Tulipa käytyä lueskelemassa vuoden 2010 joulukuun blogimerkintöjä, ja suuria on näköjään lupailtu vuodelle 2011 koiraurheilurintamalla.
Annin kanssa olin asettanut tavoitteeksi korkata tokon EVL-luokan, se tavoite jäi kuitenkin saavuttamatta. Kevättalvi hurhahti tiiviisti valjakkourheilun parissa, kesä jälkipuuhissa ja syksy halliin pääsyä odotellessa... Toinen tavoite oli saada Annin kanssa JK3-koulutustunnus, jonka nappasimmekin heti kevään ensimmäisestä jälkikokeesta Iisalmesta. Uskaltauduimme ensimmäistä kertaa myös dobberimestiksiin, jotka järjestettiin Kemissä yöttömän yhteydessä. Tulosta ei tullut maaston mentyä pipariksi, mutta mukavia muistoja jäi kisapäivästä - kannatti lähteä! :) Myöhään syksyllä kävimme vielä Lieksassa rajoittamattomassa jälkikokeessa kokeilemassa onneamme, mutta tottispisteet (79) eivät riittäneet maastoon, ja sieltäkin palasimme kotiin tyhjin käsin. Koekäyntejä ei siis Annille monta kertynyt vuonna 2011.
Hiihtostartteja Annille kertyi vuonna 2011 kaikkiaan kolme, joista päällimmäisenä mieleen jäivät rotumestaruushiihdot Hämeenlinnassa (rm-pronssia) ja SM-kisat Lieksassa (SM7). Näyttelyrintamalla reissu Norjan Harstadiin jäi vuoden ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Norjan reissulta kahmaistiin CERT, CACIB, ROP ja sitä myöten Annista tuli Norjan muotovalio sekä C.I.B.
Terveyssektorilta mainittakoon sydänultra, jossa Anni kävi syksyllä. Tutkimuksessa löytyi viitteitä DCM:aan ja odotamme edelleen pääsyä jatkotutkimuksiin. Löydöksistä huolimatta koira on kuitenkin ollut oireeton, iloinen ja energinen oma itsensä ja elämä on jatkunut tutkimuksen jälkeen kuten ennenkin. Vetohommista Anni joutui kuitenkin luopumaan.
Iinan tavoitteena oli treenata ahkerasti suojelua, tottista ja jälkeä, ja ahkeria ovat rusakko ja isäntä olleetkin. Ovet ZTP-testiin aukesivat Saksan A/A-lonkkalausunnon myötä, testi siirtyi kuitenkin Iinan osalta vuodelle 2012. Valjakkohiihtoura sen sijaan korkattiin ja puolenkymmentä kisaa Turkka kävi rusakon kanssa hiihtelemässä, merkittävämpänä saavutuksena SM-pronssi viestiltä. Syksyllä Iina korkkasi myös canicrossuran Imatran SM-kisoissa. Näyttelyt jätettiin Iinan kanssa suosiolla kauniimmille yksilöille.
Zero on porskutellut lauman matkassa ja nautiskellut elämästään. Toivotaan, että saamme pitää äijänkäppänän hengissä ja terveenä alkaneenakin vuonna. Terveitä päiviä toivomme myös luonnollisesti tytöille. Annin kanssa olisi haaveena VIHDOIN päästä korkkaamaan se EVL... Tällä hetkellä kyllä näyttää aika epätodennäköiseltä, että ainakaan kevätkaudella, lähinnä ruutu ja ohjattu meitä jarruttelee. Jälkikoepaikkoja yritetään saada heti toukokuusta lähtien parhaamme mukaan, että päästäis niitä ykkösiä metsästelemään. Jos edes yksi ykkönen saatais... Hiihtelyt on Annin osalta hiihdelty, ehkä Ruåttinmaalla käydään näyttely tai pari. Iinan tavoitteena olisi suorittaa ZTP ja jatkaa ahkeraa purujen, tottiksen ja jäljen treenausta, ja käydä juoksemassa muutamat hiihto- ja canicrosskisat. Siinäpä sitä taas yhdeksi vuodeksi onkin puuhaa... Nyt ei muutako reenaamaan. ;)