Pääsihän se meidän laumakin liikkeelle pääsiäislomailun jälkeen, vaikka vähän nihkeältä tuntuu. Tänään oli ohjelmassa tottis- ja varjelureeniä rotikkaseurassa. Annikin pääsi tekemään tottista valvovan silmän alla. Harvinaista herkkua.
Tehtiin Annin kanssa lähinnä seuraamista ja yritettiin vähän myös jääviä, mutta uusi halli ja oudot tyypit kentällä verottivat koiran keskittymistä. Virekin laski kuin lehmän häntä, kun ohjaaja otti välissä neuvoja vastaan ja koiran piti vain olla ja odottaa. Meillä ei yleensä koskaan ole luovia taukoja kesken reenin, vaan kun kentälle tullaan, siellä tehdään yhteen kyytiin ne asiat mitä aiotaan sillä kierroksella tehdä, ja koira autoon. Näin koira pysyy joten kuten vireessä loppuun saakka. Käteen tämänpäiväisestä (vai pitäiskö sanoa tämänöisestä) jäi päällimäisenä se, että ohjaajan kannattaisi opetella leikkimään koiransa kanssa. Niin totta. Ja niin hankalaa.
Myös Iina teki alkuun tottista, lähinnä seuraamista ja hlöryhmää. Turkkakin sai hyviä vinkkejä Iinan palkkaukseen ja leikkimiseen. Tokalla kierroksella Iippana pääsi samaan aikaan kentälle nuoren rotikkanartun kanssa, ja luotiin pientä kilpailutilannetta tyynystä. Ihan hyvin heräili. Lopuksi kävi vielä yksin kentällä leikkimässä maalimiehen kanssa.