Jälkien vanhetessa otettiin esineitä. Koska Anni on nyt kolme peräkkäistä treeniä harrastanut esineen vaihtamista, eliminoitiin vaihtomahdollisuus ja vietiin ruutuun yksi esine kerrallaan. Esineiksi valittiin potentiaaliset ällöesineet eli nahkainen sandaali sekä mokkanahkainen talvisormikas. Ensin sandaali oikeaan takanurkkaan. Kuten arvelinkin, juoksi suoraan esineelle, merkkasi sen, mutta ei nostanut, vaan lähti etsiskelemään parempaa tuotavaa mammalle. Tästä olisin voinut kieltääkin, pyytää takaisin lähetyslinjalle ja lähettää uudelleen, mutta annoin nyt itse hoksata, että ruudusta ei löydy pörröisiä, vaaleanpunaisia ja ruusuntuoksuisia esineitä, vaan kannattaa ottaa se, mikä ensimmäisenä löytyy. Hetken ruudussa pyörittyään Anni palasi takaisin kengän luo, noukki sen ja toi vauhdilla perille asti. Palkka ja koira autoon.
Iina pääsi ruutuilemaan tässä välissä. Vietiin pehmolelu näöltä. Ekalla lähetyksellä otti spurtin takarajalle ihan vaan juoksemisen ilosta. Vasta toisella lähetyksellä muisti, että mitä oltiinkaan tekemässä ja toi pehmoeläimen ruudun keskivaiheilta. Tämän jälkeen Anni ruutuun uudelleen. Tälläkertaa hanska vasemmassa takakulmassa. Aika pitkään teki töitä ennen hanskan löytymistä. En ole ihan 100 prosenttisen varma, kävikö jo jossain vaiheessa sen merkkaamassa, koska ruudun takaosa oli aika tiheää metsää ja koira hävisi välillä näkyvistä kokonaan. Jokatapauksessa hanska tuli ruudusta perille asti yhdellä lähetyksellä ja sinnikkäällä etsimisellä. Positiivista verrattuna viime kesään on se, että Anni jaksaa tehdä töitä ruudussa huomattavasti pidempään. Vielä viime syksynä löi melko heti hanskat tiskiin jos ei esinettä löytynyt, ja palasi takaisin lähetyslinjalle. Niinhän se menee kaikessa, että kun joku asia alkaa mennä hyvin, tulee uusia ongelmia tilalle, kuten nämä esineenvaihtoviikot...
Jälki oli alokasluokan vaikeustasoa, tosin maasto oli paikoin aika haastava. Oli vesiojan ylityksiä, suopursua, risukkoa jne. Janan suoritti ok. Jäljen poimittua Anni lähti vähän "takki auki" jäljestelemään, ja ensimmäinen keppi jäi ilmaisematta. Loput 5 keppiä nousi, mutta vähän turhan kiireellä ajoi koko jäljen. :/
Iina on päässyt harmillisen vähän pellolle tänä kesänä. Turkka on ollut viikot työreissussa, ja viikonlopulle on siunaantunut kaikenlaista muuta äksöniä. Ymmärrän kyllä täysin, miksi Turkka ei halua minun käyvän Iinan kanssa pellolla. Me emme ole aina kaikesta koiran koulutukseen liittyvästä samaa mieltä, joten parempi, että molemmat keskitymme omiin koiriimme ja teemme jutut omalla tyylillämme. Heillä, kuin myös minulla ja Annilla on omat suunnitelmamme, juttumme ja kikkamme, joita emme halua kenenkään tulevan sekoittamaan. Ja sitäpaitsi heinäkin on nyt niin pitkää, ettei aloittelevan koiran kanssa ole pellolle asiaa tällä hetkellä, vaikka Turkka olisi maisemissakin. Jäljen sijaan Iinan esineruutuun olen saanut valtuudet, koska se ei sekoita Turkan ja Iinan tekemisiä millään lailla.
Ollessani viikot yksin kotona en viihdy sisällä lainkaan, joten tänäänkin kotiin päästyäni tuli treenattua Annin vielä muutamia tokojuttuja. Vaikka ei olla tokoa nyt kovin aktiivisesti reenattukaan, varovaisena haaveena on edelleen päästä korkkaamaan EVL jossain loppuvuoden hallikokeessa. Ensin juoksuttelin merkille. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen vein kapulat paikoilleen. Kova hinku olisi Annilla ollut juosta suoraan kapuloille, mutta malttoi kuitenkin mielensä. Lopuksi otettiin yhdet noudot molemmista suunnista. Harjoiteltiin myös tunnarikapulan pitoa ja otettiin kerran tunnari kokonaisena liikkeenä. Kylläpä oli taas mukava näperrellä tokotuksia pitkästä aikaa. :)
Reenien päätteeksi tempaistiin puolentoista tunnin iltalenkki miljoonien sääskien syötävänä.
Tässä viimeisessä näkyy hyvin, kuinka valtavasti noita ystäviä lenkillä on seurana. :Q
Kotona huomasin Zeron varovan vasenta etujalkaansa. Mitään ulkoista vammaa en nähnyt. Seuraillaan ja toivotaan että olisi vain venähtänyt.