Juhannusta

Zero on yleensä se, joka joutuu jäämään kotiin, kun reissataan leireillä, kokeissa ja näyttelyissä. Ei ole mielekästä ottaa koiraa autoon istumaan, silti on monesti vähän huono omatunto jättää poika jatkuvasti hoitoon. Niinpä päätimme, että tänä juhannuksena tytöt jäävät juhannusheiloiksi anoppilaan Pete-koiralle ja Zero pääsee meidän mukaan juhannuksenviettoon. Zero nautti silminnähden jakamattomasta huomiosta ilman kahta perskärpästä. :)

Zero juhannustunnelmissa.









Kotiuduttuamme sunnuntaina käytiin tyttöjen kanssa kentällä pureskelu- ja totteluhommissa. Iina teki koppireeniä ja Annille tottista jäävien ja eteenmenon verran. Hyvä reeni molemmille.

Annin kanssa jatkettiin vielä maastoon. Keli oli todella hikinen ja paarmoja, hyttysiä ja kärpäsiä pörräsi kimpussa enemmän kuin ikinä! Annin esineruutu meni pipariksi; eka esine hyvin, toiselle jouduin lähettelemään useita kertoja, ja palasi aina tyhjin hampain takaisin. Kun viimein sai hajun vasemmalla sivurajalla olleesta puuesineestä, kävi merkkaamassa sen, mutta ei syystä tai toisesta nostanut sitä?! Pienten neuvottelujen jälkeen lopulta noukki puuesineen, ja siitä autoon miettimään hetkeksi syntyjä syviä. Käytiin vielä hetken jäähyn jälkeen hakemassa ruudusta kolmaskin esine, se oli oppikirjasuoritus. Toivottavasti reenistä jäi jotain muhimaan koiralle korvien väliin...

Jälki sen sijaan oli hyvä janoineen ja keppi-ilmaisuineen päivineen. Jälkeä ei taideta enää ennen mestiksiä reenata, sen sijaan tottista ja esineitä pitäis vielä ottaa molempia kertaalleen kuluvalla viikolla.