Vietettiin Iinan ja Annin kanssa viikonloppu Turussa. Perjantaina Iina pääsi pitkästä aikaa puruihin. Eteenpäin mennään hitaasti mutta varmasti. Anninkin kanssa tehtiin pikku tottistreeni maneesilla. Otettiin seuraamista häirittynä, liikkeestä istumista sekä luoksetuloja. Hyviä vinkkejä saatiin Anninkin ongelmiin.
Lauantaina piti molempien tyttöjen olla kehässä Turku KV:ssa, mutta toisin kävi. Huomattiin myöhään perjantai-iltana hotellilla, että Annin vasemmassa takajalassa polven alapuolella on iso ja syvä haava. Jää mysteeriksi mihin Anni on kinttunsa repinyt. Koko päivän matkusti häkissä ja ulkoili remmissä. Iinankaan kanssa ei ole päässyt leikkimään. En käsitä missä on voinut loukkaantua?! Onneksi apu oli lähellä; Annin jalka tikattiin yöllä Iinan kasvattajan kylppärissä. Hienosti antoi hoitaa haavan ilman rauhoittamista. Säästettiin iso raha kun ei tarvinnut lähteä päivystykseen, suuri kiitos vielä Johannalle!
Annilla jäi siis kehään menemättä. Iina sen sijaan yllätti iloisesti saamalla ERIn, voittamalla luokkansa ja sijoittumalla PN-kehässä toiseksi. Kotiinviemisekeksi saatiin vara-SERTi. Lyhyt ja ytimekäs arvostelu luettavissa TÄÄLLÄ. Tällä kertaa oli valttia rauhallinen esiintyminen sekä kiskomatta ja poukkoilematta liikkuminen. Tuomari muisti sanoa moneen kertaan, että kehäkäytöskoulutuksessa on onnistuttu erinomaisesti. Niin missä koulutuksessa?? XD Näytelmiä varten on käyty tasan 1 mätsäri, siinä meidän harjoittelut. :D Valtalinjasta poiketen tämä tuomari ei palkinnut ylipainoisia poneja, vaan tykkäsi hieman sporttisemmista koirista. Kiva huomata, että edes jokunen tuomari vielä löytyy, jolle ylipaino ei ole ylivoimaa.
Sunnuntaina käytiin vielä kentällä ennen lähtöä. Turkka leikki itse Iinan kanssa valvovan silmän alla. Oli ihan hyvä varmistua siitä, että leikitään Iinan kanssa oikein.
29. marraskuuta 2009
25. marraskuuta 2009
Toktoktokoa...
...Annin kanssa hallilla. Ruutua, liikkeestä istumista, noutoja ja luoksetuloja. Tänään oli taas ruudun tökkimispäivä. Joko meni yli ja stoppasi vasta sitten, tai sit ennakoi maahanmenon. >( Maasta seuraamaantuloja tehtiin omana juttunaan, ne oli tänään ihan erityisen vauhdikkaita. Pientä törmäysongelmaa näyttäis olevan kehittymässä. Istumiset oli hyviä, samoin luoksetulot. Tein kolme-neljä läpijuoksua, kerran stoppautin ja kerran otettiin kokonaisena liikkeenä alusta loppuun. Noutoihin tehtiin tänään ainoastaan vauhtia eikä välitetty pienistä kauneusvirheistä.
A:n reenin jälkeen sain kunnian tokoilla portugeesi-Taran kanssa. Tehtiin avo-luokan liikkeitä, ja kyllä oli hauskaa, vaikkakin hieman outoa ohjata niin pientä koiraa. :D
A:n reenin jälkeen sain kunnian tokoilla portugeesi-Taran kanssa. Tehtiin avo-luokan liikkeitä, ja kyllä oli hauskaa, vaikkakin hieman outoa ohjata niin pientä koiraa. :D
22. marraskuuta 2009
Aurinko!!
Outo valoilmiö aurinko näyttäytyi tänään piiitkästä aikaa ja kamerakin pääsi ulkoilemaan.
Zero puun ja kuoren välissä. :D
Murut poseeraa.
"Saanks mä ottaa tän mun aarteenkin kuvaan?"
Zero puun ja kuoren välissä. :D
Murut poseeraa.
"Saanks mä ottaa tän mun aarteenkin kuvaan?"
21. marraskuuta 2009
Jyväskylä KV
Iina debytoi tänään junioriluokassa Jyväskylän KV näyttelyssä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä neiti on vielä hieman ilmavan sorttinen kaveri. Myös tuomaritäti oli sitä mieltä, että pitkien kinttujen kaveriksi tarvittais vähän muutakin kroppaa. :D Arvostelu on luettavissa kokonaisuudessaan täältä. Iinan esiintymisessä ei paljon parantamisen varaa tänään ollut. Turkka asetteli koiran poseeraamaan, ja siinä se seisoi hievahtamatta koko pitkän arvostelun ajan. Ravinkaan kanssa ei paljon kikkailuja tarvita, sen kun vaan juoksee. :D
Anni puolestaan debytoi käyttöluokassa. Toisaalta vähän älyvapaata hommaa koko Annin näyttelyissä kuskaaminen, kun kaikki Suomesta tarvittavat härpäkkeet on jo saatu. Toisaalta samallahan se Annikin siinä mukana menee. En voi kieltää, etteikö sievän koiran kanssa olis mukava silloin tällöin käydä ihmisten ilmoilla näyttäytymässä. :)
Anni pärjäsi tänäänkin leipälajissaan nätiltä näyttämisessä hienosti; ERI ja luokkavoitto. Kilpailua ei tosin paljon ollut, Annin lisäksi käyttöluokassa oli vain yksi koira. Annin arvostelu oli pelkkää hyvää ja kivaa, mutta se ei riittänyt enää PN-kehässä kädenpuristusta pidemmälle. Olin kovin hämmästynyt, kun luin Annin arvostelusta "shown in a dry condition". Anni on kyllä omasta mielestä tällä hetkellä kaukana kuivasta! Mitähän täti olis sanonut koirasta viime keväänä vetokauden jälkeen? Surullista, jos suunta on tämä, että dobberi halutaan nähdä näyttelykehässä syöttöporsaana. :(
Anni puolestaan debytoi käyttöluokassa. Toisaalta vähän älyvapaata hommaa koko Annin näyttelyissä kuskaaminen, kun kaikki Suomesta tarvittavat härpäkkeet on jo saatu. Toisaalta samallahan se Annikin siinä mukana menee. En voi kieltää, etteikö sievän koiran kanssa olis mukava silloin tällöin käydä ihmisten ilmoilla näyttäytymässä. :)
Anni pärjäsi tänäänkin leipälajissaan nätiltä näyttämisessä hienosti; ERI ja luokkavoitto. Kilpailua ei tosin paljon ollut, Annin lisäksi käyttöluokassa oli vain yksi koira. Annin arvostelu oli pelkkää hyvää ja kivaa, mutta se ei riittänyt enää PN-kehässä kädenpuristusta pidemmälle. Olin kovin hämmästynyt, kun luin Annin arvostelusta "shown in a dry condition". Anni on kyllä omasta mielestä tällä hetkellä kaukana kuivasta! Mitähän täti olis sanonut koirasta viime keväänä vetokauden jälkeen? Surullista, jos suunta on tämä, että dobberi halutaan nähdä näyttelykehässä syöttöporsaana. :(
18. marraskuuta 2009
Annista orava -projekti
Nyt kun ei ole kokeita pariin kuukauteen tulossa, ollaan aloitettu Annin kanssa tunnari kokonaan puhtaalta pöydältä Kirsi Päykkösen neuvoja noudattaen. Ongelma ei ole ollut oman etsimisessä ja löytämisessä, vaan tunnarin käsittelyssä; pureskelee niin että tikkuja lentelee. Eli nyt opetellaan oikeanlainen pitäminen.
