Ilmoittaudutaan tuomarille (kaikki kuvat (c) Päivi Rytivaara).
Oltiin Annin kanssa kolmannessa parissa, ja suuremmalla numerolla päästiin/jouduttiin ensimmäisenä paikallaoloon. Toisin kuin olin pelännyt, Anni ei piitannut pätkääkään viereisten kenttien tapahtumista ja pötkötteli paikkamakuun arvosanalla erinomainen.
Maahan!
Huh kun jännittää...
Sivulle!
Seuraamisesta saatiin myöskin erinomainen. Omasta mielestä seuraamispaikka oli vähän turhankin tiivis, olisi saanut olla taaempana ja suorempana, mutta piti kuitenkin saman paikan sekä kontaktin täsmällisesti koko kaavion, henkilöryhmässäkään en huomannut minkäänlaista pälyilyä tai paineistumista. Jess! :)
Marssitaan kohti lähtöpaikkaa.
Seuraamiskaavion alkuperusasento.
Seuraa!
Hidasta kävelyä.
Sakarassa.
Ja henkilöryhmässä.
Liikkeestä istumisen valmisteleva osuus kunnossa, istumisen sijaan jäi kuitenkin perinteisesti seisomaan, ja liike puutteelliseksi. Viimeiset pari viikkoa ollaan tahkottu istumista suurinpiirtein jokaisella iltaruoalla, eikä kertaakaan ole tehnyt asentovirhettä, ja taas kokeessa istuminen pipariksi. PRKL! >( Täytyy alkaa keksiä homman selkeyttämiseksi joku merkki koiralle, jolla kerron mikä liike tulossa tai sitten alan vain ottamaan reilusti kokseessa kaksoiskäskyn ja annan selvän vartaloavun. Onhan tämä kieltämättä jo aika surkuhupaisaa, etten osaa yhtä istumista koiralle opettaa. :D
Liikkeestä maahanmenon valmisteleva osuus kunnossa, maahanmeno olisi tuomarin mielestä saanut olla vieläkin nopeampi. Luoksetulo oli ripeä, mutta abs:t petti ja Anni törmäsi aika iloisesti ohjaajaan. :P Loppuperusasento kunnossa. Hidastelusta ja törmäyksestä johtuen arvosana tippui erittäin hyvään.
Liikkeestä seisomisessa ei ollut huomauttamista tuomarin eikä omastakaan mielestä, siitä erinomainen.
Tällä kertaa jarrutkin pelasi.
Tasamaanoutoon tuomari olisi toivonut olevan vieläkin voimakkaampi, siitä erittäin hyvä.
Hyppynouto erinomainen.
A-estenoutoon tuomari olisi niin ikään kaivannut lisää voimaa; erittäin hyvä.
Eteenmenossa Anni päätti vähän hauskuuttaa yleisöä. Valmisteleva osuus kunnossa, lähti "eteen" -käskyllä tuulispäänä eikä ottanut kuuleviin korviinsakaan, kun ohjaaja pää punaisena huutaa "maahan". Sinne se painui kentän yli pusikkoon, josta kohta nousee musta pää sen näköisenä, että "mamma, mää en löydä mun palloa!". :D Kolmannella tai neljännellä käskyllä uskoi sitten lopulta, että mitään eteenmenopalkkaa ei pusikosta löydy ja laittoi maahan. Tämä meni luonnollisesti puutteelliseksi. Pitäisköhän kenties joskus käskeä treeneissäkin koira maahan eteenmenossa... ;D
Tottiksesta pisteitä kertyi 87. Kokonaisuutena olen tämänpäivän tottikseen oikein tyytyväinen.
Maastonumeroiden arvonnassa saatiin VOI4-jälki. Jäljet oli Pykälä-nimessä paikassa kolmisenkymmentä kilometriä kisakeskuksesta. Maastotuomarina kolmosen jälkikokelaille toimi Matti Nuojua. Jana meni omasta mielestä hyvin; pikku koukkaus oikealle, takaisin linjalle ja poimi jäljen. Jostain, en tiedä mistä, tuomari rokotti 3 pistettä eli janalta 37 pistettä.
Tultiin melko heti mustikkavarvikosta hiekkauralle, johon koira jäi pyöriskelemään. Uralla meni ristiin rastiin koiran tassun ja saappaan jälkiä - oletettavasti joku oli juuri käynyt uralla ulkoiluttamassa koiransa. Anni kävi tarkistamassa metsän uran molemmilta puolilta, mutta palasi uralle uudestaan ja uudestaan. Maastoprofiilista olin ihan varma, että jälki jatkuu ihan varmasti hiekkauran yli, ja pistin koiran uran yli puoliväkisin. Sinnehän se Anni sitten lähti pakotettuna, mutta mistään jäljestyksestä ei kyllä ollut tietoakaan. Tultiin pian takaisin tielle, mistä olin laittanut koiran janalle. Aikaa oli vielä sen verran hyvin, että lähetin koiran uudelleen janalta jäljelle.
Ihmeen hyvin Anni kokosi itsensä ja lähti ajamaan jälkeä uudelleen. Tällä kertaa koira ei edes yrittänyt uralle, vaan lähti jäljestämään uran vierustaa - juuri sinne, minne minun mielestä jälki ei voinut mennä. Tässä se taas nähtiin, kuinka järkevää koiraa on alkaa maastossa ohjailemaan... Kohta nousikin eka keppi, ja jälki jatkui siitä suolle. Siellä me loikittiin mättäältä toiselle ja yritettiin olla tippumatta suonsilmäkkeeseen... Juuri kun kerkesin ajatella, että koirahan jäljestää jo aika varman oloisena, oltiin yhtäkkiä samassa pisteessä, mistä koira oli nostanut ekan kepin. Tehtiin siis suolla iso silmukka. Siinä samassa joku alkoi tööttäilemään tiellä, ja koiralta herpaantui viimeisetkin keskittymisen rippeet, enkä saanut sitä töihin enää millään. Ajankaan puitteissa ei olisi ollut enää mahdollisuuksia, joten lähdettiin niine hyvineen autolle ja palauttamaan yksi keppi. Hiphurraa. Esineruutuun ei jatkettu.
Mukava päivä, vaikka tulosta ei tälläkertaa tullutkaan. Lämpimät onnittelut tuloksen saaneille dobberisteille; Päiville, Harrille & Camille, Katjalle & Riinalle sekä Liisalle & Riskille! :) Ja ISO KIITOS kety-Leenalle!