Uusi laajis

Kävin lauantaina objektiiviostoksilla. Päädyin kiinteäpolttoväliseen Canonin 28mm f/1.8 USM -lasiin, joka yllätti todella positiivisesti. Hämärään sisäkuvaukseen aivan loistokapine! :D











Tässä viimeisessä kuvassa leijona on juuri hyppäämässä luontodokkarista meidän olkkariin. Iinan silmissä on aitoa kauhua. :D

Kallilla

Tänään piti olla harjoituskilpailut Keminmaassa, mutta kisat peruttiin liian kireän pakkasen vuoksi. Pakkasta oli aamulla -17 ja pakkasraja oli -15. Keli kuitenkin lauhtui pari astetta päivän valjetessa, joten päätettiin lähteä ajelemaan Kallille siitä huolimatta että kisat oli peruttu. Niin oli tehnyt moni muukin; paikalla oli noin kymmenkunta koiraa hiihtäjineen, ja saatiin hyvät kimppatreenit aikaiseksi.

Annille vetoa 3 + 1 km. Molemmille lenkeille lähti keulakoira. Kolmosen lenkki oli Turkan sanoja lainatakseni nihkeä. Suksi ei luistanut ja Anni oli hölläillyt ylämäissä. (Annihan ei ole koskaan hirveästi ylämäissä auttanut, tasaisella se vetää sitten senkin edestä) Monotkin olivat olleet niin tiukalla, että varpaat paleltuivat. Niitä sitten sulateltiin tovi jos toinenkin.

Varpaiden sulattelun ja pienen suksihuollon jälkeen toinen Annin lenkki oli huomattavasti parempi.

Anni yrittää hienovaraisesti kertoa, että voitais jo mennä.



Ja sitten mentiin.



Toiselle kierrokselle lähtö.



Maaliintulo.



Iina veti 1 + 1 km. Iinakin pääsi lähtemään molemmille lenkeille toisen koiran perään. Ekalla lenkillä ei mitään ongelmia. Oli suihkinut latua kuin pieni raketti. Toisella kierroksella Turkan laskiessa alamäessä koiran rinnalle, Iina päätti vähän toppuutella hiihtäjää niittaamalla reiteen kiinni. Seuraavassa alamäessä meinasi sama juttu toistua, mutta Turkka oli tällä kertaa nopeampi ja Iina sai nenille. Meinaa vähän kierrokset käydä punaisella ruskealla noissa hiihtohommissa. :D

Iina toista kertaa elämässään suksien edessä.



Ja tyylillä maaliin.



Jättiläiskalkkuna (kiitos Päivi uudesta lempinimestä!) lähdössä toiselle kierrokselle.



Tässä vielä muutama Mari Moisalan ikuistama otos tytöistä.

Kiirettä pitelee...



Anni maalisuoralla.

Iina 1 vee

Iina täytti tänään kokonaiset 1 vuotta! :)

Synttäreitä vietettiin tottiksen merkeissä hallilla. Ensimmäisellä kierroksella seuraamista, luoksetuloja ja liikkeestä istumista. Seuraaminen loistavaa, luoksetuloissa häröilyä, istumiset OK. Toisella kierroksella hyppyä ja vähän takapuolen hallintaa (=paikallakäännöksiä, peruutuksia yms.).

Synttäribileet jatkuu huomenna Keminmaan Kallinkankaalla, jossa järjestetään harjoitushiihtokilpailu. Anni on ilmoitettu vitoselle ja Iina kilometrin matkalle. Toivottavasti pakkanen ei kiristy alle viidentoista, että päästään hiihteleen.

Kuva pikku-Iinasta on otettu Auralla hiihtokisoissa maaliskuussa 09. Uskomatonta kuinka nopeasti aika kuluu.

Anni Auralla

Annin kanssa piipahdettiin Auralla hiihtämässä. Keli oli jäätävä, -13 + tuuli, ei siis mitkään ihanneolosuhteet. Latu oli jäinen ja möykkyinen, eikä pitoa ollut pätkän vertaa. Hiihtäjä ei ollut kovinkaan onnellisen näköinen lenkiltä tultuaan, mutta koira oli yhtä hymyä. :) Ihanaa että päästään taas Anninkin kanssa normaali elämään kiinni!

Tassutaistelu voitettu :)

Annin tassu alkaa olla pelikunnossa, ja päästiin tänään pitkästä aikaa koko kolmikon kanssa mönkkärilenkille. Johan se oli aikakin; tassua paranneltiin liki kuukausi. Käytiin noin 7 km reissu, josta Annille n. 1.5 km vetoa.