Ollaan aloitettu siitä, että Anni ottaa kapulan mun kädestä. Naksu on ollut tässä oiva apuväline. Kapulan paikka on etuhampaissa. Jos on yrittänyt nakata kapulaa takahampaisiin, olen "huitaissut" kapulan pois suusta. Nyt kapula on siirtynyt kädestä lattialle. Osaa poimia kapulan jo parin päivän harjoittelun jälkeen hienosti "oravaotteella" ja pitääkin sitä nätisti, mutta heti kun lähtee liikkeelle, yrittää siirtää kapulan taaemmas ja alkaa rouskutella. Vahvistetaan nyt vielä pitämistä ja aletaan liikkua askel kerrallaan. Luulen, ettei tää ole ihan mahdoton tehtävä opettaa. Oikein hyvää nyhräämistä pimeille ja sateisille illoille. Toivotaan, ettei ala normaalia kapulaakin noukkia etuhampailla. :D
Ollaan viilattu myös kaukoja, edelleen hankalin on s-m -siirtymä, jossa tuppaa hieman "pomppaamaan" eteenpäin. Ei mikään suurensuuri ongelma, mutta yritetään saada tämäkin korjattua ennen helmikuun koetta.
Hallilla keskitytään isoihin liikkeisiin, ruutuun ja luoksetuloon sekä tehdään mahdollisuuksien mukaan ryhmäpaikallaoloja. Tässäpä toimintasuunnitelmaa Annin päänmenoksi vähäksi aikaa.
Ja edelleen toivotaan LUNTA, että Turkka ja Anni pääsisivät treenaamaan vetokisoihin.
Iinan kanssa yhä leikitään, leikitään ja leikitään. Kaikenlainen tekninen harjoittelu on ollut jo pidemmän aikaa jäissä. Pilkkua ehditään viilata myöhemminkin, nyt on tärkeintä saada koiralle kunnon draivi päälle, jos se Iinan kohdalla on ylipäätään mahdollista. :D Ainakin yritys on kova.
Iinalle kuuluu myös masun parantelua. :( Maha tykkäsi vähän huonoa maanantaina annetusta matolääkkeestä, ja on siitä lähtien ollut enemmän ja vähemmän pakki sekaisin. Yöllä ollaan noustu 5-6 kertaa päästämään koirariepu ulos. Ollaan syöty Inupektia sekä seitä, riisiä ja piimää. Tänään on onneksi oltu jo vähän parempana.
Ollaan aloitettu siitä, että Anni ottaa kapulan mun kädestä. Naksu on ollut tässä oiva apuväline. Kapulan paikka on etuhampaissa. Jos on yrittänyt nakata kapulaa takahampaisiin, olen "huitaissut" kapulan pois suusta. Nyt kapula on siirtynyt kädestä lattialle. Osaa poimia kapulan jo parin päivän harjoittelun jälkeen hienosti "oravaotteella" ja pitääkin sitä nätisti, mutta heti kun lähtee liikkeelle, yrittää siirtää kapulan taaemmas ja alkaa rouskutella. Vahvistetaan nyt vielä pitämistä ja aletaan liikkua askel kerrallaan. Luulen, ettei tää ole ihan mahdoton tehtävä opettaa. Oikein hyvää nyhräämistä pimeille ja sateisille illoille. Toivotaan, ettei ala normaalia kapulaakin noukkia etuhampailla. :D
Ollaan viilattu myös kaukoja, edelleen hankalin on s-m -siirtymä, jossa tuppaa hieman "pomppaamaan" eteenpäin. Ei mikään suurensuuri ongelma, mutta yritetään saada tämäkin korjattua ennen helmikuun koetta.
Hallilla keskitytään isoihin liikkeisiin, ruutuun ja luoksetuloon sekä tehdään mahdollisuuksien mukaan ryhmäpaikallaoloja. Tässäpä toimintasuunnitelmaa Annin päänmenoksi vähäksi aikaa.
Ja edelleen toivotaan LUNTA, että Turkka ja Anni pääsisivät treenaamaan vetokisoihin.
Iinan kanssa yhä leikitään, leikitään ja leikitään. Kaikenlainen tekninen harjoittelu on ollut jo pidemmän aikaa jäissä. Pilkkua ehditään viilata myöhemminkin, nyt on tärkeintä saada koiralle kunnon draivi päälle, jos se Iinan kohdalla on ylipäätään mahdollista. :D Ainakin yritys on kova.
