Dobberimaastoa

Tänään olisi ollut Iina näytillä Haukiputaan ryhmiksessä, ellen blondina olisi kuvauttanut koiraa kaksi viikkoa ennen näyttelyä. Eipä käynyt kuvausaikaa varatessani mielessäkään mitkään dobingvaroajat. Ei onneksi jääty paljosta paitsi; tuomari tuskin olisi Iinasta tykännyt, kun EHta tuli dobberikehässä liukuhihnalta. Onnea kovasti Ria & Luna, ainoat erinomaiset! :)

Näyttelystä dobberimaastoihin. Päivi teki meille suorastaan jännittävän jäljen. Pari tuntia vanha, 6 keppiä ja pituudeltaan vajaa kilsa. Jälki sisälsi jos jonkinnäköistä mutkaa, kulmaa, piikkiä ja tienylitystä. Janalla vähän säädettiin ja jäljen löydyttyä otettiin ensin takajälki. Janaa lukuunottamatta Anni selvitti jäljen kunnialla ja nosti kaikki kuusi keppiä. Leveän hiekkatien ylityksessä tuli pikku hukka, mutta hyvin etsi ja löysi jäljen uudelleen. Koira sääteli hyvin omia voimiaan ja jaksoi työskennellä loppuun saakka intensiivisesti, joskin välillä aika korkealla nenällä. Ja mitä tämänpäiväisestä opimme; pieni janakuuri voisi olla paikallaan, eikä haittais vaikka vähän useammin käytäis siellä pellollakin...

Esineruutu oli niin ikään mielenkiintoinen. Ekalla lähetyksellä juoksi suoraan oikean takakulman esineelle (nahkainen sandaali), nosti ja lähti tuomaan sitä, mutta pudotti puolessa välissä matkaa, ja tuli tyhjin hampain takaisin. Ohjaaja oli vähän huuli pyöreänä. Toisella lähetyksellä kävi hakemassa jonkun kangasmytyn vasemmasta takakulmasta, ja vasta kolmannella lähetyksellä haki tiputtamansa sandaalin. Koiralla oli sandaalia kantaessa semmonen ilme, että "hyi **ttu, kanna itte sukkahikiset kenkäs"... Jostain syystä kenkä ällötti kovasti, samoin kuin leirillä nahkakintas, jonka toi lopulta pienen patistelun jälkeen pitkin hampain. Hmm... Tästä lähtien Anni hakeekin vain ja ainoastaan nahkaisia ja mahdollisimman pahanhajuisia esineitä. >:)

Sillävälin kun Anni puuhasteli metsässä, rusakko oli hammastelureeneissä. Zerokin oli päässyt kentälle opettelemaan mielenvirkistykseksi mm. piilonkiertoja. Tooodella hyödyllinen taito sohvaperunalle. ;D

Vetoreeneistä tytöillä on ollut taukoa jo pelkästään liian lämpimien kelienkin takia. Motivaationkin kannalta lienee hyvä välillä hengähtää noista hommista. Ollaan lenkitetty koirat joko jalkaisin tai pyörällä (tässähän saattaa vahingossa jopa omakin kunto kasvaa), ja uitettu koiruuksia paljon. Vielä kun saatais ruskuainenkin innostumaan uimisesta... Eilen illan viiletessä tehtiin pitkästä aikaa tytöille kevyt vetoreeni mönkkärillä. Kyllä oli intopiukeita koiria, kun saivat tauon jälkeen taas vetovermeet niskaan. :D Käytiin kymppikilsan lenkki, josta vetoa vajaat pari kilsaa, loput matkasta juoksivat irti. Osan matkasta mentiin suolla, saivat jumpata oikein kunnolla, ja kyllä nauttivat.

Zero pellossa.



Ja koko kööri pellossa. Ei oo tuo ilta-auringossa kuvaaminen meikäläisen laji. Tuli sitten mustavalkokuvia. :D

Alatemmeksellä

Alatemmeksellä koko köörillä.