Pössis hallilla x 2

Ollaan kirjaimellisesti asuttu hallilla viimeiset kolme päivää. Torstaina Iina pääsi ennen Turkan vetämiä treenejä tekemään tottikset. Tehtiin tällä kertaa koko reeni samaan syssyyn. Iina teki ekaa kertaa hyppynoutoja patukalla, jonka jälkeen vähän nopeita maahanmenoja. Seuraamista tehtiin pitkästä aikaa ruoalla niin, että minä toimin apuohjaajana ja naksuttelijana. Iinan seuraamispaikka on aavistuksen liian edessä; alkoi nopeasti itse korjata paikkaa taaksepäin. Loppuun luoksetuloja teemalla vauhti ja lennosta vapautus patukalle. Oikein onnistunut treeni!

Annilla edelleen juoksut jatkuu, joten A ei ollut torstaina hallilla, eikä perjantainakaan. Myös Zero jätettiin molempina päivinä kotiin pitämään Annille seuraa. Iinan perjantaitreeni aloitettiin luoksetuloilla. Oli vissiin eiliset vauhtiluoksetulot vielä tuoreessa muistissa... XD Kunnon kanuunankuulameininkiä. Nyt kun on saatu vähän vauhtia noihin luoksetuloihin, pitäis saada se jotenkin jarruttamaankin. Tällä hetkellä Iinan taktiikka on pitkältä matkalta luoksetuloja otettaessa juokse ja taklaa. Ohjelmassa oli myös seuraamista ja A-esteen opiskelua. Piti ottaa Iinalle vielä toinenkin kierros, mutta Turkka päätti olla ahnehtimatta.

Lauantai menikin talkoillessa tokoepiksissä. Koesuorituksia katsellessa tuli ihan hirveä hinku koekentälle. Jospa me Annin kanssa käytäis vähän helmikuun lopulla taas voivottelemassa... ;)

Tyhjänpäiväisiä jorinoita

Päivittelin missä mennään -osiota, ja aika köykäiseltä näyttää kalenteri hiihtojen osalta. Vetokausi ei ole päässyt alkamaan niin kuin olisi pitänyt; kun ladut saatiin kuntoon, tuli pakkaset. Kun kelit alkoi mennä inhimillisempään suuntaan, loukkasi Anni tassunsa, jota parannellaan yhä edelleen. Anni on päässyt ladulle tasan kerran tälle talvelle ja kelkan eteen kahdesti. Näillä vedoilla ei paljon juhlita. Kausi olisi tarkoitus korkata PK SM:issä Kangasalalla 20.-21.1. Yksilömatkoille ei näillä treeneillä koiraa lähdetä viemään, joten tyydytään hiihtämään 5 km viesti. Pohjakuntoa ollaan tehty Annille mönkkärillä irtolenkittämällä koko kesä ja syksy 3-4 krt viikossa 10-20 km matkoja vaihtelevissa maastoissa, joten vitosesta pitäisi koiran kyllä selvitä kunnialla, vaikka välissä on pakkolepoa muutama viikko ollutkin. Jos sitten maaliskuussa Auralla olisi koira ja hiihtäjä jo "kymppikunnossa"...?

Iinan hiihtotreenit ovat puolestaan tyssänneet keulakoiran uupumiseen. Toisaalta Iinalle on nyt tärkeämpää tehdä pohjakuntoa irtolenkittämällä. Riittää, että saadaan muutamat onnistuneet lyhyet vedot alle, ja koiralle hullunkiilto silmiin. Ensi talvena sitten täydellä höyryllä hiihtoa ruskeankin kanssa.

Sitten kuulumisia tottisrintamalta: tassuvammainen on tehnyt viime päivinä mielenvirkistykseksi kaukoja (m-s-m viilauksessa edelleen) ja tunnaria. Iinan tottisrintamalle kuuluu lähinnä nopeita maahanmenoja.

Hallilla - igen

Taas vierähti ilta hallilla. Anni ei juoksunsa kanssa voinut halliin mennä, joten Iina ja Zero treenasivat senkin edestä. Iinalle ekalla kierroksella seuraamista ja luoksetuloja. Katolta tuli vähän väliä lumia alas hirrrrveellä ryminällä, meinas jo itseäkin alkaa jännittämään. Iinakin vähän luimesteli kovalle metelille, mutta jatkoi samantien hommia, kun ryminä oli ohi. Häiriöstä huolimatta Iina teki ihan loistopätkiä. Nyt sitä videotakin olis roppakaupalla, mutta kun yritän niitä tänne ladata, herjaa enimmäiskoon ylittymistä, vaikka pätkät on max minuutin mittaisia... Grrr.