Iinalle kuuluu myös masun parantelua. :( Maha tykkäsi vähän huonoa maanantaina annetusta matolääkkeestä, ja on siitä lähtien ollut enemmän ja vähemmän pakki sekaisin. Yöllä ollaan noustu 5-6 kertaa päästämään koirariepu ulos. Ollaan syöty Inupektia sekä seitä, riisiä ja piimää. Tänään on onneksi oltu jo vähän parempana.
15. marraskuuta 2009
Tytöt mustavalkoisena
Tytöt poseeraa. Keli oli melkein yhtä mustavalkoinen kun on kuvakin. Aurinkoisia kevättalven päiviä odotellessa...
14. marraskuuta 2009
VOI3
Toinen toko VOI-startti Annin kanssa takana. Koe oli OKK:lla, Heli Kelhälä tuomaroi ja Turkka liikkuroi. Tässä jälleen kootut selitykset:
Voittajassa oli vain kaksi osallistujaa, joten paikallaoloon piti ottaa häiriökoira, jonka virkaa toimitti tänään Cami. Ihan aavistuksen jänskätti, että keksiiköhän bestikset jotain ääliömäistä kesken suorituksen, mutta pelko oli aivan turha. Hyvin levollisena oli neiti-A pötkötellyt koko paikallaolon, pari kertaa oli vaihtanut lonkalta toiselle. Yks pikku kämmikin sattui; Anni ennakoi maahanmenon. Sama tapahtui eilen treeneissä, joten osasin vähän odotella tätä. Pitäis tehdä paljon enemmän liikkuroituja harjoituksia. Paikkamakuusta saatiin 7. Kaks pistettä miinusta ennakoinnista ja yksi piste asennonvaihdoista.
Oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa, joka sopii meille paremmin kuin hyvin, INHOAN oman vuoron odottelua!
Seuraaminen meni omasta mielestä hyvin. Kontakti ei tippunut missään vaiheessa, ja paikkakin pysyi hyvänä läpi kaavion. Koira oli sopivasti täpinöissään, mutta ei mennyt tälläkertaa överiksi. :) Peruutukset ja sivuaskeleetkin menivät jopa paremmin kuin treeneissä. Tuomarin mielestä meidän seuruu oli 8,5 pojon arvoinen suoritus; tokoseuraamiseksi liian tiivis ja aavistuksen vino. Ekaa kertaa meille huomautettiin myös Annin takapuolen ylireagoinnista vasemmalle käännöksissä. Ihan mielenkiintoinen huomio, joka on syytä ottaa jatkossa suurennuslasin alle.
Liikkeestä istuminen meni taas nollille. Siis WTF!?! Treeneissä liike onnistuu 100 prosenttisesti. En tiedä teenkö kokeessa jotain eri tavalla kuin normaalisti? Tarjosi tänään seisomista, ja kun annoin kaksoiskäskyn, meni maahan. Hittolainen. Tuohon on hankala puuttua treeneissä, koska virhettä ei siellä tule...
Luoksetulo on ollut meidän ongelmaliike. Seisomaan pysäytyksessä on valunut, ja häiriön alla ei ole välttämättä toteuttanut luoksetulokutsua lainkaan, vaan on jäänyt makaamaan paikoilleen, ettei vaan kukaan läsnäolija hyökkää kimppuun. Tänään oli Annin mielestä tarpeeksi turvallista ja päätti noudattaa heti ensimmäistä luoksetulokutsua. Jee! :) Pysäytykset eivät olleet parhaimmasta päästä, mutta eivät huonoimmastakaan. Eteentulo ja loppuperusasento olivat hyvät. Arvosanaksi 8.
Ruutuun Anni irtosi reippaalla laukalla, mutta ei niin täysillä kuin yleensä. Onnistuin tälläkertaa pysäyttämään ja käskyttämään maahan ruudun sisään. Vain hännänpää oli ulkona ruudusta. Sitten tapahtuu jotain hyvin, HYVIN kummallista; juuri ennen luoksetulokutsua Anni nousee seisomaan, ja kutsuttaessa seuraamaan juoksee ensin iloisesti mun ohi. :O Saatiin kuitenkin päätettyä liike perusasentoon. Seisomaan noususta ja loppuhäröilystä johtuen liike meni vitoseksi.
Voittajaluokka tehtiin tänään kahdessa osassa, joten saatiin ruudun jälkeen hetken huilata. Toisen kerran kehään mentäessä oltiin ihan uudestisyntyneitä. Ohjaaja jopa melkein unohti jännittää!
Hyppynouto oli hyvä, arvosanaksi 9,5. Puoli pojoa lähti aavistuksen vinosta loppuperusasennosta. Tää oli muuten eka tuomari, joka ei huomauttanut/rokottanut liian tiiviistä kapulan luovutuksesta! Päin vastoi kehui.
Metallinoudossa ehdin avata suuni, ja koira oli jo menossa kapulaa hakemaan. :D Eipä oo varastanut piiitkään aikaan. Luovutuksessa jäi ensin aika kauas, mutta korjasi samantien oma-alotteisesti lähemmäksi. Loppuperusasento hyvä. Arvosanaksi 7.
Tunnarissakin ilmeni ihan uusia ja omituisia häröilyjä. Ohjaajan täyskäännöksessä koira kääntyi mukana. Itse oman etsiminen oli siisti; lähti oikealta käymään kapuloita läpi järjestyksessä vieraisiin koskematta ja poimi oman (toinen vasemmalta). Palautuksessa ja luovutuksessa ilmeni tuttua pureskelua. Loppuperusasento hyvä. Juuri kun liikkuri oli sanomassa "kiitos", Anni nousi perusasennosta ja oli ilmeisesti lähtemässä tekemään uuden kierroksen tunnaria. :D Piti sit käskeä se uudelleen sivulle. Kaikki tämä säätäminen tiputti arvosanan vitoseen. Voi witsi että harmittaa, kun työskentely kapuloilla oli niin siistiä.
Kaukoissa eka m-i vaihto piti käskyttää kahdesti, muuten oli oikein siistit kaukot. Parikymmentä senttiä oli pylly siirtynyt viivalta, siitä tuomari rokotti puoli pistettä. Kaksoiskäskystä -2. Loppusaldona 7.5.
