Oltiin jo ajatusten tasolla laitettu Annin kanssa maastokausi pakettiin tältä syksyltä, mutta tänään keli oli niin suosiollinen ja hyvää reeniseuraa tarjolla, että käytiin heittämässä ne kuuluisat kauden vihoviimeiset jälki- ja esineruutureenit. Vähän semmosella takkiauki-meiningillä mentiin ilman minkäänlaisia suorituspaineita, ja aiai kun meillä oli mukavaa. :)
Ruutu oli kahtena kapeana mutta pitkänä kaistaleena, molemmista haetutin yhden esineen. Molemmat esineet nousi ensimmäisellä pistolla. Ehkä semisti semmosta rallattelun makua ruututyöskentelyssä, mutta nenä oli silti auki.
Jälki oli n. 800 metriä, parinkymmenen metrin janalla ja kuudella kepillä. Useita kulmia ja kaksi piikkiä. Maasto vaihteli helpon jäkäläkankaan ja risukon välillä. Janalta poimi ensin takajäljen. Oikean suunnan löydyttyä lähti jäljestämään hyvällä rytmillä ja matalalla nenällä. Toisessa piikissä ja yhdessä kulmassa tuli pieni hukka, mutta ratkaisi molemmat ongelmat oma-alotteisesti ilman apuja. Kaikki kepit nousi. Tämän reenin jälkeen voi hyvillä mielin jäädä talvitauolle. :)
Iina oli mukana ainoastaan seuraneitinä rallattelemassa ja aiheuttamassa yleistä pahennusta. Esineruutuakin olisi tietty hyvä pitää reservissä, mutta ei tuo isäntä oikein jaksa noista mettähommista innostua. Ja eipä siinä mitään, jokainen tehköön koiransa kanssa sitä mikä itseä kiinnostaa ja motivoi, team-Iinalle thö juttu on nuo suojelupuuhat. Ja kunhan lunta saadaan, kaivellaan taas hiihtovermeet esiin.
Hiihtokautta silmälläpitäen tytöt ovat tehneet kokoajan vähän pidempää ja rankempaa lenkkiä, tietenkään kevyempiä päiviä unohtamatta. Vetoa tehdään mönkkärillä vielä lyhyehköjä 2-5 km reissuja, pääasiassa juoksevat vapaana vaihtelevissa maastoissa vaihtelevilla vauhdeilla. Välillä jumpataan suolla ja umpimetsässä, ja välillä mennään reippaampaa hiekkateitä. Eilen gepsiin piirtyi 19 km lenkki. Kovasti on vielä urheiltava, että ollaan hiihtokuosissa, mutta hiljaa hyvä tulee. :)