Annin kanssa tokoilemassa Temmeksen koulun kentällä. Alkuun muutamia seuruupätkiä. Virtaa oli hieman liikaa ja seuraamispaikka aivan liian edessä. Muisteltiin oikeaa paikkaa, tehtiin paikallakäännöksiä, sivuaskelia ja peruutuksia. Sitten merkkiä. Ei muita ongelmia, paitsi että meinaa varastaa, kun on vaan niin siistiä päästä juoksemaan. Muutaman merkkitoiston jälkeen yritin nakata merkiltä kylmiltään ruutuun, mutta ei koiralla ollut mitään havaintoa mitä siltä pyydän, joten helpotettiin harjoitusta ja vietiin ruutuun yhdessä namialusta. Juoksutin muutamia kertoja merkiltä ruutuun siten, että ruudussa oli palkka, ja lopetettiin siihen. En tiedä hahmottiko koira lopulta koko ruutua, vai juoksiko vain syömään... Täytynee vähän palautella naksuttimen kanssa mieleen ruutua ennen kuin sen yhdistää uudelleen merkkiin. Ohjattuakin piti ottaa, mutta tulin sitten siihen lopputulokseen yksi uusi asia per treeni riittää. Otin hetken huilitauon jälkeen uudelleen kentälle ja tehtiin toisella kierroksella pelkkää seuraamista.
Iinalle seuraamista (muuten hyvä, juoksussa tuppaa seilaamaan), maahanmenoja (hitaita) ja eteenlähetyksiä (loistavia).
Iltaohjelmana jälleen kunnonkohotusta mönkkärilenkin muodossa. Vetoa tytöille pari kilsaa, irtijuoksua viitisen kilometria. Meidän reitit kulkee pääasiassa suolla ja umpimetsässä. Tänään mentiin kotiinpäin pätkä suoraa hiekkatietä, jossa pystyi ajamaan reippaampaa, ja jösses että Iina on nopea! :O Se kiihtyy hitaammin kuin Anni, mutta huippunopeutensa saavutettuaan se menee ohi että pölinä käy. Nopeutensa lisäksi sillä on voimaa kuin pienessä pitäjässä verrattuna kevyeen ja sporttiseen Anniin. Iina ei ole varmaan hullumpi hiihtokaveri Turkalle, jos vaan saadaan sen motivaatio rakennettua samalle tasolle kuin mustalle.
