Anni sydäntutkimuksessa

Anni kävi tänään sydäntutkimuksessa (EKG ja ultra) Akuutissa. Huomasin jo kesällä Annin kuumuudensietokyvyn heikentyneen, ja nyt syksyn mittaan, kun ollaan taas alettu tekemään vetoreeniä enenevissä määrin, palautuminen rasituksesta on ollut hitaampaa kuin aiemmin. Parempi siis katsoa kuin katua.

Kliinisessä tutkimuksessa ei löytynyt mitään poikkeavaa; auskultaatiossa syketiheys ja rytmi olivat normaalit, ei sivuääniä. Ultrassa sydämen osastojen suhteet normaalit, sydänlihaksen kaikuisuus normaali ja supistuvuus silmämääräisesti kohtalainen. Vasen eteinen ei laajentunut, aortan ja keuhkovaltimon virtaukset normaalit. Pieni, toistaiseksi merkityksetön läppävuoto vasemmassa eteiskammioläpässä, oikeassa eteiskammioläpässä ja keuhkovaltimoläpässä. Kaksi jälkimmäistä ovat tavallisia löydöksiä terveellä koiralla, sen sijaan tuo vasemman eteiskammioläpän vuoto on asia, jota kannattaa seurata. Tällä hetkellä vuoto kuitenkin niin mitätön, ettei sillä ole mitään merkitystä mihinkään. Toinen asia, miksi lääkäri suositteli holteria sekä uusintaultraa puolen vuoden kuluttua, oli vasemman kammion mittaukset, jotka asettuivat normaalin ja DCM:n välimaastoon. Vasemman kammion halkaisia systolessa 36 mm, diastolessa 45 mm. Dobberinartun DCM-diagnoosin raja-arvot ovat 36/46. FS oli 20,3%, normaalina pidetään 25-45%, 20-25 % väli on ns. harmaata aluetta diagnoosia ajatellen. Verinäytteiden tulokset saan ensi viikolla.

Ei siis mitään hirmu hälyyttävää, mutta juttuja, joita kannattaa seurata. Nämä sydänjutut on kuitenkin sellaisia asioita, jotka kannattaa ottaa vakavasti. Rankimmat rasitukset, eli toisin sanoen vetoreenit jätetään nyt Annin osalta vähemmälle holteriin saakka, ja arvioidaan tilanne sitten uudelleen. Muutoin elämä jatkuu niin kuin ennenkin.

Syysleiri Jyväskylässä

Järjestimme Pohjois-Suomen alaosaston hieman epävirallisemman syysleirin viikonloppuna Jyväskylässä, ajokoirayhdistyksen Oikarin tilalla. Otettiin molemmat tytöt mukaan, Iinalle puruja ja Annille maastoreeniä: la jälki+ruutu, su ruutu. Esineruutu oli molempina päivinä hyvä, jälki haahuilua. Maasto oli todella haastava, osittain mentiin nilkkavesissä ja Anni otti aika paljon painetta myös perässä kävelevästä vieraasta miehestä. Jotenkin onnistui kuitenkin 5/6 keppiä poimimaan, vaikka jäljestyksestä oli keskittyminen kaukana.

Iinan reeniä.



Leiripaikan pihapiiri oli kaunis vanhoine vaahteroineen. En voinut vastustaa kiusausta laittaa koira poseeraamaan lehtikasaan.





Aurinko meni pilveen Iinaa kuvatessa.

Syksy tulee...

...emmekä muuta voi. Vettä on satanut koko viikon, eikä ole tehnyt mieli treenaamaan, mitä nyt Anni on kuntoillut vetolenkkien muodossa. Näillä keleillä sohvanlämmitys on paljon kivempaa. :)

Pipoiluilta

Alatemmeksen kenttä oli varattu, joten käytiin reenaamassa sorankaatopaikalla. Iinan tassut ovat jo aika hyvällä mallilla > pääsi töppöset jalassa töihin. Ekalla kierroksella vastaus puskassa ilman purua, toisella kierroksella pääsi "kentälle" ja puremaan. Loistava reeni. Annille pikku tottikset > ihan jees. :)

Mörssäri töissä. Kunhan tassut paranevat, aletaan urheilemaan todenteolla nuo valeraskausturvotukset ja toipilaskilot pois.

Raahessa

Nyt on Raahen kokoinen aukko paikattu sivistyksestä. Oltiin oikeastaan Annin kanssa reissussa vain seuraneiteinä, mutta innostuttiinkin ottamaan kokeenomainen tottis ilman välipalkkauksia, kun kerrankin oltiin oudolla kentällä.

Ilmoittautuminen vieraalle miehelle meni hienosti, seuraaminen painamista ja poikitusta, ehkä kuitenkin oli vähän helpompi liikkua kuin tavallisesti... Käännökset supernopeat, samoin pysähdykset. Jäävissä ja luoksetuloissa ei onkelmaa, kuin ei myöskään tasamaa- eikä hyppynoudossa. A-este ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä; ohjaaja nakkasi kapulan aivan liian lähelle estettä, koira varasti, eikä saanut takaisintullessa riittävää vauhtia esteen ylittämiseen, valui harjalta alas ja kiersi. Se siis otettiin uusiksi. Eteenlähetyksissä kaarsi aika voimakkaasti oikealle, joten sekin otettiin uusiksi, toinen eteenlähetys maahanmenoineen bueno.

