Hiihtoa

Oli tarkoitus käydä tänään Auralla hiihtämässä Annin & Iinan kanssa, mutta koiralatu oli pimeänä eikä latua oltu vielä ajettu. Niinpä ajettiin Virpiniemeen. Kummoiset eivät olleet olosuhteet sielläkään; latu luminen ja raskas, lunta pyrytti ja pimeää kuin esterin peessä. Oli tarkoitus videoida Iinan ekat hiihtotreenit, mutta haaveeksi jäi noissa olosuhteissa. Jotain postitiivistakin kuitenkin: pakkasmittari näytti -3 astetta! Pysyis vaan, ihan riittävästi ollaan jouduttu kärvistelemään -20...-30 keleillä tälle talvelle.

Saatiin houkuteltua innokas hiihtäjäystävämme Kari hiihtämään Annilla. Hatunnosto Karille, että uskalsi lähteä kokeilemaan koirahiihtoa ekaa kertaa elämässään meidän raivopään kanssa. Iina ja Turkka pääsi lähtemään Annin & Karin imussa. Iina lämpeni lähdössä ihan kivasti, ja yllättäen sai Annin kiinni jo ennen puoliväliä, vaikka koko alkumatka oli loivaa nousua ja keli raskas! :O Iina veti sellaisella voimalla, että Turkka oli aivan äimän käkenä. Loppupuoliskon tulivat aivan peräkanaa. Karikin selvisi kunnialla kaatumatta maaliin. ;D Lenkki oli noin kilometrin. Se riitti Iinalle. Anni sen sijaan pääsi viellä toiselle kierrokselle. Iina mylvi kuin raivopäähärkä kun ei päässyt enää uudelle lenkille, oli täysi työ pidellä se aisoissa. Enpä ole aikaisemmin ruskeaa nähnyt noin kuumana.

Saatiin mönkijäkin tänään parin kuukauden huoltoreissulta kotiin. Käytiin vielä illalla lyhyt mönkkärilenkki koirien kanssa niin, että saivat verrytellä vapaana juosten. Zerokin pääsi mukaan. Loppuilta loikoiltiinkin sitten Back On Trackien alla. :)

Anni ja personal trainer.



Joko mennään?

Kinkunsulattelutreeniä

Tottikset hallilla koko räyhäremmin kanssa. Anni teki hyvän treenin; alkuun ruutua x 3 - ihan loistavaa! :D Otettiin myös maasta luoksetuloja sekä liikkuroituna istuminen ja seuraamiskaavio kaikilla höysteillä. Leena liikkuroi meille myös hitaasta ja juoksusta käännöksiä, joita ei olla treenattu lainkaan, mutta hyvin näköjään Anni hanskaa nekin. Lopuksi muutama luoksetulo (läpijuoksu) sekä nouto (tasmaa&hyppy), ja siinäpä se treeni olikin Annin osalta.

Iinan ohjelmassa oli hyppyn opettelua, mentiin siinä taas suuri harppaus eteenpäin. Ohjelmassa oli myös seuraamista, eteenmenoja sekä liikkeestä maahanmenoja. Iina otti pariin otteeseen omia oikeuksia ja lähti kirmaamaan pitkin hallia niin sanotusti "keskari pystössä". Ei oo koskaan aikaisemmin tehnyt vastaavaa. Sai ihan ansaitun palautteen, josta hieman paineistui, eikä lopputreeni ollut paras mahdollinen. Turkka käytti vielä uudelleen Iinan hallissa leikkimässä ja ottamassa muutaman onnistuneen seuraamispätkän, että jäi molemmille hyvä mieli treenistä. Tehtiin toisella kierroksella myös noutoja Annille ja Iinalle niin, että pääsivät vuorotellen hakemaan kapulaa. Harjoituksen tarkoituksena oli luoda pieni kilpailutilanne tytöille siitä, kumpi saa kapulan, ja näin vauhtia noutoon lisää.

Zerokin kävi hallissa leikkimässä.

Treenin jälkeen onkin hyvä taas vähän rentoutua. ;D





Onneksi on iso sohva.

Vetokauden korkkaus

Joulu tuli ja meni. Ollaan ylensyöty ja lahjavuoresta päätellen kilttejä oltu. Koirat ovat saaneet huilata tottiksista ja keskittyä olennaiseen; kinkun kerjäämiseen, paketeista ilmestyneiden pehmolelujen teurastamiseen, luiden järsimiseen, ulkoiluun ja sohvanlämmitykseen.

Tänään loppui laiskottelu ja valjastettiin tyttökoirat potkurin eteen. Iina sai vetovaljaat päälleen ekaa kertaa elämässään. Lunta on tullut viime päivinä kiitettävästi ja meidän potkuriurat oli ihan loistokunnossa. Niin kuin oli odotettavissakin, Anni oli ratketa liitoksistaan. Yllättäen myös Iina kiihtyi nollasta sataan sekunnissa kun huomasi, että pääsee vetämään. Iina kävi juoksemassa noin kilsan lenkin ja Anni noin 3 km. Tiistaina uusiksi suksien kanssa, mikäli säät sallivat ja ladut ovat kunnossa.

Zero poseeraa

Käytiin kesällä AVI-studion testikuvissa meidän kolmikon kanssa. Olin jo unohtanut koko kuvat, kunnes s-postiin tupsahti viikko-pari sitten kuvalinkki. Annista ja Iinasta ei kummoisia kuvia ollut, mutta Zerosta muutama ihan hauska:

Hallilla pitkästä aikaa

Käytiin koko konkkaronkan kanssa tänään hallilla tottistelemassa. Iinalle seuraamista ja liikkeestä istumista. Iina aloitti tänään myös hypyn opiskelun pienellä tokoesteellä. A-esteen menee kyllä mielellään, mutta hyppyä ei meinannut ensin tajuta millään. Vasta piiiiitkän houkuttelun ja hetsaamisen jälkeen roikaisi yli, jonka jälkeen hoksasi, että täähän onkin ihan kivaa. :) Hyppytekniikassa tosin ei ole vielä hurraamista. Vähän sellaista puolikas hirvi -meininkiä...

Anni teki ekalla kierroksella ruutua ja kaukoja. Toisella kierroksella liikkuroituna seuraaminen, luoksetulo ja liikkeestä istuminen. Seuraamisessa piti vähän ravistella ennen käyttöä, ja johan teki neiti pätevän loppukaavion. Luoksetulossa taas pientä paineistumista muista kentälläolijoista. Istuminen hyvä. Loppuun tehtiin vielä itsekseen noutoja. Ei ollu oikein meidän päivä tänään.

Zerppakin kävi hallissa mielenvirkistystottistelemassa. Paljon leikkiä, muutama seuraamispätkä, jääviä sekä tokon voi-luoksetuloja.

Loppuun otettiin porukalla parin minuutin ryhmäpaikallaolo. Ei ongelmia kellään.

Iina silmäpeilauksessa

Iina kävi tänään silmäpeilauksessa ja terveet oli silmät. :) Annilta otettiin samalla verta vWD-testiä varten. Kunhan tulokset tulevat, varataan A:lle sterilointiaika.

Tytöt pääsivät lekurireissulla puntarille; Anni 28 kg ja Iina 34 kg. Sais kilo tai parikin ruskealta lähteä. On nyt valeraskauden aikana turvonnut aikalailla. Pitkille lenkeille tekisi mieli, mutta hieman nuo -20 ... -30 -kelit ovat viimepäivinä hankaloittaneet ulkoilua.

Mummot lähdössä pikaiselle metsäreissulle.

V09 + PMV09

Voittaja ja Pohjoismaitten Voittaja karkelot on taas tältä vuodelta nähty ja koettu. Anni ja Iina olivat kehässä molempina päivinä. Lauantain näyttelypvä alkoi mukavasti juuttumalla 45 minuutiksi ruuhkaan, hyvä ettei myöhästytty kehästä. Samantien kun saatiin häkit pystytettyä piti Iina jo roijata näytille. Lauantaina dobberit tuomaroi Denis Kuzelj Bulgariasta, joka antoi Iinalle EH:n.

Anni oli edellispäivän häkissä matkustamisesta ja remmissä citykanien perään riuhtomisesta jumissa ja liikkui epäpuhtaasti. Näytti varovan vasenta takajalkaa, tiedä vaikka olisi pari viikkoa sitten Turussa sattuneella haaverillakin osuutta asiaan? Tuomari ei kuitenkaan rokottanut liikkeistä; antoi ERIn. Anni kilpaili käyttöluokassa kovassa seurassa ja jäi luokassaan aivan ansaitusti kakkoseksi. PN-kehässä meidät käteltiin ensimmäisten joukossa ulos.

