukset kondikseen. Ote kapulasta on aina ollut rauhallinen, mutta irroituksessa on pompauttanut takapuoltaan pari senttiä taaksepäin. Nyt kun ollaan opeteltu uusi hieman väljempi luovutuspaikka, ei pompuista ole enää tietoakaan. Että kiitosta vaan Marja! :) A-estenoudon ja hyppynoudon kanssa ei Annilla ole ollut ongelmaa koskaan *kop kop*. Loikkaa metrisen kevyesti estettä koskettamatta ilman vauhtiakin ja hyppää takaisin, vaikka kapulan nakkaisi kuinka vinoon tahansa. Tämä todistettiin Kemin yöttömässä yössä viime vuonna. ;D Eteenmenokin oli tänään loistava maahanmenoineen kaikkineen.

Zero ja Iinakin kävivät kentällä. Iina opiskeli mm. A-estettä. Rusakon mielestä A-esteen kiipeily on huippuhauskaa. Sen sijaan hyppy tuottaa harmaita hiuksia. Iina hyppää kuin puolikas hirvi. Täytyy nikkaroida kotiin matalampi este, jolla rakennetaan ensin tekniikka kuntoon, ennenkuin siirrytään harjoittelemaan metrisellä.

Leireilyä ja hyväksytty BH

Vietettiin viikonloppu loistoseurassa suojeluleirillä Juupajoella. Konkreettisin asia, joka saatiin Iinalta leirillä korjattua, oli hihaan/tyynyyn rauhoittuminen sekä avaimet koiran ja ohjaajan "tiiminä työskentelyyn". Iina kun mieluusti hoitaisi homman yksin. Anni keskittyi uiskenteluun ja seuraneiteilyyn. Kiitos leirin järjestäjille, Makkelle ja koko poppoolle hienosta viikonlopusta! :)

Iina ja Turkka kävivät leireilyn tiimellyksessä uusimassa BH-kokeen Suonenjoella. Aika rennoin mielin lähdettiin kokeeseen, olihan Iina jo Kiimingissä osoittanut suorituvansa kokeesta paikallaoloa lukuunottamatta kiitettävästi.

Koepäivä lauantai oli helteinen heti aamusta lähtien. Kokeeseen oli ilmoitettu vain neljä koiraa. Turkka ja Iina suorittivat numerolla kolme eli olivat toisessa parissa ensimmäisenä suoritusvuorossa. Kytkettynä seuraaminen oli perus-Iinaa. Vapaana seuraamisessa alkoi koira jo läähättää melkolailla ja seuraaminen muuttua lähinnä tekniseksi suorittamiseksi. Mehut vei koirasta paitsi +30 helle, myös matkustaminen ja huonosti nukuttu yö. Edellisyönä saatiin nukuttua ehkä tunti, kun samassa huoneessa majoittuneet Cami & Sona olivat Iinasta vähän liian kivaa huoneseuraa. Hienosti silti koira suoriutui pitkistä seuraamisista, vaikka vähän koville ottikin.

Jäävien liikkeiden valmistelevat seuraamiset kunnossa, istuminen oli nopea, maahanmeno puolestaan olisi voinut olla nopeampikin. Luoksetulo eteentuloineen ja perusasentoineen buenot. Paikallaolon maahanmenoon tarvitsi syystä tai toisesta tuplakäskyn. Makasi kuin tatti parin seuraamisten ajan, kunnes päätti jälleen(!) että nyt riitti makoilut ja nousi. Nyt täytyy alkaa tosissaan miettimään, että miksi se kokeessa nousee, mutta treeneissä ei saada sitä ylös vaikka kylvetään kissanruokaa paikallaolopaikalle muusta häiriöstä puhumattakaan.

Tuomari (Markku Korhonen) oli arvostelussaan todella tiukka, mutta oikeudenmukainen, ja piti linjansa jokaisen koiran kohdalla (toisin kuin eräät)... Sääntökirjakin oli päivitetty tällä vuosituhannella. ;) Erityiskiitosta tuomarilta sai Turkan jämäkkä ja täsmällinen ohjaaminen.

Kaupunkiosuudella tiukka linja jatkui. Koiran oli pidettävä kontakti ohjaajaan, remmi ei saanut kiristyä pätkääkään, koira ei saanut vinkua, käyttäytyä muutoin rauhattomasti tai haistella. Pysähtymisissä koiran oli istahdettava perusasentoon. Iinalla ei ole koskaan ollut ongelmia remmikäytöksessä tai ylipäätään ihmisten ilmoilla käyttäytymisestä, joten myös kaupunkiosuus meni heittämällä läpi.

Tottiksesta muutama jännityksessä väärillä asetuksilla räpsäisty kuva:









Näin on siis kilpailulupa lunastettu rusakollekin. Turkan tavoitteet ovat nyt Iinan kanssa reilun vuoden verran puuhasteltua kallistuneet pipoilun puolelle. Matka suojelukokeeseen on kuitenkin vielä niin pitkä ja kivinen, että tuloksia siltä saralta on turha alkaa odotella vielä piiiitkään aikaan. Eihän sitä tiedä, vaikka niitä odotellessa kävisivät vähän tokoilemassa ja miksei sen AD:nkin voisi huvikseen suorittaa. Ja eiköhän se Iina nähdä ensi talvena valjakkohiihtokisoissakin. ;) Esineruutu pidetään reeniohjelmassa, jos joskus hamaassa tulevaisuudessa metsäjäljellekin innostuvat. Jälkihommia ei kuitenkaan olla tässä vaiheessa metsään siirtämässä, vaan jatketaan jäljestyksen opettelua pellolla.