Leireilemässä

Pientä kiireenpoikasta on ollut ilmassa ja siksi blogikin elänyt hetken hiljaiseloa. Mainitsemisenarvoinen tapahtuma edelliskirjoituksesta on SDY Satakunnan suojeluleiri Kauvatsalla 28.-30.8. Iinalle tehtiin viikonlopun aikana kaikkiaan neljät purut. Tässä kuvakooste kakaran vk-lopun reeneistä:

Tuuppas tänne niin mää syön sut!



Mikäs täällä heiluu?



Mullon suu auki, heitä tänne vaan!



Koppi!



Tää on munmunmunmun!



Isin hanssa haudotaan saaalista.



Päivä kaksi ja liian isot valjaat.



Neuvotellaan kumman patukka.





Jiihaa!



Anni oli matkassa lähinnä seuraneitinä. Molempina päivinä tehtiin lyhyt tottistuokio. Annilla pukkaa valeraskautta päälle eikä koira ollut oikein oma itsensä. :-/ Jotain kuvia kuitenkin tuli räpsittyä Annistakin:







Oon mä sen pallon jo ansainnut!



Mamman silmäterä.



Iinasta pari 7 kk poseerausta.

Annille juoksu- ja ipanalle maastoreeniä

Käytiin tänään tsekkaamassa Alatemmeksen pururata (1,2 km). 2/3 matkasta oli nurmikkoa ja loput hiekkaa; ihan hyvä pohja juosta. Käytiin ennen juoksureeniä tunteroinen metsässä koko jengin kanssa ja samalla Iina sai tehdä keppi-ilmaisua ja esineruutua.

Anni kävi ensin lämmittelemässä irti kierroksen, jonka jälkeen kaksi kierrosta vetoa. Oli aivan eri tavalla hereillä kuin edellisissä juoksutreeneissä. Kuumui lähdössä ihan samaan tapaan kuin talvella hiihdossa. :-)

Olen taas kunnostautunut kameran ulkoilutuksessa. Tässäpä muutamia otoksia tältä päivältä ja eiliseltä.

Iina ja Zero neuvottelee.



Zerpan jalo sivuprofiili.



Ruskealla pitää AINA olla jotain suussa.



Tytöt ilottelee.





Jääräpäiden köydenvetoa.



Lainasin töistä laajakulmaa ja piti silläkin vähän leikkiä.

Tyttöjen reeniä

Iina ja Anni kävivät tänään esineruutuilemassa. Iinalle miniruutuun hetsaamalla 2 esinettä. Hienosti oivalsi mitä ollaan tekemässä. Luovutukset ei vielä onnistu, sylkäisee esineen suusta parin metrin päässä. Niitä täytyy reenata paljon omana juttunaan. Annille ei poljettu varsinaista ruutua, vaan juostiin 3 esinettä näöltä metsään. Anni oli ihan pihalla mikä on homman nimi. Lopetettiin kun toi yhden. Nyt jätetään koko esineruutu vähäksi aikaa tauolle. Samoin kuin viime syksynä, esinemotivaatio on laskenut kuin lehmän häntä.

Iina ajoi poislähtiessä vielä makkarajäljen. Tässä vaiheessa näyttäis vahvasti siltä, että jälki on Iinan thö juttu.

Anni teki vielä vähän tokoa kotipihalla. Jälleen ruutua ja tunnaria. Ei ongelmia kummassakaan.

Annin vetorääkki alkoi

Turkan ja Annin canicross-debyytti lähestyy kovaa vauhtia. Koira ja isäntä ovat molemmat aloittaneet kunnonkohotuksen tahoillaan, tänään oli vuorossa ensimmäinen yhteinen treeni Sankivaarassa. Anni oli alkuun hieman kuutamolla; vetotreenit näyttäis olevan tulossa, mutta missä isännän sukset? Lähetys oli oikein hyvä, mutta melko heti oli alkanut hidastella. Hieman oli Annia ihmetyttänyt mitä se isäntä oikein jarruttelee, vetohiihdossa kun on tottunut huomattavasti kovempaan vauhtiin. Vasta Camin ja Harrin mentyä pyörällä ohi oli Anni tajunnut mitä ollaan tekemässä ja loppupuoliskon veti hyvin. Rata oli mäkinen ja 2 kilsaa pitkä, oikein sopiva syksyn ekaksi vetolenkiksi. Iina ja Zerppa pitivät Annin liikkeessä jäähdyttelylenkillä.

