Tämä vuodenaika on niiiin hanurista! Tulee pakostakin löysättyä treenitahtia. Töihin lähtiessä on pimeää ja töistä tullessa vielä pimeämpää. Kentillä ei ole valoja ja hallilla Virpiniemessä ei ole mahdollisuutta jo hallin lukujärjestyksenkään puolesta ravata päivittäin, hyvä jos pari kertaa viikossa. Iinan kanssa ei olla päästy juoksun takia halliin lainkaan. Onneksi juoksu on nyt jo loppumaisillaan. Kotipihalla pystyy onneksi jotain pientä treeniä tekemään, mutta isot liikkeet kuten ruudut ym. ovat vähän niin ja näin. Ja oishan se jo mielenterveydellekin hyväksi päästä oman tontin ulkopuolelle treenaamaan.
Lenkkeilykin on yhtä taskulampun kanssa tihrustamista. Lunta ei ole enää missään, mutta jäätikköä senkin edestä. Pellonpohjat ja metsäpolut ovat luistinratoja, ei tee mieli päästää koiria vapaaksi oikein mihinkään - meidän tuurilla katkovat vielä kinttunsa. Remmilenkittäminen puolestaan on p***eestä ja todella syvältä sieltä. Siitä ei ole mitään liikunnallista hyötyä koirille vaikka kipittäis 20 kilsaa, eikä meidän hienohelmat tee tarpeitaan narussa, joten täysin turhaa hommaa. Siinä ei mene muuta kuin hermot. Täällä maalla asuessa on koirilta aika hyvin unohtunut tuo kaunis remmikäyttäytyminen... Iina sitä ei ole koskaan oppinutkaan.
Ei siis auta muu kuin rämpiä umpimetsään lenkille. Sielläkin jänskättää, että joku juoksee päin puita tai repii itsensä risukoissa. Zeron pari talvea sitten sattunut äksidentti (puunkarahka upposi kainalosta sisään) on vielä tuoreessa muistissa. :/
Tulispa lunta ja kunnolla! Näkis jotain ja pääsis normaalisti liikkumaan. Siihen saakka näkemiin.