Iinan huilatessa autossa Zero kävi hallissa tekemässä vähän seuraamista, noutoja, luoksetuloja ja muuta mukavaa. Energistä menoa, etten sanois. :D

Iinan toisella kierroksella hyppyä ja maahanmenoa. Hypyt hyviä, maahanmenot saisi olla huomattavasti nopeampia.

Sitten tassuavautumista: Annin anturahaavaa on nyt paranneltu parisen viikkoa. Itse viilto on jo parempi, mutta nyt on kynsivalli pahan näköinen. Olisiko siteissä päässyt hiertymään ja tulehtumaan? :( Jos tassu ei viikonlopun aikana lähde radikaalisti paranemaan, täytyy hakea antibiootit paikallishoidon kaveriksi.

Ja loppuun rusakkokevennys. ;D

Torstaitokot

Turkka lupautui vetämään OKK:lla tokoa kevätkauden torstai-iltaisin, ja tänään oli ekat treenit. Käytimme tottakai tilaisuuden hyväksemme ja treenasimme hallissa omat koirat ennen Turkan treenejä.

Molemmat tytöt pääsivät halliin kahteen otteeseen. Iina teki ekalla kierroksella seuraamista. Ollaan tähän saakka tehty seuraamista aika lyhyttä pätkää. Tänään nostettiin vähän vaatimustasoa ja tehtiin pidempi seuraaminen, johon sisältyi sekä hitaita että juoksuosuuksia, pysähdyksiä ja käännöksiä joka suuntaan. Hyvin pysyi paikka ja kontakti pikkulikalla! :) Toisella kierroksella liikkeestä istumisia. Iina sekoittaa vielä istumista ja maahanmenoa, joten tarvii aika voimakkaan avun. Loppuun luoksetuloja.

Anni teki ekalla kierroksella liikkeestä istumista, luoksetuloja (läpijuoksuja sekä pysäytyksiä) ja maasta seuraamaanjuoksuja. Toisella kierroksella seuruuta, ruutua ja kaukoja. Anni oli vaisumpi kuin pitkään aikaan. Syy selvisikin illalla kotona; juoksu alkoi kuten odotinkin.

Videotakin ois illan tottisteluista, kun sais vaan aikaiseksi purkaa ne kamerasta ja ladata bloggeriin. On vaan niin helkutin hidasta hommaa... :/

Tottista ja kameratestiä

Iina treenaili tänään tottista kotinurkilla, ja minä testailin samalla uuden kameran videokuvausmahdollisuuksia. Iina teki hienoa tottista, harmi että sain aikaiseksi ainoastaan mustaa suttua luvatun huippulaatuisen full HD:n sijaan. Vika taisi olla (taas) käyttäjässä. Still-kuviakin näköjään saa kesken videoinnin, tällainen vahinkolaukaus oli tallentunut videoinnin tiimellyksessä. :P



Täytyy vissiin lukaista manuaalista videokuvaus osio ajatuksella ja yrittää huomenna hallilla uusiksi. Anni on parina iltana tehnyt ruutu- ja tunnaritreeniä. Katsotaan jos saatais vähän Anniakin kuvattua huomenna.

Suunnitelmat uusiksi

Anni päätti pistää leikkaussuunnitelmat uusiksi. Näyttää nimittäin siltä, että neiti aloittaa juoksunsa minä hetkenä hyvänsä. Leikkausaikaa varatessani ajattelin juoksujen tulevan joskus maaliskuulla. En muistanut, että syystä tai toisesta syksyn juoksu tuli reilusti etuajassa, joten ei siis ihme, että kevään juoksukin nyt aikaistuu. No ei siinä mitään, varaillaan uutta leikkausaikaa sitten huhti-toukokuulle. Harmi siinä mielessä, että keväällä olis ollut kiva käydä pari jälkikoetta, kun ei vielä ole kovin kuuma, eikä metsässä ole marjastajia, sienestäjiä jne. Noh, ehtiihän sitä syksylläkin.

