Annin jälki oli helpohkossa maastossa ja vaativuustasoltaan alo-jäljen luokkaa. Jana ok ja keppejäkin alkoi nousta tasaiseen tahtiin. Paria herpaantumista lukuunottamatta jäljesteli rauhallisesti ja keskittyneesti. Viidennellä kepillä ohjaaja oli mennyt jo laskuissa sekaisin. Taskun kaivelun ja 1+5 laskutoimituksen jälkeen ohjaaja oli vakuuttunut, että kuutonenhan se oli; purkkipalkka, superkehut ja valjaat koiralta pois. Anni oli kuitenkin sitä mieltä, ettei jälki loppunut siihen. Koira jatkoi nenä maassa jäljestämistä vapautuksen jälkeen. Sinne se hävisi metsän siimekseen, ja tuli kohta takaisin kuudennen kepin kanssa. :D Niin sitten selvisi, että liivin taskuun oli unohtunut yksi ylimääräinen keppi edellisistä reeneistä. Taidankin laittaa Annin seuraavan kerran jäljelle yksin, mihinkäs sitä ohjaajaa tarvitaan. ;D
Ensin työ sitten huvit; treenien jälkeen käytiin patikoimassa viiden koiran kokoonpanolla kunnon umpimetsälenkki.
