Aamulla Tassuvaaraan ilmoittautumaan, koirien tarkatukseen ja maastonumeroiden arvontaan.
Jäljet ja esineruutu olivat Perunkajärven (vai vaarako se on??) upeissa kangasmaastoissa. Saatiin voi4 -jälki, joten jouduttiin hetki odottelemaan ennen omaa vuoroa. Istuskeltiin autossa kaikessa rauhassa, kunnes yhtäkkiä noin viidenkymmenen poron tokka jolkotteli metsästä tielle vain muutaman kymmenen metrin päästä meidän janalta. Great! Koira oli semmosessa virvelissä ulos päästyään, että tiesin jo siinä vaiheessa, että tää oli tässä.
Saatiin jotenkin koottua itsemme janalle, josta 38 pistettä. Tuomari rokotti kaksi pistettä mutkittelusta. Heti alusta alkaen jäljestys oli melkoista haparointia. Koira ei keskittynyt yhtään. Kaahotti, poukkoili, haukkasi välillä tuoreet poronpaskat ja taas vähän kaahotti ja poukkoili. Välissä pyörittiin vähän joka ilmansuuntaan niin että ohjaajan kompassi oli jo ihan totaalisen sekaisin. Kaksi keppiä koira noukki kuin ihmeen kaupalla, ensimmäisen ja oletettavasti viitosen. Porojen hajut vetivät tänä päivänä pidemmän korren.
Suurinpiirtein näin me mentiin. Musta on jäljentekijä ja punainen ollaan me. :D
Pari Turkan ottamaa kuvatusta janalta.
"Jälki!"
Ei jääty esineruutuun eikä tottikseen. Hieman kotimatkalla harmitti jäljen epäonnistuminen, mutta toisaalta JK2 oli meille jo niin suuri työvoitto, että olkaamme onnellisia siitä! :) Keväällä sitten uusi yritys.