Anni teki tottista. Tehtiin kokeenomainen harjoitus; mentiin yhtäaikaa kentälle toisen koiran kanssa ja ilmoittautuminen vieraalle "tuomarisedälle". Tehtiin aluksi seuraamiskaavio ja henkilöryhmää. Ammuttiinkin pitkästä aikaa. Paukkuihin ei reagoinut, mutta hlöryhmässä otti vieraasta miehestä painetta, ja yritti pari kertaa liueta ryhmästä. Päästiin taas puuttumaan ei-toivottuun käytökseen ja palkkaamaan kun korjasi. Tehtiin myös kaikki jäävät. Teki teknisesti oikein, mutta voimaa olisi niissä saanut olla enemmän. Henkilöryhmässä pyöriminen otti vissiin vähän koville. Noudot ookoot. Eteenmenoa pitää vielä muistutella useammassa palasessa, joten jätettiin se tänään ohjelmasta kokonaan. Otetaan se sitten ensi kerralla suurennuslasin alle. Paikallaolossa nousi istumaan, kun suoritusvuorossa oleva ohjaaja korotteli ääntään. Eipä ole tämmöistä ennen sattunut, mutta hyvä että sattui reeneissä eikä kokeessa > pitää ottaa vaan jatkossa lisää häiriötä paikallaoloon. Loistava reeni siinä mielessä, että tuli virheitä, ja sain aivan konkreettisia neuvoja kuinka korjata ne. Vielä kun tumpelo ohjaaja osaisi toteuttaa ne käytännössä. ;D Loistava reeni siinäkin mielessä, että myös ohjaajalla oli pikku jännitys päällä. Pitkästä aikaa on edes vähäsen toiveikas olo tuon pk-tottiksen suhteen. Kiitos Sami ja kiitos Makke. :)

Iinalle pelkästään puruja. Ruskuainen oli huomattavasti parempi kuin maanantaina, jolloin ilmeisesti pieni leiriväsymys painoi päälle. Turkkakin pääsi tekemään "maalimiesdebyyttinsä" ;D ja auttamaan rottiksen reenissä. Vielä on kaikki kädet ja jalat tallella.

Pellolla igen

Käytiin tänään tekemässä molemmille tytöille samanlaiset jälkireenit pellolla kuin eilen. Iinan jälki rehupellolle, jossa lyhyempi heinä kuin eilen. Annille puolestaan jälki kesannolle; kolme keppiä, yksi kulma. Iinalla tänään parempi reeni kuin eilen, Annilla puolestaan huonompi. Annilla meni vähän häseltämiseksi, eikä olisi nostanut viimeistä keppiä ilman painostusta. Annin jäljen olisi tosin voinut ajaa tuoreempanakin (käytiin tekemässä esineruutu välissä). Tuulemaankin alkoi reippaanlaisesti kun tultiin takaisin metsästä pellolle.

Annin esineruutu puolestaan oli ihan bueno! Melkein täysikokoinen ruutu alamäkeen, 2/3 ruudusta oli mustikkavarvikkoa ja 1/3 suota. Ihan mielenkiintoinen maasto. Haetutin kaksi esinettä. Positiivista oli se, että nenä oli auki jo mennessä. Annin ongelmana on ollut se, että ruudussa juostaan ensin täysillä takarajalle ja aletaan vasta siellä hommiin. Tänään tästä ongelmasta ei ollut tietoakaan. :)

Iina teki illalla vielä vähän tottista iltaruokansa eteen.

Peltojäljellä

Päästiin tänään konkareiden peltojälkioppiin puikkisten kanssa.

Iinalle lyhyt, n. 50 askeleen suora. Rauhallisesti ja tarkasti jäljesti paria pientä herpaantumista lukuunottamatta. Herpaantumisista tuskin kannattaa vielä huolestua, sillä jälkeä on reenattu vasta niin vähän, ettei koiruudella eikä isännälläkään ole vielä täysin kirkkaana mielessä mikä on homman nimi. Lisäksi koiralle oli uutta se, että perässä hiippaili useampi tyyppi seuraamassa koiran työskentelyä. Sekin toi oman häiriönsä hommaan. Jäljen päässä oli ruokapurkki, johon maahanmeno.

Annikin pääsi hommiin. A:lle palkka on tullut aina kepiltä eikä jäljeltä. Oli hieman eri meininki jäljestyksessä nyt kun jäljeltäkin löytyi ruokaa. :D Ja parani vain loppua kohden. Jäljellä 3 keppiä, ilmaisut ok.

Mielenkiintoista oli nähdä myös jo pitkälle reenattujen ja kisaavien koirien työskentelyä pellolla. Erittäin mielenkiintoinen ja opettavainen ilta! :) Tästä on hyvä jatkaa rusakon kanssa, eikä Annillekaan tee ollenkaan pahaa tehdä jatkossakin tarkkuusreeniä pellolla.