Koira työskenteli loppuun saakka oikein hyvässä mielentilassa, ei ylimääräistä hästäämistä, mutta ei myöskään mitään nuupahtamisen merkkejä. Tottis on Annin kanssa nykyään niin kivaa ja helppoa. :)

Hyvän mielen treenit

Reenipäivä, yllätys yllätys. Kentän kautta maastoon. En alunperin aikonut ottaa Annin kanssa tottista lainkaan, mutta pitihän se koira kuitenkin raahata kentälle. Tai siis se raahasi minut. :D Tehtiin vähän sitä sun tätä, ja jäi hyvä mieli. Koira oli ihan intopirkkona ja teki vimpaksi loistavan eteenmenon! :) Zero toimi ansiokkaasti Leenan ohjauksessa häirikkökoirana uroshäiriötä tarvitseville.

Maastossa Annille esineitä ja janoja. Hakkuulle tehty täyspitkä ruutu osoittautui hankalaksi, ja en lopulta haetuttanut kuin kaksi esinettä. Janoilla (3x) pientä sähläämistä, ei kuitenkaan mitään katastrofaalista. Kepit nousi. Mukava reeni-iltama jälleen, kiitokset seuralaisille! :)

Illan hämyssä pellolla

Iina kävi taas ansaistsemassa iltasapuskansa pellolta. Upea ilta, ei tuulen värettäkään, kuu-ukko katseli pilvien raosta ja usva lejui pellon yllä.



Annilla oli tänään juoksureenit, oli aika sippi, joten armahdin ja jätin sen kotiin. Huomenna luvassa taas vähän aivojumppaa.

Pellolla vol 2

Tytöt pääsivät jälleen hieromaan aivonystyröitään pellolle. Iinalle viitisensataa askelta, kaksi kulmaa, kolme esinettä. Vettä satoi ja tuuleskeli taas aika navakasti, vaan eipä näyttänyt kurja keli ruskuaista haittaavan, hienon jäljen ajoi jälleen. Annille puolet pidempi, neljä kulmaa, yksi piikki. Alku vähän turhan kiireellä, loppua kohden paransi ja mentiin aivan askel askeleelta kuin peltojälkikoira konsanaan. :) Todella terveellistä välillä Anninkin käydä kuuri pellolla tarkkuutta harjoittelemassa.

Tassupotilas

Turkka reenaa canicrossin SM-kisoihin, ja koirat ovat olleet kovalla kuntokuurilla. Lauantain juoksulenkillä Iinan tassut eivät tykänneet asfaltipätkästä (500 m mennessä ja 500 m tullessa) ja molempien takatassujen anturat kuoriutuivat aika pahan näköisesti. Mustien tassut säästyivät ehjinä. Nyt on sitten Iinan juoksut juostu vähäksi aikaa. Katsotaan ehtiikö parantua kisoihin, alkuperäinen ajatus oli nimittäin juosta Iinan kanssa. Jos ei, SM-nakki siirtyy Annille.

Jotta ei Iina ihan tylsistyisi, pääsi rusakko tänään pellolle tossut jalassa aivojumppaamaan. Jälki n. 400 askelta, kaksi kulmaa, yksi esine. Pisin tyhjä pätkä pari-kolmekymmentä askelta. Tauon jälkeen todella hyvä jälki ilmaisuneen päivineen, vaikka tuuleskeli ja heinä aika pitkänä.



Annikin kävi pellolla jäljestelemässä pikku jäljen, hyvin meni mustuaisellakin! :)

Ensin työt, sitten huvit. Iina kipeine tassuineen ei luonnollisestikaan näihin kinkereihin päässyt osallistumaan.

Pitkän kaavan mukaan

Annille tänään keppi-ilmaisureeniä ja esineruutua. Molemmat ok. Iinakin kävi ruudussa. Ekaa kertaa ei viety esinettä näöltä, ja oli vähän ihmeissään, että mikäs se tämmönen juttu on. Hieman nahkeasti irtosi ruutuun ja piti lähettää useamman kerran, ennen kuin lamppu syttyi ja toi takarajalta esineen. Toinen käytiin näyttämässä.

