19. huhtikuuta 2011

Maastokauden korkkaus

Elämä laittoi jälleen kerran omalla karulla tavallaan suunnitelmia uusiksi, ja muistutti meitä siitä, että koiraharrastus kaikkinensa on ehkä viimeinen asia maailmassa, jonka vuoksi kannattaa stressata. Silti, kun tänään korkkasimme Annin kanssa maastokauden esineruutuilemalla, tajusin miten tärkeä henkireikä itselle nuo koirat ja niiden kanssa puuhastelu onkaan. Keväiseen metsään unohtuivat kaikki maailman surut ja murheet - ainakin hetkeksi.

Tein Annille täyspitkän, ja vain muutaman metrin leveän kaistaleen. Kolme esinettä, joista yksi heti lähetyslinjalla, toinen keskellä ja kolmas takana. Anni oli ratketa liitoksistaan saadessaan esineruutuliivit ylleen. Kuten oli odotettavissakin, koira syöksyi miljoonaa takarajalle ja poimi ensimmäisenä takimmaisen esineen. Se tuli aika kivuttomasti vissiin vähän puolivahingossa. Toisella lähetyksellä taas täysillä takarajalle ja kävi ihan huvin ja urheilun vuoksi juoksemassa parit rundit jossain ihan muualla kuin ruudussa. Jouduin ottamaan pari kertaa koiran takaisin ja lähettelemään uudelleen. Pahimmat höyryt päästeltyään alkoi tehdä töitä keskittyneemmin ja poimi varvikosta loputkin tavarat. Olipas huisin hauskaa maastoilla pitkästä aikaa! :)

Iina kävi eilen puremassa ja tänään oli tarkoitus viedä rusakko ekan kerran jäljelle, mutta meidän jälkipellot ovat vielä niin märkiä ja upottavia, ettei sinne ole vielä koiran kanssa asiaa. Onneksi pääsiäiseksi on luvassa aurinkoa ja lämmintä - uusi yritys siis ensi viikolla!

Kameraa on tullut viimeaikoina kuljetettua mukana laiskanlaisesti, mutta tänään oli niin kaunis ilta, että oli pakko ottaa muutama kuva. Ilta-auringossa kuvaaminen ei edelleenkään ole vahvimpia lajejani, kuvat aika tukkoisia ja keltaisia. Seliseli.



Zero perusilmeellä.



Paloletkulelu Annin ja Iinan testissä.



Annin ääriviivat.



Iina onnistui aika hyvin maastoutumaan suopursuihin.



Ihania kevään hajuja! :)



Kalleimpani.





Zerolla on asiaa, Iinaa ei kiinnosta.