Ja mikä eniten lämmitti mieltä, oli kokonaisvaikutelma, joka tuomarin mielestä oli kympin arvoinen.
Pisteitä kertyi yhteensä 207, joka riittää 3-tulokseen. Nousujohteessa ollaan siis. :D Pokaalikin saatiin luokkavoittajina kotiinviemiseksi. Se pokaali ei kyllä tunnu ansaitulta 3-tuloksella... Kaikesta huolimatta kokeesta jäi jälleen tosi hyvä fiilis. Meidän päätavoitteena on (ainakin tällä hetkellä) se, että opittais molemmat koetilanteessa rentoutumaan ja homma ois meistä hauskaa. Tänään osittain jo pystyttiin hymyilemään - se on paljon tärkeämpää kuin se, mikä pistemäärä lappuihin kirjoitellaan. Ollaan noustu melkoisesta suosta, kun muistelee kesän pk-tottiksia, joissa koira ja ohjaaja lamaantuivat toimintakyvyttömiksi ja kentältä poistuttiin itku silmässä.
Zerokin pääsi tänään hallille; sillä oli jälleen tärkeä tehtävä toimia häiriökoirana EVL-paikallaoloissa. ;)
Voittajassa oli vain kaksi osallistujaa, joten paikallaoloon piti ottaa häiriökoira, jonka virkaa toimitti tänään Cami. Ihan aavistuksen jänskätti, että keksiiköhän bestikset jotain ääliömäistä kesken suorituksen, mutta pelko oli aivan turha. Hyvin levollisena oli neiti-A pötkötellyt koko paikallaolon, pari kertaa oli vaihtanut lonkalta toiselle. Yks pikku kämmikin sattui; Anni ennakoi maahanmenon. Sama tapahtui eilen treeneissä, joten osasin vähän odotella tätä. Pitäis tehdä paljon enemmän liikkuroituja harjoituksia. Paikkamakuusta saatiin 7. Kaks pistettä miinusta ennakoinnista ja yksi piste asennonvaihdoista.
Oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa, joka sopii meille paremmin kuin hyvin, INHOAN oman vuoron odottelua!
Seuraaminen meni omasta mielestä hyvin. Kontakti ei tippunut missään vaiheessa, ja paikkakin pysyi hyvänä läpi kaavion. Koira oli sopivasti täpinöissään, mutta ei mennyt tälläkertaa överiksi. :) Peruutukset ja sivuaskeleetkin menivät jopa paremmin kuin treeneissä. Tuomarin mielestä meidän seuruu oli 8,5 pojon arvoinen suoritus; tokoseuraamiseksi liian tiivis ja aavistuksen vino. Ekaa kertaa meille huomautettiin myös Annin takapuolen ylireagoinnista vasemmalle käännöksissä. Ihan mielenkiintoinen huomio, joka on syytä ottaa jatkossa suurennuslasin alle.
Liikkeestä istuminen meni taas nollille. Siis WTF!?! Treeneissä liike onnistuu 100 prosenttisesti. En tiedä teenkö kokeessa jotain eri tavalla kuin normaalisti? Tarjosi tänään seisomista, ja kun annoin kaksoiskäskyn, meni maahan. Hittolainen. Tuohon on hankala puuttua treeneissä, koska virhettä ei siellä tule...
Luoksetulo on ollut meidän ongelmaliike. Seisomaan pysäytyksessä on valunut, ja häiriön alla ei ole välttämättä toteuttanut luoksetulokutsua lainkaan, vaan on jäänyt makaamaan paikoilleen, ettei vaan kukaan läsnäolija hyökkää kimppuun. Tänään oli Annin mielestä tarpeeksi turvallista ja päätti noudattaa heti ensimmäistä luoksetulokutsua. Jee! :) Pysäytykset eivät olleet parhaimmasta päästä, mutta eivät huonoimmastakaan. Eteentulo ja loppuperusasento olivat hyvät. Arvosanaksi 8.
Ruutuun Anni irtosi reippaalla laukalla, mutta ei niin täysillä kuin yleensä. Onnistuin tälläkertaa pysäyttämään ja käskyttämään maahan ruudun sisään. Vain hännänpää oli ulkona ruudusta. Sitten tapahtuu jotain hyvin, HYVIN kummallista; juuri ennen luoksetulokutsua Anni nousee seisomaan, ja kutsuttaessa seuraamaan juoksee ensin iloisesti mun ohi. :O Saatiin kuitenkin päätettyä liike perusasentoon. Seisomaan noususta ja loppuhäröilystä johtuen liike meni vitoseksi.
Voittajaluokka tehtiin tänään kahdessa osassa, joten saatiin ruudun jälkeen hetken huilata. Toisen kerran kehään mentäessä oltiin ihan uudestisyntyneitä. Ohjaaja jopa melkein unohti jännittää!
Hyppynouto oli hyvä, arvosanaksi 9,5. Puoli pojoa lähti aavistuksen vinosta loppuperusasennosta. Tää oli muuten eka tuomari, joka ei huomauttanut/rokottanut liian tiiviistä kapulan luovutuksesta! Päin vastoi kehui.
Metallinoudossa ehdin avata suuni, ja koira oli jo menossa kapulaa hakemaan. :D Eipä oo varastanut piiitkään aikaan. Luovutuksessa jäi ensin aika kauas, mutta korjasi samantien oma-alotteisesti lähemmäksi. Loppuperusasento hyvä. Arvosanaksi 7.
Tunnarissakin ilmeni ihan uusia ja omituisia häröilyjä. Ohjaajan täyskäännöksessä koira kääntyi mukana. Itse oman etsiminen oli siisti; lähti oikealta käymään kapuloita läpi järjestyksessä vieraisiin koskematta ja poimi oman (toinen vasemmalta). Palautuksessa ja luovutuksessa ilmeni tuttua pureskelua. Loppuperusasento hyvä. Juuri kun liikkuri oli sanomassa "kiitos", Anni nousi perusasennosta ja oli ilmeisesti lähtemässä tekemään uuden kierroksen tunnaria. :D Piti sit käskeä se uudelleen sivulle. Kaikki tämä säätäminen tiputti arvosanan vitoseen. Voi witsi että harmittaa, kun työskentely kapuloilla oli niin siistiä.