Back in business

Päivitellääs vähän kuulumisia.

SDY P-S ao:n leiri oli ja meni. Kaikin puolin huippuviikonloppu, kiitos mukanaolijoille! :) Iina teki viikonlopun aikana tottista ja puruja, Anni tottista. Perjantaina käytiin Annin kanssa jäljelläkin omin päin ja tehtiin esineruutu.

Iina teki tottiksessa beehoojuttuja. Suurennuslasin alla oli liikkeestä maahanmeno, jota pitäis saada nopeammaksi. Annin kanssa pohdiskeltiin viimekesäistä pk-tottisongelmaa eli koetilanteessa jännittämistä, jonka seurauksena koira passivoituu. Saatiin ensimmäistä kertaa ikinä treeneissä luotua Annille henkilöryhmässä samanlainen paine kuin kokeessa, päästiin puuttumaan siihen, ja vieläpä onnistuneesti. Seuraavilla kerroilla koiran alkaessa jännittää vieraita ihmisiä se ei lamaantunut, vaan päinvastoin alkoi tiivistää seuraamistaan.

Ja sitten hieman kuvakoostetta viikonlopulta.

Iinan ekan päivän eka purureeni.













Toisen päivän rähinöitä.









Tytöt rentoutuu reenien päätteeksi rannalla.









Leirinpäätösbileet ala Iina, Lara ja Sona.

Haukiputtaalla

Kolmen koiran yksinhuoltajana; T työreissussa Kajaanissa. Ollaan nautittu hellepäivistä Haukiputaalla rannalla löhöten, ja illan viilettyä käyty Annin kanssa kahtena iltana koulun kentällä tottistelemassa. Voi että mullon hyväntuulinen eläin. Iina pääsi ke etsiskelemään esineitä.

Huomenna käännämme autonkeulan kohti Oulujärveä ja SDY Pohjois-Suomen ao:n leiriä. Semmonen kutina, että on tulossa loistoviikonloppu. B)

Iina läpivalaisussa

Iina on nyt luustokuvattu. Niska, selkä, polvet ja kyynärät siistit, mutta lonkkien osalta olisi voinut paremmaltakin näyttää. Eläinlääkärin arvio oli C/C, vasen mahdollisesti jopa D. Tämän suuremmin spekuloimatta jäämme odottamaan virallista lausuntoa.

Hellereeniä

Kesän ensimmäiset helteet vetää aika laiskaksi sekä koirat että ohjaajat. Tänään ryhdistäydyttiin ja käytiin dobberiporukalla esineruutuilemassa. Anni haki 2 esinettä ilman ongelmia. Iinan reenistä sen sijaan ei jäänyt paljon kerrottavaa. Rusakko näki tai haistoi metsässä jonkun mörön, eikä suostunut etenemään ruudun puoltaväliä pidemmäs. Olisko metsästä tuulahdellut riistan haju vai mikä oli - jokatapauksessa todella ei-tyypillistä käytöstä Iinalle. Käytiin lopulta näyttämässä esine, jonka toikin viimein.

Niin kivaa kun reenaaminen onkin, parasta tämänpäiväisessä oli ehdottomasti kuuden roopermannin, yhden sakumaanikon ja Zeron rantabileet, johon sisältyi enemmän ja vähemmän tyylikkäitä uimaharjoituksia, kilpajuoksua, painia ja makkaran kerjäämistä sulassa sovussa. Harmi ettei ollut kamera mukana. Ihana kesäpäivä - kiitos seuralaisille! B)

Kesä on näyttänyt viikonlopun aikana myös varjopuolensa. Meidän pihassa on havaittu viikonlopun aikana yhteensä kolme kyykäärmettä, ja talon vierestä menevältä tieltä kaksi. Ratsastuslenkilläkin luikerteli mokomia vastaan. :Q Joka kolo huudeilta on tutkittu, eikä pesää löydy, joten tultiin siihen lopputulokseen, että niiden on tultava viereiseltä pellolta pihalle ja tielle päivää paistattelemaan. Myyriä on tänä vuonna ennätysmäärä, joten kyillä riittää evästä yllinkyllin.

Hengestään pääsee jokainen kyynperkele, joka meidän reviireille eksyy. Tässä yksi, joka on päässyt eroon päästään.