Sunnuntaina saatiin sitten odottaa kehään pääsyä lauantainkin edestä. Dobberikehä alkoi tunnin myöhässä ja tuomari Kirsti Louhi oli aivan äärimmäisen hidas arvostelemaan. Meinasi jo usko loppua kesken. Iina seisoi ja liikkui tänään eilistä paremmin, silti rusakon väri oli tänään sininen. Parempaa laatuarvosanaa ei kuulemma voi häntämutkaiselle antaa. Tuomarin jyrkkä suhtautuminen mutkiin tiedettiin, joten osattiin odottaa heikompaa menestystä. Ja onhan tuo ipana vielä muutenkin niin kesken kehityksen, ja voi olla, ettei siitä mitään näyttelytähteä tuleekaan, mutta kiva silti hakea arvostelut muutamalta tuomarilta. Ja onhan se jo todistettu, että joku siitä tykkääkin (Turku kv ja PN2). ;)

Turkka yritti aukoa Annilta lauantaina paikkoja ja koirat pääsivät myös vähän vapaana irrottelemaan. Sunnuntaina Anni liikkui jo paremmin, vaikkakin edelleen otti vasemmalla takasella lyhkäsempää askelta. Könkkäsy oli kuitenkin niin olematonta, ettei tuomari taaskaan siihen reagoinut. Arvostelussa jopa luki, että liikkuu vaivattomasti. Anni jälleen KÄY ERI2. PN-kehässä saatiin jälleen lämmintä kättä.

Molemmilta tuomareilta tuli kommenttia, että Anni on vähän turhan sporttisessa kunnossa. Omaan silmään se on just passeli. Iina sen sijaan on kuin virtahepo valeraskautensa kanssa. :D Jatkamme edelleen vähemmällä ruoalla ja enemmällä liikunnalla.

Iinan arvostelut luettavissa täältä. Annin arvostelut täällä.

Että semmoset bileet. Ihan hauska viikonloppu, mutta saavat siitä huolimatta tästä eteenpäin meidän puolesta olla ja mennä nuo etelän isot bileet, ellei tuosta ankanpoikasesta kuoriudu joutsenta varttuessaan. Lähinäyttelyitä kyllä varmasti kierrellään jatkossakin, mutta 1200 kilometrin ajaminen pelkästään näyttelyn vuoksi alkaa olla jo sulaa hulluutta tällä koiramateriaalilla. :D

Perjantaireenit hallilla

Meinaa olla vähän hiljaista tämä elämä treenailun ja sitämyöten blogin päivityksen suhteen tähän aikaan vuodesta. Mistään olkkaritottis-/kotipiharäpellyksistä ei jaksa raportoida.

Tänään Anni pääsi pitkästä aikaa hallille reenaileen. Oli jotenkin ohjaajalla motivaatio hukassa, joten tänään ei viilattu pilkkua, vaan tehtiin kaikkea vauhdikasta ja mukavaa. Lopuksi Leena teki vähän säntillisempää tottista Annin kanssa, ja voi että oli hauska katsella omaa koiraa ulkopuolisen silmin! Yllättävän pätevänä Anni oli vieraasta ohjaajasta huolimatta. :) Ja meikä pääsi taas portugeesia ohjaamaan, hauska peli! <3

Turkalla oli pikkujoulut, joten Zero ja Iina missasivat tämän perjantain treenit.

Turkuilemassa

Vietettiin Iinan ja Annin kanssa viikonloppu Turussa. Perjantaina Iina pääsi pitkästä aikaa puruihin. Eteenpäin mennään hitaasti mutta varmasti. Anninkin kanssa tehtiin pikku tottistreeni maneesilla. Otettiin seuraamista häirittynä, liikkeestä istumista sekä luoksetuloja. Hyviä vinkkejä saatiin Anninkin ongelmiin.

Lauantaina piti molempien tyttöjen olla kehässä Turku KV:ssa, mutta toisin kävi. Huomattiin myöhään perjantai-iltana hotellilla, että Annin vasemmassa takajalassa polven alapuolella on iso ja syvä haava. Jää mysteeriksi mihin Anni on kinttunsa repinyt. Koko päivän matkusti häkissä ja ulkoili remmissä. Iinankaan kanssa ei ole päässyt leikkimään. En käsitä missä on voinut loukkaantua?! Onneksi apu oli lähellä; Annin jalka tikattiin yöllä Iinan kasvattajan kylppärissä. Hienosti antoi hoitaa haavan ilman rauhoittamista. Säästettiin iso raha kun ei tarvinnut lähteä päivystykseen, suuri kiitos vielä Johannalle!

Annilla jäi siis kehään menemättä. Iina sen sijaan yllätti iloisesti saamalla ERIn, voittamalla luokkansa ja sijoittumalla PN-kehässä toiseksi. Kotiinviemisekeksi saatiin vara-SERTi. Lyhyt ja ytimekäs arvostelu luettavissa TÄÄLLÄ. Tällä kertaa oli valttia rauhallinen esiintyminen sekä kiskomatta ja poukkoilematta liikkuminen. Tuomari muisti sanoa moneen kertaan, että kehäkäytöskoulutuksessa on onnistuttu erinomaisesti. Niin missä koulutuksessa?? XD Näytelmiä varten on käyty tasan 1 mätsäri, siinä meidän harjoittelut. :D Valtalinjasta poiketen tämä tuomari ei palkinnut ylipainoisia poneja, vaan tykkäsi hieman sporttisemmista koirista. Kiva huomata, että edes jokunen tuomari vielä löytyy, jolle ylipaino ei ole ylivoimaa.

Sunnuntaina käytiin vielä kentällä ennen lähtöä. Turkka leikki itse Iinan kanssa valvovan silmän alla. Oli ihan hyvä varmistua siitä, että leikitään Iinan kanssa oikein.

Toktoktokoa...

...Annin kanssa hallilla. Ruutua, liikkeestä istumista, noutoja ja luoksetuloja. Tänään oli taas ruudun tökkimispäivä. Joko meni yli ja stoppasi vasta sitten, tai sit ennakoi maahanmenon. >( Maasta seuraamaantuloja tehtiin omana juttunaan, ne oli tänään ihan erityisen vauhdikkaita. Pientä törmäysongelmaa näyttäis olevan kehittymässä. Istumiset oli hyviä, samoin luoksetulot. Tein kolme-neljä läpijuoksua, kerran stoppautin ja kerran otettiin kokonaisena liikkeenä alusta loppuun. Noutoihin tehtiin tänään ainoastaan vauhtia eikä välitetty pienistä kauneusvirheistä.

A:n reenin jälkeen sain kunnian tokoilla portugeesi-Taran kanssa. Tehtiin avo-luokan liikkeitä, ja kyllä oli hauskaa, vaikkakin hieman outoa ohjata niin pientä koiraa. :D

Aurinko!!

Outo valoilmiö aurinko näyttäytyi tänään piiitkästä aikaa ja kamerakin pääsi ulkoilemaan.

Zero puun ja kuoren välissä. :D



Murut poseeraa.



"Saanks mä ottaa tän mun aarteenkin kuvaan?"

Jyväskylä KV

Iina debytoi tänään junioriluokassa Jyväskylän KV näyttelyssä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, sillä neiti on vielä hieman ilmavan sorttinen kaveri. Myös tuomaritäti oli sitä mieltä, että pitkien kinttujen kaveriksi tarvittais vähän muutakin kroppaa. :D Arvostelu on luettavissa kokonaisuudessaan täältä. Iinan esiintymisessä ei paljon parantamisen varaa tänään ollut. Turkka asetteli koiran poseeraamaan, ja siinä se seisoi hievahtamatta koko pitkän arvostelun ajan. Ravinkaan kanssa ei paljon kikkailuja tarvita, sen kun vaan juoksee. :D

Anni puolestaan debytoi käyttöluokassa. Toisaalta vähän älyvapaata hommaa koko Annin näyttelyissä kuskaaminen, kun kaikki Suomesta tarvittavat härpäkkeet on jo saatu. Toisaalta samallahan se Annikin siinä mukana menee. En voi kieltää, etteikö sievän koiran kanssa olis mukava silloin tällöin käydä ihmisten ilmoilla näyttäytymässä. :)

Anni pärjäsi tänäänkin leipälajissaan nätiltä näyttämisessä hienosti; ERI ja luokkavoitto. Kilpailua ei tosin paljon ollut, Annin lisäksi käyttöluokassa oli vain yksi koira. Annin arvostelu oli pelkkää hyvää ja kivaa, mutta se ei riittänyt enää PN-kehässä kädenpuristusta pidemmälle. Olin kovin hämmästynyt, kun luin Annin arvostelusta "shown in a dry condition". Anni on kyllä omasta mielestä tällä hetkellä kaukana kuivasta! Mitähän täti olis sanonut koirasta viime keväänä vetokauden jälkeen? Surullista, jos suunta on tämä, että dobberi halutaan nähdä näyttelykehässä syöttöporsaana. :(

Annista orava -projekti

Nyt kun ei ole kokeita pariin kuukauteen tulossa, ollaan aloitettu Annin kanssa tunnari kokonaan puhtaalta pöydältä Kirsi Päykkösen neuvoja noudattaen. Ongelma ei ole ollut oman etsimisessä ja löytämisessä, vaan tunnarin käsittelyssä; pureskelee niin että tikkuja lentelee. Eli nyt opetellaan oikeanlainen pitäminen.