Kaukoissa eka m-i vaihto piti käskyttää kahdesti, muuten oli oikein siistit kaukot. Parikymmentä senttiä oli pylly siirtynyt viivalta, siitä tuomari rokotti puoli pistettä. Kaksoiskäskystä -2. Loppusaldona 7.5.
Ja mikä eniten lämmitti mieltä, oli kokonaisvaikutelma, joka tuomarin mielestä oli kympin arvoinen.
Pisteitä kertyi yhteensä 207, joka riittää 3-tulokseen. Nousujohteessa ollaan siis. :D Pokaalikin saatiin luokkavoittajina kotiinviemiseksi. Se pokaali ei kyllä tunnu ansaitulta 3-tuloksella... Kaikesta huolimatta kokeesta jäi jälleen tosi hyvä fiilis. Meidän päätavoitteena on (ainakin tällä hetkellä) se, että opittais molemmat koetilanteessa rentoutumaan ja homma ois meistä hauskaa. Tänään osittain jo pystyttiin hymyilemään - se on paljon tärkeämpää kuin se, mikä pistemäärä lappuihin kirjoitellaan. Ollaan noustu melkoisesta suosta, kun muistelee kesän pk-tottiksia, joissa koira ja ohjaaja lamaantuivat toimintakyvyttömiksi ja kentältä poistuttiin itku silmässä.
Zerokin pääsi tänään hallille; sillä oli jälleen tärkeä tehtävä toimia häiriökoirana EVL-paikallaoloissa. ;)
9. marraskuuta 2009
Videoita vol 2
Iinan juoksu on ohi ja sitä piti tietenkin heti päästä halliin juhlistamaan. Tässäpä nyt Possiksestakin muutama pieni videonpätkä, edelleen surkeaa pokkarilaatua.
Seuraamispätkää.
Ja noudon harjoittelua.
Annikin pääsi filmitähdeksi. Ensin seurailtiin. Paikka on parantunut (on edistänyt aika lahjakkaasti), kun ollaan harrastettu tätä palkka näkösällä seurailua.
Ja seuraillaan vähän lisää.
Ruutu (voisi olla nopeampikin, varsinkin tuo seuraamaantulo...). Jotain positiivista kuitenkin, tänään onnistui heti ekalla kerralla! :D
Istuminen, joka näköjään oli kovin rauhaton. :/ Jonkin verran koiraa häiritsee takana tapahtuvat asiat, mutta tämähän ei mitään uutta ollut.
Hyppynouto n. 70 cm esteellä. Vino luovutus ja irroituksessa "pakenee" kapulan alta. Tämä jälkimmäinen ongelma on ollut olemassa jo pitkään, mutta en oo vielä jaksanut sitä alkaa työstämään, enkä edes oikein tiedä että miten??
Näiden lisäksi tehtiin Annin kanssa tunnaria pari toistoa, se oli tänään hyvä!
Zerokin pääsi pitkästä aikaa hallille. Zerpan treenistä jäi päällimmäisenä mieleen hillitön vinkuminen ja vonkuminen - oli niin paljon virtaa että hädintuskin pysyi liitoksissaan. :D
Seuraamispätkää.
Ja noudon harjoittelua.
Annikin pääsi filmitähdeksi. Ensin seurailtiin. Paikka on parantunut (on edistänyt aika lahjakkaasti), kun ollaan harrastettu tätä palkka näkösällä seurailua.
Ja seuraillaan vähän lisää.
Ruutu (voisi olla nopeampikin, varsinkin tuo seuraamaantulo...). Jotain positiivista kuitenkin, tänään onnistui heti ekalla kerralla! :D
Istuminen, joka näköjään oli kovin rauhaton. :/ Jonkin verran koiraa häiritsee takana tapahtuvat asiat, mutta tämähän ei mitään uutta ollut.
Hyppynouto n. 70 cm esteellä. Vino luovutus ja irroituksessa "pakenee" kapulan alta. Tämä jälkimmäinen ongelma on ollut olemassa jo pitkään, mutta en oo vielä jaksanut sitä alkaa työstämään, enkä edes oikein tiedä että miten??
Näiden lisäksi tehtiin Annin kanssa tunnaria pari toistoa, se oli tänään hyvä!
Zerokin pääsi pitkästä aikaa hallille. Zerpan treenistä jäi päällimmäisenä mieleen hillitön vinkuminen ja vonkuminen - oli niin paljon virtaa että hädintuskin pysyi liitoksissaan. :D
8. marraskuuta 2009
Pientä videonpätkää
Anni teki tänään kotipihalla tokoseuraamiskuvioita. Ihan hyödyllistä välillä videoida, jotta itsekin näkee missä mättää... Ihan sikavaikeita nuo vasemmalle askeleet! :O
Ensin pelkästään peruutellaan.
Ja sitten mennään vähän joka ilmansuuntaan.
Iinakin teki jotain pientä tottiksentynkää, ja yritettiin videoida sitäkin, mutta alkoi olla jo niin hämärää, että videoista tuli pelkkää suttua. Pitäis hommata asap kunnon videokamera. Tuon pokkarin kanssa on yhtä räpeltämistä, eikä sillä saa videoitua kuin maksimissaan parin minuutin pätkää. Pikkuneiti oli kyllä hirmu pätevänä, vaikka ei nyt todistusaineistoa olekaan. Täytyy yrittää jaksaa/muistaa ottaa kamera mukaan ens viikolla hallille ja kuvata vähän kakaraakin.
Tässä Iinan ja mamman olkkari-iltahuveja - opiskellaan vähän kapulan luovuttamista ja pitämistä. Ja kuten aina, äly suorastaan loistaa pienen ruskean silmistä (not). :D Taustamusiikkina jonkun älyvapaan räiskintäpelin äänet.
Ensin pelkästään peruutellaan.
Ja sitten mennään vähän joka ilmansuuntaan.
