Tottista puikkiksille Alatemmeksellä.
Annin kanssa aloitettiin seuraamisella. Oli aika karseaa tohotusta, joka toi mukanaan armottoman painamisen ja poikituksen. Rumaa. Muutamia nopeita vasemmalle käännöksiä, ja alkoi pikkasen seuraamispaikka suoristua. Sitten istumisia sekä maahanmenoja + yksi luoksetulo. Ihan supernopeat jäävät, mutta hieman jäi vinoon johtuen huonosta seuraamispaikasta. Luoksetulossa ei moitittavaa. Estenoudot loistavat. Loppuun eteenmeno. Ekan kerran ever meni niin nopsasti maahan, että ei edes kääntynyt kohti ohjaajaa, vaan tippui kenttään naama menosuuntaan. Miten me saatais nyt pidettyä tämmönen tekemisen meininki tässä meidän tottiksessa? Aika ajoin on jopa semmosta pientä lapasesta lähdön tunnelmaa, ja sehän on kiva tunne se! ;D
Iinan kanssa on jatkettu pelkkää tunnetilan rakentamista tottikseen. Sen kanssa on tullut viilattua ehkä vähän liikaakin teknisiä temppuja, ja mielentila, jossa koiran pitäisi kentällä olla, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tottiksen tunnetilareenit ovat jo lyhyen ajan sisällä kantaneet hedelmää, ja tekemisessä alkaa olla jo ihan mukavasti draivia. Ruoka on vaihdettu kokonaan saalisleikkiin, ja treenit pidetty lyhyinä pyrähdyksinä. Alan olla ihan toiveikas sen suhteen, että kenties Iinalle sittenkin saa rakennettua ihan näyttävän tottiksen vaikka se ei edelleenkään mikään salamasanteri ole.