Kai se on sitten alettava opettelemaan jättöliikkeitä juoksustakin, jos meinaa voivoittelemaan vielä tänä syksynä lähteä. En muista koskaan edes kokeilleeni Annin kanssa juoksujättöjä, joten ihan uusi asia kysessä.
Tänään sitten tartuin härkää sarvista. Otin naksun avuksi palkkaukseen. Tehtiin sekä seisomista että maahanmenoa ensin siten, että ohjaaja juoksi peruuttaen ja "imuttaen" koiraa edessään mukana, ja siitä sekä maahanmenoja että seisomisia välittömällä palkalla. Seisomisessa vähän epävarmuutta mutta maahanmenot oli ihan supereita! Ahneuksissani kokeilin seuraamisestakin. En tiedä onko koira tehnyt koskaan niin nopeita jääviä. :D Myös seisomiset onnistuivat seuraamisesta hienosti. Näiden kanssa siis tuskin tarvii alkaa hakkaamaan päätä seinään.
Kaivettiin myös 2 kg kapula naftaliinista. Eka nouto oli aika "vaappuva". Seuraaviin hetsasin vähän lisää vauhtia, ja kokoajan parani. Luovutukset aika hyvät. Summa summarum; koira kehityskelpoinen, ohjaajasta en ole niinkään varma. Se kahden kilon möhkäle ei vaan lennä vaikka kuinka yrittää rempoa. Lopuksi juoksuttelin muutamia kertoja merkille. Toktoktokoakin on syytä alkaa jo pikkuhiljaa ottaa mukaan repertuaariin jos vielä tämän vuoden puolella aikoo korkata EVL:n.
Iina jatkaa tunnetilareeniä tottiksessa. Puruissa en ole ollut mukana vähään aikaan, mutta hyviä reenejä kuulemma silläkin rintamalla. Jälkipuuhat ovat taas olleet vähän retuperällä, mutta lohduttauduttakoon sillä, että treenien laatu korvaa määrän. ;)
Iltaäksöniksi mönkkärilenkki, tytöille vetoa 2 + 2 km, irtojuoksua tuli kuutisen kilsaa.
Iina thö riidankylväjältä soisi juoksun loppuvan. Rusakko provosoi jatkuvalla syötöllä Annia ja Zeroa kärhämöimään. Annilla on lehmän hermot, eikä se lähde Iinan hullutuksiin mukaan ollenkaan. Zerokin väistää Iinaa sisällä, mutta ulkona tunteet ovat kuumenneet pariin otteeseen eikä ihme - ruskea osaa olla oikea pain in the ass. Ainakin vielä toistaiseksi kähinät loppuvat pelkällä perkeleellä, eikä erotuomariksi ole tarvinnut mennä *koputtaa puuta*.