Iinakin teki jotain pientä tottiksentynkää, ja yritettiin videoida sitäkin, mutta alkoi olla jo niin hämärää, että videoista tuli pelkkää suttua. Pitäis hommata asap kunnon videokamera. Tuon pokkarin kanssa on yhtä räpeltämistä, eikä sillä saa videoitua kuin maksimissaan parin minuutin pätkää. Pikkuneiti oli kyllä hirmu pätevänä, vaikka ei nyt todistusaineistoa olekaan. Täytyy yrittää jaksaa/muistaa ottaa kamera mukaan ens viikolla hallille ja kuvata vähän kakaraakin.
Tässä Iinan ja mamman olkkari-iltahuveja - opiskellaan vähän kapulan luovuttamista ja pitämistä. Ja kuten aina, äly suorastaan loistaa pienen ruskean silmistä (not). :D Taustamusiikkina jonkun älyvapaan räiskintäpelin äänet.
6. marraskuuta 2009
Halli-ilta
Oi että nämä hallipäivät ovat odotettuja tähän aikaan vuodesta! <3 Tehtiin Annin kanssa ihan super hyvä reeni! Ensin ruutua. En tiiä millä ilmeellä ruudun saisi onnistumaan ekalla kerralla?! Se olis aika ratkaisevaa kokeita ajatellen... Ekan huuhailun jälkeen kipittää ja stoppaa keskelle ruutua 100 prosenttisesti. Nakkelin tänään koiraa ruutuun jokaiselta sivulta, ja myös jokaisesta kulmasta. Toistoja tuli aikas monta, mutta toistoja me juuri nyt tarvitaankin. Ei vaikuttanut negatiivisesti vireeseen, vaikka vähän tahkoamiseksi menikin.
Sitten luoksetuloja. Harmi ettei taaskaan ollut häiriötä. :/ Tein alkuun muutaman läpijuoksun patukalle, jonka jälkeen pysäytin pari kertaa, ja taas pari läpijuoksua. Stopit onnistuivat paremmin kuin pitkään aikaan! Tajusin, että mun käsky muuttuu välimatkan kasvaessa, joka varmasti on osaltaan vaikuttanut valumiseen. Nyt annoin käskyn samalla äänenvoimakkuudella kuin lyhyeltä matkalta, ja tulipas täpäköitä pysähtymisiä.
Tehtiin myös muutamia maasta seuraamaantuloja pitkältä välimatkalta, ne oli buenoja. Tunnarikin oli tänään ihan OK. Loppuun otettiin muutama hyppynouto metallilla. Aavistuksen varoen liikkuu metalli suussa. Jotain positiivistakin; metallin luovutukset on huomattavasti siistimpiä kuin puukapulan! Ei tuu metallin kanssa kiinni asti, vaan jättää just sopivan hajuraon. Vimpaksi hypeltiin muutaman kerran patukan perässä. On vaan ihan pakko hehkuttaa, miten hyväntuulinen tuo eläin on, kun ei ole juoksua tai valeraskautta sekoittamassa päätä! Ei voi itsekään muuta kuin hymyillä, kun Annin kanssa puuhastelee. :)
Iina ei päässyt vielä tänäänkään halliin. Ensi viikolla luulisi jo juoksun loppuneen.
Sitten luoksetuloja. Harmi ettei taaskaan ollut häiriötä. :/ Tein alkuun muutaman läpijuoksun patukalle, jonka jälkeen pysäytin pari kertaa, ja taas pari läpijuoksua. Stopit onnistuivat paremmin kuin pitkään aikaan! Tajusin, että mun käsky muuttuu välimatkan kasvaessa, joka varmasti on osaltaan vaikuttanut valumiseen. Nyt annoin käskyn samalla äänenvoimakkuudella kuin lyhyeltä matkalta, ja tulipas täpäköitä pysähtymisiä.
Tehtiin myös muutamia maasta seuraamaantuloja pitkältä välimatkalta, ne oli buenoja. Tunnarikin oli tänään ihan OK. Loppuun otettiin muutama hyppynouto metallilla. Aavistuksen varoen liikkuu metalli suussa. Jotain positiivistakin; metallin luovutukset on huomattavasti siistimpiä kuin puukapulan! Ei tuu metallin kanssa kiinni asti, vaan jättää just sopivan hajuraon. Vimpaksi hypeltiin muutaman kerran patukan perässä. On vaan ihan pakko hehkuttaa, miten hyväntuulinen tuo eläin on, kun ei ole juoksua tai valeraskautta sekoittamassa päätä! Ei voi itsekään muuta kuin hymyillä, kun Annin kanssa puuhastelee. :)
Iina ei päässyt vielä tänäänkään halliin. Ensi viikolla luulisi jo juoksun loppuneen.
5. marraskuuta 2009
Ah tätä syksyä...
Tämä vuodenaika on niiiin hanurista! Tulee pakostakin löysättyä treenitahtia. Töihin lähtiessä on pimeää ja töistä tullessa vielä pimeämpää. Kentillä ei ole valoja ja hallilla Virpiniemessä ei ole mahdollisuutta jo hallin lukujärjestyksenkään puolesta ravata päivittäin, hyvä jos pari kertaa viikossa. Iinan kanssa ei olla päästy juoksun takia halliin lainkaan. Onneksi juoksu on nyt jo loppumaisillaan. Kotipihalla pystyy onneksi jotain pientä treeniä tekemään, mutta isot liikkeet kuten ruudut ym. ovat vähän niin ja näin. Ja oishan se jo mielenterveydellekin hyväksi päästä oman tontin ulkopuolelle treenaamaan.
Lenkkeilykin on yhtä taskulampun kanssa tihrustamista. Lunta ei ole enää missään, mutta jäätikköä senkin edestä. Pellonpohjat ja metsäpolut ovat luistinratoja, ei tee mieli päästää koiria vapaaksi oikein mihinkään - meidän tuurilla katkovat vielä kinttunsa. Remmilenkittäminen puolestaan on p***eestä ja todella syvältä sieltä. Siitä ei ole mitään liikunnallista hyötyä koirille vaikka kipittäis 20 kilsaa, eikä meidän hienohelmat tee tarpeitaan narussa, joten täysin turhaa hommaa. Siinä ei mene muuta kuin hermot. Täällä maalla asuessa on koirilta aika hyvin unohtunut tuo kaunis remmikäyttäytyminen... Iina sitä ei ole koskaan oppinutkaan.