Kentällä kokeenomainen tottis. Anni teki koko kaavion todella hyvässä mielentilassa, eikä mitään isompaa virhettä tullut. Paikallaolokin sujui häiriön alaisena ongelmitta. Oishan se kiva päästä kokeeseenkin vielä tälle syksylle, vaan eipä oo ollut edelleenkään kuin varasijoja tarjolla. :/

Puttaalla

Haukiputaalla maastoilua dobberi-riiseni-sakemanni -seurassa. Jälkien vanhenemista odotellessa esineruutu. Ruutu oli jäkäläkankaalla ja takarajana meni lenkkeilypolku. Annin ollessa ruudussa pienenä häiriönä polulle ilmestyi lenkkeilijä ja kolme koiraa. Näistä huolimatta ajatus pysyi esineruudussa ja kolme tavaraa löytyi! Loistava reeni! :)

Esineruutukuvista kiitos Päiville! :)







Jälki ajettiin pari tuntia vanhana. Koira oli jäljelle lähtiessä niin täpinöissään, että jana meni ihan hullutteluksi. Silmät pyöri kuin hedelmäpeli ja liina lauloi ja soi, kun koira säntäili sinne tänne ja tuonne. Maastossa tosin oli paljon muutakin liikkujaa, ja todennäköisesti meidän janallakin oli joku käynyt pyörimässä. Jälki kuitenkin löytyi kaikesta höyryilystä huolimatta. Eka keppi nousi jäkäläkankaalta. Ennen sitä oltiin ylitetty yksi leveä hiekkatie. Anni ajoi alkupään jäljestä todella kiireellä ja piti jarrutella aikalailla.

Ekan kepin jälkeen uusi, vielä leveämmän hiekkatien ylitys, ja laskeutuminen vanhan hiekkakuopan pohjalle. Alusta oli todella vaativaa; hiekkaa ja siellä täällä plänttejä muutaman millin mittaista rutikuivaa sammaleentapaista. Aakeella laakeella tuulikin aika kovasti. Jäljestys muuttui selvästi haparoivammaksi ja tuli muutamia herpaantumisia; pää nousi ja pikku silmäys ympärille, että mikäs mesta tää on. Toiselle kepille tultiin just eikä melkein raiteilla, mutta jostain syystä koira ei reagoinut keppiin lainkaan, vaikka nenä meni ihan vierestä. Jarrutin, otettiin vähän pakkia ja vasta sitten koira hokasi kepin. Outoa.

Hiekkakuopan pohjalta jälki nousi taas kangasmetsän puolelle ja ylitti hiekkauran. Kolmoskeppi kankaalla. Sen kanssa kävi samalla tavalla kuin kakkosenkin, koira meni melkein päältä, ei reaktiota. Todella outoa. Kankaalta jälleen hiekkauran ylitys ja takaisin hiekkakuoppaan, tai oikeastaan se näytti kuivuneen lammen pohjalta. Kiviä, hiekkaa ja todella kitukasvuisia sammaloituneita plänttejä siellä täällä. Koirasta huomasi, että joutui tekemään töitä tosissaan. Jälki meni pätkän matkaa soratientapaisella höyläämön hallin vierustaa, jossa neloskeppi. Taas sama kuvio, ohi olisi mennyt ellei ohjaaja olisi ollut jarruna. Todella, TODELLA outoa. Soratieltä kivikon ylitys hiekkatielle ja siitä kankaalle. Loppujälki pysyikin kankaalla, tuli vielä yksi hiekkatien ylitys, monta kulmaa ja kiemuraa. Viitonen ja kuutonen nousi ongelmitta.

Janahästäyksestä ja noista mysteerisistä ilmaisuongelmista huolimatta olen ihan mielettömän tyytyväinen, että koira selvitti todella vaikean jäljen loppuun saakka ilman hukkia. Maasto oli todella haastava, jälki yhtä mutkaa, kulmaa ja tien ylitystä, maastossa valtavasti harhoja ja siihen päälle vielä kova tuuli. Alkuun oli liian hätäinen, loppua kohti paransi, mentiin melkein löysällä liinalla, silti ei ollut väsähtäneen oloinen, vaan teki töitä loppuun saakka hyvällä motivaatiolla ja moottorilla. Seruaavan maastotreenin teemana voiskin sitten olla janat ja ilmaisut.

Tottista, puruja ja syksyn värejä

Alatemmeksellä pipoilemassa ja tottelemassa. Iinalle kaksi kierrosta puruja, loistava reeni! Anni teki tottista. Aaaaaaaaargh sitä seuraamista! >( Mitä enemmän on kierroksia, sitä enemmän painaa, poikittaa, edistää. Jos jotain positiivista on löydettävä, henkilöryhmässä ei jänskättänyt, vaikka oli ihan uusia tyyppejä.

Liikkeestä istuminen muutoin hyvä, mutta huonosta seuraamispaikasta johtuen jäi vinoon. Maahanmenossa oli tänään jotain kummallista; meni kahdessa osassa maahan. Tuli heti mieleen, onko nyt joku paikka jumissa, kun on taas alettu tekemään vetolenkkejä mönkkärillä... Seuraillaan tilannetta ja varaillaan lähitulevaisuuteen hieroja-aikaa. Luoksetulojen loppuasennot oli vähän vinoja, niitä muisteltiin lyhyeltä matkalta. Hyppynouto ok, samoin estenouto. Eteenmeno taas prakaa. Ekalla kerralla piti antaa kaksi käskyä maahan. Toisella yrittämällä toteutti maahanmenon ensimmäisellä käskyllä, mutta oli toooosi hidas. Kolmannen otin jo läpijuoksuna. Jotenkin jäi säheltämisen maku suuhun koko reenistä.

Aikaisemmin päivällä tapahtunutta.



Pois alta risut ja männynkävyt.



Zeroa.





Linssilude.



Syksyn värejä.