Ollaan aloitettu siitä, että Anni ottaa kapulan mun kädestä. Naksu on ollut tässä oiva apuväline. Kapulan paikka on etuhampaissa. Jos on yrittänyt nakata kapulaa takahampaisiin, olen "huitaissut" kapulan pois suusta. Nyt kapula on siirtynyt kädestä lattialle. Osaa poimia kapulan jo parin päivän harjoittelun jälkeen hienosti "oravaotteella" ja pitääkin sitä nätisti, mutta heti kun lähtee liikkeelle, yrittää siirtää kapulan taaemmas ja alkaa rouskutella. Vahvistetaan nyt vielä pitämistä ja aletaan liikkua askel kerrallaan. Luulen, ettei tää ole ihan mahdoton tehtävä opettaa. Oikein hyvää nyhräämistä pimeille ja sateisille illoille. Toivotaan, ettei ala normaalia kapulaakin noukkia etuhampailla. :D

Ollaan viilattu myös kaukoja, edelleen hankalin on s-m -siirtymä, jossa tuppaa hieman "pomppaamaan" eteenpäin. Ei mikään suurensuuri ongelma, mutta yritetään saada tämäkin korjattua ennen helmikuun koetta.

Hallilla keskitytään isoihin liikkeisiin, ruutuun ja luoksetuloon sekä tehdään mahdollisuuksien mukaan ryhmäpaikallaoloja. Tässäpä toimintasuunnitelmaa Annin päänmenoksi vähäksi aikaa.

Ja edelleen toivotaan LUNTA, että Turkka ja Anni pääsisivät treenaamaan vetokisoihin.

Iinan kanssa yhä leikitään, leikitään ja leikitään. Kaikenlainen tekninen harjoittelu on ollut jo pidemmän aikaa jäissä. Pilkkua ehditään viilata myöhemminkin, nyt on tärkeintä saada koiralle kunnon draivi päälle, jos se Iinan kohdalla on ylipäätään mahdollista. :D Ainakin yritys on kova.

Iinalle kuuluu myös masun parantelua. :( Maha tykkäsi vähän huonoa maanantaina annetusta matolääkkeestä, ja on siitä lähtien ollut enemmän ja vähemmän pakki sekaisin. Yöllä ollaan noustu 5-6 kertaa päästämään koirariepu ulos. Ollaan syöty Inupektia sekä seitä, riisiä ja piimää. Tänään on onneksi oltu jo vähän parempana.

Tytöt mustavalkoisena

Tytöt poseeraa. Keli oli melkein yhtä mustavalkoinen kun on kuvakin. Aurinkoisia kevättalven päiviä odotellessa...

VOI3

Toinen toko VOI-startti Annin kanssa takana. Koe oli OKK:lla, Heli Kelhälä tuomaroi ja Turkka liikkuroi. Tässä jälleen kootut selitykset:

Voittajassa oli vain kaksi osallistujaa, joten paikallaoloon piti ottaa häiriökoira, jonka virkaa toimitti tänään Cami. Ihan aavistuksen jänskätti, että keksiiköhän bestikset jotain ääliömäistä kesken suorituksen, mutta pelko oli aivan turha. Hyvin levollisena oli neiti-A pötkötellyt koko paikallaolon, pari kertaa oli vaihtanut lonkalta toiselle. Yks pikku kämmikin sattui; Anni ennakoi maahanmenon. Sama tapahtui eilen treeneissä, joten osasin vähän odotella tätä. Pitäis tehdä paljon enemmän liikkuroituja harjoituksia. Paikkamakuusta saatiin 7. Kaks pistettä miinusta ennakoinnista ja yksi piste asennonvaihdoista.

Oltiin ensimmäisenä suoritusvuorossa, joka sopii meille paremmin kuin hyvin, INHOAN oman vuoron odottelua!

Seuraaminen meni omasta mielestä hyvin. Kontakti ei tippunut missään vaiheessa, ja paikkakin pysyi hyvänä läpi kaavion. Koira oli sopivasti täpinöissään, mutta ei mennyt tälläkertaa överiksi. :) Peruutukset ja sivuaskeleetkin menivät jopa paremmin kuin treeneissä. Tuomarin mielestä meidän seuruu oli 8,5 pojon arvoinen suoritus; tokoseuraamiseksi liian tiivis ja aavistuksen vino. Ekaa kertaa meille huomautettiin myös Annin takapuolen ylireagoinnista vasemmalle käännöksissä. Ihan mielenkiintoinen huomio, joka on syytä ottaa jatkossa suurennuslasin alle.

Liikkeestä istuminen meni taas nollille. Siis WTF!?! Treeneissä liike onnistuu 100 prosenttisesti. En tiedä teenkö kokeessa jotain eri tavalla kuin normaalisti? Tarjosi tänään seisomista, ja kun annoin kaksoiskäskyn, meni maahan. Hittolainen. Tuohon on hankala puuttua treeneissä, koska virhettä ei siellä tule...

Luoksetulo on ollut meidän ongelmaliike. Seisomaan pysäytyksessä on valunut, ja häiriön alla ei ole välttämättä toteuttanut luoksetulokutsua lainkaan, vaan on jäänyt makaamaan paikoilleen, ettei vaan kukaan läsnäolija hyökkää kimppuun. Tänään oli Annin mielestä tarpeeksi turvallista ja päätti noudattaa heti ensimmäistä luoksetulokutsua. Jee! :) Pysäytykset eivät olleet parhaimmasta päästä, mutta eivät huonoimmastakaan. Eteentulo ja loppuperusasento olivat hyvät. Arvosanaksi 8.

Ruutuun Anni irtosi reippaalla laukalla, mutta ei niin täysillä kuin yleensä. Onnistuin tälläkertaa pysäyttämään ja käskyttämään maahan ruudun sisään. Vain hännänpää oli ulkona ruudusta. Sitten tapahtuu jotain hyvin, HYVIN kummallista; juuri ennen luoksetulokutsua Anni nousee seisomaan, ja kutsuttaessa seuraamaan juoksee ensin iloisesti mun ohi. :O Saatiin kuitenkin päätettyä liike perusasentoon. Seisomaan noususta ja loppuhäröilystä johtuen liike meni vitoseksi.

Voittajaluokka tehtiin tänään kahdessa osassa, joten saatiin ruudun jälkeen hetken huilata. Toisen kerran kehään mentäessä oltiin ihan uudestisyntyneitä. Ohjaaja jopa melkein unohti jännittää!

Hyppynouto oli hyvä, arvosanaksi 9,5. Puoli pojoa lähti aavistuksen vinosta loppuperusasennosta. Tää oli muuten eka tuomari, joka ei huomauttanut/rokottanut liian tiiviistä kapulan luovutuksesta! Päin vastoi kehui.

Metallinoudossa ehdin avata suuni, ja koira oli jo menossa kapulaa hakemaan. :D Eipä oo varastanut piiitkään aikaan. Luovutuksessa jäi ensin aika kauas, mutta korjasi samantien oma-alotteisesti lähemmäksi. Loppuperusasento hyvä. Arvosanaksi 7.

Tunnarissakin ilmeni ihan uusia ja omituisia häröilyjä. Ohjaajan täyskäännöksessä koira kääntyi mukana. Itse oman etsiminen oli siisti; lähti oikealta käymään kapuloita läpi järjestyksessä vieraisiin koskematta ja poimi oman (toinen vasemmalta). Palautuksessa ja luovutuksessa ilmeni tuttua pureskelua. Loppuperusasento hyvä. Juuri kun liikkuri oli sanomassa "kiitos", Anni nousi perusasennosta ja oli ilmeisesti lähtemässä tekemään uuden kierroksen tunnaria. :D Piti sit käskeä se uudelleen sivulle. Kaikki tämä säätäminen tiputti arvosanan vitoseen. Voi witsi että harmittaa, kun työskentely kapuloilla oli niin siistiä.

