Annin kanssa tottista Alatemmeksellä. Jotenkin jäi blaah-fiilis. Ei ois pitänyt hehkuttaa ennenaikojaan niitä juoksujääviä - niiden onnistuminen oli vissiin aloittelijan tuuria. Mitään asentovirheitä ei tullut, ja jätöt suht nopeitakin, mutta se valmisteleva seuraaminen... Aaaaaaaaaaaaaaaaaaaargh!! Koira edistää kilometrin ja pomppii kainalossa saakka, ja tästä syystä jää vinoon. :/ Otin myös parit luoksetulot > törmäsi ekalla kerralla iloisesti. Toinen parempi. Noudot hyvät, paitsi että ohjaaja ei edelleenkään jaksa nakata kahden kilon kapulaa kuin pari metriä. :P Punttisalille kai tässä on lähdettävä. Eka eteenmeno meni plörinäksi; merkkasi kentältä jonkun roskan ja juoksi kohti sitä. Uusi yritys > eteni suoraan ja maahanmeno loistava, ei edes kääntynyt. Palkka ja autoon. Ois tehnyt mieli ottaa vielä toinen kierros, mutta maltoin mieleni. Hmmm, oiskohan huomenna esineruutupäivä...
Iina kävi kentällä ainoastaan leikkimässä.