Jotain positiivista sentään; päästään Annin kanssa toivonmukaan hiihtämään parit kisat tälle talvelle, jos vain saadaan koira ja hiihtäjä iskuun. Annin treenaus on edelleen tassuhaavan takia jäissä. Mahdottoman hitaasti paranee. :( Annilla on rankkaa, kun näkee kavereiden pääsevän lenkille. Tänäänkin tuijotteli ikkunasta ja päästeli raskaita huokauksia peräjälkeen, kun Iina ja Zero lähtivät mönkkärilenkille. Kurjaa.

Halleluuja...

...pakkaset on vihdoin ohi, ainakin toistaiseksi. Koiruudet pääsivät kirmaamaan pellolle puuterilumeen, eikä ollut riemulla rajoja. :)





Ja niin koitti vapaus!





Nakkaa jo!



Väsyneenä mutta onnellisena kotiin.



Melkein 1-vee Iina posettaa.

Kajaanin tamminäyttelyssä

Iinan kanssa Kajaanin tamminäyttelyssä. Annikin oli ilmoitettu käyttöluokkaan, mutta A joutui jäämään kotiin parantelemaan tassuansa. Iina sai EH:n ja sijoittui luokassaan toiseksi. Tuomari oli tarkka liikkeistä, ja olisi toivonut Iinan liikkumiseen lisää voimaa. Ja toivoi myös, kuten muutkin tuomarit, parempaa ylälinjaa. Nämä tiputtivat laatuarvosan ERIstä EHksi.

Iina esiintyi jälleen oikein mallikkaasti. :)

Boooooring...

Me kuollaan ihan just tylsyyteen. Monta päivää ollaan jo menty 5 minuutin ulkoiluilla, johtuen -25...-35 pakkasista. Tekemättömyys alkaa näkyä koirissa eri tavoin. Zero laiskistuu täysin. Se nauttii aivan suunnattomasti siitä, ettei sen tarvitse tehdä mitään muuta kuin lämmittää sohvaa ja jyrsiä luita. Välillä pitää käydä ihan ravistelemassa, että onko se edes elossa. Iina puolestaan keksii itselleen kokoajan uutta mukavaa tekemistä ja askarreltavaa, joka ei kaikkien kanssaeläjien mielestä ole aina kovin mukavaa... Iina jos joku tarvitsisi nyt kipeästi parin-kolmen tunnin höyrynpoistoirtolenkin. Ja Anni, huoh. Se juoksee ikkunasta toiseen ja haukkuu jokaisen ohikulkijan pikkulinnuista lähtien. Että riittäis jo nuo pakkaset, kiitos. Kävi jo mielessä, että oiskohan joku lappalaiskoira ollut parempi rotuvalinta näille leveyksille. No ei sentäs. ;D

Onneksi on olemassa edes yksi asia, joka saa Iinan rauhalliseksi pakkaspäivinäkin - tyyny! :D



Posteljooni toi Annille uusia fleecetossuja.



Anni lempipaikallaan käytävässä lipaston päällä vahtimassa ohikulkijoita.



Nti Rasittava.

Uusi koirankuvain

Pitkään olen Canonin EOS 7D:tä käynyt kaupassa kuolaamassa, ja viimein tänään sain sen omaksi. Voi tätä onnenpäivää! :D Harmi että olen kipeänä ja ulkona paukkuu -30 pakkanen, vielä pitää siis malttaa muutama pvä että pääsee tositoimiin. Ja kun tositoimiin pääsen, veikkaanpa että siitä ei ihan heti loppua tule. Kuvia siis luvassa tänä keväänä tuutin täydeltä. ;D

Tässä muutama Turkan ottama testikuva. Kuvat otettu todella hämärässä olkkarissa, siihen nähden kivaa jälkeä! Optiikkaana lempilasini ja tällä hetkellä ainoani Canon EF 70-200mm f/4.0 L IS USM. Joku laajakulma pitäis saada vielä tuon kaveriksi...

vWD tulos

Annin vWD lausunto saapui tänään Finnzymesiltä.

DNA-määrityksen tulos: tutkitun koiran tyypin 1 von Willebrandin taudin diagnoosi on KANTAJA. Koiralla ei ole verenvuotoriskiä, mutta se periyttää tautia aiheuttavan geenin muunnoksen keskimäärin puolelle jälkeläisistään.