Kaukoissa eka m-i vaihto piti käskyttää kahdesti, muuten oli oikein siistit kaukot. Parikymmentä senttiä oli pylly siirtynyt viivalta, siitä tuomari rokotti puoli pistettä. Kaksoiskäskystä -2. Loppusaldona 7.5.

Ja mikä eniten lämmitti mieltä, oli kokonaisvaikutelma, joka tuomarin mielestä oli kympin arvoinen.

Pisteitä kertyi yhteensä 207, joka riittää 3-tulokseen. Nousujohteessa ollaan siis. :D Pokaalikin saatiin luokkavoittajina kotiinviemiseksi. Se pokaali ei kyllä tunnu ansaitulta 3-tuloksella... Kaikesta huolimatta kokeesta jäi jälleen tosi hyvä fiilis. Meidän päätavoitteena on (ainakin tällä hetkellä) se, että opittais molemmat koetilanteessa rentoutumaan ja homma ois meistä hauskaa. Tänään osittain jo pystyttiin hymyilemään - se on paljon tärkeämpää kuin se, mikä pistemäärä lappuihin kirjoitellaan. Ollaan noustu melkoisesta suosta, kun muistelee kesän pk-tottiksia, joissa koira ja ohjaaja lamaantuivat toimintakyvyttömiksi ja kentältä poistuttiin itku silmässä.

Zerokin pääsi tänään hallille; sillä oli jälleen tärkeä tehtävä toimia häiriökoirana EVL-paikallaoloissa. ;)

Videoita vol 2

Iinan juoksu on ohi ja sitä piti tietenkin heti päästä halliin juhlistamaan. Tässäpä nyt Possiksestakin muutama pieni videonpätkä, edelleen surkeaa pokkarilaatua.

Seuraamispätkää.







Ja noudon harjoittelua.



Annikin pääsi filmitähdeksi. Ensin seurailtiin. Paikka on parantunut (on edistänyt aika lahjakkaasti), kun ollaan harrastettu tätä palkka näkösällä seurailua.



Ja seuraillaan vähän lisää.



Ruutu (voisi olla nopeampikin, varsinkin tuo seuraamaantulo...). Jotain positiivista kuitenkin, tänään onnistui heti ekalla kerralla! :D



Istuminen, joka näköjään oli kovin rauhaton. :/ Jonkin verran koiraa häiritsee takana tapahtuvat asiat, mutta tämähän ei mitään uutta ollut.



Hyppynouto n. 70 cm esteellä. Vino luovutus ja irroituksessa "pakenee" kapulan alta. Tämä jälkimmäinen ongelma on ollut olemassa jo pitkään, mutta en oo vielä jaksanut sitä alkaa työstämään, enkä edes oikein tiedä että miten??



Näiden lisäksi tehtiin Annin kanssa tunnaria pari toistoa, se oli tänään hyvä!

Zerokin pääsi pitkästä aikaa hallille. Zerpan treenistä jäi päällimmäisenä mieleen hillitön vinkuminen ja vonkuminen - oli niin paljon virtaa että hädintuskin pysyi liitoksissaan. :D

Pientä videonpätkää

Anni teki tänään kotipihalla tokoseuraamiskuvioita. Ihan hyödyllistä välillä videoida, jotta itsekin näkee missä mättää... Ihan sikavaikeita nuo vasemmalle askeleet! :O

Ensin pelkästään peruutellaan.



Ja sitten mennään vähän joka ilmansuuntaan.



Iinakin teki jotain pientä tottiksentynkää, ja yritettiin videoida sitäkin, mutta alkoi olla jo niin hämärää, että videoista tuli pelkkää suttua. Pitäis hommata asap kunnon videokamera. Tuon pokkarin kanssa on yhtä räpeltämistä, eikä sillä saa videoitua kuin maksimissaan parin minuutin pätkää. Pikkuneiti oli kyllä hirmu pätevänä, vaikka ei nyt todistusaineistoa olekaan. Täytyy yrittää jaksaa/muistaa ottaa kamera mukaan ens viikolla hallille ja kuvata vähän kakaraakin.

Tässä Iinan ja mamman olkkari-iltahuveja - opiskellaan vähän kapulan luovuttamista ja pitämistä. Ja kuten aina, äly suorastaan loistaa pienen ruskean silmistä (not). :D Taustamusiikkina jonkun älyvapaan räiskintäpelin äänet.

Halli-ilta

Oi että nämä hallipäivät ovat odotettuja tähän aikaan vuodesta! <3 Tehtiin Annin kanssa ihan super hyvä reeni! Ensin ruutua. En tiiä millä ilmeellä ruudun saisi onnistumaan ekalla kerralla?! Se olis aika ratkaisevaa kokeita ajatellen... Ekan huuhailun jälkeen kipittää ja stoppaa keskelle ruutua 100 prosenttisesti. Nakkelin tänään koiraa ruutuun jokaiselta sivulta, ja myös jokaisesta kulmasta. Toistoja tuli aikas monta, mutta toistoja me juuri nyt tarvitaankin. Ei vaikuttanut negatiivisesti vireeseen, vaikka vähän tahkoamiseksi menikin.

Sitten luoksetuloja. Harmi ettei taaskaan ollut häiriötä. :/ Tein alkuun muutaman läpijuoksun patukalle, jonka jälkeen pysäytin pari kertaa, ja taas pari läpijuoksua. Stopit onnistuivat paremmin kuin pitkään aikaan! Tajusin, että mun käsky muuttuu välimatkan kasvaessa, joka varmasti on osaltaan vaikuttanut valumiseen. Nyt annoin käskyn samalla äänenvoimakkuudella kuin lyhyeltä matkalta, ja tulipas täpäköitä pysähtymisiä.

Tehtiin myös muutamia maasta seuraamaantuloja pitkältä välimatkalta, ne oli buenoja. Tunnarikin oli tänään ihan OK. Loppuun otettiin muutama hyppynouto metallilla. Aavistuksen varoen liikkuu metalli suussa. Jotain positiivistakin; metallin luovutukset on huomattavasti siistimpiä kuin puukapulan! Ei tuu metallin kanssa kiinni asti, vaan jättää just sopivan hajuraon. Vimpaksi hypeltiin muutaman kerran patukan perässä. On vaan ihan pakko hehkuttaa, miten hyväntuulinen tuo eläin on, kun ei ole juoksua tai valeraskautta sekoittamassa päätä! Ei voi itsekään muuta kuin hymyillä, kun Annin kanssa puuhastelee. :)

Iina ei päässyt vielä tänäänkään halliin. Ensi viikolla luulisi jo juoksun loppuneen.

Ah tätä syksyä...

Tämä vuodenaika on niiiin hanurista! Tulee pakostakin löysättyä treenitahtia. Töihin lähtiessä on pimeää ja töistä tullessa vielä pimeämpää. Kentillä ei ole valoja ja hallilla Virpiniemessä ei ole mahdollisuutta jo hallin lukujärjestyksenkään puolesta ravata päivittäin, hyvä jos pari kertaa viikossa. Iinan kanssa ei olla päästy juoksun takia halliin lainkaan. Onneksi juoksu on nyt jo loppumaisillaan. Kotipihalla pystyy onneksi jotain pientä treeniä tekemään, mutta isot liikkeet kuten ruudut ym. ovat vähän niin ja näin. Ja oishan se jo mielenterveydellekin hyväksi päästä oman tontin ulkopuolelle treenaamaan.

Lenkkeilykin on yhtä taskulampun kanssa tihrustamista. Lunta ei ole enää missään, mutta jäätikköä senkin edestä. Pellonpohjat ja metsäpolut ovat luistinratoja, ei tee mieli päästää koiria vapaaksi oikein mihinkään - meidän tuurilla katkovat vielä kinttunsa. Remmilenkittäminen puolestaan on p***eestä ja todella syvältä sieltä. Siitä ei ole mitään liikunnallista hyötyä koirille vaikka kipittäis 20 kilsaa, eikä meidän hienohelmat tee tarpeitaan narussa, joten täysin turhaa hommaa. Siinä ei mene muuta kuin hermot. Täällä maalla asuessa on koirilta aika hyvin unohtunut tuo kaunis remmikäyttäytyminen... Iina sitä ei ole koskaan oppinutkaan.