Ei siis auta muu kuin rämpiä umpimetsään lenkille. Sielläkin jänskättää, että joku juoksee päin puita tai repii itsensä risukoissa. Zeron pari talvea sitten sattunut äksidentti (puunkarahka upposi kainalosta sisään) on vielä tuoreessa muistissa. :/
Tulispa lunta ja kunnolla! Näkis jotain ja pääsis normaalisti liikkumaan. Siihen saakka näkemiin.
Lenkkeilykin on yhtä taskulampun kanssa tihrustamista. Lunta ei ole enää missään, mutta jäätikköä senkin edestä. Pellonpohjat ja metsäpolut ovat luistinratoja, ei tee mieli päästää koiria vapaaksi oikein mihinkään - meidän tuurilla katkovat vielä kinttunsa. Remmilenkittäminen puolestaan on p***eestä ja todella syvältä sieltä. Siitä ei ole mitään liikunnallista hyötyä koirille vaikka kipittäis 20 kilsaa, eikä meidän hienohelmat tee tarpeitaan narussa, joten täysin turhaa hommaa. Siinä ei mene muuta kuin hermot. Täällä maalla asuessa on koirilta aika hyvin unohtunut tuo kaunis remmikäyttäytyminen... Iina sitä ei ole koskaan oppinutkaan.
Ei siis auta muu kuin rämpiä umpimetsään lenkille. Sielläkin jänskättää, että joku juoksee päin puita tai repii itsensä risukoissa. Zeron pari talvea sitten sattunut äksidentti (puunkarahka upposi kainalosta sisään) on vielä tuoreessa muistissa. :/
Tulispa lunta ja kunnolla! Näkis jotain ja pääsis normaalisti liikkumaan. Siihen saakka näkemiin.
2. marraskuuta 2009
Maanantaitokot
Annin kanssa hallilla. Aloitettiin ruudulla. Pari toistoa kahteen eritavalla merkittyyn ruutuun. Muuten aika buenoja, mutta eka meni, kuten tavallista, huuhaamiseksi. Tätä täytyy ottaa nyt kunnon hevoskuuri ennen seuraavaa koetta.
Sitten luoksetuloja. Ensin läpijuoksuja, jonka jälkeen muutama stoppi tennarilla. Anniksi ihan yllättävänkin hyviä pysähdyksiä. Häiriötä meillä ei valitettavasti ollut kuin Symppiksen ja Leenan verran, jotka ovat jo niin tuttuja, ettei Anni heistä juuri ota painetta.
Otettiin vielä paikallaolo ja loppuun tunnaria, joka meni tänään ihan höpöksi. Ensimmäisellä kerralla toi väärän, parilla seuraavalla liikutteli vieraita ja aukoi suuta... >( Pari viimeistä ihan siedettävät, pientä vieraiden tökkimistä niissäkin. Täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota siihen, missä mielentilassa tunnaria tehdään. Liikettä on reenattu vielä sen verran vähän, että homma leviää kuin ankan p*ska jos koira käy liian kierroksilla. Onneksi tunnari on kokeen loppupäässä, jolloin pahimmat höyryt on päästelty jo ulos.
Käytiin treenin jälkeen pikaisesti Annalankankaalla. Enpä muista milloin Annilla ja Sympellä ois ollu noin hauskaa! Anni on muutenkin ollut viimeaikoina ihan super hyvällä tuulella niin treeneissä kuin kotonakin. Aivan eri koira kuin juoksun ja valeraskauden aikoina, jolloin koira laiskistuu, masentuu ja epävarmuus korostuu. Taroituksena on varata Annille sterilointiaika tammikuun alkuun.
Iinan treenit ovat olleet leiriltä saakka nostamista, nostamista ja nostamista. Ihan hauskaan mielentilaan on kakaraa saatukin. :D Jatkamme harjoituksia.
Sitten luoksetuloja. Ensin läpijuoksuja, jonka jälkeen muutama stoppi tennarilla. Anniksi ihan yllättävänkin hyviä pysähdyksiä. Häiriötä meillä ei valitettavasti ollut kuin Symppiksen ja Leenan verran, jotka ovat jo niin tuttuja, ettei Anni heistä juuri ota painetta.
Otettiin vielä paikallaolo ja loppuun tunnaria, joka meni tänään ihan höpöksi. Ensimmäisellä kerralla toi väärän, parilla seuraavalla liikutteli vieraita ja aukoi suuta... >( Pari viimeistä ihan siedettävät, pientä vieraiden tökkimistä niissäkin. Täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota siihen, missä mielentilassa tunnaria tehdään. Liikettä on reenattu vielä sen verran vähän, että homma leviää kuin ankan p*ska jos koira käy liian kierroksilla. Onneksi tunnari on kokeen loppupäässä, jolloin pahimmat höyryt on päästelty jo ulos.
Käytiin treenin jälkeen pikaisesti Annalankankaalla. Enpä muista milloin Annilla ja Sympellä ois ollu noin hauskaa! Anni on muutenkin ollut viimeaikoina ihan super hyvällä tuulella niin treeneissä kuin kotonakin. Aivan eri koira kuin juoksun ja valeraskauden aikoina, jolloin koira laiskistuu, masentuu ja epävarmuus korostuu. Taroituksena on varata Annille sterilointiaika tammikuun alkuun.
Iinan treenit ovat olleet leiriltä saakka nostamista, nostamista ja nostamista. Ihan hauskaan mielentilaan on kakaraa saatukin. :D Jatkamme harjoituksia.
1. marraskuuta 2009
Tokovalmennusta
Herätyskello herätteli aamulla klo 6:30 ja ei muuta kuin `pirteänä` Annin kanssa tokovalmennukseen. Mulla oli suuret odotukset, että saadaan ihmeparannettua Annin luoksetulon stopit nopeiksi, mutta jälleen kerran mut pudotettiin pilvilinnoista maan tasalle. Ei ole oikotietä onneen. Mitään mullistavia uusia vinkkejä kouluttajalla ei ollut noihin stoppeihin antaa, samalla tavalla jatketaan kuin tähänkin saakka.
