Kuuma koepäivä Kiimingissä OPKYn järjestämässä jälkikokeessa. Kokeessa kymmenen kolmosen koiraa, tuomareina Juhani Petäjistö (jana ja tottis) ja Petri Tsokkinen (esineet). Saimme maastonumeroiden arvonnassa numeron 8, joka tarkoitti noin puolentoista tunnin odottelua ennen jäljelle pääsyä. Ohjaaja oli aivan uupunut jännittämisestä ja Anni vähän turhankin intopinkeänä odottelusta, kun tuomari tuli viimein päästämään meidät töihin. Olisi kenties pitänyt vähän kävelyttää ja rauhoittaa koiraa ennen janalle lähetystä, oli nimittäin taas melkoista soheltamista koko jäljen etsintä. Jälki löytyi lopulta 50 metristä, pisteitä kaikesta huolimatta yhtä pistettä vaille täydet.
Anni lähti ajamaan jälkeä hirveällä tohinalla. Arvasin heti, että nyt saattaa jäädä keppejä löytymättä, ja jarruttelusta huolimatta mentiinkin ykkösen ja kakkosen yli. Saappaan painaumista näin, että jäljellä kyllä oltiin, mutta ei vaan malttanut tarkentaa. Noin 700 metriä jäljestettyään alkoi jo liina vähän löystyä, ja sitten alkoi keppejäkin nousta tasaiseen tahtiin. Jäljellä ei oltu askeleita säästelty, oli hirvittävän kuuma eikä maastokaan ollut helpoimmasta päästä. Koira oli ihan poikki viimeisen kepin löydettyään. Päätin jo siinä vaiheessa, että keskeytetään, koska ykköstulokseen ei ollut enää mahdollisuuksia.
Esineruutu käytiin kuitenkin tekemässä harjoituksen vuoksi, joka olisi kyllä kannattanut jättää tekemättä. Koira ei kerennyt hengähtää yhtään, vaan suoraan jäljeltä esineruutuliivit ylle ja töihin. Työskentely ruudussa oli todella nahkeaa. Yhden esineen Anni kävi merkkaamassa, mutta jostain syystä ei sitä nostanut. Mikä lie ällöesine ollut, kun pari muutakin koiraa oli käynyt samaa esinettä ihmettelemässä, mutta eivät nostaneet... Eniveis, nollille meni meidän ruutu.
Että semmonen päivä tänään. Kotimatkalla mietiskelin, että jääkööt Annikin nyt kesälomalle, jos sitten taas syksyllä helteiden helpotettua katselisi kokeen tai pari.