Ei siis auta muu kuin rämpiä umpimetsään lenkille. Sielläkin jänskättää, että joku juoksee päin puita tai repii itsensä risukoissa. Zeron pari talvea sitten sattunut äksidentti (puunkarahka upposi kainalosta sisään) on vielä tuoreessa muistissa. :/

Tulispa lunta ja kunnolla! Näkis jotain ja pääsis normaalisti liikkumaan. Siihen saakka näkemiin.

Maanantaitokot

Annin kanssa hallilla. Aloitettiin ruudulla. Pari toistoa kahteen eritavalla merkittyyn ruutuun. Muuten aika buenoja, mutta eka meni, kuten tavallista, huuhaamiseksi. Tätä täytyy ottaa nyt kunnon hevoskuuri ennen seuraavaa koetta.

Sitten luoksetuloja. Ensin läpijuoksuja, jonka jälkeen muutama stoppi tennarilla. Anniksi ihan yllättävänkin hyviä pysähdyksiä. Häiriötä meillä ei valitettavasti ollut kuin Symppiksen ja Leenan verran, jotka ovat jo niin tuttuja, ettei Anni heistä juuri ota painetta.

Otettiin vielä paikallaolo ja loppuun tunnaria, joka meni tänään ihan höpöksi. Ensimmäisellä kerralla toi väärän, parilla seuraavalla liikutteli vieraita ja aukoi suuta... >( Pari viimeistä ihan siedettävät, pientä vieraiden tökkimistä niissäkin. Täytyy jatkossa kiinnittää enemmän huomiota siihen, missä mielentilassa tunnaria tehdään. Liikettä on reenattu vielä sen verran vähän, että homma leviää kuin ankan p*ska jos koira käy liian kierroksilla. Onneksi tunnari on kokeen loppupäässä, jolloin pahimmat höyryt on päästelty jo ulos.

Käytiin treenin jälkeen pikaisesti Annalankankaalla. Enpä muista milloin Annilla ja Sympellä ois ollu noin hauskaa! Anni on muutenkin ollut viimeaikoina ihan super hyvällä tuulella niin treeneissä kuin kotonakin. Aivan eri koira kuin juoksun ja valeraskauden aikoina, jolloin koira laiskistuu, masentuu ja epävarmuus korostuu. Taroituksena on varata Annille sterilointiaika tammikuun alkuun.

Iinan treenit ovat olleet leiriltä saakka nostamista, nostamista ja nostamista. Ihan hauskaan mielentilaan on kakaraa saatukin. :D Jatkamme harjoituksia.

Tokovalmennusta

Herätyskello herätteli aamulla klo 6:30 ja ei muuta kuin `pirteänä` Annin kanssa tokovalmennukseen. Mulla oli suuret odotukset, että saadaan ihmeparannettua Annin luoksetulon stopit nopeiksi, mutta jälleen kerran mut pudotettiin pilvilinnoista maan tasalle. Ei ole oikotietä onneen. Mitään mullistavia uusia vinkkejä kouluttajalla ei ollut noihin stoppeihin antaa, samalla tavalla jatketaan kuin tähänkin saakka.

Stoppien sijaan tehtiin Annille häiriöluoksetuloja. Anni ottaa hirmuisesti painetta, jos joku/jotkut seisoskelee sen luoksetuloreitin varrella. Tänään Anni ratkaisi asian siten, ettei liikahtanutkaan luoksetulokutsun saatuaan. Sama mitä tapahtui edellisessä kokeessa. Kyse ei ehkä ollutkaan kokeessa siitä, että erehdyin sanomaan koiralle "paikka", vaan yleisö ja tuomari olivat koiran mielestä sen verran vaarallisia, että katsoi parhaaksi jäädä pötköttelemään niille sijoilleen. Lyhennettiin radikaalisti matkaa ja pienennettiin häiriötä, jolloin saatiin koira liikkeelle, ja pikkuhiljaa vaikeutettiin harjoitusta. Lopulta tuli ihan iloisesti täydeltä matkalta liikehtivän ihmiskujan läpi. Tätä täytyy tehdä jatkossa paljon, ja ottaa jossain vaiheessa koiriakin mukaan kujaan.

Toisella kierroksella tehtiin ruutua. Kentällä kaksi erilaista ruutua, molempiin yksi onnistunut toisto. Sain vahvistuksen sille, ettei Annille enää koskaan ruokaa tai muutakaan palkkaa valmiiksi ruutuun! Vaikka olen "heitellyt" Annia jo pitkään tyhjään ruutuun, silti koiralla tulee kiusaus ensimmäisellä kerralla tsekata, oisko täällä sittenkin jotain, ja keskittyminen olennaiseen herpaantuu. Törppöjen tarkistamisesta ollaan jo onneksi päästy.

Vimpalla kierroksella ihmeteltiin tunnaria. Oman etsimisessä ja löytämisessä ei ole ongelmia, mutta se oman pureskelu... Aaaargh!! Saatiin neuvoksi opetella tunnarin suussapito kokonaan uusiksi. Ongelma on siinä, että Anni ottaa tunnarin suuhun kuten noutokapulan, takahampaisiin. Oikeampi paikka pienelle ja heiveröiselle tunnarikapulalle olisi heti kulmahampaiden takana tai etuhampaissa. Tehtiin tätä "oravaotetta" naksulla ja ihan hyvin hoksasi idean. Eri asia riittääkö mulla mielenkiinto ja energia alkaa nysväämään ton kanssa, vai otetaanko suosiolla pisteen-parin pistemenetys pureskelusta. Siinäpä taas mietittävää.

Tehtiin vielä Råtta-kelpien kanssa ryhmässä istuminen sekä paikallaolo. Istumisessa jäin näkösälle ja kävin palkkailemassa, koska ei olla kovin monesti tuota ryhmäistumista otettu. Paikkamakuun ajan olin piilossa, ja koiria käytiin häiritsemässä. Ei ongelmaa.

Loppuun vielä vähän seurailtiin ja riekuttiin patukan kanssa. Ihan kiva koulutus, vaikka ei mitään suurensuuria ahaa-elämyksiä tullutkaan.

Melkein turha reissu hallille

Ilmoittauduttiin Annin kanssa OKK:n järjestämään Kirsi Päykkösen tokovalmennukseen, jonka mielestäni piti alkaa jo tänään. Hallilla kuitenkin selvisi, että VOI-EVL -ryhmä treenaa vasta huomenna, tänään vuorossa alokkaat. :D En tiedä kummassa lopulta oli katkos, informaatiossa vai mun luetunymmärtämisessä...?

Kun kerran hallille asti oltiin raahauduttu (ohjaaja täysin puolikuntoisena neljän päivän sairastamisen jälkeen), käytin Annin hallissa. Tehtiin vähän seuraamista, liikkeestä istumista, luoksetuloja ilman pysäytyksiä suoraan patukalle sekä vähän kaukoja ja maasta seuraamaantuloja. Huh että otti voimille. Semmonen reissu siis tänään, huomenna uus yritys toivottavasti paremmalla menestyksellä. :D

Iinankin piti osallistua viikonlopun koulutuksiin, mutta juoksu muutti suunnitelmat. Iinalle suoritettiin tänään kotimittaus ja -punnitus; säkä 68 cm ja painoa 30,5 kg. Ei enää mikään pikkutyttö...

Läksyt toteutukseen

Tyttöjen kanssa kuraisella kentällä pikatottikset. Laitettiin heti leiriltä saadut neuvot toteutukseen. Iinan kanssa keskitytään nyt hetki pelkästään oikeanlaisen tunnetilan rakentamiseen. Turhauman kautta nostetaan, tehdään muutama pikku juttu (tänään yksi sivulletulo ja pikkupätkä seuraamista) palkka ja autoon.

Annille melkein yhtä nopea treeni. Pikku pätkä seuraamista ja liikkeestä istuminen, palkka ja autoon kun vielä oli kierrokset kaakossa. Malttaispa tehdä useammin tämmösiä reenejä. Aina tulee jäätyä liian pitkäksi aikaa viilaamaan.

Leiriä ja näyttelyä

Typistetty leiriviikonloppu Räyskälässä takana. Iina pääsi pitkästä aikaa pureksimaan. Hieman tarttis saada aktiivisemmaksi kakaraa, muutoin tuli pelkkää positiivista palautetta. Yritämme tehdä kotiläksyt oikein. ;-) Tässä muutama kuva lauantain ekoista puruista.