Että semmonen diagnoosi. Nyt voidaan siis turvallisin mielin varata aika sterilointiin. Anni on päässyt jo kauluri päässä toikkaroimisen makuun anturahaavansa kanssa. Reppana kinkkasee kolmella jalalla, ja kohta aukaistaan mahakin. Ei oo helppoa Annikoiran elämä. :(

Tottista ja haljennut antura

Tottista koko komppanian kanssa hallilla. Treenin alkajaisiksi Iina pääsi liinan nokkaan katselemaan, kun Turkka leikki Zeron kanssa, ja sekös ruskeaa otti kupoliin ankarasti. Kun viimein oli Iinan vuoro totella, se ampui pyytämättä suoraan perusasentoon ja oli niin pätevänä että huh! :O Ekalla kierroksella Iinalle pätkiä seuraamista patukkapalkalla, hyppyjä sekä A-estettä.

Hetken huilitauko autossa, ja taas toistettiin sama kuvio; Iina ei päässytkään suoraan tekemään, vaan joutui taas hallin laidalta katselemaan, kun isäntä piti hauskaa Zeron kanssa. Toisella kierroksella Iina otti liikkeestä maahanmenoja. Alkaa ennakoimaan jääviä todella helposti! Jo kahden toiston jälkeen alkoi oma-alotteisesti tippuilla maahan kesken seuraamisen. Toisella kierroksella myös pari eteenmenoa ruokapurkille.

Iina pääsi halliin vielä kolmannen kerran, jolloin ohjelmassa luoksetuloja sekä ryhmäpaikallaolo. Hienosti meni molemmat. Iinalla oli tosi hyvät treenit; tuli tehtyä paljon, mutta lyhyissä pätkissä, eikä vire laskenut missään vaiheessa. Zero ei pistänyt pahakseen, vaikka sen tehtäväksi jäi tänään ainoastaan riekkua patukan kanssa ja saada Iina lämpenemään.

Anni teki ekalla kierroksella kokeenomaisen harjoituksen; liikkuroituna seuraamiskaavio, liikkeestä istuminen ja luoksetulo. Kaksi ensimmäistä meni hyvin, luoksetulossa koomaili omiaan. Valui liikaa pysäytyksessä ja kun otettiin uusiksi, tarjosi "seis" -käskyllä maahanmenoa. Tehtiin pari stoppia nakkaamalla palkkaa taakse, ja onnistuihan se lopulta luoksetulon yhteydessäkin.

Toisella kierroksella Annille ruutua, joka meni totaalisen pipariksi. Tultiin porukalla siihen lopputulokseen, että "ruutu" -käsky tarkoittaa Annille ehkä neljää-viittä eri asiaa, joita se sitten tarjoaa mielensä mukaan. Nyt alkaa ruudun opiskelu kokonaan uusiksi naksun kanssa. Tehtiin myös kaukoja, metallinoutoa ja maasta luoksetuloja sekä loppuun ryhmäpaikallaolo.

Lähdettiin hallilta lenkille Annalankankaalle neljän dobberin ja Zeron voimin, ja eiköhän saanut Anni halkaistua anturansa jossain vaiheessa. Selvittiin ilman eläinlääkärireissua tällä kertaa, mutta sen verran syvä viilto se oli, että hiihtämään ei ainakaan ensi viikolla päästä. :/ Saapa nähdä keretäänkö ladulle lainkaan ennen Annin sterilaatiota.

Ja sitten loppukevennys. Iina katsoo luontodokumenttia:



Ihan sama mitä karvaista ja nelijalkaista teeveessä on, Iina kommentoi. :D

Mennyttä ja tulevaa

Niin on vuosi 2010 polkaistu käyntiin. Vuodenvaihteen rakettienpaukutus osoitti, että meillä on kolme "rakettivarmaa" koiraa. Iina ei ollut jytinästä ja välkkeestä moksiskaan, kuten ei Anni & Zerokaan.

Ennen kuin tehdään mitään uuden vuoden lupauksia, on syytä katsoa taaksepäin, mitä vuonna 2009 tulikaan tehtyä ja mitä jäi tekemättä.

