A-miehet hiihtivät 7 km. Iina oli lähtövuorossa ensimmäisenä. Nollakoiraa ei lähtenyt ladulle, joten Iina joutui/pääsi lähtemään tyhjälle. Joutui siinä mielessä, että edelle lähtevästä kaverista olisi saanut hyvät sytöt, ja pääsi siinä mielessä, että saivat hiihdellä suht hyväkuntoisella ladulla. Loppupään lähtijöille baana oli poljettu melko surkeaan kuntoon.
Iina ja Turkka lähtötohinoissa. Kuva E.Huttunen.
Ensimmäiset 5 kilometriä olivat hiihdelleet ilman ongelmia, sekä hiihtäjällä että koiralla hyvä draivi päällä. Kakkosen kierrokselle käännyttäessä Iina oli polkenut suksen päälle ja Turkka kopittanut niin huolella, että oli pitänyt irrottaa suksi jalasta ennen kuin oli päässyt ylös ojasta ja jatkamaan matkaa.
Hupsis. :D Kuva: T.Loukusa.
Siinä rytäkässä vääntyi hiihtäjän nilkka siihen malliin, ettei loppumatkan hiihtämistä voinut oikein hiihtämiseksi kutsua. Koira veti itsensä aika piippuun jalkavammaista perässä kiskoessaan. Lisäksi kakkosen kierros oli ollut vitosen lenkistä poiketen niin huonossa kunnossa, että koira oli kyntänyt vähän väliä latua naamallaan. :/ Iinalle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tämänpäiväisestä, vaikka kokonaisuus ei kovin kehuttava tuon äksidentin vuoksi ollutkaan. Turkalle ja Iinalle kellotettiin aika 16.48 ja sijoitus 4/4. Viime vuonna Turkka päästeli saman lenkin likimain samassa vesikelissä Annin kanssa aikaan 14,16...
Anni oli kisamaskottina matkassa tarkoituksena käydä senkin kanssa ladulla kisojen jälkeen. Turkan nilkka ei kuitenkaan antanut myöten lähteä enää hiihtämään, joten Annin oli tyytyminen kotona mönkkärilenkkiin, josta n. 5 km vetoa ja saman verran irtijuoksua.
Mikäli kelit jatkuvat tällaisina, eikä mitään takatalvea puske päälle, hiihtelyt alkaa tältä talvelta olla hiihdelty. Vetokuntoa ylläpidetään mönkkärillä ja kesähelteiden tultua uidaan minkä ehditään. Ja uhkailihan tuo isäntä, että jos viimein sitä canicrossiakin kokeilisi... ;)