Nyt on Raahen kokoinen aukko paikattu sivistyksestä. Oltiin oikeastaan Annin kanssa reissussa vain seuraneiteinä, mutta innostuttiinkin ottamaan kokeenomainen tottis ilman välipalkkauksia, kun kerrankin oltiin oudolla kentällä.
Ilmoittautuminen vieraalle miehelle meni hienosti, seuraaminen painamista ja poikitusta, ehkä kuitenkin oli vähän helpompi liikkua kuin tavallisesti... Käännökset supernopeat, samoin pysähdykset. Jäävissä ja luoksetuloissa ei onkelmaa, kuin ei myöskään tasamaa- eikä hyppynoudossa. A-este ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä; ohjaaja nakkasi kapulan aivan liian lähelle estettä, koira varasti, eikä saanut takaisintullessa riittävää vauhtia esteen ylittämiseen, valui harjalta alas ja kiersi. Se siis otettiin uusiksi. Eteenlähetyksissä kaarsi aika voimakkaasti oikealle, joten sekin otettiin uusiksi, toinen eteenlähetys maahanmenoineen bueno.
Koira työskenteli loppuun saakka oikein hyvässä mielentilassa, ei ylimääräistä hästäämistä, mutta ei myöskään mitään nuupahtamisen merkkejä. Tottis on Annin kanssa nykyään niin kivaa ja helppoa. :)