Anni kävi tänään sydäntutkimuksessa (EKG ja ultra) Akuutissa. Huomasin jo kesällä Annin kuumuudensietokyvyn heikentyneen, ja nyt syksyn mittaan, kun ollaan taas alettu tekemään vetoreeniä enenevissä määrin, palautuminen rasituksesta on ollut hitaampaa kuin aiemmin. Parempi siis katsoa kuin katua.
Kliinisessä tutkimuksessa ei löytynyt mitään poikkeavaa; auskultaatiossa syketiheys ja rytmi olivat normaalit, ei sivuääniä. Ultrassa sydämen osastojen suhteet normaalit, sydänlihaksen kaikuisuus normaali ja supistuvuus silmämääräisesti kohtalainen. Vasen eteinen ei laajentunut, aortan ja keuhkovaltimon virtaukset normaalit. Pieni, toistaiseksi merkityksetön läppävuoto vasemmassa eteiskammioläpässä, oikeassa eteiskammioläpässä ja keuhkovaltimoläpässä. Kaksi jälkimmäistä ovat tavallisia löydöksiä terveellä koiralla, sen sijaan tuo vasemman eteiskammioläpän vuoto on asia, jota kannattaa seurata. Tällä hetkellä vuoto kuitenkin niin mitätön, ettei sillä ole mitään merkitystä mihinkään. Toinen asia, miksi lääkäri suositteli holteria sekä uusintaultraa puolen vuoden kuluttua, oli vasemman kammion mittaukset, jotka asettuivat normaalin ja DCM:n välimaastoon. Vasemman kammion halkaisia systolessa 36 mm, diastolessa 45 mm. Dobberinartun DCM-diagnoosin raja-arvot ovat 36/46. FS oli 20,3%, normaalina pidetään 25-45%, 20-25 % väli on ns. harmaata aluetta diagnoosia ajatellen. Verinäytteiden tulokset saan ensi viikolla.
Ei siis mitään hirmu hälyyttävää, mutta juttuja, joita kannattaa seurata. Nämä sydänjutut on kuitenkin sellaisia asioita, jotka kannattaa ottaa vakavasti. Rankimmat rasitukset, eli toisin sanoen vetoreenit jätetään nyt Annin osalta vähemmälle holteriin saakka, ja arvioidaan tilanne sitten uudelleen. Muutoin elämä jatkuu niin kuin ennenkin.