Annin tavoitteet vuodelle 2009 olivat TK2, tulos tokon voittajaluokasta sekä JK1. Kaikki tavoitteet saavutettiin enemmän ja vähemmän tyylikkäillä suorituksilla. Monelle nuo tittelit ovat aivan läpihuutojuttuja, mutta meille suuria työvoittoja, joiden eteen on vuodatettu kirjaimellisesti verta, hikeä ja kyyneleitä. Voin siis olla saavutuksiimme vilpittömästi enemmän kuin tyytyväinen! Kun koiran sekä ohjaajan puutteet ynnätään yhteen, tämän enempää ei kannattaisi tavoitellakaan, mutta sen verran sisua kuitenkin löytyy, että jotain pitää ainakin yrittää tänäkin vuonna. ;)

Annin kanssa käytiin vuonna 2009 kaikkiaan seitsemässä KV-näyttelyssä, joista ei yhtä vara-CACIBia lukuunottamatta palkintoja herunut. Ulkomaan näyttelymatkoilla ei tullut käytyä, vaikka tarkoitus oli.

Kun vuoden 2009 saavutuksista puhutaan, uuden lajin vetohiihdon korkkausta ei sovi unohtaa. Turkka ja Anni ennättivät hiihtää kolmet kisat, joissa jokaisessa pääsivät hengissä maaliin saakka - jopa yhdellä sauvalla. ;D

Yksi viime vuoden tavoite oli saada Turkalle uusi harrastuskaveri kasvamaan, ja saimme ihanan Iinan laumanjatkeeksi. Iina on osoittautunut juuri sellaiseksi koiraksi kuin toivoimmekin; koiraksi, jolla on "kaikki murot kulhossa". Puuttensa toki on Iinassakin, kuten varmasti jokaisessa koirassa. Parhaamme mukaan yritämme koulutuksessa vahvistaa koiran hyviä, ja häivyttää ei-niin-hyviä ominaisuuksia. Näyttelyuransa Iina pääsi korkkaamaan heti näyttelyiän saavutettuaan. Neljästä näyttelystä on tilillä kaikkea H:sta ERI:in ja va-SERTiin. Vetotouhuihinkin Iina on kerennyt tutustua, ja näyttäisi neiti olevaan suksien edessä elementissään. ;)

Zeron tavoitteena oli saada elää selkävaivatonta mielenvirkitystottiksen ja liikunnan täyteistä elämää. Sekin tavoite on toteutunut. Spondyloosilöydös ei ole rajoittanut pojan elämää millään tavalla. Toivotaan, ettei selkä ala oirehtia jatkossakaan.

Mitäköhän sitä uskaltaisi lupailla vuodelle 2010...?

Anni starttaa muutamassa hiihtokilpailussa mikäli sterilaatiosta paraneminen sujuu ongelmitta. Leikkaus kuitenkin menee kaiken muun edelle, jotta pääsemme eroon vaikeista valeraskauksista. Tokoiluja jatketaan ja yritetään raapia kasaan VOI1-tulos. PK-puolelta varovainen tavoite on JK2, jonka myötä Anni saisi Suomen muotovalion arvon. Korostan sanaa varovainen, sillä viime kaudella tottiksesta paineistuminen paisui aivan valtavaksi ongelmaksi; koira lamaantui ja menetti täysin toimintakykynsä koetottiksessa. Mikäli emme löydä ongelmaan ratkaisua tulevalla kaudella, unohdamme PK-kokeet, keskitymme tokoon ja jatkamme maastotreenejä mielenvirkistykseksi. Muutamaan KV-näyttelyyn Anni pääsee tänäkin vuonna näyttäytymään. Etelän isoihin kekkereihin tuskin enää osallistutaan, mutta parin-kolmensadan kilometrin säteellä on kiva tehdä näyttelyreissuja molemman tytön kanssa. :)

Iinan tavoitteena on olla BH-kunnossa syksyyn mennessä. Jos tämä tavoite toteutuu, luultavasti käyvät korkkaamassa myös tokon alokasluokan. On kuitenkin otettava huomioon, että Turkan työtilanne elää jatkuvasti; jos työreissuja on paljon, treeniä tulee luonnollisesti vähemmän ja tavoitteet/niiden ajankohdat on mietittävä uusiksi. Jäljen ja esine-etsinnän harjoittelua Iina jatkaa keväällä heti lumen sulattua ja puruissa käydään aina kun on mahdollisuus. Myös vetotouhuja jatketaan ruskean kanssa tavoitteena päästä kilparadoille talvella 2011.

Zeron kanssa pyrimme edelleen puuhastelemaan yhtälailla kuin tyttöjenkin siitä huolimatta, ettei sen kanssa ole kisoihin asiaa.

Tällaisia kujeita suunnitteilla vuodelle 2010. Kaikista tärkein tavoite kuitenkin on pitää koko kolmikko elossa, terveenä ja onnellisena. Kaikki muu on pelkkää bonusta.