14. helmikuuta 2010

Ystävänpäivähiihdot

Ystävänpäivän kunniaksi veimme ystävämme ladulle.





Ajankohdan olisimme voineet valita toisin. Aurinkoinen sää ja laskiainen houkutteli Auran koiraladulle - anteeksi vaan - kasapäin idiootteja. >( Latu näyttää olevan ihmisille enemmän koiran kusetus kuin treenipaikka. Koiria, jotka ovat kaikkea muuta paitsi hallinnassa, tuodaan ladulle fleksissä tai irti, eikä vaivauduta ottamaan koiraa kiinni/lyhyemmälle ohitustilanteissa. Verenpainetta nostatti myös se, että ladulle jäädään seisoskelemaan pikkukoirien kanssa ja vaihtamaan kakkureseptejä ajattelematta mikä vaaratilanne syntyy, kun mutkan takaa syöksyy täydessä vauhdissa seisoja tai dobberi hiihtäjineen.

Annin oli tarkoitus vetää tänään 5 + 5, mutta Anni oli tuntunut hieman nihkeältä, joten tiputettiin matkaa 3 + 3 kilsaan. Anni selvisi lenkistään yhdellä yhteentörmäämisellä kilometrin mittaisessa fleksissä juoksentelevan spanielin kanssa. Onneksi Annilla on ladulla niin kiire, ettei mitään rähinöitä ennättänyt syntyä.

Iina veti 1 + 1. Ensimmäistä kertaa Iinalla ei ollut keulakoiraa. Pienen haparoinnin jälkeen hoksasi, että voihan sitä juosta, vaikka ei ole ketään kiinniotettavana. Toiselle kierrokselle lähti jo kuin vanha tekijä. Iinalle tuli kolme ohitustakin, jotka ipana oli hanskannut aivan mallikelpoisesti.

Iinaa jäähdytellessä tuli eräs pappa kehumaan, että onpas siinä komea seisoja. :D