...meillähän oli blogikin! On päässyt ihan unohtumaan tässä joulunalushässäkässä. :X
Mistähän sitä alottais? Jos vaikka toissa perjantain treeneistä, joista ei kyllä ole enää kauheasti muistikuvia, paitsi että Anni oli tappaa itsensä mellakka-aitaan. Treenin päätteeksi vapaaksi päästyään päätti intouksissaan hypätä 120 cm mellakka-aidan yli, teki arviointivirheen ja viimeisenä oljenkortena yritti läpi parinkymmenen sentin raosta. o.O Niinhän siinä sitten kävi, että Anni jäi aitaan kiinni päästään ja lensi aidan kanssa kuperkeikalla niskoilleen. Olin varma, että se intoilu loppui sitten kertalaakista siihen. Sieltä se kuitenkin pyristeli itse irti, ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Hetken nolotti, mutta kohta taas alkoi sama kohellus. Niin tyypillistä Annia; musta ei ole ollut jonossa ensimmäisenä, kun itsesuojeluvaistoja on jaettu. Leikkauksen myötä tohotus on vain yltynyt. Noh, mieluummin liikaa energiaa kuin liian vähän.
Iinalla puolestaan oli varjelustäyteinen viikonloppu; purut molempina päivinä.
Potkuroitu ollaan tyttöjen kanssa sen mitä pakkasilta pystytty, ja tottista tehty kotinurkilla. Annin kanssa tahkotaan edelleen pääasiassa evl-ruutua ja ohjattua, iltahuveina olkkarissa tunnarin pitoa ja kaukoja. Iinalla työn alla liikkeestä seisominen ja hyppy tokon alokasluokkaa silmälläpitäen, jos kevättalven aikana saisivat käytyä tokottelemassa alokasluokan alta pois.