Sitäsuntätä

Koko kolmikon kanssa tottistreenit kotinurkilla. Anni oli super! :) En tiedä voiko leikkaus vaikuttaa korvienväliin jo nyt, mutta koira on huomattavasti leikkisämpi ja hyväntuulisempi kuin aikoihin. Se revittelee lenkillä takapuoli maata viistäen ja silmävalkuaiset vilkkuen miljoonaa suurta kahdeksikkoa, ja selvästikin nauttii kun saa hullutella. Iinan kanssa on jatkuvasti painit pystössä, ja myös treeneihin on jostain tullut poweria lisää jopa siinä määrin, että mm. jäljellä olin tänään aika helisemässä. Missä on se rauhallinen Anni, joka jäljestää liina löysällä? Ei oo näkynyt...

Mää tiijän että sulla on pallo siellä!



Seuraa!



Ja palkka.



Lopuksi vähän poseerattiin. Ei ole kilojakaan tullut leikkauksen kylkiäisenä.



Iinan reeniä.



Luoksetulo, joka on vähän turhankin tiivis.



Maasta patukalle luoksetulo.







Zerpan viisaita ilmeitä ja dumbokorvia.







Jäljellä oli taas semmonen meno päällä että heikompaa hirvittää. :D Sain jarrutella tosissaan. Matalalla nenällä kuitenkin ajoi ja kaikki kepit noukki matkan varrelta.





Turkka on ilmeisesti alkanut valmistautua syksyn canicrosseihin juoksuinnostuksesta päätellen. Koirat ovat toistaiseksi olleet lenkeillä mukana irti. Jossain vaiheessa voisi Annin laittaa taas valjaisiinkin. Päätin tänään lähteä mukaan fillarilla, joka osoittautui todella huonoksi ideaksi. Pehmeällä hiekkatiellä 20 vuotta vanhalla mummonopsalla ei ollut mikään nautinto yrittää roikkua himourheilijan perässä. :P

Alatemmeksellä

Kevään ekat tottisreenit "kotokentällä" Alatemmeksellä.

Anni aloitti jäävillä; istu, maahan, seiso. Nopeat ja suorat jätöt, ei asentovirheitä. Valmisteleva seuraaminen oli vaan jotain aivan kamalaa. Painoi niin että ohjaajan eteneminen oli todella hankalaa. Koiruus saisi olla myös seuratessa taaempana ja suorempana. Tuossapa (taas!) mukava pikku projekti... Tässä asiassa pahimmat puutteet löytyy ohjaajasta, kun aina se paikka pääsee aina lipsahtamaan persiilleen. :/ A teki myös paikallaolon sekä kaikki noudot. Vielä oli muistissa A-este ja metrinen hyppykin. Loppuun muutama eteenmeno.

Iinan ohjelmassa BH-seuraamiskaavio. Koira teki hyvin, ohjaaja voisi opetella kävelemään suoraan ja tekemään täyskäännökset oikein... Iinan kanssa myös istumisia ja maahanmenoja. Istumiset oli tosi nopeat, mutta maahanmenot tooosi hitaita. Istahtaa ensin ja menee vasta sitten maaten. Tehtiin erilaisia maahanmenovariaatioita, ja lopulta löytyikin keino, jolla koira meni maahan hissinä. Tätä täytyy nyt vahvistaa kovasti.

Myös Iina otti paikallaolon. Häiriönä toimi Anni ja tennispallo. Nousi ensimmäisen kerran sitten hallin kurinpalautuksen, ja tiesi nousseensa. Kiltisti pötkötteli loppuajan, vaikka kuinka häirittiin. Tästä tottakai ruhtinaallinen palkka. Veikkaisin, että tämän reenin jälkeen rusakko muistaa taas tovin jos toisenkin, miksi paikallolosta ei kannata nousta. Paikallaolopaineet purettiin A-esteelle, josta Iina tykkää kovasti. :D Juoksivat A:ta pallon perässä, ja lopuksi Turkka kokeili A-estenoutoa kapulalla ekaa kertaa. Yritti ekalla kerralla kiertää takaisintullessa, mutta yksi ohjaus riitti, ja seuraavilla kerroilla meni reippaasti yli mennen tullen. Luovutuksetkin olivat ihan nappusuoritukset. :)

Zerppakin pääsi lopuksi kentälle puuhastelemaan.

Maastoilemassa

Meidän piti osallistua tänään Annin kanssa OKK:n tokokouluttajien teemailtaan, mutta äitienpvärientojen ja aikataulujen päälekäisyyksien vuoksi tokosuunnitelmat muuttuivat maastoreeneihin.