Tässä vielä Iinan upea äiti IPO3 Diamandin Miranda Master eli Mimi tositoimissa. :)



Anni pääsi tekemään esineruutua ja lyhyen jäljen. Kaikki esineet ja kepit löytyivät, mutta jäi vähän räpellyksen maku suuhun molemmasta treenistä. Jätetään nyt nuo maastot Annin kanssa talvitauolle ja keväällä on kenties syytä miettiä vähän strategioita uusiksi. Kyllä oli hienoa nähdä pellolla viimeisen päälle hyvin treenattu koiran metsäjäljellä, siinä vähän omatkin silmät avautuivat. Iinakin kävi esineruudussa pitkästä aikaa, mutta siitä ei jäänyt paljon kerrottavaa...

Lähdettiin ajelemaan kotiinpäin sunnuntaiaamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen ja pysähdyttiin matkalla Seinäjoelle KV-näyttelyyn. Hieman meinasi vastustaa; navigaattori ajatti meidät väärään osoitteeseen ja meinattiin myöhästyä koko näyttelystä. Lisäksi Turkka astui tungoksessa Iinan varpaille juuri siihen kohtaa, missä Iinalla on haava, joka tietenkin alkoi vuotaa verta. Koiria ja häkkejä tungoksessa roudatessa T onnistui telomaan myös oman sormensa. Isäntä ja koira olivat molemmat aivan veressä kehän laidalle päästyään. Kyllä siinä saatiin muutama paheksuva katse. :D Iinan tassuhaava tyrehtyi onneksi aika nopeasti, eikä ontunut jalkaa, joten ei muuta kuin kehään.

Iina yllätti täysin upealla kehäkäyttäytymisellään. Seisoi hienosti, ravasi nätisti kiskomatta ja poukkoilematta ja antoi tuomarin tutkia mukisematta. Häntää vain heilutteli. Hirveästä hulinasta ja tungoksesta ei ollut moksiskaan, laittoi heti kauneusunille kun pääsi häkkiinsä. IHANA kakara!! :-) Eli emme voi olla muuta kuin tyytyväisiä Iinan näyttelydebyyttiin. Pentuluokassa oli Iinan lisäksi toinenkin narttupentu, joka vei aivan ansaitusti ruusukkeet mukanaan. Iinan arvostelu on luettavissa TÄÄLTÄ.

Anni piti ilmoittaa Seinäjoelle ekaa kertaa käyttöluokkaan, mutta kämmäsin ja oltiin avoimessa. Anni esiintyi erittäin annimaisesti; pikkusen taas tuomari jänskätti, mutta ei yrittänyt väistää. Ravasi hyvin ja seisoi kuin patsas. Tänään se riitti EH:ään. Kaksi muuta avo-narttua oli poissa, joten Anni kirjattiin ainoana osallistujana luokkavoittajaksi. Annin arvostelu TÄÄLLÄ.

Laajakulmaa

Testailin vähän laajakulmaa sisätiloissa.

Iina ja maailman ihanin vaaleanpunainen possunkärsä.









Mitä sä siellä lattialla teet??





Äijien äijä.

Lenkkikuvatuksia

Purin taas vaihteeksi kameraa ja tässä joitain kolmikon rallatuksia, tosin aika huonolaatuisia sellaisia. Ei oo Arska viime aikoina näyttäytynyt.

Näin talvisissa maisemissa meillä lenkkeillään.



Mä meen edeltä!



Mutka pellolle.



Mums mums lunta naamariin.



Kieli jäätyy...



Eikö me äiti sovittu, että jos mulle tulee pikkusisko, se pysyy aina pienenä ja kilttinä.



Musta tuo ei kovin pieneltä enää näytä.



Eikä kiltiltä.



Se pitää laittaa ruotuun!



Taistelevat metsot.

Voittajaluokan korkkaus

Otettiin tänään Annin kanssa osaa OKK:n tokokokeeseen. Tuomarina Marko Puranen ja liikkurina Turkka. Korkattiin voittajaluokka komealla nollatuloksella. :D Ohjaaja nollasi kaksi liikettä ja koira yhden, ja siinäpä se sitten olikin. Tässäpä kootut selitykset:

Paikallaolo sujui annimaiseen tyyliin levollisesti ja varmasti. Loppuperusasentoon tarvi kaksi käskyä, josta tuomari rokotti kaksi pistettä eli paikallaolosta arvosanaksi 8.

Seuraaminen alkoi iloisesti tanssahdellen, painaen ja poikittaen. Virtaa oli niin paljon, että tiesin homman leviävän jossain vaiheessa kuin jokisen eväät. Ekassa pysähtymisessä koira jo aivan tärisi täpinäänsä. Kuulin jopa pienen kiljahduksen Annin kurkusta, ja se on harvinaista. Teki vielä jotenkuten paikallakäännöksen vasenpaan ja paikalla täyskäännöksen oikeaan, kunnes Anni päätti vähän purkaa ylimääräisiä höyryjä hirveällä sirkusloikkashowlla. Mamma sai samalla vähän naamapusuja. Sain kuin sainkin - ihme kyllä - pöljänä hilluvan koiran hallintaan ja päästiin jatkamaan kaaviota. Loppu sujuikin sitten ihan siististi, kun oli saanut enimpiä höyryjä riekkua pois. Yksi perusasento taisi jäädä istumatta. Tuon paketin leviämisen vuoksi saatiin seuraamisesta nolo vitonen. :-/ Hallinta olis aika pop.

Liikkeestä istumisessa Anni oli vielä niin kierroksilla, ettei kuunnellut käskyä vaan tarjosi vaan nopeasti jotain, joka oli tälläkertaa seisominen. Että se siitä sitten. Nolla napsahti.

Luoksetulon kämmäsi ohjaaja. Sanoin koiraa jätettäessä "paikka" -käskyn, jota en koskaan sano treeneissä. Idiootti minä. En tajua mistä se tuli?? Meillä on ollut muinon suurensuuri paikallaolo-ongelma, johon ei tepsinyt mikään muu kuin pakko. Paikka-käskyn jälkeen EI nousta, tai muuten tippuu taivas niskaan. Tämän taustoituksen jälkeen voin sanoa, että hienosti Anni noudatti tänäänkin paikka-käskyä. Ei noussut kolmannellakaan luoksetulokutsulla.

Myös ruutu meni ohjaajan piikkiin. Anni irtosi tosi hyvin ruutuun, mutta ohjaaja oli auttamattomasti myöhässä. Pysäytyskäsky tuli vasta sitten, kun koira oli jo yli ruudun. Olisin voinut tässä vaiheessa vielä käyttää yhden ohjaavan käskyn, mutta mitä tulee Susannan suusta; "maahan". Siellä se maata pötkötteli pelkät etutassut ruudussa. Hittolainen!!!! Ruudusta seuraamaan tuli hyvin.

Hyppynouto oli bueno, saatiin siitä 9,5. Puoli pojoa lähti liian tiiviistä luovutuksesta.

Metallinouto oli myös hyvä, siitäkin 9,5. Puolen pisteen vähennys samasta syystä kuin edellisessä.

Tunnari oli hyvä. Etsi ja poimi oman rauhallisesti vieraita kapuloita koskematta, mutta pureskeli kapulaa aika voimakkaasti. Kapulan rouskuttelusta tuomari vähensi 2 pistettä ja liian tiiviistä luovutuksesta puolikkaan. Eli siitä 7,5.

Kaukot oli muuten hyvät, mutta i-s -siirtymä jäi tekemättä syystä tai toisesta. Muut siirtymät oli nopeat, eikä liikkunut mihinkään suuntaan. Arvosanaksi 7.

Kokonaisvaikutus 8 nollaliikkeiden vuoksi. Tuomari antoi oikein kannustavaa palautetta; liikkeet on hyvällä mallilla, tänään tuli harmittavia ohjaajan töppejä ja alussa oli "hivenen" liikaa virtasta.

Kokonaispistemäärä huimat 156 eikä tulosta. :D Ei voida tituleerata itseämme edes luokkavoittajiksi, vaikka oltiin ainoa VOI-koirakko. Kaikesta huolimatta itselle jäi hyvät fiilikset, vaikka voisi kuvitella, että nollatuloksen jälkeen harmittais. Mulle oli voitto jo se, että Anni ei pälyillyt tuomaria eikä se lamaantunut kuten pk-kokeissa, päin vastoin. Valoa siis näkyvissä sysipimeän tunnelin päässä. Tuli ihan hirvee tsemppi päälle, nyt vaan hirrrrrrrveesti treeniä ennen seuraavaa koetta. Kyllä me vielä tulos voittajastakin haetaan, vaikka siihen menis viis vuotta. ;-)

Zerokin osallistui kokeeseen häiriökoiran roolissa. Hienosti jätkä hanskasi EVL:n paikallaolot!

