Annille vetoa 3 + 1 km. Molemmille lenkeille lähti keulakoira. Kolmosen lenkki oli Turkan sanoja lainatakseni nihkeä. Suksi ei luistanut ja Anni oli hölläillyt ylämäissä. (Annihan ei ole koskaan hirveästi ylämäissä auttanut, tasaisella se vetää sitten senkin edestä) Monotkin olivat olleet niin tiukalla, että varpaat paleltuivat. Niitä sitten sulateltiin tovi jos toinenkin.
Varpaiden sulattelun ja pienen suksihuollon jälkeen toinen Annin lenkki oli huomattavasti parempi.
Anni yrittää hienovaraisesti kertoa, että voitais jo mennä.
Ja sitten mentiin.
Toiselle kierrokselle lähtö.
Maaliintulo.
Iina veti 1 + 1 km. Iinakin pääsi lähtemään molemmille lenkeille toisen koiran perään. Ekalla lenkillä ei mitään ongelmia. Oli suihkinut latua kuin pieni raketti. Toisella kierroksella Turkan laskiessa alamäessä koiran rinnalle, Iina päätti vähän toppuutella hiihtäjää niittaamalla reiteen kiinni. Seuraavassa alamäessä meinasi sama juttu toistua, mutta Turkka oli tällä kertaa nopeampi ja Iina sai nenille. Meinaa vähän kierrokset käydä punaisella ruskealla noissa hiihtohommissa. :D
Iina toista kertaa elämässään suksien edessä.
Ja tyylillä maaliin.
Jättiläiskalkkuna (kiitos Päivi uudesta lempinimestä!) lähdössä toiselle kierrokselle.
Tässä vielä muutama Mari Moisalan ikuistama otos tytöistä.
Kiirettä pitelee...
Anni maalisuoralla.
