Käytiin Annin kanssa Iisalmessa IKSYn järjestämässä jälkikokeessa saldona JK2 ykköstuloksella (maasto 190, tottis 86) ja luokkavoitto. Kaupanpäällisenä tuli FI MVA -titteli. :D
Koeaamu alkoi mahtavasti. Tajuttiin Temmeksen kohdalla lähteneemme liikkeelle tuntia liian myöhään. Pienellä riskillä ajettiin kaasu pohjassa ja oltiin kuin oltiikin ajoissa koepaikalla.
Pari viikkoa sitten Kemissä ohjaajan jännitys pysyi aisoissa, mutta tänään olin aivan totaalisessa krampissa ja paniikissa ennen koetta, enkä edes tiedä miksi?! Tilannetta pahensi se, että omaa jälkistarttia piti odottaa parisen tuntia.
Kun vihdoin ja viimein tuli meidän vuoro, koirakin oli autossa odottamisesta aika kierroksilla, joka ei ole mitenkään erityisen toivottavaa jäljelle lähtiessä. Jana meni sähellykseksi. Aikansa janalla pyörittyään koira poimi jäljen - tai ainakin minusta näytti siltä. Tuomari kuitenkin huusi takaisin janalle. Uudelleen lähetys, ja Anni poimi uuden - tälläkertaa oikean - jäljen ihan läheltä takamerkkiä.
Alussa Annilla oli taas vähän turhan kiire, ja tohotti yli ensimmäisestä kepistä. Onneksi mentiin just eikä melkein jäljen päällä, joten huomasin kepin itse. Keskeytin koiran työt, pakitin jonkin verran taaksepäin, ja laitoin koiran uudelleen jäljelle. Törmäsi keppiin, nosti sen ja sai palkan. Tässä vaiheessa lamppu syttyi koiran pään päällä. Loppujäljen ajoi keskittyneesti, matalalla nenällä, hyvällä rytmillä ja nosti+luovutti loput viisi keppiä matkan varrelta niin kuin pitääkin. Kuudennen kepin noustessa aikaa oli kulunut 15 minuuttia. Maasto oli mielestäni passeli avo-jäljelle. Pääasiassa pehmeää sammalpohjaa, väliin tuli vähän soisempia plänttejä ja vesiojan ylityksiä ja muutaman vähän tiheämpi/korkeampikasvustoisen pusikon läpi mentiin. Sanotaanko vaikka, että maasto oli mukavan haastavaa. :) Hiki oli hatussa kun autolle päästiin, vaikka ei mikään lämmin keli ollut.
Esineruutu oli kivassa kangasmetsässä. Minun silmään ruutu näytti syvyyssuunnassa aika lyhyeltä... En tiedä ollaanko sitten tehty reeneissä vähän ylipitkiä ruutuja? Lähetys oli metsäautotieltä. Ruudun lähetyslinjalla kulki oja, jossa oli paikoin aika jyrkät penkereet. Annille ojan yli ruutuun lähetys ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia; iso kenguruloikka ja Annille uskollisella tyylillä niin nopeeta takarajalle kuin kintuista lähtee. Tuomarikin naureskeli, että taitaa olla koiralla vauhtia enemmän kuin järkeä... xD Pyöriskeli pitkään ruudun vasemmassa takalaidassa, mutta ei saanut hajua esineestä. Vaikka vaihtelin lähetyspaikkaa, toisella ja kolmannellakin pistolla panoi ruudun vasempaan takalaitaan. Juuri kun ohjaajalla alkoi tuskanhiki valua lippalakin alta, koira juoksi metsästä mytty suussa. :D Huh. Uusi lähetys ruudun oikeasta etulaidasta, ja tällä kertaa lähti etenemään suoraan kohti oikeaa takanurkkaa, sai hajun esineestä ja kiikutti sen mammalle. Aikaa jäi ehkä 50 sekuntia... Tuomari rokotti aivan oikeutetusti -4 työskentelypistettä siitä, ettei koira ala töihin heti, vaan avaa nenänsä vasta takarajalle sprintattuaan. Tuomari olisi myös toivonut koiran työstävän paremmin ruudun etuosaa.
Maastopisteet siis 190 - kelpaa meille! :D
Tottikseen jännitys oli jo vähän helpottanut. Oltiin Annin kanssa ekassa parissa, joten tottista ei tarvinut juuri odotella. Jo autosta otettaessa koira tuntui vähän väsähtäneeltä, mutta ihan ok nousi kun vähän virittelin. Jouduttiin TAAS ensin paikallaoloon, jonka suoritti erinomaisesti.