Tassuhaava

Iina teloi tänään lenkillä tassunsa. :( Ulkoillessa en edes huomannut koko haavaa, mutta sisälle tultaessa alkoi ontua oikeaa etujalkaansa, ja komea vekkihän tassusta löytyi. Viilto on onneksi ulommaisen varpaan päällä, eikä esim. anturassa, jossa paraneminen hidasta. Niin syvä haava ei ole, että tarvisi lähteä tikkaamaan. Yritetään pitää haava puhtaana, puhdistellaan ja seuraillaan. Vamma on todella omituisessa paikassa, en ymmärrä mihin onnistui sen repimään? Ei edes vinkaissut kertaakaan lenkin aikana.

Ja sitten tassuhaavasta valokuviin. Anni pääsi eilen poseeraamaan treenien ohessa. Kuvat ovat Kari Kuninkaanniemen käsialaa. Kiitokset Kari!



Suoran ja tiiviin eteentulon harjoittelua. Miinuksia ropisee tokokokeessa ohjaajan koskettamisesta, mutta nooooooh.... :D

Toppilassa tunaroimassa

Tulihan se huonompi treenikin tehtyä ennen koetta. :-/ Oltiin vieraalla kentällä Toppilassa ja heti alkuun "jouduttiin" aika extempore vieraalle saksanpaimenkoiralle häiriökoiraksi. En ehtinyt suunnitella treeniä, joten tuli räpellettyä vähän sitä sun tätä. Pikkusen Annia jänskätti sakemanni sekä kentällä meidän kanssa ollut Annille vieras valokuvaaja. Ohjaajan lähellä ei ongelmaa, mutta esim. luoksetuloissa, kun joutui jäämään yksin, näytti aika pieksetyltä. Itse luoksetulotkin olivat sen näköisiä, että älkää hyökätkö kimppuun.

Vein Annin vähäksi aikaa autoon huilaamaan. Toisella kierroksella otettiin ruutua. Irtoaa ruutuun hyvin, mutta ekalla kerralla ei toteuttanut pysäytyskäskyä, vaan jäi huuhailemaan ja haistelemaan. Toinen, kolmas ja neljäs toisto olivat hyviä, tosin käytin huomattavasti tavallista voimakkaampia käskyjä. Pitää ottaa kokeessakin varman päälle ja käyttää reilusti ääntä pistemenetyksen uhallakin. Tehtiin myös luoksetuloja stopeilla ja maahanmenoilla tennaripalkalla sekä maasta seuraamaan juoksuja. Tästä treenistä jäi ihan hyvä mieli, jos ei tota ekaa ruutua lasketa.

Illalla otettiin kotona vähän kaukoja.

Iinalla alkoi juoksu tänäään. Kakara on ollut vähän vaisun ja kipeän oloinen, joten sai tänään vapautuksen kaikenlaisesta treenailusta.

Pikatokot...

...Annin kanssa Alatemmeksellä. Kentälle oli muitakin tulijoita, joten tuli tehtyä aika lyhyt ja tehokas treeni. Ruutua, stoppeja tennaripalkalla ja loppuun hyppynouto. Kaikki meni hyvin. Turkka on työreissussa, joten Iina kävi kentällä ainoastaan jahtaamassa ja repimässä patukkaa.

Lähdettiin kentältä uittolammen maastoon lenkille. Juuri ennen kotiinlähtöä Iina-idiootti karautti jäälle, joka on tällä hetkellä ehkä puolen sentin vahvuinen. :O Enpä muista millon viimeksi olisin säikähtänyt yhtä paljon. Jää vain rasahteli tassujen alla, kun ipana paineli menemään kuin bambi konsanaan. Siinä on taatusti jotain jeesusgeenejä, kun jää ei antanut periksi! Eipä tartte enää minkään vesistön lähettyvillä lenkkeillä ennenku tulee kunnon talvi, ettei tartte alkaa ruskeaa jäistä pelastamaan.

Kun pahimmat höyryt oli purettu, tehtiin Annin kanssa kotona vielä tunnaria. Sekin onnistui tänään, ei edes pahemmin pureskellut omaa. Aika pelottavan hyvin on mennyt Annin kanssa viimeaikoina reenit. Tarkoittaakohan se sitä, että kokeessa sitten kaikki menee päin peetä. :P

Hallikausi avattu

Tänään korkattiin hallikausi OKK-areenalla. Olipas mukava päästä vaihteeksi kuiviin olosuhteisiin treenaamaan. Zero tuli vierailevaksi tähdeksi mun ja Leenan vetämiin alo-avo -tokotreeneihin. Uusi ryhmä vaikutti varsin tasokkaalta ja motivoituneelta. :-) Ohjelmassa oli seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, ruutua ja ryhmäpaikallaolo. Zero oli ihan mielissään kun sai koko tunnin ajan Turkan jakamatonta huomiota.

Anni ja Iina pääsi halliin ohjattujen treenien jälkeen. Anni oli revetä liitoksistaan kun pääsi hallille pitkän tauon jälkeen. Iina puolestaan oli hallissa ekaa kertaa. Ahdas pyöröovi vähän arvelutti, muuten oli oma reipas itsensä. Ipana teki lyhyen mutta loistavan treenin; alkuun paikallaolo, maahanmenoja, seuraamista ja loppuun pari eteenmenoa.

Annin kanssa tehtiin aika pitkä treeni. Teki hyvässä vireessä loppuun saakka. Tehtiin alkuun seuraamiskaavio, johon sisältyi juoksua ja hidasta, paikallakäännöksiä, peruutuksia ja sivuaskelia molempiin suuntiin. Oli aika täpinöissään ja painoi kovasti, hetkittäin oli aika edessäkin. Seuraamisen jälkeen parit liikkeestä istumiset, ei ongelmaa. Luoksetulon stopit olivat entisellään, valui noin puoli koiranmittaa. Luoksetulon maahanmeno ok. Kaukoissa tuli jotain ihme sählinkiä. S-I -siirtymässä tarjoili maahanmenoa kokoajan?!? Ruutu otettiin ensimmäistä kertaa liikkuroituna kokonaisena liikkeenä, ja se oli aika bueno. Tosin meinasi ensin tulla väärälle puolelle seuraamaan, mutta korjasi itse hyvin. Myös tunnari otettiin liikkuroituna, sekin hyvä. Siihen olikin hyvä lopettaa. Ihan superhyper mahtava treeni!!! Kyllä toko on mukavaa. :-)

Ensilumi

Iina ja Zero ottivat tänään aamulenkillä ilon irti ensilumesta. :-)





Ihanaa kun tulee talvi ja pääsee valjastamaan Annin suksien eteen. Pääsee neiti tekemään sitä mitä rakastaa eniten. Hallikauden avaustakin odotellaan jo innolla. :-)

Tottelemassa

Kaikille koiruuksille tottista Alatemmeksellä.

Annille tehtiin kolme ruutua eripuolille kenttää kolmenlaisista törpöistä. Kolme toistoa jokaiseen ruutuun. Me harrastetaan enää vain ja ainoastaan tyhjiä, koska palkan ollessa ruudussa koira etsi vain namikuppia/lelua, eikä hahmottanut ruutua lainkaan. Nyt on selvästi alkanut etsiä ruutua. Kaksi ensimmäistä ruutua meni loistavasti! :-) Kolmas oli hankalampi. Annia hieman epäilytti ruudun takana seisova Leena, ja jäi puoleenväliin arpomaan, meniskö vai ei. Saatiin kuitenkin kolmannellekin pari onnistunutta toistoa, ja ehkä nopeimmat stopit ever!

Tehtiin tennispallopalkalla muutamia stoppeja, liikkuroituna liikkeestä istuminen sekä hyppynouto ja lopuksi Leenan hajuinen tunnari. Noissa ei ongelmia.

Zerokin kävi pätemässä kentällä. Iina keräsi sillävälin kivasti kierroksia autossa. Lopulta tuli Piinankin vuoro. Ollaan hiljalleen vaihtamassa seuraamisesta namipalkka palloon/patukkaan; hyvä seuraamispaikka alkaa olemaan jo tallentunut kovalevylle. Sais ehkä vähän suoremmassa olla, eikä millin-parin hajurakokaan olis pahitteeksi, mutta toisaalta Turkka tuskin haluaa mitään pikkusievää tokoseuraamista. :D Pääasia että homma näyttää siltä, että koiralla on mukavaa. ;) Seuraamispätkät on pidetty vielä toosi lyhyinä, samoin kuin muukin tekeminen.

Iina teki vielä muutamia eteentuloja lyhyeltä matkalta, pienen paikallaolopätkän ja ylitti ensimmäistä kertaa loivimmassa mahdollisessa asennossa olevan A-esteen. Etevä ipana.

