16. elokuuta 2010

SDY Pohjois-Suomen ao:n leiri vol 2

Huisinhauska leiriviikonloppu takana Oulujärvellä; loistavia treenejä, mukavaa seuraa ja säätkin suosivat lauantai-illan ukkosmyrskyä lukuunottamatta.

Iina oli Makken puru/tottisryhmässä. Lauantaiaamuna rusakko otti pikku tottikset, muutoin keskittyivät pureksimaan. Muuten tottis ok, mutta paikallaolon on ohjaaja onnistunut sössimään sen verran huolella, että se on ryhdyttävä rakentamaan kokonaan uusiksi. :/

Puruja tehtiin Iinalle sekä tolpassa että kopissa. Rauhoittumisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, treeni treeniltä otteet paranivat ja koira oli kokoajan aktiivisempi. Jokainen treeni videoitiin, täytynee syynätä materiaali läpi vielä useaan kertaan ja pohtia millaisia harjoituksia tehdään jatkossa.







Päivä kaksi.







Turkkakin pääsi heiluttelemaan hihaa viikonlopun aikana.



Partakoira voitti taistelun. :D



Annin kanssa käytiin omatoimisesti lauantaiaamuna jäljellä, tai pikemminkin janoja harjoittelemassa. Keli oli kuuma ja maasto hankala (rutikuivaa jäkälää). Eka jana n. 10 m. Eteni suoraan ja poimi jäljen hyvin. Suht kovasta tuulesta johtuen ajoi välillä metrin-puoltoista sivussa jäljeltä, mutta hyvin sai silti hajun kepistä eikä ilmaisun kanssa ollut ongelmaa. Toinen jana (n.20 m) + jäljenpätkä + ilmaisu vähintään yhtä hyvät ellei jopa paremmat. Tälläkertaa ajettiin jälkikin just eikä melkein jäljen päällä. Kolmannella janalla (n. 30 m) tuli pientä mutkittelua ja ohjaaja räpelsi. Jälki kuitenkin löytyi eikä ottanut takajälkeä tälläkään kertaa, vaan määrätietoisesti lähti heti oikeaan suuntaan. Kolmannella jäljellä oli kaksi kulmaa, joista ensimmäisen ajoi kuin oppikirjassa. Toisessa kulmassa pikku hukka, mutta aktiivisesti itse etsi ja löysi jäljen uudelleen. Hukan jälkeen jäljesti entistä tarkemmin, rauhallisemmin ja matalammalla nenällä. Vimpan jäljen molemmat kepit nousi ongelmitta. Tämä jos joku oli loistava viimeistelyreeni ennen koetta! :)

Kentällä meidän ei pitänyt tehdä viikonlopun aikana mitään, mutta kuinkas kävikään... Annille päädyttiin tekemään itsetunnonkohotusreeniä sekä kentällä että kopissa, ja täytyy sanoa, että koira kyllä ylitti itsensä ja yllätti ohjaajansa todella positiivisesti.

Anni leikkii vieraan maalisetän kanssa. (Annin kuvat (c) Päivi Rytivaara)



Ja tutun.





Sunnuntaina käytiin vielä esineruudussa. Ruutu oli n. 20 m x 40 m kaistale, maasto helppo. Motivaation nostattamiseksi otin Annin katsomaan ennen sen omaa vuoroa kaverin esineruudun, A näki myös kun esineet vietiin. Vauhdilla nousi ruudusta kaksi esinettä. Eipä ollut ruudunkaan kenraaliharjoitus huonoimmasta päästä. Nyt vaan toivotaan, että kokeessa kaikki menis yhtä putkeen.

Illalla tein vielä kotipihalla jäävät ja iltaruoka palkaksi > ei ongelmaa niissäkään.