Ensilumi tuli ja suli samantien. Alatemmeksen kenttä oli tänään sen näköistä saviliejua ja rapakkoa, että hienohelmoina jätettiin Annin kanssa tottikset tekemättä. Iinakaan ei tottistellut, mutta kahden kierroksen verran kävi puremassa. Eka reeni tolpassa ja toinen piilolla > ei hullumpi. Annikin kävi lopuksi leikkimässä Turkan kanssa, ei siis ihan turha reissu mustuaisellekaan.
Zeron elämä on seuraavat viikot ämpäri päässä toikkaroimista ja tassuside jalassa könkkäsemistä. Sidettä on pidettävä ja se on vaihdettava päivittäin niin pitkään, kunnes kynnen ytimen päälle on kasvanut ohutkaan kuori. Tavallisesti kaikkiin hoitotoimenpiteisiin hyvin nöyrästi suhtautuva Zero on pistänyt siteenvaihtoa hanttiin sen verran hanakasti, että tarvitaan miesvoimia pitämään eläin paikoillaan, sen verran kipeä tassu on. Herra on hyvin, HYVIN loukkaantunut moisesta vapaudenriistosta, ja muutoinkin alakuloinen, kun jää kaikesta hauskasta paitsi. :( Pisteenä iin päällä ruokamääräkin on tippunut puoleen normaalista, ettei pääse liikakiloja karttumaan vyötärölle - saikulla kun ei luonnollisestikaan urheilla.