Stoppien sijaan tehtiin Annille häiriöluoksetuloja. Anni ottaa hirmuisesti painetta, jos joku/jotkut seisoskelee sen luoksetuloreitin varrella. Tänään Anni ratkaisi asian siten, ettei liikahtanutkaan luoksetulokutsun saatuaan. Sama mitä tapahtui edellisessä kokeessa. Kyse ei ehkä ollutkaan kokeessa siitä, että erehdyin sanomaan koiralle "paikka", vaan yleisö ja tuomari olivat koiran mielestä sen verran vaarallisia, että katsoi parhaaksi jäädä pötköttelemään niille sijoilleen. Lyhennettiin radikaalisti matkaa ja pienennettiin häiriötä, jolloin saatiin koira liikkeelle, ja pikkuhiljaa vaikeutettiin harjoitusta. Lopulta tuli ihan iloisesti täydeltä matkalta liikehtivän ihmiskujan läpi. Tätä täytyy tehdä jatkossa paljon, ja ottaa jossain vaiheessa koiriakin mukaan kujaan.
Toisella kierroksella tehtiin ruutua. Kentällä kaksi erilaista ruutua, molempiin yksi onnistunut toisto. Sain vahvistuksen sille, ettei Annille enää koskaan ruokaa tai muutakaan palkkaa valmiiksi ruutuun! Vaikka olen "heitellyt" Annia jo pitkään tyhjään ruutuun, silti koiralla tulee kiusaus ensimmäisellä kerralla tsekata, oisko täällä sittenkin jotain, ja keskittyminen olennaiseen herpaantuu. Törppöjen tarkistamisesta ollaan jo onneksi päästy.
Vimpalla kierroksella ihmeteltiin tunnaria. Oman etsimisessä ja löytämisessä ei ole ongelmia, mutta se oman pureskelu... Aaaargh!! Saatiin neuvoksi opetella tunnarin suussapito kokonaan uusiksi. Ongelma on siinä, että Anni ottaa tunnarin suuhun kuten noutokapulan, takahampaisiin. Oikeampi paikka pienelle ja heiveröiselle tunnarikapulalle olisi heti kulmahampaiden takana tai etuhampaissa. Tehtiin tätä "oravaotetta" naksulla ja ihan hyvin hoksasi idean. Eri asia riittääkö mulla mielenkiinto ja energia alkaa nysväämään ton kanssa, vai otetaanko suosiolla pisteen-parin pistemenetys pureskelusta. Siinäpä taas mietittävää.
Tehtiin vielä Råtta-kelpien kanssa ryhmässä istuminen sekä paikallaolo. Istumisessa jäin näkösälle ja kävin palkkailemassa, koska ei olla kovin monesti tuota ryhmäistumista otettu. Paikkamakuun ajan olin piilossa, ja koiria käytiin häiritsemässä. Ei ongelmaa.
Loppuun vielä vähän seurailtiin ja riekuttiin patukan kanssa. Ihan kiva koulutus, vaikka ei mitään suurensuuria ahaa-elämyksiä tullutkaan.
Stoppien sijaan tehtiin Annille häiriöluoksetuloja. Anni ottaa hirmuisesti painetta, jos joku/jotkut seisoskelee sen luoksetuloreitin varrella. Tänään Anni ratkaisi asian siten, ettei liikahtanutkaan luoksetulokutsun saatuaan. Sama mitä tapahtui edellisessä kokeessa. Kyse ei ehkä ollutkaan kokeessa siitä, että erehdyin sanomaan koiralle "paikka", vaan yleisö ja tuomari olivat koiran mielestä sen verran vaarallisia, että katsoi parhaaksi jäädä pötköttelemään niille sijoilleen. Lyhennettiin radikaalisti matkaa ja pienennettiin häiriötä, jolloin saatiin koira liikkeelle, ja pikkuhiljaa vaikeutettiin harjoitusta. Lopulta tuli ihan iloisesti täydeltä matkalta liikehtivän ihmiskujan läpi. Tätä täytyy tehdä jatkossa paljon, ja ottaa jossain vaiheessa koiriakin mukaan kujaan.
Toisella kierroksella tehtiin ruutua. Kentällä kaksi erilaista ruutua, molempiin yksi onnistunut toisto. Sain vahvistuksen sille, ettei Annille enää koskaan ruokaa tai muutakaan palkkaa valmiiksi ruutuun! Vaikka olen "heitellyt" Annia jo pitkään tyhjään ruutuun, silti koiralla tulee kiusaus ensimmäisellä kerralla tsekata, oisko täällä sittenkin jotain, ja keskittyminen olennaiseen herpaantuu. Törppöjen tarkistamisesta ollaan jo onneksi päästy.
Vimpalla kierroksella ihmeteltiin tunnaria. Oman etsimisessä ja löytämisessä ei ole ongelmia, mutta se oman pureskelu... Aaaargh!! Saatiin neuvoksi opetella tunnarin suussapito kokonaan uusiksi. Ongelma on siinä, että Anni ottaa tunnarin suuhun kuten noutokapulan, takahampaisiin. Oikeampi paikka pienelle ja heiveröiselle tunnarikapulalle olisi heti kulmahampaiden takana tai etuhampaissa. Tehtiin tätä "oravaotetta" naksulla ja ihan hyvin hoksasi idean. Eri asia riittääkö mulla mielenkiinto ja energia alkaa nysväämään ton kanssa, vai otetaanko suosiolla pisteen-parin pistemenetys pureskelusta. Siinäpä taas mietittävää.
Tehtiin vielä Råtta-kelpien kanssa ryhmässä istuminen sekä paikallaolo. Istumisessa jäin näkösälle ja kävin palkkailemassa, koska ei olla kovin monesti tuota ryhmäistumista otettu. Paikkamakuun ajan olin piilossa, ja koiria käytiin häiritsemässä. Ei ongelmaa.
Loppuun vielä vähän seurailtiin ja riekuttiin patukan kanssa. Ihan kiva koulutus, vaikka ei mitään suurensuuria ahaa-elämyksiä tullutkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)