Nyt vaan lisää juoksureeniä valjaissa ja paaaaaljon syttöjä. Eiköhän se muutaman reenin jälkeen huomaa, että juosta voi vähän iisimpääkin vauhtia.

Kemin PK SM:t ja treeniä Torniossa

Lähdettiin Annin kanssa aamulla ajelemaan Kemiä kohti PK SM -kisoja pällistelemään. Kemistä suunnattiin Tornioon treenaamaan dobberiporukalla. Ensin maastot. Esineruutu oli maaston puolesta tosi hankala, en viitsinyt haetuttaa kuin yhden, siinäkin oli tekemistä riittämiin. Jäljestä ei jäänyt paljon kerrottavaa. Kolmoskeppi oli sen verran lähellä meidän janaa, että Annilla meni pasmat sekaisin ja nelivedolla yritti takaisin janalle päin. Siinä aikamme tahistuamme Anni totesi, että "jäljestä itte jos kerran osaat paremmin".

Kentällä keskityttiin tokoilemaan. Tehtiin ruutua, tunnaria ja loppuun ryhmäpaikallaolo piilossa 4 min. Tässä vähän kuvamateriaalia treeneistä, kuvista suurkiitos Marille!

Ruutuun ja seis.



Sitten tunnaria. Ohjaajan käännös.



Nuuskis...



Oma löytyi!



Luovutus (onneksi valokuvassa ei näy se karmea kapulan rouskutus jota Anni on alkanut tunnareilla harrastaa..)



Iina oli sillävälin käynyt harjoittelemassa citykoirana olemista ja olivat käyneet illalla puruissakin.

Kentällä

Käytiin koko porukalla Alatemmeksellä toko- ja tottistelemassa. Zerolle mielenvirkistystemppuilua. Iinalle seuruuta, maahanmenoja, eteentuloja ja rätin kanssa riekkumista. Annille stoppeja, istumista liikkuroituna ja ruutua. Kivat reenit kaikkien osalta.

Käytiin illalla Annin kanssa rannalla ja todettiin, että parin hallayön jälkeen vesi alkaa olla jo liian kylmää uitavaksi. Jäi siis meidän viimeiseksi polskutteluksi tälle syksylle.

Annin patti on alkanut kuivua ja pienentyä. :-)

Ja sitten pitää vähän avautua. KAIKKI meidän photobucetiin lataamamme kuvat ja videot hävisivät kuin tuhka tuuleen tänään. Oli vähällä ettei koko kone lentänyt ikkunasta pihalle, sen verran otti kupoliin. >( Nyt ei siis videot toimi kotisivulla eikä blogissa. Prkele.

Äksönipäivä

Vein aamulla koirat työpäivän ajaksi hoitoon Takkurannalle äidin ja isän päivää ilostuttamaan. Iina oli mm. terrorisoinut äidin tarkkaan ja rakkaudella vaalimia terassikukkia. :-D

Kävin töiden jälkeen juoksuttamassa koirilta ylimääräiset energiat hiekkakuopilla Annalankankaalla, että odottaisivat rauhallisesti autossa OKK:n tokopalaverin ajan. Satuttiin sellaiselle kuopalle, jonka rinteet olivat täynnä linnunpesiä. Linnut ilmeisesti häiriintyvät meidän tulosta ja alkoivat kaarrella suht matalalla hiekkakuopan yllä. Anni tottakai bongasi epäilyttävästi käyttäytyvät linnut ja juoksi katse taivasta kohti suunnattuna hiekkakuoppaa edestakaisin hullunkiilto silmissä. Iina ei jahdannut lintuja, vaan Annia. Siinä ne vetivät peräkanaa kuin aroporot itsensä lähes tajuttomuustilaan, harmi kun ei ollut videokameraa mukana. Me Zeron kanssa nakeltiin palloa ja naureskeltiin tyhmille dobermannitytöille.