Jälkien vanhenemista odotellessa tehtiin molemmille tytöille esineruutu. Pitkä ja kapea suikale tosi haastavaan maastoon. Anni ja Iina katselivat lähetyslinjalta kun esineitä tiputeltiin ruutuun noin kymmenkunta, ellei enemmänkin. Saivat käydä vuoronperään hakemassa esineen. Anni haki 4 esinettä ja Iina 3. Hyvin nousi kierrokset molemmilla, kun joutuivat odottelemaan omaa vuoroaan ja samalla näkivät, kun toinen sukkuloi ruudussa. Zero pääsi hakemaan loput esineet.

Iina ajoi jäljen pellolla. Hienosti meni. Nenu ei noussut kertaakaan, ja rauhassa teki hommia. Annille alokasluokan jälki metsään. Eteni janalla suoraan, mutta otti takajäljen. Kun löydetiin oikea suunta, ensimmäinen puolikas piti jarrutella tosissaan. Kepit kumminkin nousi tohottamisesta huolimatta varmasti yksi toisensa jälkeen. Kolmannen kepin jälkeen alkoi työskennellä rauhallisemmin ja tarkemmin. Loputkin kepit nousivat ongelmitta.

Kameraa ulkoiluttamassa

Kuvatuksia iltalenkiltä.









Annikin ennätti hiirijahdiltaan yhteen kuvaan...



Iina pönöttää.

Iltareissu Vaalaan

Käytiin tsekkaamassa tänään miltä näyttää SDY Pohjois-Suomen kevätleirimesta Säräisniemen Suviranta. Ei valittamista - loistopaikka koiraleireilyyn! 8) Annin kanssa korkattiin samalla jälkikausi Oulujärven upeissa maastoissa.

Ylimääräisiä höyryjä purettiin ennen jälkeä esineruutuun. Poljettiin pitkä ja kapea "polku", jonne jätettiin kolme pientä esinettä. Harjoituksen tarkoituksena oli saada koira etenemään suoraan ja etsimään myös mennessä. Tämä ei ihan toteutunut Annin kohdalla; juoksi ekalla lähetyksellä tuhatta ja sataa hullunkiilto silmissä kaikkien esineiden yli, ja reilusti yli takaranajankin, ja vasta takaisintullessa avasi nenänsä ja malttoi alkaa hommiin. Kaikki kolme esinettä nousi, tosin viimeinen helpotettiin ja käytiin näyttämässä.

Itse jälki sitten oli - noh - aika innokas sekin. :D Jana (n. 10 metriä) oli hyvä, alku sähellystä ja yksi keppikin jäi ilmaisematta, loppua kohden tarkensi ja ajoi pari yllättävän napakkaa kulmaa.

Huuhkajapuistossa

Rotkulareeniä kaupungissa. Annikin pääsi tottistelemaan. Otettiin alkuun sirunluku ja juoksuntarkastus, vähäksi aikaa koira autoon, ja hetken huilin jälkeen samalle tyypille ilmoittautumaan. Tätä täytyy alkaa ottamaan nyt joka kerta, kun kentällä on Annille vieraita miehiä.

A:n tottisohjelmassa seuruuta (painoi ja poikitti aika lahjakkaasti), liikkeestä maahan+luoksetulo (jättö supernopea ja suora, l-tulossa tuli kahtamiljoonaa pahki), liikkeestä seisominen (bra!) ja hlöryhmä (pientä silmien ja korvien pyörittelyä, muuten ok). Mustuainen oli aika täpinässä.

Iinalle paikallaolo bc:n häiritsemänä, sekä kontakti-/seuruuharjoituksia niin ikään häiriön alla. Toisella kierroksella hammastelua.

Vappuleireilyä

Lähdettiin vappuaattona perjantaina ajelemaan kohti Rymättylää DTT:n vappuleirille. Tälläkertaa mukana oli ainoastaan Iina.

Iippana treenasi viikonlopun aikana esineruutua, tottista ja puruja. Kuvat puhukoot puolestaan.

Ruudusta peuranp*skan seasta löytyi hanska.







Pikkukoira hurrrrjana.



Tyynynmetsästystä kera fiksujen ilmeiden.







Rauha.



Ja viimeisenä, mutta ei vähäpätöisimpänä tottista. Henkilöryhmäharjoitus.



Kiitokset vielä kertaalleen järjestäjille mukavasta leiristä! :)