Seuraaminen olisi voinut olla energisempääkin, mutta toisaalta hieman matalammassa vietissä Annin perisynti hel**tillinen painaminen jäi pois. Paikkansa ja kontaktinsa piti koko kaavion, ja käännökset olivat hienot. Henkilöryhmään mentäessä meinasi alkaa vähän luimistelemaan, mutta tahtia tiivistämällä koira ei ennättänyt alkaa sen suurempia kauhuskenaarioita kehittelemään päässään, vaan tuli hlöryhmänkin hienosti menettämättä paikkaansa tai kontaktiaan. Vaikka itsestä tuntui, ettei koira juurikaan painanut, tuomarin mielestä seuraaminen oli liian tiivistä varsinkin hitaassa osuudessa, ja tiputti arvosanan erittäin hyvään. :/
Liikkeestä istuminen näyttää olevan kokeessa meidän murheenkryyni. En tajua miksi se reeneissä onnistuu aina, ja kokeessa epäonnistuu lähes aina. Annoin tarkoituksella aika reilun vartaloavun, ja koira istui, mutta nousi melko heti seisomaan. Se meni siis puutteelliseksi. Liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo oli mielestäni kokonaisuudessaan loistava. Tuomarin mielestä ohjaaja käveli liikkeen valmistelevassa seuraamisessa liian hitaasti, jonka tulkitsi kaksoiskäskyksi, ja tiputti arvosanan erinomaiseen. Omasta mielestä kävelin ihan normaalisti, mutta videolta jälkeenpäin suorituksen nähtyäni olen tuomarin kanssa samaa mieltä. Tyhmä minä. Liikkeestä maahanmeno on aina ollut "varma liike", eikä Anni todellakaan tarvi siihen mitään apuja, mutta minkäs teet, kun nuo ohjaajan tiedostamattomat maneerit ja pakkoliikkeet ilmenevät kokeessa potenssiin kymmenenä.
Liikkeestä seisominen onnistui sitten ohjaajankin osalta. Siitä arvosanaksi erinomainen. Tasamaanoudossa lähti JÄLLEEN pisteitä vain ja ainoastaan ohjaajan mokailun vuoksi. >( Kapulanheitto oli mallia kehitysvammaisten kesäkisat, ja heitto jäi aivan liian lyhyeksi. Koira suoritti noudon hienosti. Liian vajaa heitto tiputti arvosanan erittäin hyvään.
Hyppynoudossa olikin sitten taas koiran vuoro kämmäillä. Menohyppy oli energinen ja ilmava, mutta teki kapulalle myyrähypyn etutassuillaan, joka lennätti kapulaa metrin eteenpäin. Paluuhyppy, luovutus ja loppuperusasento ok. Arvosana hyvä. A-estenoudossa ei ongelmaa, siitä erinomainen.
Eteenlähetyksessä silmävalkuaiset muljahtelivat siihen malliin, että tiesin jo etukäteen ettei ainakaan irtoamisen/vauhdin kanssa ole ongelmaa. Ja aivan oikein koiraani luin; eteenmeno oli nopea, määrätietoinen ja tälläkertaa jopa viivasuora. Ensimmäisellä maahan-käskyllä löi jarrut pohjaan ja maahan meni vasta toisella käskyllä. Kaksoiskäsky ja pieni valmistelevassa seuraamisessa edistäminen tiputti arvosanan tyydyttävään. Loppusaldo 86 pointsia. Hieman saattoi olla hymy korvissa, kun tajusin, että koularihan sieltä tupsahti ja vieläpä ykköstuloksella. :)
Fiilis on ihan sanoinkuvailemattoman mahtava, kun ollaan saatu tuo tottis pelittään. Niin monta kertaa olen meinannut lyödä hanskat tiskiin, mutta jostain on aina saanut uudelleen kaivettua "läpi harmaan kiven" -asenteen, ja tässä sitä nyt ollaan. :) Suurkiitos kaikille, jotka meitä on tämän kivisen tien varrella tsempanneet ja auttaneet. Erityiskiitos ja hatunnosto Iisalmessakin mukana olleelle kety-Leenalle - meitsi ei ole mitään helppoa seuraa koepäivinä. :D
Tämän vuoden tavoitteet on nyt saavutettu. Jos saadaan vielä tälle syksylle koepaikka kolmoseen, käydään katsomassa riittääkö rahkeet, mutta mitään paineita ei JK3:sen suhteen ole. Ensi vuonna startataan koekausi jo keväällä, ja sitten aletaan tahkoamaan tosissaan. Jos vaikka tottiksetkin saatais alkamaan ysillä... ;D Tavoitteita täytyy olla, ja ne täytyy sanoa ääneen, ei sitä muuten saa ikinä mitään aikaiseksi.