Ennen tottista Iina kävi jälleen pellolla. Jätettiin tänään väliin muutama askel ilman ruokaa, ja hienosti ajoi tyhjätkin. Nyt jätetään homma pariksi päiväksi hautumaan.

Voivotuksia

Tehtiin tänään Annin kanssa kokeenomainen tokotreeni (ilman liikkurointia) Alatemmeksen kentällä. Tehtiin kaikki muut voittajaluokan liikkeet paitsi tunnari, sillä hajamielinen ohjaaja unohti tunnaripussin kotiin, eikä jaksettu lähteä sitä hakemaan. Meillä olis paikka 17.10. tokokokeeseen, nyt on käynnissä tiukka harkinta, osallistutaanko vaiko eikö. Tässäpä hiukan spekulointia tämänpäiväisen treenin perusteella:

Paikallaolo -> Paikallaolon puolesta ollaan kevyesti valmiita voittajaan. Anni on toimittanut monta kertaa kokeessa voittajaluokan paikallaolossa häiriökoiran virkaa, eikä ole koskaan noussut. Tänäänkin makasi paikoillaan kuin tatti neljä minuuttia ohjaaja piilossa, vaikka maa oli kylmä ja märkä.

Seuraaminen -> Annin ikuisuusongelma on painaminen, poikittaminen ja edistäminen. Mitä enemmän koira käy kierroksilla, sitä enemmän ongelma korostuu. Harmi että seuraaminen on kokeessa ensimmäisenä. Jos se olisi viimeinen liike, meillä saattaisi olla jotain toivoa saada liikkeestä enemmän kuin kasi. Peruuttamisessa, sivuaskelissa ja paikallakäännöksissä koiralla ei ole ongelmia, mutta ohjaajan koordinaatio on näissä välillä pahasti hukassa ja koiran tassuja tulee tallottua tuon tuostakin, varsinkin sivuaskelissa vasemmalle. Anni parka.

Liikkeestä istuminen -> Seuraamisen painamisesta, edistämisestä ja poikittamisesta johtuen jää usein vinoon istumaan. Asentovirheitä on tullut istumisessa enää todella harvoin *koputtaa puuta*.

Luoksetulo -> Seisomaan pysäytyksessä valuu vähintään oman mittansa. Stoppia ollaan yritetty treenata nopeaksi vaikka miten, mutta ei olla vielä toistaiseksi löydetty toimivaa konstia. Maahanmeno on sitten huomattavasti nopeampi. Eteentulossa tulee liian kiinni.

Ruutu -> Ruutua ollaan treenattu lähinnä kotipihalla lyhyeltä matkalta. Tänään onnistui kentällä täyspitkältä matkalta yllättävän hyvin, liekö oli vahinko? Ruudusta luoksetulo seuraamaan tökkii vielä pahasti. Annille on rakennettu maahanmeno ja paikallaolo niin varmaksi, että sen on hankala lähteä maasta liikenteeseen ollessaan etäällä ohjaajasta. Vaatii useamman käskyn ennen kuin uskaltaa nousta. Tätä pitää vielä harjoitella ja paljon. Ja ruutua ylipäätään, vaikka se tänään onnistuikin.

Hyppynouto -> Ei ongelmia.

Metallinouto -> Suorittaa liikkeen teknisesti oikein, mutta vauhtia uupuu ts. liikkuu metalli suussa korostetun varovaisesti, ettei kapula vain liikahtaisi suussa. Laukalla kuitenkin yleensä tulee ja menee.

Tunnari (ei siis tehty tänään) -> Tämä on vielä vaiheessa. Hajuttomien seasta kyllä tuo oman 99 prosenttisesti, mutta liikkurin koskettua neutraaleihin kynnys käyttää väärää suussa on matala. Meidän pitäisi saada paljon, PALJON lisää erihajuisia tunnaritreenejä...

Kaukot -> Asentovirheitä tulee enää harvoin. Valuu eteenpäin jonkin verran, pahiten seiso-maahan -siirtymässä.

Siinäpä se. Paljon on siis vielä tehtävää. Toisaalta, vaikka treenattais näitä loppuelämä, koskaan ei voi olla varma mitä Anni kokeessa keksii. Se saattaa olla ihan superhyper-täpäkkänä tai kieltäytyä tulemasta kentälle lainkaan. Tai olla perässä vedettävä laama, joka ei ole koskaan mistään tottiksesta/tokosta kuullutkaan. Tokokokeissa tähän saakka ONNEKSI ei noita kahta jälkimmäistä ole ilmennyt, vaan on pienestä jännäilystä huolimatta säilyttänyt toimintakykynsä ja pysynyt ihan mukavassa vireessä. Toivotaan että moisia ongelmia ei tulekaan.

Piina kävi jälleen tänään ansaitsemassa eväänsä pellolta. Huomattavasti parempi (lue: rauhallisempi ja keskittyneempi) treeni kuin eilen! :-)

Kakara jälkikuurille

Käytiin jälleen Iinan kanssa pellolla. Yritetään ennen lumen tuloa saada tuota jäljestyshommaakin jollekin mallille. Iina jäljesti tänään ensimmäisen kerran sateessa. Myös viereisellä pellolla möyrivä traktori ja maajussit toivat pientä lisähäiriötä. Aikaisemmin ei ole juuri nenä noussut, mutta tänään yritti pari kertaa kuikuilla, että mitäs siellä naapuripellolla oikein tapahtuu. Lisäksi ensimmäistä kertaa sai vähän jarrutella menoa.

Jälkeä ja muuta mukavaa

Iina kävi tänään jäljestelemässä pellolla. Jäljellä oltais voitu käydä ahkeramminkin, ollaan siis edelleen koko hommassa aika alkutekijöissään. Treenien vähyydestä huolimatta hienosti kakara hoitaa homman. :) Tehtiin myös pikku tottikset koko koplalle.

Esineruutua

Käytiin dobberiporukalla esineruutuilemassa Pikkaralassa. Täällä meilläpäin on niin paljon ja niin innokkaita metsästäjiä, että lenkillekään ei uskalla vasta kun pimeän tultua. Oli niitä pyssymiehiä Pikkaralassakin, raahasivat kaksi hirvenraatoa meidän esineruudun ohitse...

Iina teki pienemmän esineruudun. Ensimmäistä kertaa esineet olivat ruudussa valmiina. Alun ihmettelyn jälkeen haki hienosti molemmat. :-) Zerppa pääsi myös hakemaan miniruudusta esineitä. Isoille tehtiin täysikokoinen ruutu. Annille 3 valmista esinettä, molempiin takanurkkiin ja keskelle. Takanurkat nousi näppärästi, mutta keskiesine ei sitten millään. Navakka tuuli hankaloitti treeniä, eikä esinekään ollut mikään helpoin mahdollinen; pieni muovikengän palanen. Ehkä kymmenennen lähetyksen jälkeen esine viimein nousi. Todellinen työvoitto! :D Anni oli jo ajat sitten luopunut toivosta, ihme että ylipäätään irtosi ruutuun uudelleen ja uudelleen, vaikka selvästi ei enää kiinnostanut koko homma pätkääkään.

Tottisvideota

Pitkästä aikaa elävää kuvaa kolmikon tottiksista tältä aamulta.

Anni seurailee.



Iinan miniseuraamisia pallopalkalla.





Zeron räpistelyä.



Toko-luoksetulo by Zero.



"Pieni" virhe ja oma-alotteinen korjaus A-esteellä. :D

Loma laiskistaa...

...eikä oo tullut blogiakaan päiviteltyä, tosin eipä me olla mitään ihmeitä tehtykään. Lähinnä kotinurkilla tottisteltu tyttöjen kanssa. Annille kuuluu edelleen ruutua, tunnaria, kaukokäskyjä ja luoksetulon stoppeja.

Ensi lauantain RoiCross, jossa Turkan ja Annin piti tehdä canicross-debyytti, on peruttu vähäisen osallistujamäärän vuoksi. :-/ Nyt on harkinnassa Riihimäen SM:t. Hulluutta lähteä heti niin koviin porukoihin juoksemaan, mutta toisaalta pitäähän jonkun olla viimeinenkin. ;-)

Iinan kanssa on lähinnä leikitty ja siinä tiimellyksessä tehty muutaman askeleen seuraamisia. Ja esineitä ollaan nosteltu avainnipusta lompakkoon ja hanskoista tulitikkulaatikkoon.

Zero thö personal trainer huolehtii että tytöt pysyvät linjoissaan.



Kiirekiirekiire!



Iina ja ilmeet... :D







Tytöt yhdessä.



Kyllä syksy on ihanaa aikaa. :D