Tokopalaverista lähdettiin Pikkaralaan maastotreeneihin. Annille lyhyehkö jälki, tälläkertaa teemana kulmat, joita jäljellä oli lukuisia. Teki todella keskittyneesti, rauhallisesti ja matalalla nenällä töitä. Pari kulmaa meni superhyvin, loput vähän huolimattomammin. Kulmatyöskentelyssä on siis vielä työsarkaa. Kaikki 6 keppiä nousi, tosin viimeisestä olis mennyt yli jos en olis painostanut.

Esineruudusta Anni haki kaikki 3 esinettä. Kaksi toi tosi näppärästi, kolmas teetti töitä. Neljännen tai viidennen uudelleenlähetyksen jälkeen käytiin näyttämässä A:lle esine. Pitikin mennä ahnehtimaan. >( Otin Annin katsomaan Pepin ruutua, nostattelin vähän ja autoon.

Iina ja Zero saivat keskittyä tällä kertaa muun koiralauman kanssa ilakoimiseen treenien päätteeksi. On se vaan mukava katsella sopuisaa kahdeksan koiran touhuilua. :-)

Pattidiagnooseja ja tokoa

Kävimme näyttämässä aamulla Annin pattia Akuutissa. Lääkäri sanoi heti kättelyssä pahkuran näyttävän hyvänlaatuiselta histiosytooma-kasvaimelta. Epäily vain vahvistui kun raapenäytteestä löytyi histiosyyttejä (= kudosten syöjäsoluja). Histiosytooma on kuulemma tavallisesti nuorten koirien riesa, mutta ei ole mitenkään kummallista, että niitä tulee vanhemmallakin iällä. Lääkärin mukaan kasvain saattaa olla esim. hyttysenpureman yliherkkyysreaktio, joka sopisi tähän meidän tapaukseen; aluksihan patti näytti harmittomalta hyttysenpuremalta. Hoitona paikallisesti Fuciderm vet geeliä aamuin illoin 7 pvän kuuri. Jos ei tehoa, voidaan kuuri uusia tai vaihtoehtoisesti kasvain poistaa kirurgisesti. Toivotaan ettei tarvi alkaa leikkaamaan.

Ikenen epämuodostuman ja kyljessä olevan kasvaimen välillä lääkäri ei nähnyt mitään yhteyttä. Epäili hampaan menneen joskus ikenestä puolittain läpi ja siihen jääneen arven. Kehoitti kuitenkin seurailemaan. Jos histiosytooma leikataan, otetaan samalla koepala ikenestä. Pelkästään ientä varten ei kuulemma kannata alkaa rauhoittamaan, ellei tuosta kasva tai muuta muotoaan.

Käytiin tuulettamassa päät inhottavista pattimietteistä Annalankankaalla. Saatiin Tiina ja Karma kaveriksi, mutta A ei juurikaan perustanut K:n seurasta. Olen huomannut, että mitä enemmän Annille tulee ikää, sitä tarkemmin se valitsee seuransa. Pientä roturasistin vikaahan Annissa on ollut aina, toiset dobberit on ehdottomasti parasta seuraa. Niin ja tietysti Sympe-riiseni. ;-)

Illalla tokotreenit Haukkiksella. Anni kävi kuokkimassa ryhmäpaikallaolossa, hyvin meni. Aloitettiin ruudulla. 3 x namikuppi, 3 x tyhjä+stoppi ja kerran vielä kuppi. Edistystä on tapahtunut vähäiseen treenimäärään nähden! :-) Otettiin myös luoksetuloja stopeilla ja maahanmenoilla. Stopit on hitaita, maahanmenot nopeita. Pysäytyksiä täytyy vielä työstää ja paljon. Tehtiin loppuun parit liikkeestä istumiset ja koira autoon.

Toisella kierroksella tehtiin liikkuroituna seuraamista, liikkeestä istuminen ja hyppynouto. Sekä koirasta että ohjaajasta huomasi, ettei olla tehty mitään liikkuroituna koko kesänä. Varsinkin hyppynoudossa koira reagoi liikkurin käskytykseen ja yritti pari kertaa varastaa kapulalle. Palkkasin vasta onnistuneen hyppynoudon jälkeen. Mielestäni jopa vähän virittyi kun ei saanutkaan muuta kuin suulliset kehut.